Muistoja 60-luvulta
Herajoen jugurtit kauppa-autolta. đ
https://external-hel3-1.xx.fbcdn.net/emg1/v/t13/15536593910089681505?urâŠ
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Kun minÀ olin pienessÀ maalaiskylÀn kansakoulussa, niin keskiviikko oli ekaluokalla vapaata ja lauantaina oli koulua.
KÀvin Tampereella suurta kansakoulua - muistaakseni oli 8 rinnakkaisluokkaa. MeillÀ oli kuusipÀivÀinen kouluviikko. Olin toisella luokalla vuosina 1960 - 1961 ja jouduimme kÀymÀÀn iltavuoroa, mikÀ varsinkin lauantai-iltapÀivinÀ oli puuduttavaa. Opettajalla itsellÀÀnkin oli kaksi alakouluikÀistÀ lasta silloin.
Muovailuvahasta sai vaikka mitÀ tehtyÀ.
Jos ei ollut syntynyt vielÀ silloin, sitÀ miettii ettÀ missÀ ihmeessÀ oli siihen aikaan. Taivaassa, jollain dimensiolla, astraalissa vai edellisessÀ elÀmÀssÀ. Kummallista.
Muistoja makeita:
- Isot uudet Jenkit, Dodge Charger 20 min Hki - Snappertuna, Mustang, Opel Gt, Taunus Gt 2000, Fyry Hesan taksi ÀÀnetön, Dodge Dart upea, Chrysler New York (Tauvo Auran entinen) ajoin 1967 tehokas hiljainen laiva :)
- Tytöt minihameet, mikropöksyt, go go tanssijat, tiukat kokohaalarit vetskarilla sivuista auki.
- Tiukat trumpettihousut, nahkarotsit, nalleturkki hunajavÀri.
- Tanssilavat ne pyöreÀt jÀrven rannalla kallioilla - lavat tÀynnÀ nuoria ja Kirka, Danny showt.
- Osakunnat nuorien kÀytössÀ Botta, Diboli, Natsa - no vielÀ on Tavastia.
- Puistattavia Nudika, Ekin PikakivÀÀri, Estellar jne.
- Virginia, Harmony, Klan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten piiskaaminen oli sallittua.
Piiskaa annettiin paljalle pepulle.
Niin annettiin. Housutkin piti aina itse laskea. Piiskauksen jÀlkeen komennettiin nurkkaan toviksi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus harvoin meille ostettiin Apu-lehti. SiitÀ sai leikata paperinukkeja ja vaatteita niille. Aina ei oikein mennyt putkeen se leikkaaminen, mutta teippi auttoi. Sitten tuli isoveli, joka repi ne kappaleiksi ja nauroi ja nauroi.
MeillehÀn toi tuli ihan tilattuna, mutta hauskana muistona, mun Àiti ja naapurin mies halusi tilata Hymy-lehden mutta eivÀt kehdanneet kun siinÀ saattoi olla vÀhÀn "tuhmiakin" juttuja. Tilasivat sen sitten mun faijan nimellÀ ja faija oli aivan hiilenÀ ettÀ "nyt posteljooni luulee ettÀ minÀ luen tuollaista juorusontaa".
Vierailija kirjoitti:
Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllÀ koristellut. Minulla on vielÀkin ne jÀljellÀ enkÀ taida koskaan raaskia luopua niistÀ. Oikeastaan voisin tehdÀ hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi kÀyttÀÀ, se nÀkyy lÀpi.
Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.
HopeapölyllÀ koristellut muistit? MitÀ tarkoittaa? Ja pikkausvihkokin on tuntematon. Hopeisella hileellÀ koristeltuja kiiltokuviahan oli. Kai nÀillÀ kaikilla on eri puolilla maatakin ollut erilaisia nimityksiÀ?
Vierailija kirjoitti:
Juustoissa oli vahapinta, mikÀ piti ensin kuoria pois. Se oli vÀriltÀÀn punainen. Makkaraa pystyi ostamaan joko palana tai viipaloituna tietyn grammamÀÀrÀn ja se pakattiin ruskeaan paperiin ja paperinarulla paketti kiinni.
Ostokset maksettiin rahalla tai kaupassa oli tili, jonne kertyi saldoa mikÀ maksettiin. Shekit olivat myös kÀytössÀ maksuvÀlineenÀ.Kauppojen valikoimat olivat pienet. Silti tuntui ettÀ Elovena riitti kaurapuuroksi eikÀ tarvinnut kymmenittÀin muita merkkejÀ.
