Mistä voi mielestänne hermostua kotona asuvalle aikuiselle?
Minä ja puoliso olimme vkl:na 2 päivää, sovitulla lomamatkalla. 19-vuotias jäi kotiin. Hänelle oli annettu kaksi tärkeää tehtävää; siivota lemmikin "vessa" ja eräs toinen asia. Ei ollut suorittanut kumpaakaan.
Mitään pahaa ei ollut tapahtunut (bileitä tms) mutta ärsyttää, koska nuoreen ei voi luottaa ihan muutamassa perusasiassa. Hän kuitenkin asuu "ilmaiseksi" ja on työttömänä vielä kotona. On kiltti ja tunnollinen siinä mielessä, ettei aiheuta ongelmia. Mutta ei oikein jaksa tehdä mitään pyydettyä. Eikä varsinkaan "huomaa" mitään sellaista, että voisi pyytämättä tehdä.
Milloin teidän mielestänne voi nuorelta alkaa vaatia edes perushommien suorittamista? Ja olenko minä kettupää, jos hermostun tekemättä jättämisistä??
Kommentit (67)
Kyllä aikuisen pitää osallistua. Joku seuraushan tuosta pitäisi tulla. Rahahanat kiinni ainakin.
Meillä kotihommat opetettiin siinä 3-5 -vuoden iässä ja lapset tekivät siinä sivussa ja auttoivat äitiä ja iskää. Muuttivat omilleen kun peruskoulu loppui ja lähtivät muualle opiskelemaan. Kertaakaan ei tarvinnut suuttua siitä että sovitut hommat olisivat jääneet tekemättä. Oma-aloitteisiksi kasvoivat.
Voi siitä sanoa, mutta hermostuminen on ihan turhaa.
Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?
Kuulisin mielelläni neuvoja.
Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin?
En ymmärrä.
Meillä on sama juttu. Mikään kodin askare tai edes oman huoneen siivous, ei tapahdu ilman pyytämistä useaan kertaan. Ja just toi, että ei "huomata" mitään, ei täyttä roskapussia, likaisia astiapinoja omassa huoneessa, hups, kahvimukista läikkyi lattialle - no ei se haittaa... Ja kaikkeen sanomaasi tai pyytämääsi tulee vastaus: "joo, kohta". Mikä voi tarkoittaa useampaa tuntia, päivää tai viikkoa. Ja tosiaan, mitään ei tapahdu nuoren omasta aloitteesta. Mutta vika on meissä vanhemmissakin. Pyykit pestään, ruoka tulee pöytään jne. Olisi pitänyt jo varhaisessa vaiheessa ottaa lapsi mukaan askareisiin, jotta oppisi asioita. Eli mun kohdalla ainakin ihan oma syyni.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?
Kuulisin mielelläni neuvoja.
Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin?
En ymmärrä.
Hermostuminen on tunne ja tietenkin tunteet saa näyttää, vaikka niiden näyttämisestä ei välttämättä ole hyötyä. Sen jälkeen kun tunne on käsitelty niin asiallinen keskustelu miksi pyynnöt kaikui kuuroille korville, samoin siitä voiko aikuinen lapsi jatkaa asumista yhdessä vanhempien kanssa jos ei kykene noudattamaan niitä sääntöjä jotka taloudessa valitsee.
No siitä kotona asumisesta. Aikuinen voi asua jo omillaan.
Kyllä niitä perushommien tekemistä olisi pitänyt alkaa vaatia jo ainakin 10 vuotta sitten, nyt se on myöhäistä. Jos olette tarjonneet lapsellenne aina täysihoidon ilman että mitään on tarvinnut, niin luuletteko että se nyt patikymppisenä viitsii mitään tehdä.
Et ole. 19 on aikuisen ikä, joko auttaa kotona tai lähtee omilleen. Kannattaa tehdä asia selväksi, vanhemmat eivät ole palvelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?
Kuulisin mielelläni neuvoja.
Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin?
En ymmärrä.
No mitä sanoisit miehesi siskolle, jos hän jättäisi ko. asiat tekemättä?
Hermostuminen ei auta yhtään mitään vai miten ajattelit sen muuttavan tilannetta? Sinä hermostut ja mies hoitaa ko. hommat vai sinä hermostut ja mies lähtee mökille vai sinä hermostut ja mies eliminoi kissan?
Monilla on todellakin niin, että eivät opi ottamaan vastuuta niin pitkään kun elävät lapsen roolissa vanhempien luona, vasta kun elävät omillaan, käyvät ehkä ihan pohjallakin ja kämppä on kuin pommin jäljiltä, laskut maksamatta jne. alkavat ottaa vastuuta kun on ihan pakko, kun ei vanhemmat tulekaan aina pelastamaan pulasta.
Ja jos on vain kotona työttömänä, pitäisi patistaa kouluun, koska tuolla tavalla vain syrjäytyy ja masentuu kun ei elämässä ole mitään mielekästä tekemistä eikä merkitystä, ei ole enää mitään tavoitteita, ei voi enää edes haaveilla mistään kun jumittaa peräkamarissa.
Vierailija kirjoitti:
Voi siitä sanoa, mutta hermostuminen on ihan turhaa.
