Lue keskustelun säännöt.
22-vuotias ja raskaana: naispuoliset kaverit suhtautuvat todella nuivasti
07.07.2024 |
Osa jopa lakannut pitämästä yhteyttä kokonaan. Miespuoliset kaverit, sukulaiset ja tutut sen sijaan ovat onnitelleet ja olleet iloisia puolestani. Toki oma äitini ja esim. tätini ovat olleet tukena, mutta oman ikäisiltä kavereilta en ole saanut edes sitä onnittelua.
Ei kyllä tunnu kivalta. Mistä tämä voisi johtua?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tekeminen on ympäristörikos.
Niin kuin suomeen muuttaminenkin
Et Voi Sanoa Noin & Monikulttuurisuus On Rikkaus (tm)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat liian lapsellisia
Onnea! Hyvä ikä saada lapsi
T. 30-vuotias tuore äiti
Niin yksilöllistä tämmöinen. Joillekin vauvan saaminen nuorena voi olla täysin suunniteltu ja toivottu asia. Kaikki ei halua bilettäjä ja matkustella. Onnea aloittajalle !
Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana. Olin ihan liian nuori, oli masentavaa olla kotona jumissa. Sain kuitenkin muita nuoria äitejä kavereiksi ja se pelasti kyllä arkeni niihin aikoihin.
Kannattaa etsiä uusia ystäviä somesta, varmasti löytyy nuorille äideille esim. whatsapp -ryhmiä.
Nyt olen ns normaalin ikäinen äiti ja elän taas pikkulapsivaihetta, mutta kyllä tämä melkein yhtä paljon ahdistaa edelleen :D Pikkulapsiaika ei vain ole minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Aloit porsimaan, jotta vältyt opiskelulta ja töihin menolta. Olet varmaan aika yksinkertainen tapaus.
Ei kaikilla ole samat motiivit kun sulla aikoinaan.
Odotan vasta esikoistani, mutta suoraan sanottuna kadehdin välillä siinä 23-25-vuotiaana perheellistyneitä ystäviäni. Ovat asuneet vauvojensa kanssa ulkomailla, asuntolainat ja vakityöt eivät ole kahlinneet, vaan on ollut intoa, energiaa ja pelottomuutta elää elämää ja ottaa riskejä. Sanomattakin selvää, että nämä tietyt ystäväni ovat myös nuoria ja kauniita, kuten ovat lapsensakin. En ole itsekään vanha, vasta 29v maisteri Helsingistä. Silti näen jo ennalta vauva- ja pikkulapsiarjen tyystin erilaisena mitä se on näille nuorempana perheellistyneille olleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi eivät ole onnitelleet, koska eivät ole onnellisia puolestasi. He ovat joko hämmentyneitä, kateellisia tai säälivät sinua. Olet nyt käynyt normia vastaan ja hankkimassa lasta aikaisemmin kuin suurin osa suomalaisista naisista. En tiedä oletteko huomanneet, mutta suomalaisilla on aika yksipuolinen käsitys siitä mitä on hyvä elämä ja miten täällä kuuluu elää ja olla. Jos joku tekee jotenkin eri tavalla kun määräenemmistö niin outona pidetään, säälitään ja paheksutaan. Riippumatta siitä, onko ihminen itse ihan tyytyväinen valintaansa ja elämäntyyliinsä.
Kateus on kyllä äärimmäisen epätodennäköinen syy. Todennäköisesti ei vaan tiedetä miten suhtautua, voi olla niin täysin eri kiinnostuksen kohteet. Itse olin 23v kun saman ikäinen lapsuudenystäväni sai lapsen ja yhteydenpito hiipui, koska elin täysin erilaista elämää ja ei vaan ollut enää oikein mitään yhteistä. Yhteys löytyi kyllä uudelleen myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapset nuorena. Siitä huolimatta ehdin elää nuoruutta ja hankkia myös ammatin. Sain ensimmäisen lapsen 21v ja siihen mennessä opiskelin ja elin sitä nuoruutta. 25v olin kolmen lapsen äiti ja ei minulla ollut mitään kaipuuta päihdehuuruisiin juhliin silloin.
