Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriö on hirveä sairaus
03.07.2024 |
Kokoajan olo on jollain tasolla ahdistunut mutta yhtäkkiä olo voi muuttua täysin sietämättömäksi ja oireet on kaikenlaisia, fyysisiä että henkisiä. Paha olo voi jatkua hirveänä useita päiviä putkeen samana ja hetkeksi laantua ja taas pahentua.
Normaali elämä on aika olematon kun kaikki voi laukaista ahdistuksen maksimiin jolloin sitä erakoituu ja jää kaikesta paitsi. Lääkkeet ei auta ja toiset vaan pahentaisi muita oireita tai toisivat lisää.
Tällaisena mennään varmaan koko loppuelämä.
Kommentit (89)
Kaikki eivät parane koskaan. Mikään lääke, terapia, mikään hoito ei auta. Kannatan Hollannin eutanasiamallia mielenterveysongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tässä kohta tarkoitus lähteä ajamaan yhteen tapahtumaan. Jännitti jo eilen ja illalla ei millään meinannut saada unta ja aamuyöllä heräsi hikisenä ja ei nukahtanut vasta kun tuntia ennen herätystä. Ahdistunut olotila kokoajan, pakko on yrittää mennä vaikka kroppa oireilee, muuten sitä erakoituu täysin vaikka näin käynnyt suurelta osin. Haluan olla terve. ap
Millainen sun kokonaistilanne on? Minkälainen ihminen olet muuten? Mulla on kokemusta hyvin monenlaisista erilaisista ihmisistä ja erilaisista haasteista. Voin auttaa sinua ymmärtämään vai onko sinulla vain juuri nyt turvattomuudentunnetta? Ymmärrän että tilanteesi ei ole mukava mutta muista ettei kannata ihan väkisin lähteä mihinkään. Miten voit nyt?
Ehdin valitettavasti vastata lyhyesti kun kohta lähden mutta vuosia jatkunut ahdistus plus muita diagnooseja. Traumaattinen nuoruus joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä. On hoitokontakti olemassa. Halu mennä käymään tapahtumassa että olisi jotain sisältöä elämässä ym. ja joka ehkä auttaisi. Mutta nyt täytyy mennä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet!
Lääkkeet yksistään eivät ratkaise tälläista ongelmaa
Kyllä voi ratkaista. Ajatuksenjuoksu on selkeämpää ja elämänpiiri laajenee.Itse pystyin terapoimaan itseäni ja tulin kuntoon.
Kaikki ei halua niitä lääkkeitä. Kaikki läheiseni itseni mukaan luettuna on pärjänneet ilman. Itseterapiointi on itsellenikin tuttua. Fyysinen kunto ja vointi kannattaa vain tarkastaa jos tulee fyysisiä oireita, keho reagoi kaikkeen ja kuten tiedämme niin keho voi sairastua pahastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tässä kohta tarkoitus lähteä ajamaan yhteen tapahtumaan. Jännitti jo eilen ja illalla ei millään meinannut saada unta ja aamuyöllä heräsi hikisenä ja ei nukahtanut vasta kun tuntia ennen herätystä. Ahdistunut olotila kokoajan, pakko on yrittää mennä vaikka kroppa oireilee, muuten sitä erakoituu täysin vaikka näin käynnyt suurelta osin. Haluan olla terve. ap
Millainen sun kokonaistilanne on? Minkälainen ihminen olet muuten? Mulla on kokemusta hyvin monenlaisista erilaisista ihmisistä ja erilaisista haasteista. Voin auttaa sinua ymmärtämään vai onko sinulla vain juuri nyt turvattomuudentunnetta? Ymmärrän että tilanteesi ei ole mukava mutta muista ettei kannata ihan väkisin lähteä mihinkään. Miten voit nyt?
Ehdin valitettavasti vastata lyhyesti kun kohta lähden mutta vuosia jatkunut ahdistu
Kannattaisi nyt vain tajuta että väkisin lähteminen voi olla haitallista. Vaikka sinä haluat mennä niin se ei välttämättä ole hyväksi. Kannattaisi huolehtia itsestä vähän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet!
Lääkkeet yksistään eivät ratkaise tälläista ongelmaa
Kyllä voi ratkaista. Ajatuksenjuoksu on selkeämpää ja elämänpiiri laajenee.Itse pystyin terapoimaan itseäni ja tulin kuntoon.
Kaikki ei halua niitä lääkkeitä. Kaikki läheiseni itseni mukaan luettuna on pärjänneet ilman. Itseterapiointi on itsellenikin tuttua. Fyysinen kunto ja vointi kannattaa vain tarkastaa jos tulee fyysisiä oireita, keho reagoi kaikkeen ja kuten tiedämme niin keho voi sairastua pahastikin.
