Kihlasormus Suhteessa Varallisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni olisi kosinut varallisuutensa mukaisella sormuksella, se olisi voinut vahingossa lentää järveen (kosi laiturilla). Valitsemamme terässormukset ovat hänen tuntipalkkansa hintaiasia.

Eli 9€ kahesta sormuksesta?

Naimisiin nyt yleensä mennään sillä ajatuksella että se tehdään kerran elämässä ja kestää loppuelämän (tosin harvalla niin taitaa oikeasti olla), että en kyllä itse kelpuuttaisi kuin sellaisen sormuksen josta aidosti pidän ja joka on laadukas, maksoi se sitten vaikka 30000 euroa. Minulla on muutkin korut kultaa, helmiä ja timantteja, joita käytän ihan arjessa, joten ohut tinarinkula varmasti erottuisi joukosta, eikä ollenkaan edukseen. 

 

En toki sano, että kaikilla pitäisi olla kallis sormus, tai edes sormusta ollenkaan. Korut eivät ole kaikkien juttu. Mutta minusta tuntuu surulliselta, että jos halutaan sormus ja sitä katsellaan joka päivä, niin se saa maksaa vähemmän kuin puhelin tai vaikka televisio.

 

Kovasti puhutaan 50/50-suhteista, mutta kuinka monessa se menee ihan aidosti tasan puoliksi? Veikkaan, ettei kovin monessakaan. Ihan kotitöistäkin puhuttaessa, puhumattakaan raskaudesta ja synnytyksestä jotka aivan aidosti voivat olla naisen hengelle ja terveydelle vaarallisia. Lisäksi vielä se parisuhde itsessään miehen kanssa, mikä on helpoin tapa tulla pahoinpidellyksi tai listityksi. Ja sitten miehiltä se sormuksen osto on liikaa vaadittu. Voisin puhua tästä vaikka miten paljon, parisuhteet naisten ja miesten välillä eivät ole lähelläkään tasa-arvoa vaikka kuinka vietäisiin vuorotellen roskia ulos, eikä sitä ainakaan auta en minä mitään tarvi, joululahjaksi voin ottaa uuden tiskirätin, tai oikeastaan voin ostaa sen itse ettei miehen tarvitse käyttää rahaa -asenne. 

 

Nyt se wt-jankkaaja tulee kertomaan että minä olen wt, ja kehottamaan miehiä juoksemaan karkuun. Ei tarvitse juosta, en usko että olisin heistä kiinnostunut. 

Meidän teinikihlat oli suunnilleen yhden viikkorahan hintaiset hopearinkulat :D Ne vaihtuivat 10 vuotta myöhemmin valkokultaisiin, enkä sitten edes halunnut erikseen vihkisormusta kun mentiin pari vuotta myöhemmin naimisiin.

Kihlattuni sormuksen arvo on suhteessa vaarallisuuteeni. t. Jännämies

Oma sormukseni maksoi 17f€

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole Suomessa mikään normi että se kosija kosisi valmiiksi ostetun kalliin sormuksen kanssa polvillaan vaan useimmiten sitä vain sovitaan kihlauksesta ja sitten mennään yhdessä ostamaan sormuksia. Monesti molemmat maksavat niistä oman osansa.

Näin siis varsinkin yhtään nouremmilla ihmisillä.

Näin oli jo vuonna 1987 😌

Suomessa ja Ruotsissa käytössä oleva tapa että kihlat hankitaan yhdessä on peruja 1600-luvulta.

Aloittajan timanttikihlasormus on peruja De Beers -timanttiyhtiön 1930-luvun mainoskampanjoista.

Sillä Silppu.

Vierailija kirjoitti:

Oma sormukseni maksoi 17f€

f€?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me menimme kihloihin ja naimisiin samoilla parin kympin sormuksilla, vaikka varaa olisi ollut "timantteihinkin". Hyvin olemme pärjänneet näillä rautarenkailla jo yli 20 vuotta. Kalliit korut ja sormukset eivät ole meidän juttumme ja tuntuisi täysin luonnottomalta kulkea joku timanttisormus sormessa. Jokainen valinnee sen tavan mikä tuntuu itselle luontevalta.

On kivempi, kun ei tarvitse stressata sitä, että hukkaa sormuksen jonnekin tms.

Näin juuri. Mun vihkisormus lensi järveen. Ja toinen lensi kotinurmelle, eikä löytynyt koskaan enää. Harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

No tässä ihan perus yksi 0.2 karaatin sormus ja hinta 988€. Kuvassa taitaa sitten olla isompi. En osaa sanoa tosin,

Missä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut haluavat varallisuuden näkyvän sormuksessa. Mietin vaan tuota käytännöllisyyttä loppupeleissä, kun on isot timantit jne. Itselleni ei edes sopisi mikään ökysormus, koska olen niin homssuinen muuten.

