Työnantajana tuntuu pahalta, kun niin moni hakija keskeyttää hakuprosessin. Miksi unelmien työ ei kelpaa?
Haastatteluprosessiin kuului lyhyt videoesittely, ryhmä- ja yksilöhaastattelu ja lopuksi oli tarkoitus viettää päivä yhteistyökumppanimme tiloissa psykologisten testien merkeissä. Testeihin ei kuitenkaan tullut kuin puolet potentiaalisimmista hakijoista. Ei siinä sinänsä mitään, ei meitä kiinnosta palkata firmaamme työhaluttomia, mutta työnantajana käytämme paljon aikaa ja vaivaa rekrytoinnin onnistumiseen ja silti työnhakijat eivät arvosta vaivannäköämme. Kyseessä oli kuitenkin mieluisa asiakaspalvelutyö hyvällä 2700 €/kk palkalla, joten ihmetyttää hakijoiden passiivisuus.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin hullu se vain jaksaa. Mikä tälle nimeksi, videohaastatteluhullu?
Liian pitkä nimi, lyhennetään vihahullu.
Menee sekaisin miesvihahullun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, asioiden liioittelu paljastaa aina hyvin alkaneet provot. 0/5, ei jatkoon.
Aika moneen mammaan upposi. Ei palstaurpot koskaan mitään työtä ole hakeneet, niin nämä uppoaa täydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, minkä alan työssä pitää käyttää koko päivä työhaastatteluun? Vai oliko provo?
Provohan tämä. Mutta uppoaa hyvin työelämästä mitään tietämättömiin mammoihin.
Kyllä minulle poika sanoi, että ei lähde hakemaan jotain työtä, kun hakuprosessi vie liikaa aikaa. Täytyy ilmeisesti tehdä jotain tehtäviä ja prosessi on pitkä kuin nälkävuosi. Tuollainen toimii jo yrityksiä vastaan, jos osaajat, joilla on jo työpaikka eivät vaivaudu käymään edes haastattelussa tsekkaamassa, olisiko firmalla jotain tarjottavaa heille.
Heh. Vedätetyt urpot tulevat puolustamaan provoa.
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, jos rahaa ei tuhlattaisi kaiken maailman taustaselvityksiin ja Barona-testeihin, voitaisiinko se säästynyt rahamäärä siirtää vaikka ihmisten palkkoihin?
t. rekrytoija
On olemassa kahdenlaisia työnhakijoita
1) sellaisia jotka menestyvät loistavasti näissä pupukursseissa ja täysin keinotekoisissa "soveltuvuustesteissä" ja
2) sellaisia jotka menestyvät todellisessa työympäristössä ja kykenevät hoitamaan duunin johon ne on palkattu.
Mistäkö tiedän? 30v tekniksellä työuralla on kolme vuoden mittaiseksi venynyttä työttömyysjaksoa puhtaan ikärasismin takia kun jokainen päättyi samalla tavalla:
Vastasin epämääräiseen ilmoitukseen jossa ei mainittu työnantajaa mutta painotettiin todellista työkokemusta. Puhelin soi muutaman tunnin kuluttua ja minut kutsuttiin suoraan rekrytoivan esimiehen haastatteluun. Se vilkaisi CV:n läpi ja totesi että tällä kokemuksella et tarvitse päivänkään perehdytystä. Voitko aloittaa huomenna. Aloitin.
Kaikissa tapauksissa ulos lensi samalla ovenavauksella se "ihan huipputyyppi jonka kädestä rekryfirman tädit olivat syöneet. Naurettavien palkka ja liisarivaateiden vastapainoksi kyseessä oli kävelevä nolla joka oli ajanut sekä kriittisen projektin että asiakssuhteen karille.
