Miksi monet naiset haluavat ylikalustaa ja ylisisustaa

Ja mun tuolit on aivan maalien ja teippien tahrimat ja HALVAT. Tuskin todellakaan kukaan näitä haluaa. Paremmat saa suoraan kaupasta.

Mulla kämppä on täysi lähinnä harrastuksiin liittyvää tavaraa. Osa harrastuksista on kausiluonteisia, joten harrastusvälineet voi seisoa nurkassa puolet vuodesta käyttämättä. Tai muuten vaan ei inspiroi niitä käyttää, mutta pois ei voi antaa, koska käyttöä on kuitenkin myöhemmin. Olen materialisti.

Osittain kyseessä lienee sukupolvien ja perinteiden paino. Vanhemmat naiset varustaa nuoremmat naiset tavaralla tämän siirtyessä omaan kotiin. Tyttölapset saa rippi- ja yolahjaksi astioita, pyyhkeitä ja muuta "omaan kotiin" tarvittavaa, pojat saa setelin. (Tai näin meidän perheessä oli, ehkä asiat on muuttuneet nykyään). Naiset on miellyttämisenhaluisempia ja enemmän tekemisissä äitinsä kanssa, sieltä tulee suvun kamoja, joista ei voi luopua. Täälläkin on monta ketjua, jossa tunnetaan syyllisyyttä turhien lahjojen poisheittämisestä. Ja sisustuslehdissä luodaan kuvaa, että ne perintöhuonekalut on arvokkaita ja syytä säilyttää. Niille sitten etsitään paikka "katseenvangitsijana" tai semihyödyllisessä tehtävässä. 

Lyhyesti, arvelisin, että miehillä ei ole lähtökohtaisesti omilleen muuttaessa niin paljon tavaraa, heillä ei ole siihen perheen kautta tunnesiteitä eikä heitä ole koulutettu arvostamaan vanhaa kauneuden vuoksi.

Shoppailin joskus ihan holtittomasti vaan kaikkea uutta ja kivaa, koska olin siihen tottunut lapsuudesta. Omilleen muuttaessa rahaa jäi shoppailla kaikkea mitä halusin.

Myöhemmin alkoi jo ahdistaa se tavaramäärä ja tajusin, että se ostelu oli jotain mielihyvän hakua ja shoppailin peittääkseni omia tunteita. Nykyään koitan päästä eroon turhasta ja olenkin enemmän minimalisti. Tähän pääsy on vaatinut paljon sitä omaa henkistä tutkimista ja tunteiden miettimistä muuten kuin shoppailemalla turhaa tavaraa.