Miksi monet naiset haluavat ylikalustaa ja ylisisustaa

Nainen kysy että mitä se alkaisi keräilemään, kun tekee mieli aloittaa uusi keräilyharrastus. Kerroin, että ala keräämään rahaa, kas näin ongelma on ratkaistu kertalaakista. Kaikki vaan kerämään fyrkkaa pankkitilille, unohtakaa muumimukit.

Varmaan aika pitkälti johtuu geneettisesti muinaisista metsästäjä-keräilijäyhteisöistä, joissa naiset oli niitä keräilijöitä.

Naisilla on tapana olla ikään kuin pesän rakentajia, ja kerätä kaikkea kaunista ja kivaa. Myös blogit, some ja markkinointi vaikuttaa.

Olen töissä kotihoidossa ja olen nähnyt tuhansia asuntoja. Suurin osa asunnoista on täyteen ahdettuja, sotkuisia (oli sitten rikkaita tai köyhiä asukkaita, ei mitään välii) ja niissä harvoissa minimalistisissa ja siisteissä asunnoissa asuu usein yksin asuva mies (tässäkään tulotasolla ei mitään merkitystä).

Itse pyrin mahdollisimman vähäiseen tavaramäärään ja siisteyteen juuri siksi, että koska työssäni joudun työskentelemään niin ahdistavan hamstratuissa kämpissä, niin haluan ettei oma koti ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Nainen kysy että mitä se alkaisi keräilemään, kun tekee mieli aloittaa uusi keräilyharrastus. Kerroin, että ala keräämään rahaa, kas näin ongelma on ratkaistu kertalaakista. Kaikki vaan kerämään fyrkkaa pankkitilille, unohtakaa muumimukit.

Kannattaa houkutella naiset rahastosäästäjiksi. Siinä voi ihailla omistuksiaan ihan kännykän ruudusta.

Vierailija kirjoitti:

Nainen kysy että mitä se alkaisi keräilemään, kun tekee mieli aloittaa uusi keräilyharrastus. Kerroin, että ala keräämään rahaa, kas näin ongelma on ratkaistu kertalaakista. Kaikki vaan kerämään fyrkkaa pankkitilille, unohtakaa muumimukit.

Minä shoppailen rahasto-osuuksia. Niiden seuraaminen on mielenkiintoista.

Ihmisten mieli toimii eri tavalla. Minä ahdistun pelkistetyssä ja nautin runsaudesta ja persoonan näkymisestä. Siitä tulee kodikas ja rento tunnelma. Pelkistetty tuntuu liian kliiniseltä ja tyhjältä, ei ainoastaan visuaalisesti vaan myös henkisellä tasolla.

Minusta tuo ei vaikuta sisustamiselta tai kalustamiselta, nehän on suunniteltu ja mietitty. Itselläni on ap:n kertomaa taipumusta, liikaa tavaraa tilaan nähden. Tämä johtuu siitä kun tykkään niistä tavaroista, mutta ei oikein löydy paikkaa niille. Enimmäkseen tavarani ovat edesmenneiden rakkaiden sukulaisten huonekaluja, koriste-esineitä, kirjoja, niiden lisäksi huonekasveja joita olen saanut pistokkaina ja myös ostanut. En raski luopua koska ne muistuttavat tärkeistä ihmisistä, ja muutenkin pidän niistä, yritän löytää paikan kaikelle ja vähemmän tärkeistä olen luopunutkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten mieli toimii eri tavalla. Minä ahdistun pelkistetyssä ja nautin runsaudesta ja persoonan näkymisestä. Siitä tulee kodikas ja rento tunnelma. Pelkistetty tuntuu liian kliiniseltä ja tyhjältä, ei ainoastaan visuaalisesti vaan myös henkisellä tasolla.

Ajattele jos muuttaisi pienemmästä asunnosta suurempaan asuntoon ja siellä ei olisi mitään tavaroita, pelkkä petauspatja lattialla. Vähänkö ahdistaisi!

Mitä sielukkaampi ja syvällisempi (ehkä jopa taiteellinen) ihminen, niin sitä enemmän sisustus rönsyää. Tyhjällä ihmisellä on tyhjä kämppä. Siksi suosin rönsyileviä.

Ja turha tulla sanomaan taiteelliseksi jotain herra iso herraa, joka imagon kiillottamiseksi on laittanut muutaman kalliin taulun seinälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten mieli toimii eri tavalla. Minä ahdistun pelkistetyssä ja nautin runsaudesta ja persoonan näkymisestä. Siitä tulee kodikas ja rento tunnelma. Pelkistetty tuntuu liian kliiniseltä ja tyhjältä, ei ainoastaan visuaalisesti vaan myös henkisellä tasolla.

Ajattele jos muuttaisi pienemmästä asunnosta suurempaan asuntoon ja siellä ei olisi mitään tavaroita, pelkkä petauspatja lattialla. Vähänkö ahdistaisi!

