22-vuotias ja raskaana: naispuoliset kaverit suhtautuvat todella nuivasti

Vierailija kirjoitti:

Heitä ei kiinnosta sinun uusi elämäsi ja sinun lapsesi. Ymmärrettävästi. Hanki uusia kavereita ja sitten myöhemmin ura. Sinulla tuskin myöhemminkään on yhteistä nykyisten kavereittesi kanssa. Lapsesi ollessa isompi, heillä on jo se ura ja alkavat vasta sitten miettimään lapsen hankkimista. 

Lapseni kummit ovat lapsuuden ystäviä ja sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Niin se taitaa mennä että lähdette eri teille - tai käy kuten mulle ja lapsuudenystävälle: kun tulin 22-vuotiaana äidiksi, häntä eivät kiinnostaneet vauvajutut, eivätkä ne kiinnostaneet minua enää silloin kun hän tuli äidiksi yli 10 v myöhemmin. Nyt mulla on aikuinen lapsi ja hänellä teinit, eivät haittaa menoa eivätkä vaikuta yli 40 v kestäneeseen ystävyyteen, molemmilla on taas aikaa ja muuta miettimistä kuin lapsitouhut, ne ovat lopulta aikansa kutakin. 

Mulla taas pysynyt aina kaverit, vaikka sain nuorena lapsen. En ymmärrä miten kaveruus siihen liittyisi, millainen elämäntilanne kenelläkin on? Toki voi olla lisäksi ns. elämäntilannekavereita, mutta huh huh jos elämässä olisi vain elämäntilannekavereita :D Puuttuisi kokonaan se sosiaalinen tietty pohja niistä ihmisistä, joiden kanssa on aito yhteys ja mennään tässä elämässä yhdessä riippumatta siitä mitä tapahtuu. Samanhenkisten kanssa myöskin ihan sama mikä elämäntilanne on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se taitaa mennä että lähdette eri teille - tai käy kuten mulle ja lapsuudenystävälle: kun tulin 22-vuotiaana äidiksi, häntä eivät kiinnostaneet vauvajutut, eivätkä ne kiinnostaneet minua enää silloin kun hän tuli äidiksi yli 10 v myöhemmin. Nyt mulla on aikuinen lapsi ja hänellä teinit, eivät haittaa menoa eivätkä vaikuta yli 40 v kestäneeseen ystävyyteen, molemmilla on taas aikaa ja muuta miettimistä kuin lapsitouhut, ne ovat lopulta aikansa kutakin. 

Mulla taas pysynyt aina kaverit, vaikka sain nuorena lapsen. En ymmärrä miten kaveruus siihen liittyisi, millainen elämäntilanne kenelläkin on? Toki voi olla lisäksi ns. elämäntilannekavereita, mutta huh huh jos elämässä olisi vain elämäntilannekavereita :D Puuttuisi kokonaan se sosiaalinen tietty pohja niistä ihmisistä, joiden kanssa on aito yhteys ja mennään tässä elämässä yhdessä riippumatta siitä

Niin mekin pysyttiin, eriaikaisuudesta johtuen vaan välillä meni vuosia että jommallakummalla oli ns kädet täynnä hommaa ja yhteydenpito vähissä. Enää ei ole hänelläkään juuri velvoitteita ja elämä jatkuu kuten ennenkin, enemmän samassa tahdissa. Joko ystävyys kestää ruuhkavuodet tai sitten se ei kestä, jäähän joitain ihmisiä matkan varrellekin ja uusia tulee. Joskus oli hyvä vertaus elämästä junamatkana, muita tulee ja menee, itse olet kyydissä koko matkan.

Mä en oikein jaksa noita elämäntilanneihmisiä, ne ovat kovin lyhytaikaisia.

Aina on huono ikä lisääntyä. Joko liian nuori tai vanha. Kolmekymppisen kohdalla jo huokaillaan miten jaksat pieniä lapsia ja suku pohtii käykö hedelmöityshoidoissa vai missä vika ei lapsia. Isovanhemmat ovat jo hyödyttömän ikäisiä auttaakseen. Raskaaksi tulo on vaikeampaa iän karttuessa.

Nuorena saa kuulla vahinkolapsesta ja miten nuoruus jää elämättä. Toisaalta jos ei yli kaksikymppisenä ole vielä ehtinyt nuoruutta elää niin sitä ei elä jatkossakaan. Halusta ollut kiinni. Ei kannata kuunnella muita vaan olla onnellinen omassa elämässään omine ratkaisuineen. 

