Lue keskustelun säännöt.
Jos nuori oirehtii, syy on vanhemmissa
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tilanne on täysin yksilöllinen.
Joo mutta puhuttiin yleisesti. Esim. sodassa ei kaikki traumatisoituneet mutta kaikki tietää että se on stressaava ympäristö ja lisää riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy on kylläkin paskayhteiskunnassa
Koti on osa yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein on. Vanhemmat eivät vain osaa hommaansa. Eivät osaa vaatia lapsiltaan tai sitten vaaditaan jotain järjettömyyksiä. Lasten kanssa ei vietetä oikeasti aikaa eikä keskustella. Vanhempien käytös voi olla epäoikeudenmukaista ja itsekästä varsinkin nykyään avioeroperheissä, kun monojalka vanhemmalla vipattaa.
Mistä sinä sen tiedät sanoa? Kärpäsenäkö katossa vietät tarkkailemassa niitä perheitä?
Sen tietää kun nuoret hakeutuu apuun tai sitten poliisitutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiaan ei voi valita
Mutta apua saa jos hakee. Esim. nuori voi itse vaatia huostaanottoa.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ei ihmiset - vanhemmat - ole koskaan olleet tämän tervejärkisempiä. Minun ikäluokkaame sai selkään vyöllä ja puhumattomuus kukoisti. Yms. Yms.
Nuorten oireilun syy on monisyisempi, se kertoo yhteiskunnasta enemmän kuin itse vanhemmista.
Kuitenkin nuoret voi huonommin kuin koskaan. Ehkä vanhemmat ei ole enää läsnä ja aseta rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on täyttä totta. Olen huomannut sen jo monta vuotta sitten. Ja sama jatkuu vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Oirehdin kyllä aikanaan, eikä syy ollut vanhemmissa vaan koulukiusaamisessa.
Jos on hyvä koti niin osaa suhtautua kiusaamiseen kypsästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisissa perheissä on ongelmia ja toisissa ei. Joskus se nuori on itse se ongelma. Täytyy nyt hyvöksyä sekin puoli että toisinaan vanhemmat tekevät kaiken täysin oikein eikä sekään riitä.
Vaikka nuorella olisi psykopatia niin hän ei ole väkivaltainen jos saa tasapainoisen kasvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Varmaan tottakin. Toisaalta ihmisten herkkyys asioille vaihtelee ja herkät ihmiset myös kokevat mielenterveysongelmia. Itse olen kiltti perfektionisti. Stressaannun helpolla, suhtaudun kriittisesti itseeni, vaadin itseltäni täydellisyyttä. Minulla tahtoo olla taipumusta ahdistua. Lapsuuteni oli hyvä ja perheeni ehjä. Myös omat lapset on kriittisiä itseään kohtaan. En tiedä onko tämä minulta opittu tapa vai luonteenpiirre. Olen ollut mielestäni hyvä, läsnäoleva ja kannustava äiti. Meillä puhutaan ja jaetaan asioita. Mutta silti kummallakin itseluottamus huono.
Perfektionismi syntyy ehdollistetulla rakkaudella. Lisäksi perfektionismi ei ole sairaus.
-perfektionisti ja narsistin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan oli koululuokkia, joissa oli ahdistusta, ja luokkia joissa ei ainuttakaan ahdistunutta. Tulkittiin, että samaistuminen tovereihin vaikutti.
Oman tyttäreni luokan tytöistä 85 % on tai on ollut mielenterveyshoidon piirissä. Enkä nyt tarkoita jotain kuraattorilla pistäytymistä vaan ihan hoitoa vaativaa tilannetta. Itseään vahingoittavia tai vahingoittaneita on ainakin 40 %. Kyse on alakoululaisista.
Oma lapseni kuuluu myöskin oireilevien joukkoon, ja olen varmasti tehnyt virheitä, mutta en kyllä osaa ajatella että olisin yksin omalla toiminnallani aiheuttanut lapsen oirehdintaa, kun ongelmat ovat syntyneet paljolti kaverisuhteissa ja esim. viiltelyä ovat kaverit oikein markkinoineet, ja luokan sisäinen "huumori" on sellaista että kehotetaan tappamaan itsensä koska on turha ja vammainen ihminen.