Se on sitten oma valinta, jos ei halua lääkkeitä. Prosessi sopivan lääkkeen löytämiseksi voi toki olla todella haastava. Itsellä toimi vasta kolmas kokeiltu lääke hyvin ilman merkittäviä sivuoireita. Varmasti löytyy yksittäistapauksia, joissa sairaus on erityisen vaikea hoitaa, mutta suurimmalle osalle paras hoitotulos saadaan lääkkeiden ja terapian yhteisvaikutuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet!
Lääkkeet yksistään eivät ratkaise tälläista ongelmaa
Kyllä voi ratkaista. Ajatuksenjuoksu on selkeämpää ja elämänpiiri laajenee.Itse pystyin terapoimaan itseäni ja tulin kuntoon.
Kaikki ei halua niitä lääkkeitä. Kaikki läheiseni itseni mukaan luettuna on pärjänneet ilman. Itseterapiointi on itsellenikin tuttua. Fyysinen kunto ja vointi kannattaa vain tarkastaa jos tulee fyysisiä oireita, keho reagoi kaikkeen ja kuten tiedämme niin keho voi sairastua pahastikin.
Se on sitten oma valinta, jos ei halua lääkkeitä. Prosessi sopivan lääkkeen löytämiseksi voi toki olla todella haastava. Itsellä toimi vasta kolmas kokeiltu lääke hyvin ilm
Tajuatko sinä että ne teidän psyykelääkkeet eivät ole tarpeellisia normaaleja tunteita tunteville eikä todellakaan niitä pidä syödä jos on fyysinen ongelma kyseessä? Herätkää nyt tähän ymmärrysongelmaanne.
Kaikki eivät vain tarvitse sitä terapiaa tai jotakin sairastuttavia lääkkeitä kehoonsa. Älkää tuputtako ja lisätkö omaa pahaa oloanne toimimalla haitallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hakeudu terapiaan? Lääkkeillä voidaan poistaa pahimmat oireet, keskustelu- ja kehonhuoltoapu välttämättömät samaan aikaan.Kallista on juu mutta ammattitaitoisissa käsissä (mahd.traumoista riippuen) puolikin vuotta hoitoa auttaa paljon.
Pitkäkestoinen psykodynaaminen terapia lähes 3 vuotta.
Kaksi muuta lyhyempää terapiaa, toinen ryhmä- ja toinen yksilöterapia.
Lääkkeitä käytössä vain tarvittaessa.
Tästä ei parannu. Kaikesta ei voi parantua. Tämän kanssa eletään. Odotan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te tiedätte miten ystäviä tuetaan ja autetaan. Ollaan läsnä, kuljetaan vierellä ja autetaan tarpeen vaatiessa. Apu voi olla jo se että kaveria pelottaa ja sinä olet lähellä jotta hän saa halutessaan puhua sinulle ja sinä voit vastata sekä valvoa että hänellä on kaikki hyvin. Jos fyysinen kunto tai yleisvointi romahtaa, sinä pystyt hälyttämään apua. Täysin siis normaalia. Pelkotiloja sun muita on tullut aina. Ja jos kaverille tulee sekava olotila tai hän vaikuttaa muuten peloittavalta, jotenkin oudolta tms niin sinä pystyt hälyttämään apua. Maalaisjärki käyttöön ja lopetetaan se ainainen arvostelu. Tämä on täysin normaalia ihmisten elämää!
Vierailija kirjoitti:
Entisajan vitutus on nykyajan ahdistus/masennus, ennen lääkkeenä siihen vitukseen oli että purtiin hammasta ja mentiin etiäppäin.
En ole ap, mutta ei minua ainakaan vituta, vaan pelottaa. Ja se on sellaista epämääräistä pelkoa jota ei voi järkeillä pois - en pelkää näkemäänl hämähäkkiä, pimeää ja huomista hammaslääkäriä, vaan se on kuin sellainen jatkuva tunne, että nurkan takana odottaa syöpädiagnoosi, tsunami, juurihoito ilman puudutusta ja maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tässä kohta tarkoitus lähteä ajamaan yhteen tapahtumaan. Jännitti jo eilen ja illalla ei millään meinannut saada unta ja aamuyöllä heräsi hikisenä ja ei nukahtanut vasta kun tuntia ennen herätystä. Ahdistunut olotila kokoajan, pakko on yrittää mennä vaikka kroppa oireilee, muuten sitä erakoituu täysin vaikka näin käynnyt suurelta osin. Haluan olla terve. ap
Millainen sun kokonaistilanne on? Minkälainen ihminen olet muuten? Mulla on kokemusta hyvin monenlaisista erilaisista ihmisistä ja erilaisista haasteista. Voin auttaa sinua ymmärtämään vai onko sinulla vain juuri nyt turvattomuudentunnetta? Ymmärrän että tilanteesi ei ole mukava mutta muista ettei kannata ihan väkisin lähteä mihinkään. Miten voit nyt?