Johtuu siitä ettäo ovat täysin kakaroita sinuun verrattuna. Tulee toinen ääni kelloon kun on pulla heilläkin uunissa. Siinä vaiheessa kun he vielä vaihtavat kakkavaippoja ja nukuttavat koliikkivauvaa,sinä saat nauttia lapsiarjesta ja olla kokeneempana kenties neuvomassa ja auttamassa heitä-jos siis mitään ystävyyttä on enää jäljellä. Älä välitä muista kuitenkin,että oma elämä on pidettävä kunnossa jottet päädy täysin ulos työelämästä. Kouluttaudu ja hae töitä heti kun lapsi on muutaman vuoden ikäinen.Tiedän tosin pari,jotka ovat ottaneet elämän tehtäväkseen lapset,mutta se ei kaikille sovi tai ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla entinen kaveri tuli raskaaksi 22-vuotiaana. Oikeastaan kukaan kaveriporukasta ei ollut mitenkään erityisen onnellinen tuosta naisen ja hänen avomiehensä perheenlisäyksestä.

Mukula syntyi, nainen ja avomies jäivät kotiinsa, muut jatkoivat normaalia nuoren aikuisen elämää. Lapsen isä ahdistui ja avautui kaveriporukalle kännissä sitä, kuinka hänet on painostettu liian nuorena isyyteen ja kuinka on kateellinen meille muille vapaille nuorille ihmisille. Lapsesta kasvoi melko kovaääninen kiusankappale - pelkkä riesa oikeastaan vanhemmille. Ei siitä muksusta oikein kukaan kaveriporukassa pitänyt, tokikaan sitä ei kehdattu ääneen sanoa.

Mukulan ollessa parivuotias pääsi myös äiti vapaalle. Kännissä ollessaan hän aina valitteli sitä, kuinka on raskasta ja kuinka mies ei enää halua häntä. Pari vuotta meni, ero tuli ja vuoroviikkovanhemmuus alkoi. Mies löysi uuden naisen ja sai joka toinen viikko kokea jälleen sitä menetettyä nu

Ja tämä sinun katkeruutta kiljuva kommenttisi liittyi aloittajan tilanteeseen miten? Mene terapiaan äläkä itke kaatunutta maitoa jos noin koville ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mullakin tiet erkani niiden kanssa, jotka lapsia teki tuon ikäisenä. Ei vaan ollut mitään yhteistä. Muut jatkoi matkustelua, opiskeluja jne.

nyt 35-vuotiaina muutama kaveri jotka sillon 22v sai lapsen/lapsia on jokainen eronnut, ja elää nyt sitä nuoruuttaan. Ja kun on juteltu myöhemmin, kaikki on sanoneet, että olisi voinut odottaa pidempäänkin, ja toivovat ettei omat lapset saisi vielä tuossa iässä lapsia. Älkää kiirehtikö, 22v on ihan raakile vielä. 

Jaaha vai kaikki. Itse sain esikoisen 23-vuotiaana, toisen 25-vuotiaana, nyt olen 35v. En kadu tippaakaan. Ja kun moni kaveri nyt vasta tässä iässä saa vauvan tai elää parhaillaan sitä taapero/pikkulapsiaikaa, niin se on vaan vahvistanut omaa kokemusta siitä, että hyvä kun sain omani jo nuorena 😊 Oon saanut paljon aikaa omien lasteni kanssa, en koe jääneeni mistään paitsi (eli jostain matkustelusta saatikka bailaamisesta, bailaus ei kiinnosta vieläkään ja mulla on kaikki aika maailmassa matkustella jos haluan jatkossa, nyt siihen alkaa oikeasti olla rahaakin tässä iässä). Ihanaa kun on vielä paljon aikaa sekä omalle elämälle että niille lapsille, kun itsekin vielä nuori ja hyvissä voimissa kun lapset lentää pesästä. Jos olen oikein onnekas, ehdin saamaan vielä monta vuotta lastenlasten kanssa 🤍

Älä ap kuuntele muiden väitteitä että sun ikä saada lapsia olisi huono. Se on just oikea ja hyvä ikä sulle! Ja kavereita saat äitiyden myötä helposti uusia, jos vain haluat. Naisilla kaveripiiri muutenkin usein vaihtuu perheellistymisen myötä, oli ikä sitten mikä tahansa. En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta niin se vaan näyttää menevän. 