Hohhoijaa, ei se nuoruuden eläminen tarkoita aina päihdehuuruisia juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri elämänvaihe, jopa osalla saattaa olla kateus
Näin minulla kävi myös 22-vuotiaana odottaessa esikoista. Alettiin järjestää kaveri tapaamisia ja juhlia selän takana ja yksi katkaisi välit sanoen ettei kestä kateuden takia, oli kuulemma vääryys että olin kihloissa ja raskaana kumppanille jonka kanssa olin ollut lyhyemmän aikaa kuin hän oman kumppaninsa kanssa jossa heidän suhde junnasi paikallaan ja kumppani kielsi raskautumasta abortin uhalla
Mutta oikeasti parempi näin jälkikäteen että toksisemmat ihmissuhteet karsiutuivat elämästä
Kyllä harva on kateellinen, jos 22v kaveri saa lapsen. Ennemminkin kauhuissaan kaverin puolesta :D
Mä olisin ollut kateellinen. En tosin välttämättä niin kateellinen, että olisi pitänyt katkaista välit. Olisin vain hajonnut hiljaa itsekseni ja esittänyt iloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 19. Osa kavereista lähti, osa jäi, ja uusia tuli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mullakin tiet erkani niiden kanssa, jotka lapsia teki tuon ikäisenä. Ei vaan ollut mitään yhteistä. Muut jatkoi matkustelua, opiskeluja jne.
nyt 35-vuotiaina muutama kaveri jotka sillon 22v sai lapsen/lapsia on jokainen eronnut, ja elää nyt sitä nuoruuttaan. Ja kun on juteltu myöhemmin, kaikki on sanoneet, että olisi voinut odottaa pidempäänkin, ja toivovat ettei omat lapset saisi vielä tuossa iässä lapsia. Älkää kiirehtikö, 22v on ihan raakile vielä.
Jaaha vai kaikki. Itse sain esikoisen 23-vuotiaana, toisen 25-vuotiaana, nyt olen 35v. En kadu tippaakaan. Ja kun moni kaveri nyt vasta tässä iässä saa vauvan tai elää parhaillaan sitä taapero/pikkulapsiaikaa, niin se on vaan vahvistanut omaa kokemusta siitä, että hyvä kun sain omani jo nuorena 😊 Oon saanut paljon aikaa omien lasteni kanssa, en koe jääneeni mistään paitsi (eli jostain matkustelusta sa
Tää on maailman typerintä yrittää päteä ja perustella miksi se oma lastensaamisikä on ollut paras mahdollinen ja samalla polkea alas niitä jotka ovat eläneet toisin. Pätee molempiin suuntiin, älytöntä yrittää perustella omaa paremmuutta. Se mikä on hyvä yhdelle voi olla toiselle täysin väärä tie. Kaikessa on puolensa, sai lapsensa missä iässä tahansa. Riippuu täysin ihmisestä. Pitäisi lopettaa kilpailu ja vertailu, sun valinnat on todennäköisesti jollekin toiselle täysin vääriä sekä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin yksilöllistä tämmöinen. Joillekin vauvan saaminen nuorena voi olla täysin suunniteltu ja toivottu asia. Kaikki ei halua bilettäjä ja matkustella. Onnea aloittajalle !
Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana. Olin ihan liian nuori, oli masentavaa olla kotona jumissa. Sain kuitenkin muita nuoria äitejä kavereiksi ja se pelasti kyllä arkeni niihin aikoihin.
Kannattaa etsiä uusia ystäviä somesta, varmasti löytyy nuorille äideille esim. whatsapp -ryhmiä.
Nyt olen ns normaalin ikäinen äiti ja elän taas pikkulapsivaihetta, mutta kyllä tämä melkein yhtä paljon ahdistaa edelleen :D Pikkulapsiaika ei vain ole minun juttuni.