Onhan tämä surullista. Ollaan nyt huhtikuusta jonotettu hoitoon johon ehkä päästään syys-lokakuussan. Onneksi oman lapsen kohdalla tilanne näyttää jo parempaan päin, varsinkin koulun loppuminen ja siitä sosiaalisesta ilmapiiristä pääseminen on tuonut lapseen rentoutta ja avoimuutta. Ja nyt kun lapsella on turvallisempi olo ja vähemmän stressiä ja pystyy vähän puhumaan, niin voidaan yhdessä miettiä ratkaisuja ja riittävää tukea alkavaa lukuvuotta varten.
Vierailija kirjoitti:
Ei se syy aina löydy kotoa. Näin se vain on ja tämä on fakta.
Kaikki löytyy kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha aihe, koska kaikki tietävät, että tuo ei ole totta. Tutkitusti esim masennus tarttuu kaveriporukassa. Varsinkin tytöillä.
Masennus ei tartu. Kuten ei raskauskaan.
On eri asia sanoa, että on masentunut, kuin olla todella masentunut. Todellista masennusta kun ei voi teeskennellä.
Koti on kaiken lähtökohta. Mutta esimerkiksi murrosiässä kaveripiirin vaikutus on suuri, kuten vaikkapaa huumeiden ja alkoholin kokeilu.
On myös luonne- ja persoonakysymys.
Ja myös älykäski lukion oppilas voi olla masentunut.
Ei ole yhtä ainoaa tekijää siihen, miksi jostakusta tulee väkivaltainen, rikollinen, huumeiden tai alkoholin suurkäyttäjä. Noihin vaikuttaa jo lääketieteelliser tekujät.
Aivoissa jotain häikkää, ihmisestä kasvaa erilanen kuin normaalit ihmiset.
Pienet ongelmat kuuluvat kaikkien nuorten elämään, epävarmuus, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa jne.
On se totta. Vanhemmat vain eivät uskalla myöntää omaa epäonnistumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tilanne on täysin yksilöllinen.
Joo mutta puhuttiin yleisesti. Esim. sodassa ei kaikki traumatisoituneet mutta kaikki tietää että se on stressaava ympäristö ja lisää riskiä.
Jos ei sodassa traumatisoidu, ihmisessä on jotain kummallista. Luulisi olevan luonnollinen reaktio, että psyyke kärsii, kun kaverit räjähtävät palasiksi ympärillä. Tietenkin jos ei joudu sellaisiin paikkoihin, se on eri juttu.
Terkkuja nuorten mielenterveyspalveluista. Meillä on asiakkaana nuoria, joiden vanhemmilla on vaikeuksia tarvita lapselleen psyykkisesti turvallinen ja perustarpeet täyttävä kasvuympäristö. Perinteisten päihdeongelmien ja raivaroinnin lisäksi tämä voi olla esim. tunnekylmyyttä, vaativuutta, puhumattomuutta tai epävakautta. Sanoisin kuitenkin että asiakkaista vähemmistö (ei pieni vähemmistö mutta vähemmistö) on sellaista, jolla oireilu on yhdistettävissä ensisijaisesti kotioloihin ja vanhempien/vanhemman tarjoamaan hoivaan. Suurimmalla osalla oireilu liittyy muuhun, esim. kouluympäristön kuormittavuuteen, muihin kun vanhempien vallassa oleviin traumaattisiin kokemuksiin, hoitanattomiim nepsy-haasteisiin tai suhteeseen ei-kotona-asuvaan vanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Varmaan tottakin. Toisaalta ihmisten herkkyys asioille vaihtelee ja herkät ihmiset myös kokevat mielenterveysongelmia. Itse olen kiltti perfektionisti. Stressaannun helpolla, suhtaudun kriittisesti itseeni, vaadin itseltäni täydellisyyttä. Minulla tahtoo olla taipumusta ahdistua. Lapsuuteni oli hyvä ja perheeni ehjä. Myös omat lapset on kriittisiä itseään kohtaan. En tiedä onko tämä minulta opittu tapa vai luonteenpiirre. Olen ollut mielestäni hyvä, läsnäoleva ja kannustava äiti. Meillä puhutaan ja jaetaan asioita. Mutta silti kummallakin itseluottamus huono.
Perfektionismi syntyy ehdollistetulla rakkaudella. Lisäksi perfektionismi ei ole sairaus.
-perfektionisti ja narsistin lapsi.
Minun vanhemmat eivät ole narsisteja. He kannustivat minua ja virheistä ei moitittu. Rakkaus ei ollut ehdollistettua. Varmaan tekivät virheitäkin, mutta kukapa ei. Lapsuus ei vaivaa minua eikä minua ole ikinä kiusattu. Perfektionismi ei ole sairaus, mutta ahdistus on.