Sain aikanaan lapseni 22-, 25- ja 29-vuotiaana. Meille se oli silloin oikea aika, miehellä oli vakityö, mullakin eka tutkinto ja töitä plakkarissa. En ole koskaan ollut mikään bilehile, vaan aika rauhallinen ihminen, joka vietti aikaa kavereiden kanssa ja urheili jne. Opiskelin vielä  korkeakoulututkinnonkin siinä kohtaa, kun lapsia kolme. Nyt jo vuosikausia tehnyt niitä korkeakoulututkintoon liittyviä töitä. 

Olen tällä hetkellä 46-vuotias (lapset 24 v, 21 v ja 17 v), ja elelemme lasten isän kanssa edelleen yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

No ei niillä ole mitään yhteistä enää sun kanssa. Elävät nuoruuttaan ja bilettävät, matkustelevat sekä opiskelevat. Ei äiti-ihminen sovi siihen kuvioon. Valmistaudu siihen, että etsit itsellesi muita teiniäitejä kaveriksi.

Mikä ihmeen teiniäiti 22-vuotias on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei niillä ole mitään yhteistä enää sun kanssa. Elävät nuoruuttaan ja bilettävät, matkustelevat sekä opiskelevat. Ei äiti-ihminen sovi siihen kuvioon. Valmistaudu siihen, että etsit itsellesi muita teiniäitejä kaveriksi.

"Muita teiniäitejä" hieno suhtautuminen. Missä kohtaa kyse ei enää ole mielestäsi teiniäidistä?

40v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi nuori ikä alkaa odottamaan lasta. Nuoruuden parhaat vapaat vuodet käynnissä. Onko tämä ihan toivottu juttu vai vahinko? 

Ei ole. On sopiva ikä. Lapset on hyvä tehdä 20-30v.

25-30 parempi. Suosittelen ehdottomasti kaikille siitä villistä nuoruudesta nauttimista, etenkin siitä kun ovesta voi lähteä ihan koska tahansa itsekseen tapaamaan kavereita / ostoksille / syömään / kuntosalille tai mitä vaan. Sitten kun lapsen saa, koti tulee tutuksi aika monen vuoden ajan.

Sain ekan lapseni 23v. Nyt odotan 4. ja olen 31 v.

En ole kaivannut villiä nuoruutta, juhliminen ym ei kiinnosta. Ehdin harrastamaan ja mies on täysillä mukana perhe-elämässä.

Kaveripiiri alkoi vaihtua ekan lapsen syntymän jälkeen ja kun toinen lapsi oli 1v (ikäeroa lapsilla alle 1,5v) oli kaveripiiri oikeastaan kokonaan vaihtunut, koska elämäntilanteet oli niin erilaisia. 2 kaveria jäi, joilla saman ikäisiä lapsia ja yksi kokonaan lapseton kaveri.

Jos onnitteluja ei kuulu, niin johtuu siitä, että ovat liian järkyttyneitä voidakseen vilpittömästi onnitella.

Monelle tuon ikäiselle raskaaksi tulo on se kaikkein pahin painajainen. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää, että kaveri elää unelmaelämäänsä on hyvin vaikea saada itse juhlamielestä kiinni. Se kauhu ja lähes inho on niin voimakas.

Ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö toivoisi sinulle kaikkea hyvää valitsemallasi tiellä. He eivät vaan pysty olemaan rinnallasi.

Vierailija kirjoitti:

Eri elämänvaihe, jopa osalla saattaa olla kateus

Näin minulla kävi myös 22-vuotiaana odottaessa esikoista. Alettiin järjestää kaveri tapaamisia ja juhlia selän takana ja yksi katkaisi välit sanoen ettei kestä kateuden takia, oli kuulemma vääryys että olin kihloissa ja raskaana kumppanille jonka kanssa olin ollut lyhyemmän aikaa kuin hän oman kumppaninsa kanssa jossa heidän suhde junnasi paikallaan ja kumppani kielsi raskautumasta abortin uhalla

Mutta oikeasti parempi näin jälkikäteen että toksisemmat ihmissuhteet karsiutuivat elämästä

Nykyään nuoret ei taatusti kadehdi nuorta äitiä. Se on varma. 

Oma kokemus ei ole samaa mitä muut haluaa kokea. 

Koulutetut naiset nykyään mieluummin poikivat lähellä 40 ikää kuin 20 ikää. Niin se vaan on.

Jotenkin jo surullista ja säälittävääkin kun jopa 30v vetoaa vielä ettei hanki lapsia koska haluaa elää nuoruuttaan ja kokea asioita. Sitten lähes 40 havahdutaan lasten hankintaan ja pahimmillaan vakikumppanikin hakusessa edelleen. Siinä kohtaa vaun yleensä juna on jo mennyt. 

