Lue keskustelun säännöt.
Työnantajana tuntuu pahalta, kun niin moni hakija keskeyttää hakuprosessin. Miksi unelmien työ ei kelpaa?
03.07.2024 |
Haastatteluprosessiin kuului lyhyt videoesittely, ryhmä- ja yksilöhaastattelu ja lopuksi oli tarkoitus viettää päivä yhteistyökumppanimme tiloissa psykologisten testien merkeissä. Testeihin ei kuitenkaan tullut kuin puolet potentiaalisimmista hakijoista. Ei siinä sinänsä mitään, ei meitä kiinnosta palkata firmaamme työhaluttomia, mutta työnantajana käytämme paljon aikaa ja vaivaa rekrytoinnin onnistumiseen ja silti työnhakijat eivät arvosta vaivannäköämme. Kyseessä oli kuitenkin mieluisa asiakaspalvelutyö hyvällä 2700 €/kk palkalla, joten ihmetyttää hakijoiden passiivisuus.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmiset eivät enää nykyään halua töihin??!!!??!?!!!
Kerroithan muuten viimeisessä haastattelussa, että paikkaa, jota he hakivat, ei valitettavasti täytetä, mutta samankaltainen tehtävä olisi tarjolla työkokeiluna, josta ei makseta palkkaa, mut hei siitä saa kokemusta ja täytettä CV:hen, WOW! Ennennäkemättömän upea tilaisuus!
Tällainen johdattelu ja muunnellun totuuden sössötys (= valehtelu) temppuratatemppuiluun, ajanhukkaan ja ansionmenetyksiin yhdistettynä tulisi olla RANGAISTAVAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulosta ihan p*skalta koko homma! 🥱😆
Mä meinasin lopettaa nykyisen työni (nykyään vakkari ja hyvin työssäni menestynyt 6 vuoden ajan) työnhaun siihen videohaastatteluun, koska mulla on todella paha esiintymiskammo enkä tykkää olla kameran edessä missään tilanteissa paitsi ehkä jossain oman perheen otoksissa.
Mitään videoita en ole koskaan itsestäni kuvannut julkaisumielessä enkä edes videopuheluita harrasta. Esiintymistä ei ko. työtehtävissä vaadittu/vaadita, joten videoesiinttäyminen ei sinänsä vaatimus ollut. Mutta se videohaastattelun tekeminen jännitti ja ahdisti aivan hemmetisti.
Mulla oli semmonen lunttilappu, web-kameran vieressä ja siinä sitten änkyttää sönkötin vastaukseni. Ja olin aivan varma, että nyt se kusahti siihen sitten.
Mulla oli silloin vakkarityöpaikka, mutta olin alanvaihtaja ja kova oli motivaatio uutern työhön. Mä jollain hemmetin sisulla ja aviomiehen tsemppauksella sain väännettyä sen hiton videon ja pääsin sinne varsinaiseen livehaastatteluun kuitenkin, vaikka olin aivan varma, että se oli siinä se mun työnhaku.
Mutta vaikka missä liemissä ja töissä on itseä keitetty ja sosiaalisissa tilanteissa ihan toimiva ihminen olen, niin se videohaastattelu oli vaan joku aivan mahdoton tehtävä itselle. Mä jotenkin vaan vihaan kameroita ja esiintymistä, mutta kasvokkain tai puhelimessa osaan olla aivan normaali.
Amkissa ihan loppupuolella pystyin pitämään jonkun esitelmän yleisölle ilman, että olisin sönköttänyt ja tärissyt menemään kuin haavanlehti.
Opiskellut/töitä olen tehnyt koko ikäni alalla, missä pitää kohdata ihmisiä normaalissa kanssakäymisessä, mikä ei jännitä yhtään, mutta varsinaiset esiintymistilanteet on aina ollut tosi vaikeita.
Voin vaan kun kuvitella, että siellä voi olla työnhakuprossesin keskeyttäjissä jotain esiintymiskammoisia henkilöitä, jotka ei vaan pysty.
Ja sen verran vanha kuin 35-v. olenkin, niin sellainen some ja esillä olo kuin se nykypäivänä on siinä maailmassa on, on tullut arkipäivään vasta aikuisiällä.
eikö tuossa alustus tekstissä tullut esiin ne ongelmat miksi. rekrytoinnin näkökulmasta muotoilisin jutun hieman toisin. enkä yrittäisi lainata joltain muulta jatkuvasti. ja hei, siis yrityksen arvostuksen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"työnantajana käytämme paljon aikaa ja vaivaa rekrytoinnin onnistumiseen ja silti työnhakijat eivät arvosta vaivannäköämme." Miksi ensinnäkin käytätte täysin triviaaliin "välttämättömään pahaan / alkuhaparointiin" paljon aikaa ja vaivaa? Tulos? Miksi yhtään kenenkään matalapalkkatemppuiluun _valitun tai varsinkaan valitsemattoman_ pitäisi "arvostaa vaivannäköänne" täysin turhaan ja merkityksettömään haihatteluun? Pitkää tikkuakin vetämällä tulos olisi kaikille parempi.
