Lue keskustelun säännöt.
22-vuotias ja raskaana: naispuoliset kaverit suhtautuvat todella nuivasti
07.07.2024 |
Osa jopa lakannut pitämästä yhteyttä kokonaan. Miespuoliset kaverit, sukulaiset ja tutut sen sijaan ovat onnitelleet ja olleet iloisia puolestani. Toki oma äitini ja esim. tätini ovat olleet tukena, mutta oman ikäisiltä kavereilta en ole saanut edes sitä onnittelua.
Ei kyllä tunnu kivalta. Mistä tämä voisi johtua?
Kommentit (126)
Noh, olin itse myös raskaana 22-vuotiaana. Luulen, ettei oman ikäiset vaan osanneet suhtautua asiaan mitenkään. Nyt kolmikymppisenä kaverit saa esikoisiaan ja omani on jo koulussa ja kuopuskin 4v, ja kyllähän se kieltämättä tuntuu vähän hassulta kuunnella näitä esikoistaan odottavien juttuja, kun itsellä on jo täysin erilainen perspektiivi asiaan. Toki muistan vielä, millaista se oli, mutta nyt voin vain kuvitella miten oudolta se aikanaan niistä nippanappa parikymppisistä tuntui, kun valtaosa ei vielä voinut kuvitellakaan lapsia ja naimisiin menoa, mikä oli itselleni silloin ajankohtaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset on vaan outoja.
M43
Outo on ihan väärä sana. Esim. Lojaaliton ja oksettava kuvaa paremmin.
Ei yllättänyt että tää kommentti kenttä on täynnä p*skaa. En jaksanut edes lukea kaikkia kun löysin yhden järkevän komentin alusta muut oli perus vauva palstan öyhöttämistä.
Mut ensinäkin: Onnea hirmuisen paljon vauvasta. Itse tein kolme lasta 22v ikään mennessä. Nyt lasten ollessa isoja koen olevani suhteellisen nuori vielä menemään ilman lapsia ja osaan mennä ilman pää täyteen sekoilua ja nauttia kaikesta. Ja on ihanaa kun on ystäviä jotka saa lapsia vasta nyt, saan itse siis vielä hoitaa vauvoja muttei ole sitä vastuuta kokoaikaa. Ja saan olla sellainen ystävä jota minulla ei ollut. Eli olla läsnä, kuunnella ja tukea.
Ja toisekseen: Kun alkaa odottamaan ensimmäistä lasta, siinä huomaa kuka on oikea ystävä. Minulla ei ollut yhtäkään. Kaikki jätti ennemmin tai myöhemmin. Olin todella kateellinen heille joilla oli tosi ystäviä ja tekivät vauva asioita yhdessä. Ja myöhemmin lasten kanssa matkoja jne. Minulle jäi vain mies kaverit vuosiksi kunnes huomasin heidän vaan kärkkyneen "vuoroaan" että tuossa on helppo nainen. En ollut ja potkin heidät pois elämästäni. Sitten aloin lasten ollessa kouluiässä, käymään tapahtumissa ja muutenkin paikoissa joissa voisi tutustua ihmisiin ja niin sieltä tuli, saman henkisiä ja saman kokeneita ihania naisia minun elämään. Joten älä lannistu. Nauti mitä sinulla on ja etsi uusia oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ollut lähipiirissä ketään, joka olisi saanut lapsen noin nuorena. Jos olisi, ei vaan olisi ollut yhdistävää tekijää, sillä tuota ikävaihetta itselläni leimasi vapaus, lapsellisuus, huolettomuus ja itseensä tutustuminen (neitsyyden menetin vasta 21v:na). En olisi voinut samaistua ollenkaan kotiäitiyteen eikä olisi kiinnostanut yhtään kuunnella vaipanvaihtojuttuja ja unirytmiongelmia. Sain esikoiseni 31v:na ja sen ikäisenä oli tosi helppo löytää saman ikäisiä samassa vaiheessa olevia.
En olisi jaksanut minkään ikäisenä kuulla mitään vaippajuttuja, en ole koskaan ollut sen henkinen. Ystävien kanssa puhuttiin ihannkuten ennenkin silloin kun lapseni parikymppisenä sain.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllättänyt että tää kommentti kenttä on täynnä p*skaa. En jaksanut edes lukea kaikkia kun löysin yhden järkevän komentin alusta muut oli perus vauva palstan öyhöttämistä.
Mut ensinäkin: Onnea hirmuisen paljon vauvasta. Itse tein kolme lasta 22v ikään mennessä. Nyt lasten ollessa isoja koen olevani suhteellisen nuori vielä menemään ilman lapsia ja osaan mennä ilman pää täyteen sekoilua ja nauttia kaikesta. Ja on ihanaa kun on ystäviä jotka saa lapsia vasta nyt, saan itse siis vielä hoitaa vauvoja muttei ole sitä vastuuta kokoaikaa. Ja saan olla sellainen ystävä jota minulla ei ollut. Eli olla läsnä, kuunnella ja tukea.
Ja toisekseen: Kun alkaa odottamaan ensimmäistä lasta, siinä huomaa kuka on oikea ystävä. Minulla ei ollut yhtäkään. Kaikki jätti ennemmin tai myöhemmin. Olin todella kateellinen heille joilla oli tosi ystäviä ja tekivät vauva asioita yhdessä. Ja myöhemmin lasten kanssa matkoja jne. Minulle j
Sama kokemus itsellänikin💪
Itsellä ei ollut lähipiirissä ketään, joka olisi saanut lapsen noin nuorena. Jos olisi, ei vaan olisi ollut yhdistävää tekijää, sillä tuota ikävaihetta itselläni leimasi vapaus, lapsellisuus, huolettomuus ja itseensä tutustuminen (neitsyyden menetin vasta 21v:na). En olisi voinut samaistua ollenkaan kotiäitiyteen eikä olisi kiinnostanut yhtään kuunnella vaipanvaihtojuttuja ja unirytmiongelmia. Sain esikoiseni 31v:na ja sen ikäisenä oli tosi helppo löytää saman ikäisiä samassa vaiheessa olevia.