Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriö on hirveä sairaus
03.07.2024 |
Kokoajan olo on jollain tasolla ahdistunut mutta yhtäkkiä olo voi muuttua täysin sietämättömäksi ja oireet on kaikenlaisia, fyysisiä että henkisiä. Paha olo voi jatkua hirveänä useita päiviä putkeen samana ja hetkeksi laantua ja taas pahentua.
Normaali elämä on aika olematon kun kaikki voi laukaista ahdistuksen maksimiin jolloin sitä erakoituu ja jää kaikesta paitsi. Lääkkeet ei auta ja toiset vaan pahentaisi muita oireita tai toisivat lisää.
Tällaisena mennään varmaan koko loppuelämä.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi :( Itse on jossain vaiheessa päässyt lähtemään edes kauppaan yksin. Ahdisti kauheasti mennä ihmisten ilmoille nimenomaan yksin. Onneks itsellä se on helpottanut, tuo tuli eron jälkeen. Ei seurusteltu kauaa, niin kyse ei ollut siitä etteikö olisi tottunut tekemään asioita yksin.
Muistakaa ystävät että tätä on hyvin monella ja jos on yksinäinen ihminen niin helposti kokee turvattomuutta sen oman olotilan vuoksi. Kaikilla tunteilla ja olotiloilla on tarkoitus. Lisäksi on täysin loogista että jos ahdistaa niin se voi pelottaa ja voi saada huoli sekä pelkoajatuksia. Kaikki on sallittua. Ihan paniikkikin voi iskeä. Kaikki on sallittua. Mikään tunne tai ajatuskela ei tee sinusta huonoa ihmistä.
Kyse ei ollut yksinäisyydestä. Viihdyn yksin kun ei tarvitse miettiä toista ihmistä samalla. Exä asui vain kyseisen kaupan takana ja tiesin että alkoi jälkeenpäin samantien tapailla yhtä " kaveriaan " ja epäilin pettämistä ja 10kk eron jälkeen sainkin tietää että petti. En halunnu vaan heihin törmätä. Ylipäätään koko juttu otti niin pahasti egon päälle että ahdisti mennä julkisille paikoille yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan vitutus on nykyajan ahdistus/masennus, ennen lääkkeenä siihen vitukseen oli että purtiin hammasta ja mentiin etiäppäin.
En ole ap, mutta ei minua ainakaan vituta, vaan pelottaa. Ja se on sellaista epämääräistä pelkoa jota ei voi järkeillä pois - en pelkää näkemäänl hämähäkkiä, pimeää ja huomista hammaslääkäriä, vaan se on kuin sellainen jatkuva tunne, että nurkan takana odottaa syöpädiagnoosi, tsunami, juurihoito ilman puudutusta ja maailmanloppu.
Ei auta pelätä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Välillä on huoli siitä, että tulee esimerkiksi syöpä, mutta siirrän ne huolet muualle ja keskityn mukavempiin asioihin. Yritän ajatella positiivisesti ja keskittyä iloa tuoviin asioihin.
Sä oot yksinkertainen. Ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tässä kohta tarkoitus lähteä ajamaan yhteen tapahtumaan. Jännitti jo eilen ja illalla ei millään meinannut saada unta ja aamuyöllä heräsi hikisenä ja ei nukahtanut vasta kun tuntia ennen herätystä. Ahdistunut olotila kokoajan, pakko on yrittää mennä vaikka kroppa oireilee, muuten sitä erakoituu täysin vaikka näin käynnyt suurelta osin. Haluan olla terve. ap
Millainen sun kokonaistilanne on? Minkälainen ihminen olet muuten? Mulla on kokemusta hyvin monenlaisista erilaisista ihmisistä ja erilaisista haasteista. Voin auttaa sinua ymmärtämään vai onko sinulla vain juuri nyt turvattomuudentunnetta? Ymmärrän että tilanteesi ei ole mukava mutta muista ettei kannata ihan väkisin lähteä mihinkään. Miten voit nyt?
<
Rakas ystävä, tiedän mistä sinä puhut mutta ei siihen vallitsevaan olotilaan auta mikään. Puhu ja kirjoita jos se tuo sinulle turvaa. Sinä voit kirjoittaa tännekin. Olen itsekin kirjoittanut ketjuissa kun olen tarvinnut seuraa ja tukea, joskus tällä tavalla ja joskus vain kaikkeen hömppään mennyt mukaan höpöttelemään, riippuen olotilasta. Toivottavasti olosi kohenee pian.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä ahdistuksessa pelätään?
Mitä milloinkin, riippuu ahdistuksen laadusta ja ihmisestä aina kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mahdollisuutta vaihtaa sun nykyisiä olosuhteita? Työpaikkaa, kaveripiiriä tms.? Joku tuossa saattaa ylläpitää sun ahdistusta.