Punainen vahapinta oli vain Edam-juustossa. Juustoakin sai sellaisen palan kuin halusi.
Vierailija kirjoitti:
Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllÀ koristellut. Minulla on vielÀkin ne jÀljellÀ enkÀ taida koskaan raaskia luopua niistÀ. Oikeastaan voisin tehdÀ hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi kÀyttÀÀ, se nÀkyy lÀpi.
Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.
Tarkoitatko muistoja. Muisteista en kyllÀ 60-luvun nuorena tiedÀ mitÀÀn.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli pakko kÀyttÀÀ hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopÀivinÀ, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiÀ, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspÀivinÀ reidet tulipunaiset kylmÀstÀ.
Oppikoulu alaluokilla oli tÀrkeÀÀ olla hajukumi, ja kynÀn pÀÀssÀ semmoinen kiva peikko. Olin ylpeÀ kuivamustekynÀstÀni, jossa oli viisi eri vÀriÀ.
MissÀ tuollaista oli? KyllÀ mulla oli jo ekalla luokalla pepitaruutuiset pitkikset. Oli kyllÀ 50-lukua, mutta pitkiksissÀ jatkoin koulu 60-luvullakin. Silloin oli niintÀ strets-hiihtohousuja. Mulla on nÀitÀ valokuviakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli pakko kÀyttÀÀ hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopÀivinÀ, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiÀ, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspÀivinÀ reidet tulipunaiset kylmÀstÀ.
Oppikoulu alaluokilla oli tÀrkeÀÀ olla hajukumi, ja kynÀn pÀÀssÀ semmoinen kiva peikko. Olin ylpeÀ kuivamustekynÀstÀni, jossa oli viisi eri vÀriÀ.
MissÀ tuollaista oli? KyllÀ mulla oli jo ekalla luokalla pepitaruutuiset pitkikset. Oli kyllÀ 50-lukua, mutta pitkiksissÀ jatkoin koulu 60-luvullakin. Silloin oli niintÀ strets-hiihtohousuja. Mulla on nÀitÀ valokuviakin.
Voi ettÀ, pepitaruutua ja hiihtarit, oli kivoja. Aikuisenakin noita kÀyttÀnyt, hiihtarit taisi olla vÀhÀn muodissakin joskus kasarin puolvÀlissÀ?
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli pakko kÀyttÀÀ hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopÀivinÀ, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiÀ, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspÀivinÀ reidet tulipunaiset kylmÀstÀ.
Oppikoulu alaluokilla oli tÀrkeÀÀ olla hajukumi, ja kynÀn pÀÀssÀ semmoinen kiva peikko. Olin ylpeÀ kuivamustekynÀstÀni, jossa oli viisi eri vÀriÀ.
TÀÀ on totaaliouto muisto etenkin kun tiedÀmme, ettÀ sukkahousut tuli Suomeen (lapsille) vasta 1960-luvun puolivÀlissÀ, siihen asti me kÀytimme liiviÀ ja sukkia. Koulussa sai varsin huoleti kÀyttÀÀ housuja ainakin maalla, oli sitten tyttö tai poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli pakko kÀyttÀÀ hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopÀivinÀ, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiÀ, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspÀivinÀ reidet tulipunaiset kylmÀstÀ.
Oppikoulu alaluokilla oli tÀrkeÀÀ olla hajukumi, ja kynÀn pÀÀssÀ semmoinen kiva peikko. Olin ylpeÀ kuivamustekynÀstÀni, jossa oli viisi eri vÀriÀ.
MissÀ tuollaista oli? KyllÀ mulla oli jo ekalla luokalla pepitaruutuiset pitkikset. Oli kyllÀ 50-lukua, mutta pitkiksissÀ jatkoin koulu 60-luvullakin. Silloin oli niintÀ strets-hiihtohousuja. Mulla on nÀitÀ valokuviakin.
Ei ollut hamepakkoa minullakaan ja mullakin oli strets-hiihtarit, ne oli tummansiniset ja sivuissa vaaleansininen pystyraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli pakko kÀyttÀÀ hametta tai mekkoa, paitsi hiihtopÀivinÀ, ihan vuosikymmenen loppuun asti. Muistan miten ne paksut villasukkahousut kutittivat reisiÀ, ja kotiin tultua oli kovina pakkaspÀivinÀ reidet tulipunaiset kylmÀstÀ.
Oppikoulu alaluokilla oli tÀrkeÀÀ olla hajukumi, ja kynÀn pÀÀssÀ semmoinen kiva peikko. Olin ylpeÀ kuivamustekynÀstÀni, jossa oli viisi eri vÀriÀ.
