Muistoja 60-luvulta

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin pienessä maalaiskylän kansakoulussa, niin keskiviikko oli ekaluokalla  vapaata ja lauantaina oli koulua.

Kävin Tampereella suurta kansakoulua - muistaakseni oli 8 rinnakkaisluokkaa. Meillä oli kuusipäiväinen kouluviikko. Olin toisella luokalla vuosina 1960 - 1961 ja jouduimme käymään iltavuoroa, mikä varsinkin lauantai-iltapäivinä oli puuduttavaa. Opettajalla itselläänkin oli kaksi alakouluikäistä lasta silloin.

Muovailuvahasta sai vaikka mitä tehtyä. 

Jos ei ollut syntynyt vielä silloin, sitä miettii että missä ihmeessä oli siihen aikaan. Taivaassa, jollain dimensiolla, astraalissa vai edellisessä elämässä. Kummallista. 

Muistoja makeita:

- Isot uudet Jenkit, Dodge Charger 20 min Hki - Snappertuna, Mustang, Opel Gt, Taunus Gt 2000, Fyry Hesan taksi äänetön, Dodge Dart upea, Chrysler New York (Tauvo Auran entinen) ajoin 1967 tehokas hiljainen laiva :)

- Tytöt minihameet, mikropöksyt, go go tanssijat, tiukat kokohaalarit vetskarilla sivuista auki.

- Tiukat trumpettihousut, nahkarotsit, nalleturkki hunajaväri.

- Tanssilavat ne pyöreät järven rannalla kallioilla - lavat täynnä nuoria ja Kirka, Danny showt.

- Osakunnat nuorien käytössä Botta, Diboli, Natsa - no vielä on Tavastia.

- Puistattavia Nudika, Ekin Pikakivääri, Estellar jne.

- Virginia, Harmony, Klan.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten piiskaaminen oli sallittua.

Piiskaa annettiin paljalle pepulle.

Niin annettiin. Housutkin piti aina itse laskea. Piiskauksen jälkeen komennettiin nurkkaan toviksi.

Vierailija kirjoitti:

Joskus harvoin meille ostettiin Apu-lehti. Siitä sai leikata paperinukkeja ja vaatteita niille. Aina ei oikein mennyt putkeen se leikkaaminen, mutta teippi auttoi. Sitten tuli isoveli, joka repi ne kappaleiksi ja nauroi ja nauroi.

Meillehän toi tuli ihan tilattuna, mutta hauskana muistona, mun äiti ja naapurin mies halusi tilata Hymy-lehden mutta eivät kehdanneet kun siinä saattoi olla vähän "tuhmiakin" juttuja. Tilasivat sen sitten mun faijan nimellä ja faija oli aivan hiilenä että "nyt posteljooni luulee että minä luen tuollaista juorusontaa". 

Vierailija kirjoitti:

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Hopeapölyllä koristellut muistit? Mitä tarkoittaa? Ja pikkausvihkokin on tuntematon. Hopeisella hileellä koristeltuja kiiltokuviahan oli. Kai näillä kaikilla on eri puolilla maatakin ollut erilaisia nimityksiä? 

Vierailija kirjoitti:

Juustoissa oli vahapinta, mikä piti ensin kuoria pois. Se oli väriltään punainen.  Makkaraa pystyi ostamaan joko palana tai viipaloituna tietyn grammamäärän ja se pakattiin ruskeaan paperiin ja paperinarulla paketti kiinni. 

Ostokset maksettiin rahalla tai kaupassa oli tili, jonne kertyi saldoa mikä maksettiin. Shekit olivat myös käytössä maksuvälineenä.

Kauppojen valikoimat olivat pienet. Silti tuntui että Elovena riitti kaurapuuroksi eikä tarvinnut kymmenittäin muita merkkejä.

Punainen vahapinta oli vain Edam-juustossa. Juustoakin sai sellaisen palan kuin halusi.

Vierailija kirjoitti:

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Tarkoitatko muistoja. Muisteista en kyllä 60-luvun nuorena tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli pakko käyttää hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopäivinä, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiä, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspäivinä reidet tulipunaiset kylmästä.

Oppikoulu alaluokilla oli tärkeää olla hajukumi, ja kynän päässä semmoinen kiva peikko. Olin ylpeä kuivamustekynästäni, jossa oli viisi eri väriä.

Missä tuollaista oli? Kyllä mulla oli jo ekalla luokalla pepitaruutuiset pitkikset. Oli kyllä 50-lukua, mutta pitkiksissä jatkoin koulu 60-luvullakin. Silloin oli niintä strets-hiihtohousuja. Mulla on näitä valokuviakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli pakko käyttää hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopäivinä, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiä, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspäivinä reidet tulipunaiset kylmästä.

Oppikoulu alaluokilla oli tärkeää olla hajukumi, ja kynän päässä semmoinen kiva peikko. Olin ylpeä kuivamustekynästäni, jossa oli viisi eri väriä.

Missä tuollaista oli? Kyllä mulla oli jo ekalla luokalla pepitaruutuiset pitkikset. Oli kyllä 50-lukua, mutta pitkiksissä jatkoin koulu 60-luvullakin. Silloin oli niintä strets-hiihtohousuja. Mulla on näitä valokuviakin.