100 työnhakijaa ja yksi ainoa työpaikka.
Tai 150 hakijaa ja yksi työpaikka. Kovasti lannistaa tuommoinen pelleprosessi kun ei ole mahdollisuutta tulla valituksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin matala palkka?! Oliko näppäilyvirhe? Ei ihme, ettei kiinnosta. Saati että irrottaisi päivän moiseen temppuiluun. Siis ymmärrän soveltuvuusarvioinnit ja testit johonkin oikeasti hyväpalkkaiseen (5700€) asiantuntijatyöhön.
Mitä tapahtui ajalle kun kävit vain sen pomon juttusilla ja siellä päättivät ottavatko vai eikö?Miksi kaikkea tätä hömppää tarvitaan lisäksi?Ketä tämä palvelee?Varsinkin kun ilmi on tullut että ihmiset voivat valehdella näissä testeisssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän HR prosessit eivät oikein toimi. Perustyö ja tuollainen niksipirkk-temppurata tappaa lopunkin kiinnostuksen tehokkaasti.
Menin aikoinaan haastattelun jälkeen psykologisiin soveltuvuustesteihin, jotka kestivät noin 8 h. Minut valittiin ja siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa boomerien sekoilulta.
Näitä nykyajan älyttömiä rekrytointeja järjestää yleensä HR, jossa on nuoria naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah hah, ex-työttömänä naurahdin tarinalle! Tuollaistahan se nykyisillä rekrymarkkinoilla on. Järjetöntä ja valtavaa resurssien tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa boomerien sekoilulta.
Kuulostat varsin tietämättömältä.
Boomerit eivät ole enää edes työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli trolli mutta se kalpenee todellisuuden rinnalla kun leffateatterin lipunrepijältäkin vaaditaan SUPOn taustaselvitys ja monen päivän soveltuvuus & tsykolookiset testit.
Tiedä millaisia vaatimukset olisivatkaan vakiduunissa kun tuokin oli kolmen kuukauden määräaikainen homma.
Noilla firmoilla, jotka myyvät testejä, menee ainakin hyvin. Hölmöt ostaa vaikka ovat ihan höpönlöpöä.
Rekryfirmat tekee bisnestä. Mitä enempi temppuja sen enempi provikkaa.
Hieman nauratti tuo 2700e ja kovat soveltuvuustestit. Laittaisivat nyt väh. tonnin lisää ni vois joku intoutua kärvisteleen testit läpi.
Miksi asiakaspalvelijatyöhön rekryämiseen pitää käyttää noin paljon vaivaa? Palkasta päätellen kyseessä ei nyt ole ihan mikään lähikaupan kassatyö, mutta nuo videoesittelyt on mielestäni ihan tarpeettomia jos lisäksi järjestetään haastattelu yksin ja ryhmässä, sekä psykologiset testit. Lisäksi työsuhteessa on se kuuluisa koeaika, missä todellisuudessa näkee onko työntekijä palkkansa arvoinen vai laitetaanko hänet firmasta ulos. Monella työnhakijalla on usea paikka mihin hakevat töitä ja jos jokaiseen pitää nähdä noin paljon vaivaa, niin ei vaan aika ja jaksaminen riitä noihin hakuprosesseihin, joista ei todennäköisesti tule edes valituksi työhön. Työnhakijan näkökulmasta vaivannäkönne on välttämätön paha ja rekrytoinnit muuttuu vaan vuosi vuodelta monimutkaisemmiksi prosesseiksi. Kahta pahempi, jos kyseessä ei ole edes vakituinen työ vaan joku muutaman kuukauden työsopimus, mihin pitää hakea kuin jotain valtion virkaa.
"Unelmien työ" ei ole unelmien työ jos ei siitä kukaan unelmoi ja kun tosielämässä ei edes kelpaa = riistokyykytystä.
Se, että sinä ap unelmoit jostain kelvottomasta alipalkatusta riviraadantatyöstä ei tee siitä haluamaasi todellisuutta.
Niin moni keskeyttää hakuprosessin = kun jo hakuprosessi kusee niin kaikkien rehellisten mielenkiinto loppuu lopullisesti.
Ja se, että kuvitellaan 2700 saavansa erityisominaisuuksia kertoo temppupuljuilijan olevan (ansiotta suojatyöpaikassaan) täysin ulkona.