TÀÀ on totaaliouto muisto etenkin kun tiedÀmme, ettÀ sukkahousut tuli Suomeen (lapsille) vasta 1960-luvun puolivÀlissÀ, siihen asti me kÀytimme liiviÀ ja sukkia. Koulussa sai varsin huoleti kÀyttÀÀ housuja ainakin maalla, oli sitten tyttö tai poika.
Sain ensimmÀiset sukkahousut kevÀÀllÀ 1962, ne oli havunvihreÀt ja vÀhÀn liian isot, mutta lÀmpimÀt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiviikkoiltaisin televisiosta tuli Peyton Place.
Ja ennen sitÀ oli kÀyty saunassa, sitten istuttiin lattialla syömÀssÀ hapankorppuja kylmÀn maidon kanssa kylpytakissa. :)
MeillÀ oli saunan jÀlkeen pullaa ja limsaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten piiskaaminen oli sallittua.
Olen kasvanut niin onnellisissa oloissa, ettÀ piiska ja remmi olivat tuntemattomia asioita kotonani. Hieman tukkapöllyÀ sai joskus, kun ei osannut kÀyttÀytyÀ kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa myytiin irtovoita. LeipÀÀ myytiin myös puolikkaina. KeksejÀ myytin irtotavarana.
Maitoa myös, kauppaan mentiin maitokannun kanssa. Hiivakin oli iso neliskulmainen jÀsti ja siitÀ ohuella langalla leikattiin sopivat pala ostajalle. Kahvi oli papuina ja jauhettiin asiakkaalle kaupassa. Olin 66-68 vuosina kesÀapulaisena pienessÀ liha-maito-siirtomaatavara-kaupassa kesÀtöissÀ. On mukavat muistot siitÀ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllÀ koristellut. Minulla on vielÀkin ne jÀljellÀ enkÀ taida koskaan raaskia luopua niistÀ. Oikeastaan voisin tehdÀ hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi kÀyttÀÀ, se nÀkyy lÀpi.
Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.
HopeapölyllÀ koristellut muistit? MitÀ tarkoittaa? Ja pikkausvihkokin on tuntematon. Hopeisella hileellÀ koristeltuja kiiltokuviahan oli. Kai nÀillÀ kaikilla on eri puolilla maatakin ollut erilaisia nimityksiÀ?
Hopeapöly oli hienojakoisempaa kuin hileet. Hileet tulivat myöhemmin kuin hopeapöly. Pikkausvihko oli ruutuvihko, jonka jokainen sivu oli taitettu keskeltÀ taskuksi, jonka sisÀllÀ oli joko muisti tai ei mitÀÀn. Kaikilla meillÀ oli omat vihot. Kaverille sanottiin joku numero tai sana ja tÀmÀ laski vaikka viiteen samalla kÀÀntÀen sivun/numero eli viisi sivua. Sivun sisÀltö annettiin kaverille, joka sanoi numeron. Samalla tyylillÀ sanat vaikkapa a u t o ja o:n kohdalta avattiin tasku ja sisÀltö annettiin kaverille. NÀillÀ yleensÀ yritettiin pÀÀstÀ eroon rumista tai rikkinÀisistÀ muisteista vaikka oli siellÀ oikeasti hienojakin joukossa. Riippui siitÀ, mitÀ raaski menettÀÀ. Varmasti riippui alueesta, millÀ nimityksillÀ ja tavoilla leikittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllÀ koristellut. Minulla on vielÀkin ne jÀljellÀ enkÀ taida koskaan raaskia luopua niistÀ. Oikeastaan voisin tehdÀ hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi kÀyttÀÀ, se nÀkyy lÀpi.
Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.
Tarkoitatko muistoja. Muisteista en kyllÀ 60-luvun nuorena tiedÀ mitÀÀn.
Tarkoitan muisteja eli erilaisia nÀttejÀ kuvia enkeleistÀ ja taruolennoista ja vaikka mistÀ. NiitÀ myytiin kirjakaupoissa arkkeina ja ne leikattiin varovasti irti toisistaan. Muisto on taasen muisto jostain asiasta. TÀmÀ LÀnsi-Suomessa.
Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllÀ koristellut. Minulla on vielÀkin ne jÀljellÀ enkÀ taida koskaan raaskia luopua niistÀ. Oikeastaan voisin tehdÀ hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi kÀyttÀÀ, se nÀkyy lÀpi.
Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.