Olet jo hieman myöhässä poikasi kanssa kotihommiin osallistumisessa. Odottaako hän inttiin menoa vai miksi notkuu vapaamatkustajana kotona. En nyt tarkoita että pitäisi vuokraa maksaa, se nyt vielä puuttuisi. Missä tulevaisuuden suunnitelmat ?
Vierailija kirjoitti:
Monilla on todellakin niin, että eivät opi ottamaan vastuuta niin pitkään kun elävät lapsen roolissa vanhempien luona, vasta kun elävät omillaan, käyvät ehkä ihan pohjallakin ja kämppä on kuin pommin jäljiltä, laskut maksamatta jne. alkavat ottaa vastuuta kun on ihan pakko, kun ei vanhemmat tulekaan aina pelastamaan pulasta.
Ja jos on vain kotona työttömänä, pitäisi patistaa kouluun, koska tuolla tavalla vain syrjäytyy ja masentuu kun ei elämässä ole mitään mielekästä tekemistä eikä merkitystä, ei ole enää mitään tavoitteita, ei voi enää edes haaveilla mistään kun jumittaa peräkamarissa.
Kyllä sitä vastuunottamista lapsille täytyy oppettaa jo hyvin varahisessa vaiheessa. Toisaalta en mä tiedä miksi oma kämmpä ei saisi olla pommin jäljiltä tai miksi vanhempien pitäisi siihen puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?
Kuulisin mielelläni neuvoja.
Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin?
En ymmärrä.
Normaalisti eli vuorovaikutteisesti on hyvä tapa keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?
Kuulisin mielelläni neuvoja.
Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin?
En ymmärrä.
No mitä sanoisit miehesi siskolle, jos hän jättäisi ko. asiat tekemättä?
Hermostuminen ei auta yhtään mitään vai miten ajattelit sen muuttavan tilannetta? Sinä hermostut ja mies hoitaa ko. hommat vai sinä hermostut ja mies lähtee mökille vai sinä hermostut ja mies eliminoi kissan?
En ymmärrä miten miehen kuvitteellinen sisko liittyy tähän?
Jos minun siskoni olisi ollut "talonvahtina" niin varmasti suuttuisin, jos ei olisi kahta annettua 5 min tehtävää suorittanut. Niiden takia olisin hänet tänne pyytänyt. Mutta nyt ei ollutkaan kyse ulkopuolisesta talonvahdista vaan ihan kotona asuvasta nuoresta, joka on 95% päivistään kotona muutenkin.
Minä ja puoliso lähdimme reissuun; kumpikaan meistä ei hermostunut. En ymmärrä tuota "kissa-juttua"...???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?
Kuulisin mielelläni neuvoja.
Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin?
En ymmärrä.
Normaalisti eli vuorovaikutteisesti on hyvä tapa keskustella.
Missä ihmeen kuplassa te nykyään elätte?? Jos luit aloituksen, niin nimenomaan kerroin kahdesta etukäteen sovitusta asiasta. Nuoren kanssa oli keskusteltu ja sovittu, että hoitaa omassa kotonaan nämä kaksi 5 min tehtävää. Ei hoitanut kumpaakaan.
Jatkanko "vuorovaikutteista keskustelua"? Hän itse myönsi, ettei ollut jaksanut/halunnut/viitsinyt tehdä kumpaakaan etukäteen sovittua tehtävää.
Minun pitäisi siis ymmärtää ja olla hyvällä mielellä. En saisi hermostua vaan ainoastaan opastaa tulevaa varten; jos ehkä vielä joutuu samaan tilanteeseen?
Mitä ja miten se hermostuminen ratkaisisi tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ja miten se hermostuminen ratkaisisi tilanteen?
Sinäkö et hermostuisi jos joku pettää lupauksensa näinkin pienessä asiassa? Et hermostu mistään ristiriidoista?
Mitä kun olisikin isommasta asiasta kyse ja joku pettää lupauksensa? Sinäkö et hermostuisi ja olisi vihainen? Jos vaikka lemmikki olisi jäänyt ilman ruokaa, vaikka sovittiin ruokkimisesta etukäteen aikuisen lapsen kanssa.
Pitääkö siis nuorelle puhua lempeästi ja olla rauhallinen, kun ei jaksanut tehdä kahta 5 min hommaa? Ei saa hermostua vaan olla rauhallinen. Miten tällä menolla kukaan aikuinen ymmärtää, että on tehnyt väärin? Pitää kehua ja olla ymmärtäväinen. "Et hakenut posteja mutta hyvä että pesit hampaasi". Täh!!
Meillä sama juttu. Kotona asuva aikuinen lapsi on masentunut ja ahdistunut. Aloittaminen on vaikeaa. Hyvä, jos edes saa käytyä kaupassa ja syötyä. Apua ei saa mistään, kun ei sitä jaksa hakea. Ei myöskään jaksaisi/pystyisi vastaanottaa apua. Aikuisen lapsen puolesta ei voi asioida. Ahdistuksen ollessa pahimmillaan ollaan viety hänet mt päivystykseen. Siellä on saanut mukaansa pari pilleriä ja mielialalääkereseptin ja lähetetty kotiin.
Mitä se hermostuminen tuossa auttaisi?