Varmasti osittain näin. Mutta se ei suinkaan tarkoita välttämättä mitään kaltoinkohtelua. Se voi tarkoittaa ,myös liiallista pumpulissa pitämistä, suojelua kaikelta pahalta ja sitten ,kun lapsi on riittävän iso ja tajuaa, ettei tämä maailma olekkaan mikään pumpulikasa vaan täällä on myös paljon vastoinkäymisiä ym. niin sen nuoren pää ei kestäkkään sitä. Tiedän tämmösiä.
Pidetään lasta liian pienenä tekemään normaaleja asioita , suojataan liikaa. Kontrolli hyvä, luottamus parempi. Annetaan niiden lasten tottua pettymyksiin, kerrotaan rehellisesti , että maailmassa on pahojakin asioita, valmistetaan niitä kohtamaan ne. Silloin voidaan välttyä tältä ahdistukselta. Uskokaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oirehdin kyllä aikanaan, eikä syy ollut vanhemmissa vaan koulukiusaamisessa.
Jos on hyvä koti niin osaa suhtautua kiusaamiseen kypsästi.
Ei lapsi ole kypsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha aihe, koska kaikki tietävät, että tuo ei ole totta. Tutkitusti esim masennus tarttuu kaveriporukassa. Varsinkin tytöillä.
Masennus ei tartu. Kuten ei raskauskaan.
On eri asia sanoa, että on masentunut, kuin olla todella masentunut. Todellista masennusta kun ei voi teeskennellä.Koti on kaiken lähtökohta. Mutta esimerkiksi murrosiässä kaveripiirin vaikutus on suuri, kuten vaikkapaa huumeiden ja alkoholin kokeilu.
On myös luonne- ja persoonakysymys.
Ja myös älykäski lukion oppilas voi olla masentunut.Ei ole yhtä ainoaa tekijää siihen, miksi jostakusta tulee väkivaltainen, rikollinen, huumeiden tai alkoholin suurkäyttäjä. Noihin vaikuttaa jo lääketieteelliser tekujät.
Aivoissa jotain häikkää, ihmisestä kasvaa erilanen kuin normaalit ihmiset.
Pienet ongelmat kuuluvat kaikki
Kyllä masennus "tarttuu". Jokainen tietää, että kokonaisnegatiivista koko ajan valittavaa ystävää ei kukaan loputtomiin jaksa, eikä uudet ihmiset tällaisen seuraan hakeudu toistamiseen uudelleen ja uudelleen. Jollei ole pakko olla tekemisissä, niin kuin esim. koulussa on. Masentunut vie perheenjäseniltäkin "värit elämästä" pidemmän päälle. Siksi masennus perheessä ei ole vain sen kekskiöön ja huomion kohteeksi nostetun masentueen ongelma. Ja tämä huolimatta siitä, että perheenjäsen/-jäsenet ei ole tilaansa syyllisiä/aiheuttajia.
Ja siksi, koska näin on, niin tulisi kokonaan uudestaan pohtia sitä, että kannattaako tätä masennusepidemiaa hoitaa kollektiivisesti pitkäkestoisin/loppuelämän lääkityksin kemikaaleilla, jotka itsessään ovat vahingollisia. Masennuksen neurobiologisia mekanismeja ei juurikaan tunneta, ja välitäjäaine-hypoteesikin on monin tutkimuksin kyseenalaistunut.
Vastaavalla tavalla tulisi kokonaan miettiä uusiksi terapoinnin mielekkyys. Kertaus (terapiakäynnit) vahvistaa negatiivisia muistijälkiä, ja luo kokonaan uusia muistirakenteita (fyysisiä). Tämä on kuin "sisäinen tatuointi", joka itsessään voi muuttaa mielen matalapaineen pysyväksi loppuelämän tilaksi. Mitä enemmän toistoa, sitä vahvemmin ilmenee.
Pahan mielen (masennus) ilmeneminen on niin yleistä, että syyt on yhteiskunnallisella tasolla, ja vaikka perhe onkin osa sitä, niin kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta, jossa perheen merkitys on vain pienessä sivuosassa. Tämä ei johdu kulloisistakin nelivuotiskauden poliitikoista, koska toimintatapoja, ihanteita, odotuksia ja vaikutteita tulee massiivisesti täysin politiikan ulkopuolelta. Vaikka ne asiat politisoitaisiinkin myöhemmin.
kotoa kuitenkin tulee ne eväät miten kestetään elämän vastoinkäymisiä.