Jos nuori oirehtii, syy on vanhemmissa

"suomessa julkisen puolen psykiatria kuluu sellaiseen koulukuntaan että ei pohdita syy ja seuraus suhteita. Olen myös ollut terapiassa 15 vuotta elämästäni eikä koskaan kyseenalaistettu millaiset kotiolot minulla oli."

Terkkuja sieltä mt-palveluista taas. Tämä on valitettavasti totta. Tätä suurin osa hoitomenetelmistä kumpuaa kognitiivisesta (käyttäytymis)terapiasta, joissa olennaista on oman ajattelu ja toiminnan muutos tässä hetkessä, ei se, mistä tähän on tultu. Ajattelen että aikuisilla, joilla on (terapian myötä) suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa ajankohtaisiin oloihinsa, tämä on monen oireilun kohdalla ihan pätevä ja näyttöön perustuva valinta (hyöty-panos-suhde), mutta lapselle, joka edelleen on niissä oireilua synnyttävissä olosuhteissa, se ei toimi pelkiltään. Toki nyt esim. Terapiat etulinjaan hankkeen kouluttamat hoitomenetelmät sisältää myös vanhempainohjausta joitain käyntejä, mutta niissä tilanteissa joissa vanhemmat olennausesti liittyy oireilun syntyyn, tarvittaisiin hyvä pätkä perheterapiaa ja/tai vanhemman oma terapiaa, ei muutamaa niksipirkkavinkkikäyntiä. Ja niitä tapahdu koska raha ja (vanhempien) hoidon vapaaehtoisuus. Eniten hoitoon osallistuu ne vanhemmat joiden kohdalla se on vähiten tarpeellista.

Meidän tyttäremme sairastui koulukiusaamisen vuoksi ensin syömishäiriöihin, sitten masennukseen ja ahdistukseen, itsetuhoisuuteen (yksi itsemurhayritys, joka lähes onnistui) ja lopulta myös psykoosiin. Pääsi/otettiin viimein osastolle vuosien sairastamisen jälkeen ja siellä vasta huomattiin, että on psykoosissa. Me vanhemmat teimme kaikkemme, haimme apua kerta toisensa jälkeen, terapiaa, lääkkeitäkin oli. Vasta psykoosin huomaamisen jälkeen hän sai oikeaa hoitoa ja alkoi toipua silmissä. Meidän ihana, herkkä, empaattinen, lahjakas tyttäremme palasi 11 vuoden sairastamisen jälkeen omana itsenään elämään. Nyt hän elää nuoren aikuisen elämäänsä, opiskelee ja voi hyvin. Koti hänellä on ollut ehjä, rakastava, välittävä aina. Isovanhemmat olleet myös tiiviisti mukana lastemme elämässä rakastaen ja auttaen heitä kaikessa. Tyttäremme hoito on kaikkialla ollut ammattitaitoista, osaavaa, tehoavaa ja myös perheen mukaan ottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oirehdin kyllä aikanaan, eikä syy ollut vanhemmissa vaan koulukiusaamisessa.

Jos on hyvä koti niin osaa suhtautua kiusaamiseen kypsästi.

Et selvästi ole ainakaan itse joutunut kärsimään koulukiusaamisesta. Veikkaan, että olet itse kiusaaja (provoilija).

Ja luulit väärin. Olin koulukiusatttu. Puhuin siitä opettajille ja kotona. Kiusaaminen loppui. Sanoivat että harvoin nuori käyttäytyy niin kypsästi että uskaltaa asiasta puhua.

Ei niin väärinkään. Et kärsinyt siitä, koska pääsit käyttämään älyäsi tilanteen ratkaisemiseen. Tähän keskusteluun aika poikkeuksellinen tilanne. Onnea vaan elämän lottovoitosta!

Ei se syy ole aina vanhemmissa tai kotiolosuhteissa. On myös nuoria jotka eivät osaa arvostaa yhtäön mitään tai ketään. Ovat aina tympeitä ja tyytymättömiä. Heidät saa iloiseksi vain antamalla heille kaikkea maan ja taivaan välitä, ostamalla kaiken mitä he haluavat, tekemällä kaikki temput heidän hyväksi ja kehumalla sekä ylistämällä ainoastaan heitä. Heitä ei saisi kritisoida, he eivät pidä siitä että heitä neuvotaan, opetetaan tai ohjeistetaan. Lisäksi heidän tunnetilansa vaikuttavat kaikkeen aina. Ovat myrtsejä ja kiittämättömiä yms. Huhhuh! Vali vali ja mari mari prinsessat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari edellistä kirjoittajaa kirjoittavat rohkeasti ja totta. Sosiaaliviranomaisten pitäisi tutkia yhtä tarkkaan myös oireilevan lapsen kasvuympäristö koulussa kuin kodeissa nykyään tutkivat (vaatisi lakimuutoksen). Opettajien pitäisi ymmärtää, että kyllä opettajan työhön pitää kuulua myös elämään opettaminen, joka on jopa paljon tärkeämpää kuin vaikka jakokulman  opettaminen. Opettajilta pitää myös uskaltaa vaatia työhön sitoutumista ja ehdottomasti myös arvostaa heitä.

 

Koulun tehtävä on opettaa tai tarkemmin numeroida yksilöt jotta saadaan luokkaeroa. Kodin tehtävä on kasvattaa.

Koulun tehtävä pitää olla opettaa ryhmässä  toimimista. Se on oleellinen taito työelämässä ja yhteiskunnassa toimimisessa. Sitä ei kodin seinien sisällä vai oppia, vaikka kiitos ja anteeksi olisi kotona opetettukin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se syy ole aina vanhemmissa tai kotiolosuhteissa. On myös nuoria jotka eivät osaa arvostaa yhtäön mitään tai ketään. Ovat aina tympeitä ja tyytymättömiä. Heidät saa iloiseksi vain antamalla heille kaikkea maan ja taivaan välitä, ostamalla kaiken mitä he haluavat, tekemällä kaikki temput heidän hyväksi ja kehumalla sekä ylistämällä ainoastaan heitä. Heitä ei saisi kritisoida, he eivät pidä siitä että heitä neuvotaan, opetetaan tai ohjeistetaan. Lisäksi heidän tunnetilansa vaikuttavat kaikkeen aina. Ovat myrtsejä ja kiittämättömiä yms. Huhhuh! Vali vali ja mari mari prinsessat. 

Osalla hermosto on niin herkkä, että aistien välittämä tieto ja ihmisten suorat ja epäsuorat vaatimukset tulkitsee vaaraksi. Kaikilla ihmisillä on tarve pysyä osana yhteisöä, ja sopeutumisyrityksen jälkeen kuulet tällaisen ihmisen marinaa. Älä pelkää, siinä ei ole tarkoitus olla sinua parempi, vaan yrittää pärjätä maailman melskeessä itsensä kanssa. Alapeukuttamisen sijaan juhli hetki itseäsi!