Ehdin valitettavasti vastata lyhy
..kannattaisi huolehtia itsestä paremmin..
Et nyt tiedä, mistä kirjoitat.
Et pysty tekemään mitään.
Ei nälkää, syöminen vaikeaa. Ei janoakaan.
Peitto silmille. Sängyssä.
Haluaisi vain nukkua. Pois. Loppua odottaen.
Mitä siinä ahdistuksessa pelätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä ahdistuksessa pelätään?
Kuolemaa?
Onko sulla mahdollisuutta vaihtaa sun nykyisiä olosuhteita? Työpaikkaa, kaveripiiriä tms.? Joku tuossa saattaa ylläpitää sun ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hakeudu terapiaan? Lääkkeillä voidaan poistaa pahimmat oireet, keskustelu- ja kehonhuoltoapu välttämättömät samaan aikaan.Kallista on juu mutta ammattitaitoisissa käsissä (mahd.traumoista riippuen) puolikin vuotta hoitoa auttaa paljon.
Millä v.tun rahalla?
Jos olet esim jo osatyökyvytön ja alisuoriutuja, vaikka äly olisi riittänyt yliopistoon.
Niin pahaa tehty lapsena vuosia, ettei siitä toivu.
Ole hiljaa. Et edes tiedä, mihin annat "neuvoja".
Ei tämä häivy koskaan.
Odotan loppua. En jaksa.
T. Ulkoisesti tosi jees. Sisäisesti rikki. En parannu koskaan. Vanha. Alisuoriutunut ammatillisesti sekä ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan vitutus on nykyajan ahdistus/masennus, ennen lääkkeenä siihen vitukseen oli että purtiin hammasta ja mentiin etiäppäin.
En ole ap, mutta ei minua ainakaan vituta, vaan pelottaa. Ja se on sellaista epämääräistä pelkoa jota ei voi järkeillä pois - en pelkää näkemäänl hämähäkkiä, pimeää ja huomista hammaslääkäriä, vaan se on kuin sellainen jatkuva tunne, että nurkan takana odottaa syöpädiagnoosi, tsunami, juurihoito ilman puudutusta ja maailmanloppu.
Ei auta pelätä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Välillä on huoli siitä, että tulee esimerkiksi syöpä, mutta siirrän ne huolet muualle ja keskityn mukavempiin asioihin. Yritän ajatella positiivisesti ja keskittyä iloa tuoviin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan vitutus on nykyajan ahdistus/masennus, ennen lääkkeenä siihen vitukseen oli että purtiin hammasta ja mentiin etiäppäin.
En ole ap, mutta ei minua ainakaan vituta, vaan pelottaa. Ja se on sellaista epämääräistä pelkoa jota ei voi järkeillä pois - en pelkää näkemäänl hämähäkkiä, pimeää ja huomista hammaslääkäriä, vaan se on kuin sellainen jatkuva tunne, että nurkan takana odottaa syöpädiagnoosi, tsunami, juurihoito ilman puudutusta ja maailmanloppu.
Eli pelkotila ja hysteriaa. Täysin normaalia, mun tyttärelläkin on ollut näitä. Lapsillekin tulee kauhukohtauksia. Saattaa joistakin heikoista näyttää pahalta mutta fiksut pärjäävät turvallisina ihmisinä. Tarvittaessa voi soittaa ambulanssin aina jos kaverillekin tulee hätä ja pelko ja hysteria. Ei haittaa mitään, kaikki hyvin.
Edelliseen lisään:
Kolme terapiaa läpikäynyt, lääkkeitä kokeiltu. Nykyisin käytän enää vain pahimpina hetkinä täsmälääkkeenä.
Olen hyväksynyt elämäni olevan räpiköimistä päivästä päivään.
Mutta ei tää enää huvita minua eikä kiinnosta.
Odotan...
En parannu koskaan.
Kyllä ja täytyy muistaa että täytyy toimia oikein ja edistävästi. Tunteista ei saisi alistaa ketään. Tämä yhteiskunta sairastuttaa ihmisiä ja kaikki paha mitä tehdään luo pahoinvointia.