On tehty ja on ahdistanut. 6kk meni, että sain tarpeeksi kaikkea ihanaa ympärilleni ja alkoi tuntua kodilta. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika pitkälti johtuu geneettisesti muinaisista metsästäjä-keräilijäyhteisöistä, joissa naiset oli niitä keräilijöitä.

Naisilla on tapana olla ikään kuin pesän rakentajia, ja kerätä kaikkea kaunista ja kivaa. Myös blogit, some ja markkinointi vaikuttaa.

Olen töissä kotihoidossa ja olen nähnyt tuhansia asuntoja. Suurin osa asunnoista on täyteen ahdettuja, sotkuisia (oli sitten rikkaita tai köyhiä asukkaita, ei mitään välii) ja niissä harvoissa minimalistisissa ja siisteissä asunnoissa asuu usein yksin asuva mies (tässäkään tulotasolla ei mitään merkitystä).

Itse pyrin mahdollisimman vähäiseen tavaramäärään ja siisteyteen juuri siksi, että koska työssäni joudun työskentelemään niin ahdistavan hamstratuissa kämpissä, niin haluan ettei oma koti ole sellainen.

Perheettömät vanhemmat homomiehet ovat kaikista siisteimpiä työpaikoilla toimistotöissä. Aivan vimpan päälle itse siivottu huom huom (ei tarvitse itse siivota, siivoojat kyllä käyvät siellä), puhdas, minimalistinen ja siisti työhuone. Ei mitään ylimääräistä, kaikki suit sait sukkelaan siivottu pois ihan itse. Kaikista siivottomimpia ovat hyvin menevät n. kolmikymppiset sinkut heteromiehet ja perheelliset heteronaiset. Molemmilla työhuoneen lattiat täynnä aivan hirveästi sinne kuulumatonta tavaraa eikä kääntymään mahdu. Pöytätasot täynnä työhuoneeseen kuulumattomia miniatyyrejä sun muita. Miehet haisevat nuuskalle ja kaljalle ja sille ihtelleen. Vanhemmat heteronaiset taas pompottelevat tahalleen siivoojia tahalleen heittämällä kahvikupit ja paperit lattialle roskakorin viereen eikä suoraan roskakoriin ja jättävät puoliksi juotuja kahvikuppeja lojumaan viikkokausiksi työpöydilleen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että moni koti on sisutettu niin että siellä voisi kuvitella asuvan ainoastaan nainen tai naisia. Miehen kädenjälki sisutuksessa on usein olematon. Pientä naisille suunnattua krääsää, taide-esinettä tai söpöä yksityiskohtaa löytyy todella paljon mutta oikeastaan koskaan ei sisustuksessa näy miesten mielekiinnon kohteita. Minimalistiset kodit ovat usein unisex mutta etenkin vanhemman väen kodit ovat naisten valtakuntaa. Itse en voi ottaa kovinkaan todesta miestä, joka istuu punaisella plyyssisohvalla virkattujen pitsiliinojen, enkelipatsaiden ja kukkasommitteluiden keskellä. 

Oletpa rajoittunut. Löysää vähän pipoa.



Mutta joo ketjun luettuani taas olen entistä varmempi siitä, että en kutsu enää ikinä ketään kotiini. Eipä tarvi muiden ihmetellä ja päivitellä "sisustustani" ja tavaramäärääni. Koti on minun kotini eikä mikään näyttelytila.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi omaa silmääni ja mielialaani miellyttää paljon enemmän sellainen hyvällä maulla tehty maksimalismi kuin tyylikäskään minimalismi. Lisäksi harrastan kotosalla paljon eri käsitöitä ja kuvataiteita, joihin liittyvää roinaa (ja esim. maalauksia) on jonkun mielestä varmasti liikaa. Tähän päälle vielä esimerkiksi kirjahyllyt, niin varmasti voi vaikutelma olla jollekulle muulle vähän tukala. Itse kuitenkin viihdyn tosi hyvin, mies taas toppuuttelee tavaran määrää koska ei halua asua tungoksessa. Mutta siis tavaramäärä ei välttämättä kerro sisustusharrastuksesta tai kuluttajuudesta sinänsä.

Tämä! Sisustusharrastajalla ja trendien perässä sisustustaan muuttavalla voi sitäpaitsi olla äärimmäisen minimalistinenkin koti välillä, silloin kun esim. Kim Kardashianilla on hallimaisen tyhjä koti ja yhtäkkiä kaikki haluaakin sellaisen. 

Itse olen enempi maksimalismin ystävä ja viehättää esim. Miyazakin elokuvien talojen sisustus ja tyyli enemmän kuin minimalismi ja skandityyli. 

Vierailija kirjoitti:

Monien ongelma on ihan siinä, että on liian tilaa vievät huonekalut, liian pieneen tilaan.Tavaroita voi säilöä ja säilyttää fiksusti, siihenkin saa käytännöllisiä ratkaisuja. Joten en ihan purematta niele ajatusta siitä, että kyse on vain elämisestä miksi pitää olla ahtaassa tilassa täynnä ylisuuria mööpeleitä ja tavaraa pursuaa ties mistä yli äyräiden.