Mä keskeytän hakuprosessin, jos se on liian pitkä ja monivaiheinen. Jos johonkin juniori-tason tehtävään on pitkät soveltuvuustestit, jokin on kyseisessä organisaatiossa pielessä. Mä luotan myös fiilikseen: jos ensitapaamisella on tullut huonot vibat paikasta ja ihmisistä, en jatka hakuprosessia vaan ilmoitan, että en enää ole kiinnostunut ja kiitän kauniisti siitä ajasta, jonka haastattelijat ovat minulle suoneet. Työpaikkoja on muitankin ja sellaisia, joihin oikeesti haluaa mennä töihin ja sellaisia, joiden hakuprosessi on yksinkertaisempi.
Löysivät paremman työpaikan, höhlä.
Vierailija kirjoitti:
Löysivät paremman työpaikan, höhlä.
Eihän palstan mukaan mitään työpaikkoja ole olemassa ja byt niitä on valita asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, minkä alan työssä pitää käyttää koko päivä työhaastatteluun? Vai oliko provo?
Provohan tämä. Mutta uppoaa hyvin työelämästä mitään tietämättömiin mammoihin.
Kyllä minulle poika sanoi, että ei lähde hakemaan jotain työtä, kun hakuprosessi vie liikaa aikaa. Täytyy ilmeisesti tehdä jotain tehtäviä ja prosessi on pitkä kuin nälkävuosi. Tuollainen toimii jo yrityksiä vastaan, jos osaajat, joilla on jo työpaikka eivät vaivaudu käymään edes haastattelussa tsekkaamassa, olisiko firmalla jotain tarjottavaa heille.
Heh. Vedätetyt urpot tulevat puolustamaan provoa.
Eihän tämä nyt liity provoon, vaan sen herättämään keskusteluun. Et oikeasti voi olla noin tyhmä.
Etkö sä AP työnantajana luota omaan arvioosi siitä, kuka työnhakija on paras siihen tehtävään? Palkkaa se, jonka uskot suoriutuvan parhaiten tehtävästä, ihan yksinkertainen neuvo.
Kerran oli soveltuvuustesti ja kesti päivän kasarilla. Oli outoa kyllä. En päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Löysivät paremman työpaikan, höhlä.
Tämä. Sinä temppuratapuljutampio et pärjännyt kilpailussa työpaikkojen kesken (kyllä niinkin päin on kova kilpailu) vaan temppuilemattomat palkanmaksukykyiset ja -haluiset työpaikat menivät ohi.
Miksi se tuntuu pahalta kun oikeus tapahtuu vapailla markkinoilla?
"Kyseessä oli kuitenkin mieluisa asiakaspalvelutyö hyvällä 2700 €/kk palkalla, joten ihmetyttää hakijoiden passiivisuus."
= ei ole mieluisa kun ei kerran sitä kukaan huoli. 1:lle vainko paikka ja muut jäisivät ilman, mutta silti pitäisi temppuilla.
= Uhriudu kilpaa kaikkien muidenkin kaikestajaeimistään kilpauhriutujien kanssa ja julkaise itkupotkuraivarivideo-CV.
Oikestiko mammat tarttuu kerta toisensa jälkeen näin ilmiselvään trolliin?
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010536691.html
Ottakaa mallia!
Tässä ajantasainen ja kaikille toimiva malli.
Entä se toinen puolisko? Ei sitten kelpaakaan kukaan kun toinen puolisko tuli järkiinsä ja kaikki heistä väistivät luodin?
Trollollol. Oman kokemuksen mukaan, mitä pidempi rekryprosessi ryhmähaastatteluineen ja psykologisine testeineen, sitä huonompi työpaikka. Sekä palkan että työympäristön suhteen.
Kyllä minulle poika sanoi, että ei lähde hakemaan jotain työtä, kun hakuprosessi vie liikaa aikaa. Täytyy ilmeisesti tehdä jotain tehtäviä ja prosessi on pitkä kuin nälkävuosi. Tuollainen toimii jo yrityksiä vastaan, jos osaajat, joilla on jo työpaikka eivät vaivaudu käymään edes haastattelussa tsekkaamassa, olisiko firmalla jotain tarjottavaa heille.