Näitä asioita kannattaa jokaisen pohtia mutta kaikissa tilanteissa ja olotiloissa ei ole aika pohtia näitäkään asioita. Kaikelle on aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä hirveä sairaus. Mutta ei siitä tarvitse loppuelämäänsä kärsiä. Tsekkaa vaikka alkuun Mielenterveystalon ahdistuksen omahoito-ohjelma, ja koita saada myös hoitokontakti.
HooVee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan vitutus on nykyajan ahdistus/masennus, ennen lääkkeenä siihen vitukseen oli että purtiin hammasta ja mentiin etiäppäin.
En ole ap, mutta ei minua ainakaan vituta, vaan pelottaa. Ja se on sellaista epämääräistä pelkoa jota ei voi järkeillä pois - en pelkää näkemäänl hämähäkkiä, pimeää ja huomista hammaslääkäriä, vaan se on kuin sellainen jatkuva tunne, että nurkan takana odottaa syöpädiagnoosi, tsunami, juurihoito ilman puudutusta ja maailmanloppu.
Ei auta pelätä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Välillä on huoli siitä, että tulee esimerkiksi syöpä, mutta siirrän ne huolet muualle ja keskityn mukavempiin asioihin. Yritän ajatella positiivisesti ja keskittyä iloa tuoviin asioihin.
Vähän riippuu hei tilanteesta ja asioista yleisestikin. Miksi sinä sivuutat ihmisen tällä tavalla vähättelemällä häntä ja hänen tunteitansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessahan ahdistuneisuus tarkoittaa sitä, että tarvitsee toimeentulotukea eli rahallista tukea. Ei suinkaan siis sitä mitä oikeasti sen luulisi tarkoittavan.
Kohta täytän 60 ja oireet vaihtelee, välillä on sietämätöntä ja välillä ei oikein tahdo edes muistaakaan ahdistusta.
Työelämässä olen ollut koko ajan, koska se helpottaa oireita ainakin päivän ajaksi, kun aamulla on kerta kaikkiaan pakko lähteä liikkeelle ja sille ei vaan voi mitään. Töissä ja työkaverien kanssa jutellessa koko asia unohtuu ihan täydellisesti. En varmaan olisi hengissäkään enää, jos olisi jättäytynyt sairaseläkkeelle niiden ahdistus-kohtausten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisään:
Kolme terapiaa läpikäynyt, lääkkeitä kokeiltu. Nykyisin käytän enää vain pahimpina hetkinä täsmälääkkeenä.
Olen hyväksynyt elämäni olevan räpiköimistä päivästä päivään.
Mutta ei tää enää huvita minua eikä kiinnosta.
Odotan...
En parannu koskaan.
Parantuminen tarkoittaa hyvää oloa ja vointia. Sinä voit vielä paremmin. Jos yhtään helpottaa niin olen itse voinut vuosikausia hyvin huonosti ajoittain mutta nyt on jo parempi. Sinä pärjäät, onneksi olet itsellesi rehellisempi kuin moni muu. Tsemppihali!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan vitutus on nykyajan ahdistus/masennus, ennen lääkkeenä siihen vitukseen oli että purtiin hammasta ja mentiin etiäppäin.
En ole ap, mutta ei minua ainakaan vituta, vaan pelottaa. Ja se on sellaista epämääräistä pelkoa jota ei voi järkeillä pois - en pelkää näkemäänl hämähäkkiä, pimeää ja huomista hammaslääkäriä, vaan se on kuin sellainen jatkuva tunne, että nurkan takana odottaa syöpädiagnoosi, tsunami, juurihoito ilman puudutusta ja maailmanloppu.
Ei auta pelätä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Välillä on huoli siitä, että tulee esimerkiksi syöpä, mutta siirrän ne huolet muualle ja keskityn mukavempiin asioihin. Yritän ajatella positiivisesti ja keskittyä iloa tuoviin asioihin.
Niin siis kyseessä on sairaus, jota ihminen ei itse kontrolloi. Jos kontrolloisi, niin sitten se ei enää olisi sairaus.
Kannattaa tästä sen verran jokaisen ymmärtää, että ahdistuneisuushäiriö ei ole sama asia kuin "mua huolestuttaa sairastuminen tai työttömyys" tai "mua ahdistaa kun rahasta on tiukkaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Vaan siinä on niin ihana piehtaroida! Siksi, vain siksi sinä vellot siinä vielä aikuisikäisenä. Ja siksi, että koet olosi turvalliseksi kun voit kietoutua ihanan ahdistuksesi ahtaaseen selliin.
Oikeasti ahdistuneisuushäiriöön auttaa lääkehoito (Ketipinor) ja siedättyminen tilanteille, jotka ahdistusta aiheuttavat. Myös: psykoterapia, jossa opit tunnistamaan, mikä ahdistuneisuutta aiheuttaa, millaisia tunteita siihen liittyy ja miten tunteista pääsee tahdonalaisesti irti. Ne on aivosähkökemiallisia purkauksia, jotka sinä olet oppinut kroonistamaan. Silloin sinä opit niistä myös pois: 15-20 sekuntia, niin ikävä tunne on välittäjäaineina hajonnut takaisin verenkiertoon.