Meillä (tai siis itsellä) on se ongelma että tavaraa ei liiaksi asti ole mutta juuri kun oppii jonkin systeemin niin vaimolle tulee taas tarve muuttaa jotakin, siirrellä, vanhempaa pois ja uutta tilalle. Ei koskaan oikein ehdi kotiutua.  

On se kyllä muuten loistomimmi, lienee vain kärsittävä tämä asia.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi omaa silmääni ja mielialaani miellyttää paljon enemmän sellainen hyvällä maulla tehty maksimalismi kuin tyylikäskään minimalismi. Lisäksi harrastan kotosalla paljon eri käsitöitä ja kuvataiteita, joihin liittyvää roinaa (ja esim. maalauksia) on jonkun mielestä varmasti liikaa. Tähän päälle vielä esimerkiksi kirjahyllyt, niin varmasti voi vaikutelma olla jollekulle muulle vähän tukala. Itse kuitenkin viihdyn tosi hyvin, mies taas toppuuttelee tavaran määrää koska ei halua asua tungoksessa. Mutta siis tavaramäärä ei välttämättä kerro sisustusharrastuksesta tai kuluttajuudesta sinänsä.

Olen samoilla linjoilla. Viihdyn paljon kotonani, koska olen introverttiyteen taipuvainen ihminen. Pidän siitä, että löydän kodistani aina jotakin mieltä inspiroivaa ja kaunista materiaalia. Haluan myös olla se tyyppi, jolta löytyy asioita, mitä milloinkin voi tarvita. Kaikkea tietenkin kohtuudella.

Rakastan kauniita ja mielenkiintoisia esineitä ja niitä onkin vitriinit ja tasot täynnä. Ja jos huoneessa on tyhjä kohta, pyrin hankkimaan siihen jotain. Mutta mitään sisustusliikekrääsää en halua vaan vanhoja esineitä kirpputoreilta, pikkurahalla. Minimalistinen sisustus tuntuu minusta ahdistavalta.

Samaa mieltä kuin moni aiempi kommentoija; jos viettää paljon aikaa kotona tai harrastaa esim. käsitöitä tai muuta luovaa, tuntuu hyvältä ja kotoisalta, että kotona on paljon kauniita asioita, jotka viehättävät silmää. Lisäksi kertyy materiaalia harrastuksia varten. Minä olen kirjojen ystävä, ja koko seinä on kirjahyllyä kattoon asti, moni (mies)vieras on kokenut, että se tekee häiritsevän vaikutelman, kun kirjoja on paljon. Minulle ne taas ovat tärkeä osa elämääni ja asia, joka tekee kodista kodin. Samoin viherkasvit, joita kertyy etenkin kesän aikana paljon, kun ne rönsyävät ja sitten niitä jakaa pistokkaiksi uusiin ruukkuihin kasvamaan.

Myös minä nautin hallitusta runsaudesta kodissa, se tekee lämpimän ja kotoisan tunnelman. Mutta liika on liikaa, ja tälläkin hetkellä teen pientä karsintaa, että se kotoisa tunnelma ei mene vain ahtauden ja ylitsepursuavan tunteeksi. Välillä tuo raja on häilyvä, siinä ymmärrän aloittajaa hyvin. Mutta mieluummin näin kuin minimalistin tyhjyydessä.

Enemmän olen törmännyt ilmiöön, jossa asunto on omaan makuuni tyhjä ja steriili, ei kodikas. Voisiko kyseessä molemmissa tapauksissa olla erilaiset maut?

Maksimalismi on ihan yhtä suosittu ja oikea tyyli kuin minimalismi. Nyt runsas sisustus on taas uudestaan tullut muotiin maailmalla, minimalismi on jo vanhanaikaista. Kumpikaan ei ole toistaan huonompi tyyli, ne ovat vain erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nainen kysy että mitä se alkaisi keräilemään, kun tekee mieli aloittaa uusi keräilyharrastus. Kerroin, että ala keräämään rahaa, kas näin ongelma on ratkaistu kertalaakista. Kaikki vaan kerämään fyrkkaa pankkitilille, unohtakaa muumimukit.

Keräily on kylläkin tunnetusti miehille tyypillinen harrastus, naiset ovat paljon harvemmin keräilijöitä.

Olen nainen, jota sisustus ei ole kiinnostanut koskaan pätkääkään. Muuten olen vallan perinteinen, vaatteet ja meikit kyllä kiinnostaa. Mutta olen totaalisen sokea ympäristöille, joissa asustan. Verhot pitää olla, että saa liiallista valoa blokattua pois. Mutta samat verhot saattaa olla ikkunoissa vuosikymmeniä. Pesen ne toki välillä. :-D