Voi että, pepitaruutua ja hiihtarit, oli kivoja. Aikuisenakin noita käyttänyt, hiihtarit taisi olla vähän muodissakin joskus kasarin puolvälissä? 

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli pakko käyttää hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopäivinä, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiä, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspäivinä reidet tulipunaiset kylmästä.

Oppikoulu alaluokilla oli tärkeää olla hajukumi, ja kynän päässä semmoinen kiva peikko. Olin ylpeä kuivamustekynästäni, jossa oli viisi eri väriä.

Tää on totaaliouto muisto etenkin kun tiedämme, että sukkahousut tuli Suomeen (lapsille) vasta 1960-luvun puolivälissä, siihen asti me käytimme liiviä ja sukkia. Koulussa sai varsin huoleti käyttää housuja ainakin maalla, oli sitten tyttö tai poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli pakko käyttää hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopäivinä, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiä, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspäivinä reidet tulipunaiset kylmästä.

Oppikoulu alaluokilla oli tärkeää olla hajukumi, ja kynän päässä semmoinen kiva peikko. Olin ylpeä kuivamustekynästäni, jossa oli viisi eri väriä.

Missä tuollaista oli? Kyllä mulla oli jo ekalla luokalla pepitaruutuiset pitkikset. Oli kyllä 50-lukua, mutta pitkiksissä jatkoin koulu 60-luvullakin. Silloin oli niintä strets-hiihtohousuja. Mulla on näitä valokuviakin.

Ei ollut hamepakkoa minullakaan ja mullakin oli strets-hiihtarit, ne oli tummansiniset ja sivuissa vaaleansininen pystyraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli pakko käyttää hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopäivinä, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiä, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspäivinä reidet tulipunaiset kylmästä.

Oppikoulu alaluokilla oli tärkeää olla hajukumi, ja kynän päässä semmoinen kiva peikko. Olin ylpeä kuivamustekynästäni, jossa oli viisi eri väriä.

Tää on totaaliouto muisto etenkin kun tiedämme, että sukkahousut tuli Suomeen (lapsille) vasta 1960-luvun puolivälissä, siihen asti me käytimme liiviä ja sukkia. Koulussa sai varsin huoleti käyttää housuja ainakin maalla, oli sitten tyttö tai poika.

Sain ensimmäiset sukkahousut keväällä 1962, ne oli havunvihreät ja vähän liian isot, mutta lämpimät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiviikkoiltaisin televisiosta tuli Peyton Place.

Ja ennen sitä oli käyty saunassa, sitten istuttiin lattialla syömässä hapankorppuja kylmän maidon kanssa kylpytakissa. :)

Meillä oli saunan jälkeen pullaa ja limsaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten piiskaaminen oli sallittua.

Olen kasvanut niin onnellisissa oloissa, että piiska ja remmi olivat tuntemattomia asioita kotonani. Hieman tukkapöllyä sai joskus, kun ei osannut käyttäytyä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa myytiin irtovoita. Leipää myytiin myös puolikkaina. Keksejä myytin irtotavarana.

Maitoa myös, kauppaan mentiin maitokannun kanssa. Hiivakin oli iso neliskulmainen jästi ja siitä ohuella langalla leikattiin sopivat pala ostajalle. Kahvi oli papuina ja jauhettiin asiakkaalle kaupassa. Olin 66-68 vuosina kesäapulaisena pienessä liha-maito-siirtomaatavara-kaupassa kesätöissä. On mukavat muistot siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Hopeapölyllä koristellut muistit? Mitä tarkoittaa? Ja pikkausvihkokin on tuntematon. Hopeisella hileellä koristeltuja kiiltokuviahan oli. Kai näillä kaikilla on eri puolilla maatakin ollut erilaisia nimityksiä? 

Hopeapöly oli hienojakoisempaa kuin hileet. Hileet tulivat myöhemmin kuin hopeapöly. Pikkausvihko oli ruutuvihko, jonka jokainen sivu oli taitettu keskeltä taskuksi, jonka sisällä oli joko muisti tai ei mitään. Kaikilla meillä oli omat vihot. Kaverille sanottiin joku numero tai sana ja tämä laski vaikka viiteen samalla kääntäen sivun/numero eli viisi sivua. Sivun sisältö annettiin kaverille, joka sanoi numeron. Samalla tyylillä sanat vaikkapa a u t o ja o:n kohdalta avattiin tasku ja sisältö annettiin kaverille. Näillä yleensä yritettiin päästä eroon rumista tai rikkinäisistä muisteista vaikka oli siellä oikeasti hienojakin joukossa. Riippui siitä, mitä raaski menettää. Varmasti riippui alueesta, millä nimityksillä ja tavoilla leikittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Tarkoitatko muistoja. Muisteista en kyllä 60-luvun nuorena tiedä mitään.

Tarkoitan muisteja eli erilaisia nättejä kuvia enkeleistä ja taruolennoista ja vaikka mistä. Niitä myytiin kirjakaupoissa arkkeina ja ne leikattiin varovasti irti toisistaan. Muisto on taasen muisto jostain asiasta. Tämä Länsi-Suomessa.