-O- Simpukat avautuu - HELMET syntyy -O-

Tässäpä Helmitarinaa pitkän kaavan mukaan:



Jouduin Jorviin osastolle perjantaina, 2 päivää ennen laskettua aikaa, kun ihmettelivät vauvan kokoarviota ultrassa, vain 2,5 kg. Halusivat ottaa pidempiä käyriä useampia ja mun piti mennä osastolle sisään vielä samana päivänä. Käynnistäisivät synnytyksen, jos tarvetta, istukka ei ehkä toimi kunnolla enää.



Yö Jorvissa kului itkeskellen, en tosiaan haluaisi käynnistykseen, vaan Tammisaareen vesi- tai luomusynnyttämään! Aamulla olo oli toiveikkaampi, kaikki käyrät oikein hyviä ja lääkäri lupasi että pääsen kotiin, seuraavana päivänä täytyisi tulla vielä käyrälle käymään.



Odottelin osastolla lounaan jälkeen, että klo 15 otetaan vielä yksi käyrä ja sitten pääsen lähtemään. Siinä odotellessa tuli muutama laimean kipeä supistus, katsoin jopa kelloa ¿ 20 min väliä, ei siis huolta, harjoittelua vaan. Käyrässä ollessa tuli kaksi lisää.

Lähdettiin kotiin ja kotimatkalla autossa taas pari tuntuvampaa lisää, heti kotiin päästyä koiraa ulkoiluttamaan, sinä aikana 10 min välein mutta edelleen vain aika vähän kipeitä, silti olin jo varma että tästä lähdetäänkin vielä tänään takaisin Jorviin. Kipeitä suppareita mulla ei aiemmin ollut ollutkaan, vaikka paljon kivuttomia harjoitussellaisia.



Tultiin kotiin, pizzaa uuniin ja TV:n ääreen, sekä pikku hellittelyhetkikin, kun vielä ehtii tämän kerran ainakin! Rakastelukin siis onnistui, vaikka pari kovempaa supistusta tuli siinäkin välillä.

Klo 18 aikaan supistuksia tuli 10 min välein ja jo sellaisia, että piti steppailla ympäriinsä käppyrässä ja voivotella. 19.30 jo 5 min välein, tosin 3-7 min väliä vaihdellen. Lähetin miehen ulkoiluttamaan koiran ja soitin Jorviin. Toivottivat tervetulleeksi kohtapuoliin.

Kassi mukaan ja menoksi. Automatka oli jo aika tuskaa.



Klo 21 olin Jorvissa käyrällä, 1 cm auki ja kohdunkaula hävinnyt. Kätilö lähetti meidät olohuoneeseen kaurapussin kanssa ja sanoi, että katsotaan, tulisiko tästä synnytystä. Oltiin siellä ehkä tunti, kun alkoi tuntua, ettei pussista ole mihinkään. Suunniteltiin että seuraavaksi mennään ammeeseen. Sitä ennen taas käyrälle ja aika tuskaa maata siinä suppareiden aikana. Aloin jo epäillä onko ammeesta mihinkään.

Käyrässä oli kuitenkin alentumaa sikiön sydänäänissä supistusten aikana, joten ei päästykään ammeeseen, ja edelleen 1 cm auki ¿ ¿katsotaan josko tästä synnytys käynnistyy tai sitten ne supistukset hellittää¿ sanoi kätilö!



Itse olin jo sellaisessa kunnossa, että 100% varmuudella lapsi syntyy kohta. Päästiin sitten kuitenkin vähän ajan päästä synnytyssaliin ilokaasun pariin. En enää pystynyt olemaan yhtään jalkeilla, ilokaasu auttoi ehkä puoli tuntia. Kätilö sanoi että puhkaistaan kalvot ja laitetaan anturi vauvan päähän. Kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset muuttuivat aivan järkyttäviksi, kierin ja voihkin eikä mitään apua ilokaasusta ¿ ja kätilö ehdotti epiduraalia. Ilomielin, kiitos!

Siinä odotettiin vain vähän aikaa lääkäriä minä jo huutaen kivusta, ja kätilö totesi että 8 cm oletkin jo auki, kas vaan, eipä voida enää antaa epiduraalia, mutta spinaali kyllä.



Otin todella ilolla vastaan ihan mitä vain, olin aivan muissa maailmoissa huutaessani siinä. Ajattelin etten kestä enää yhtään enkä mitenkään voi ruveta ponnistamaan, en pysty edes mihinkään asentoon, hyvä kun henki kulki. Oli tosi vaikeaa olla aloillaan kun puudutusta laitettiin.



Spinaalipuudutus auttoikin sitten ihan saman tien, kaikki kivut häipyi ja jo hymyilytti. Mutta saman tien sainkin ruveta ponnistamaan, tunto kateissa, jalat kätilöiden lonkilla. Aloitin hyvin varovasti, en siis yrittänyt juuri mitään, kätilö totesi toiselle että pitää tehdä välilihan leikkaus sydänäänten takia, sitten tokalla käskettiin ponnistaa oikein kunnolla ja sillä ponnistuksella tyttö syntyikin. 10 pistettä ja äidin masulle lököttelemään.



En tuntenut ponnistaessa kuin lievää painetta, enkä mitään jälkeisoperaatioitakaan, oli tehokas puudutus. Reilut 5 tuntia oltiin synnyttämässä yhteensä, alle 10 min ponnistusvaihe. Jäi kyllä kaikki eväät syömättä ja suunnitellut aktiivisynnytysjutut tekemättä, isä oli aivan statistina kun kunnon kivut alkoivat, mutta kaikki ok! 2710 grammaa ja 48 cm, melkein saman kokoinen kuin äitinsä, ja laskettuna päivänä tarkasti.



Siitä sitten vauvaan tutustumisen jälkeen suihkuun, vähän voileipää ja osastolle. Imetys lähti heti käyntiin ja itse toivuin nopeasti, kipeitähän jälkisupparit ovat, mutta pienensivät kohtua nopeasti.

2 päivää Jorvissa ja jo päästiin kotiin. Täällä on mukavaa! Hyvä mieli jäi synnytyksestä, vaikka tosiaan olin suunnitellut kaikkea luomua ja aktiivista. Sanoisin että helpompaa kuin kuvittelin : )



Tsemppiä kaikille kärsimättömille, synnytyksen aika voi koittaa aika yllättäen, niin kuin täällä! Mitään limatulppia tai muitakaan merkkejä ei ollut etukäteen.

niin ehdin tulla vielä lukemaan ennenkuin tipahdetaan :D