Itse en koskaan ole ollut bilettäjä, enkä matkustelija, jos ei lasketa naapurivaltioita ja kotimaata, joissa matkustimme kyllä lapsen ollessa 7kk-18v. En myöskään ollut masentuneena kotona jumissa 19v, silloinhan sitä virtaa riitti!
Vierailija kirjoitti:
Kateus on kyllä äärimmäisen epätodennäköinen syy. Todennäköisesti ei vaan tiedetä miten suhtautua, voi olla niin täysin eri kiinnostuksen kohteet. Itse olin 23v kun saman ikäinen lapsuudenystäväni sai lapsen ja yhteydenpito hiipui, koska elin täysin erilaista elämää ja ei vaan ollut enää oikein mitään yhteistä. Yhteys löytyi kyllä uudelleen myöhemmin.
Minä ja ystäväni taasen olemme aina olleet kiinnostuneita toisistamme ihmisinä, sitä ei hetkauta mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä aikalailla varmaa että kateudesta ei ainakaan ole kyse. Valtaosa ei enää nykymaailmassa tuossa iässä haaveile perhe-elämästä Joskus elämä vaan vie eri suuntiin ja myöhemmin tiet voivat kohdata uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mullakin tiet erkani niiden kanssa, jotka lapsia teki tuon ikäisenä. Ei vaan ollut mitään yhteistä. Muut jatkoi matkustelua, opiskeluja jne.
nyt 35-vuotiaina muutama kaveri jotka sillon 22v sai lapsen/lapsia on jokainen eronnut, ja elää nyt sitä nuoruuttaan. Ja kun on juteltu myöhemmin, kaikki on sanoneet, että olisi voinut odottaa pidempäänkin, ja toivovat ettei omat lapset saisi vielä tuossa iässä lapsia. Älkää kiirehtikö, 22v on ihan raakile vielä.
Jaaha vai kaikki. Itse sain esikoisen 23-vuotiaana, toisen 25-vuotiaana, nyt olen 35v. En kadu tippaakaan. Ja kun moni kaveri nyt vasta tässä iässä saa vauvan tai elää parhaillaan sitä taapero/pikkulapsiaikaa, niin se on vaan vahvistanut omaa kokemusta siitä, että hyvä kun sain omani jo nuorena 😊 Oon saanut paljon aikaa omien lasteni kanssa, en koe jää
Hänhän puhuukin omasta kokemuksestaan. Itsekin olen tyytyväinen että nyt 40 veenä saa keskittyä muihin asioihin kuin lapsiarkeen💪
Vierailija kirjoitti:
Aloit porsimaan, jotta vältyt opiskelulta ja töihin menolta. Olet varmaan aika yksinkertainen tapaus.
Porsimaan? Olet varmaan aika yksinkertainen tapaus, sinäkin olet vanhempiesi, ilmaisuasi lainatakseni, porsimisen tulos.
eri
Tyytyväinen olen minäkin että tein lapset nuorena. Nyt se elämänvaihe on jo takana ja ikää vasta 40.
Vierailija kirjoitti:
Odotan vasta esikoistani, mutta suoraan sanottuna kadehdin välillä siinä 23-25-vuotiaana perheellistyneitä ystäviäni. Ovat asuneet vauvojensa kanssa ulkomailla, asuntolainat ja vakityöt eivät ole kahlinneet, vaan on ollut intoa, energiaa ja pelottomuutta elää elämää ja ottaa riskejä. Sanomattakin selvää, että nämä tietyt ystäväni ovat myös nuoria ja kauniita, kuten ovat lapsensakin. En ole itsekään vanha, vasta 29v maisteri Helsingistä. Silti näen jo ennalta vauva- ja pikkulapsiarjen tyystin erilaisena mitä se on näille nuorempana perheellistyneille olleen.
Kauniit ihmiset saa lapset nuorina, sanomattakin selvää? Mikä logiikka sun ajattelussa on?
Niin kuin suomeen muuttaminenkin