Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saitteko lapsena tulla istumaan pöytään, kun teille tuli vieraita? Noin 90-luvulla.
30.06.2024 |
Tuli yhtäkkiä mieleen kun istuimme omien lasten kanssa pöytään ja meillä oli vieraita. Minä en saanut lapsena tulla mielellään edes esille jos joku tuli meille kylään, ensimmäiset muistikuvat noin 8-v. alkaen. Muistan istuneeni iltapäivään saakka omassa huoneessani hipihiljaa, kun äidin ystävä oli meillä. Kun vihdoin kuulin miten äiti lähti ystävänsä kanssa ulos, muistan miten hyvältä pulla maistui kun ahmin sitä kahvipöydästä nälkääni. Sinä aikana ei ollut siis edes ruokaa tarjolla, koska vierailut olivat joskus pitkiä enkä saanut tulla esiin. Joskus kerroin äidille nälästäni, kun vasta iltapäivällä viideltä sai tulla pöytään ja äiti vain hymähti.
Onko tällaista ollut muillakin? Olen ymmärtänyt lapsuuteni olleen sairas, mutta oliko tämä osa sitä vai ihan yleistä? Olin kiltti ja hiljaisuuteen taipuvainen tyttö, käytöksessäni ei ollut ongelmia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En ollut mitenkään sosiaalinen lapsi, joten muistaakseni pysyin kaukana. Aikuisia ei kuitenkaan saanut häiritä niin mitä siinä olisi sitten tehnyt? Tosin isäni oli samanlainen, joten kumpikin kaivautui poteroistaan kahvipöytään hakemaan syömistä. Nälässä oleminen oli lapsuudessa ihan tuttua, koska eväitä ei ikinä otettu mukaan, ei edes juotavaa hellepäivinä. Saatoin olla merelläkin aamusta iltamyöhään ja ei mitään mukana ei, ei evästä eikä nestettä, sitä vain oltiin pikkasen kuivumispisteessä ja pidäteltiin pahoinvointia kotimatkalla. Eikä tietenkään ollut mitään aurinkorasvoja, ei auringolta suojaavia hattuja tai vaatetusta. Jos ei itse tajunnut pukeutua oikein niin ei sitä vanhemmatkaan valvoneet. Kerran pyysin eväitä kun oltiin päivä pulkkamäessä ja äiti suuttui, että olen koko ajan syömässä.