Ehkä moni ei halua olla vihamielinen, siis naisista. Mutta ehkä eivät oikein jaksa vauva- ja lapsijuttuja. Siis ei kiinnosta. Osa äideistä kenties ymmärtää paremmin joilla sama elämäntilanne. Ehkä nuoret aikuiset elävät omaa elämää ja osa opiskelee. Yrittävät vain selviytyä, voimat kuluvat siihen, ellei osa juhli. Jotkut haluaisivat kai kumppanin, sitä ei löydy noin vain. Olet muuttanut pysyvästi elämääsi tavallaan ja osan elämä menee aivan erilailla. Ymmärrätkö vielä muita lapsen saannin jälkeen ja heidän elämäntilannetta. Entä jos joku jää lapsettomaksi tai ei jaksa muiden lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei niillä ole mitään yhteistä enää sun kanssa. Elävät nuoruuttaan ja bilettävät, matkustelevat sekä opiskelevat. Ei äiti-ihminen sovi siihen kuvioon. Valmistaudu siihen, että etsit itsellesi muita teiniäitejä kaveriksi.

Muita teiniäitejä? Ap. on 22v. aikuinen nainen.

Jep. Erikoista. Hädin tuskin pitäisin edes 18-19-vuotiasta naista enää "teiniäitinä". On kuitenkin jo aikuinen siinä vaiheessa. Teiniäitiys on enemmänkin jotain 14-16 v äidiksi tulemista mielestäni. 

Nykyään suhtaudutaan jokaiseen alle 25-vuotiaaseen synnyttäjään teiniäitinä. Vaimo oli 23- vuotias esikoistaan odottaessaan ja jos en ollut sairaalassa mukana, niin oletettiin yksinhuoltajaksi. Tästäkin on jo yli 15 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloit porsimaan, jotta vältyt opiskelulta ja töihin menolta. Olet varmaan aika yksinkertainen tapaus. 

Itse olet yksinkertainen. Minä olen opiskellut perheellisenä täyden tutkinnon. Oli kyllä entinen, mutta huonosti työllistävä (merkonomi), joten vaihdoin alaa ja opiskelin ammattikorkeassa insinööriksi. Yliopistoa ei lähellä ollut, mutta myöhemmin tein avoimessakin joitakin tutkintoja. Äitiysloman aikaan opiskelin myös omatoimisesti pohjia kun haaveissa oli yliopisto. Siihen aikaan ei etäopintoja juurikaan tehty, joten läsnäolon vuoksi valitsin amk:n. Nykyään kun etänä voi opiskella niin paljon, niin hyvin voi opiskella vaikka äitiysloman aikana jos lapsi ei ole kovin vaativa. 22-vuotias on kyllä jo muutaman vuoden ehtinytkin opiskella, äitiysloman aikaan voi pitää vähän taukoa. Viestisi perusteella olet itse aika tyhmä, jos luulet että lapsen saantin loppuu kaikki mahdollisuudet. N59

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi nuori ikä alkaa odottamaan lasta. Nuoruuden parhaat vapaat vuodet käynnissä. Onko tämä ihan toivottu juttu vai vahinko? 

Ei ole. On sopiva ikä. Lapset on hyvä tehdä 20-30v.

25-30 parempi. Suosittelen ehdottomasti kaikille siitä villistä nuoruudesta nauttimista, etenkin siitä kun ovesta voi lähteä ihan koska tahansa itsekseen tapaamaan kavereita / ostoksille / syömään / kuntosalille tai mitä vaan. Sitten kun lapsen saa, koti tulee tutuksi aika monen vuoden ajan.

Ei kaikilla ole kavereita tai villiä nuoruutta. Ei ainakaan itselläni, olen 23v ja voisin jo alkaa lapsihommiin. Ei mulla ainakaan oo silleen mitään syytä odottaa sen kanssa, vaikkei tietoista päätöstä olla vielä tehty. 

Vähän sama, mutta olen jo 29. Ei ole viime vuosikymmen mennyt rymytessä, vaan lähinnä olen möllöttänyt tyhjän panttina vapaa-aikani. Jos olisin tehnyt lapsia 20-23v, kun seurustelin, en olisi menettänyt sen enempää kuin nytkään

Mutta eipä ole ollut kumppaniakaan enää tuon vuoden 2018 eron jälkeen