Voiko akateeminen humanistinainen löytää kauan etsimänsä onnen 7 vuotta nuoremman duunarin kanssa?
Minulle kävi sillä tavalla hassusti, että olin vappulounaalla naisseurueessa ja viereiseen pöytään sattui miehiä jostain puulaaki-tyylisestä urheiluseurasta. Meidän ryhmässä oli pari räväkämpää rouvaa, jotka alkoivat heittää juttua heidän kanssa ja pian istuttiinkin iltapäivää yhdessä. Meitä oli muutama, joilla ei ollut työpäivä tulossa, niin päädyttiin vielä tanssimaan ja karaokeenkin. Juttelin aika paljon yhden miehistä kanssa, tanssittiin ja yhteystiedotkin vaihtui. Mukava fiilis jäi vappupäivästä, mutten tätä miestä sen enempää ajatellut.
Häneltä tuli sitten viesti että haluaisinko lähteä seuraksi ajelemaan kun hän käy viemässä jotain tavaroita veneelleen. Lupasi tarjota lounaan siellä satamapaikassa. Nämä oli niitä lämpimiä toukokuun päiviä ja mulla ei ollut mitään niin suostuin ehdolla, että saan ottaa kaverin siitä vappuporukasta mukaan. No se kävi ja meillä oli hirveän kivaa. Paluumatkalla heitettiin se kaveri kotiinsa ja tää mies pyysi katsomaan asuntoaan ja iltapalalle. Sauna lämpenemään, viinipullo auki ja lopun voitte arvatakin.
Tämä mies on aivan ihana ja minä taidan olla korviani myöten rakastunut. Ollaan nyt tapailtu siis kaksi kuukautta. Viikon päästä lähdetään kahdestaan mun mökille pohjoiseen. Hänen piti lähteä purjehtimaan, mutta mulle se veneessä olo oli liian korkea kynnys, niin sovittiin sitten että ollaan pari viikkoa mun mökillä ja hän lähtee sitten purjehtimaan yksin.
On varmaan ihan typerää edes kirjoittaa tänne palstalle tästä, ja tunnen itseni ihan typetäksi teiniksi kun teen niin. Mutta: minä olen 43 ja mies 35. Olen tällainen aika paatunut kukkahattutäti, vähän hullu kyllä ja ihan hyvässä kuosissa, mutta tottunut enempi akateemisiin porukoihin. Hän on rakennusmies ja yrittäjä, ammattikoulutettu ja kätevä käsistään. Nyt kaikki on hyvinkin auvoista, mutta entä jos tunnen tarvetta johonkin syvällisiin filosofisiin keskusteluihin jossain vaiheessa. En kyllä käy sellaisia edes ystävieni kanssa juurikaan, exäni kanssa kävin ja ne päätyi aina riitelyyn ja eripuraan.
Uskallanko satsata tähän emotionaalisesti? Mitä jos olenkin hänelle liian vanha? Nyt tästä asiasta ei ole puhuttu, ja hän tietää ikäni alusta asti.
Kommentit (105)
Akateemista keskustelukumppania miehestä ei tule, vaikka fiksu olisikin. Eli ne teoreettiset ja syvät keskustelut asioista hoidat sitten jonkun toisen kanssa. Miehen kiinnostuksenkohteet ja arvot ovat myös varmasti melko erillaiset kuin sun. Eli, filosofiset, poliittiset, ja teoreettiset näkökannat ja mielipiteet teillä on varmaan hyvin erillaiset. Ei se haittaa, kunhan nämä tiedostaa nyt jo etukäteen ja olet näissä omistasi valmis joustamaan, kun ne paljastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti yritetään saada ap:sta miestä, joka päivä verta vuotavaa naista tai mitä ikinä. Tietääkseni verenvuoto loppuu vaihdevuosiin ja myös akateeminen voi kirjoittaa lennokkaasti, varsinkin ihastuspäissään kovinkin hassusti.
Täällä on ihan hirveesti negatiivisia lyttääjiä, jotka aina haluavat alentaa toiset ja murskata heidän kokemukset. En ole koskaan tarinoitut feikkialoitusta. Miksi semmoista kukaan tekisi? Ehkä nämä ankeuttajat sitten tekee useinkin niin, kun on koko ajan pelko persiissä, että joku huijaa.
Eri
Apllä voi olla akateeminen oppiarvo mutta ei se yllä arvostelukykyyn ja tunne-elämään. On kuin mikä tahansa narsistin vietävänä oleva hupakko.
Akateemiset arvot ei auta panemisessa.
Jos ei ole seksuaalisesti puoleensa vetävä. Jätän väliin.
Vierailija kirjoitti:
Akateemista keskustelukumppania miehestä ei tule, vaikka fiksu olisikin. Eli ne teoreettiset ja syvät keskustelut asioista hoidat sitten jonkun toisen kanssa. Miehen kiinnostuksenkohteet ja arvot ovat myös varmasti melko erillaiset kuin sun. Eli, filosofiset, poliittiset, ja teoreettiset näkökannat ja mielipiteet teillä on varmaan hyvin erillaiset. Ei se haittaa, kunhan nämä tiedostaa nyt jo etukäteen ja olet näissä omistasi valmis joustamaan, kun ne paljastuvat.
Ap ei vaikuta olevan niin syvällä tieteellisissä maailmoissa, ettei aikaansaapa ja aikaansa seuraava yrittäjämies voisi olla tasaveroinen. Kumpikaan tuskin kommunikoi spessu-tiedekielelläkään asioista. Joku korviaan myöden pelkkään teoreettiseen filosofiaan uponnut voi sitten olla se poikkeus.
Sitten voi erota. Ei kai se tämän maailman ainoa pakkoliitto ole, kuten eivät ole muutkaan.