Erilaisilla rentoutustekniikoilla olo helpottuu per pari sekuntia: istu tuolille. Aseta kämmenet vastakkain polvien tai reisien väliin ja purista reisiä voimakkaasti yhteen. Laske kahteenkymmeneen. Kas kas, kun vapautat puristuksen, hengität tasaisesti ja olosi on helpottunut.
Terapia ei auta kaikkia. Riippuu paljon myös terapeutista, meneekö kemiat kuinka yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hakeudu terapiaan? Lääkkeillä voidaan poistaa pahimmat oireet, keskustelu- ja kehonhuoltoapu välttämättömät samaan aikaan.Kallista on juu mutta ammattitaitoisissa käsissä (mahd.traumoista riippuen) puolikin vuotta hoitoa auttaa paljon.
Lainaatko mulle rahaa?
Haluatko sinä maksaa nämä monipuoliset mielen ja kekon terapeuttiset hoidot minulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hakeudu terapiaan? Lääkkeillä voidaan poistaa pahimmat oireet, keskustelu- ja kehonhuoltoapu välttämättömät samaan aikaan.Kallista on juu mutta ammattitaitoisissa käsissä (mahd.traumoista riippuen) puolikin vuotta hoitoa auttaa paljon.
..anteeksi...
mielen ja kehon terapeuttiset hoidot
Lainaatko mulle rahaa?
Haluatko sinä maksaa nämä monipuoliset mielen ja kehon terapeuttiset hoidot minulle?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Vaan siinä on niin ihana piehtaroida! Siksi, vain siksi sinä vellot siinä vielä aikuisikäisenä. Ja siksi, että koet olosi turvalliseksi kun voit kietoutua ihanan ahdistuksesi ahtaaseen selliin.
Oikeasti ahdistuneisuushäiriöön auttaa lääkehoito (Ketipinor) ja siedättyminen tilanteille, jotka ahdistusta aiheuttavat. Myös: psykoterapia, jossa opit tunnistamaan, mikä ahdistuneisuutta aiheuttaa, millaisia tunteita siihen liittyy ja miten tunteista pääsee tahdonalaisesti irti. Ne on aivosähkökemiallisia purkauksia, jotka sinä olet oppinut kroonistamaan. Silloin sinä opit niistä myös pois: 15-20 sekuntia, niin ikävä tunne on välittäjäaineina hajonnut takaisin verenkiertoon.
Erilaisilla rentoutustekniikoilla olo helpottuu per pari sekuntia: istu tuolille. Aseta kämmenet vastakkain polvien tai reisien väliin ja purista reisiä voimakkaasti yhteen. Laske kahteenkymmeneen. Kas kas, kun vapautat puristuksen, hengität tasaisesti ja olo
Mikäs fakiiri sinä olet???????
Katsos, kun kaikki on jo kokeiltu!!!!!!!!
Ikää 60 v.
Vierailija kirjoitti:
Mee hoitoon, ei jaksa teitä sairaita kuunnella täällä ketjuissa. Mitähän tuntemusta ette ole vielä ynnänneet johonkin sairauteen? Tervettä on olla tunnoton mielistelevä robotti jota kaikki potkii ja käskyttää. Ei kiitti sovi minulle.
Älä tule tähän ketjuun sitten! Aihe selviää jo otsikossa. Voisitteko kaltaisesi olla vähän suvaitsevaisia niin ihmiset ei niin ahdistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei auta kaikkia. Riippuu paljon myös terapeutista, meneekö kemiat kuinka yhteen.
Koska kaikki eivät tarvitse. On myös heitä joita on kohdeltu huonosti mutta eivät koe tarvetta puhua niitä asioita muille tai eivät vain halua puhua niistä ehkä koskaan eikä koskaan saa pakottaa puhumaan kuten ei saa lapsiakaan pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tässä kohta tarkoitus lähteä ajamaan yhteen tapahtumaan. Jännitti jo eilen ja illalla ei millään meinannut saada unta ja aamuyöllä heräsi hikisenä ja ei nukahtanut vasta kun tuntia ennen herätystä. Ahdistunut olotila kokoajan, pakko on yrittää mennä vaikka kroppa oireilee, muuten sitä erakoituu täysin vaikka näin käynnyt suurelta osin. Haluan olla terve. ap
Millainen sun kokonaistilanne on? Minkälainen ihminen olet muuten? Mulla on kokemusta hyvin monenlaisista erilaisista ihmisistä ja erilaisista haasteista. Voin auttaa sinua ymmärtämään vai onko sinulla vain juuri nyt turvattomuudentunnetta? Ymmärrän että tilanteesi ei ole mukava mutta muista ettei kannata ihan v
Mitä sinä tuolla tarkoitat?
Toivottavasti ahdistuksesi helpottaa pian. 🖕
Lapsesta asti ja ikää nyt 63 vuotta.
Niin ja niitä vainoharhoja! NORMAALIA