Kokonaisuuteen kuuluu, ettei isoa kiveä kantava nainen tee "käsitöitä". Mutta saahan sen tosiaan poiskin, jos on tarve uittaa käsiään jossakin epämääräisessä

Ok, tajuan. Ei halua oppia vaikka käyttämään moottorisahaa tai kirvestä. On muut intressit. Eli ollaan eri maailmoissa.

Valitsin omasta mielestäni kauneimman sormuksen , hyvätuloinen silloinen puoliso sanoi että älä välitä hinnasta. Se sormus, joka oli kaunein ja jonka valitsin, maksoi 29e 😂

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi vielä se parisuhde itsessään miehen kanssa, mikä on helpoin tapa tulla pahoinpidellyksi tai listityksi. Ja sitten miehiltä se sormuksen osto on liikaa vaadittu.

 

No siinä tilanteessa ei kyllä sormus auta yhtään mitään, vaan silloin tarvitaan avioero, oli sormus maksanut mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista tapaa ole Suomessa että ostetaan sormus valmiiksi ja se pitää olla jonkun tietyn hintainen. Paitsi ehkä jollain instatyrkyillä ja ankkahuuli-tositvtähtösillä.

Mun mies osti sormuksen valmiiksi ja kosi sitten. Tämä tapahtui alkuvuodesta. Eikä olla instatyrkkyjä eikä tositvtähtiä :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista tapaa ole Suomessa että ostetaan sormus valmiiksi ja se pitää olla jonkun tietyn hintainen. Paitsi ehkä jollain instatyrkyillä ja ankkahuuli-tositvtähtösillä.

Mun mies osti sormuksen valmiiksi ja kosi sitten. Tämä tapahtui alkuvuodesta. Eikä olla instatyrkkyjä eikä tositvtähtiä :D 

Olisit halunnu olla tempparien ex on the beach pano

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on surullista, jos mies on rakastunut naiseen ja haluaa hänet kihlata, mutta ei kuitenkaan halua nähdä sitä vaivaa, että säästäisi rahaa kunnolliseen timanttisormukseen, mikä ilahduttaisi naista hänen koko elämänsä ajan. Ei sen välttämättä tarvitse mikään kymppitonnin sormus olla, mutta sellainen mitä mies ei voi ihan hetken mielijohteesta hankkia. Ei tuollaisen saamattoman miehen kannata naisen elämää mennä pilaamaan. 

Entä jos ei tykkää timanteista eikä ne sovi omaan tyyliin? Pitääkö silti hankkia kallis timanttisormus vain siksi että pitää?

Kuulehan ap, me emme ostaneet kihlasormuksia ollenkaan.

Sormukset ostimme, kun menimme vihille.  Vihille menimme reilu vuosi sen jälkeen, kun teimme päätöksen elää ja olla yhdessä, lopun elämää.

Näin meidän molempiin sormuksiin tuli kaiverrus vihkipävästä.

Edelleen minulla on yksi ainoa sormus, vasemmassa sormessa, valkokultainen vihkisormus.

Miehellähän onkin aina vain yksi sormus.

Kihlaus, niin sanottu kihlohin meno, ei ole koskaan edellyttänykään pakollista sormusten vaihtoa.

Itse haluan tosi yksinkertaisen kultasormuksen kihlasormukseksi. Ei mitään kiviä, käytetty, hinta ehkä satanen tai pari. Mieluummin niillä rahoilla kustantaa kivan häämatkan tai muita yhteisiä elämyksiä. Tai vaikka lasten harrastuksia tai mitä vaan.

Vierailija kirjoitti: 'Lisäksi vielä se parisuhde itsessään miehen kanssa, mikä on helpoin tapa tulla pahoinpidellyksi tai listityksi. Ja sitten miehiltä se sormuksen osto on liikaa vaadittu. No siinä tilanteessa ei kyllä sormus auta yhtään mitään, vaan silloin tarvitaan avioero, oli sormus maksanut mitä tahansa.' - AIVAN NÄIN MINULLA KÄVI mutta nyt vois tulla sen sormuksen kanssa vanhojen aikojen muistoksi - joku ystävyys/allianssisormus olisi kiva. Isältäni sain sitten erityisen Lapponia-sormuksen helmellä.

Vuosikymmeniä myöhemmin ei kauan sitten olin eräässä tilaisuudessa auttamassa ruokailussa ja siivosin ja muovikäsineen mukana heitin tämän Lapponia-sormukseni roskiin. Äitini sanoi siihen, että mene ostamaan joku sormus. En heti mennyt kun on mulla joku muu käyttökelpoinen. Sitten hän sanoi, että älä osta sormusta!!! =??? Lopulta päädyin ostamaan jonkun 'timanttisormuksen' jotain 30 euroa. Seuraavaksi sitten äitini menehtyi ja tajusin että leskenä on käyttänyt omaa alliansisormusta jollain minitimanteilla kaikki vuodet enkä edes muista vanhempieni vihkisormusta. Kun sitten siivosin kuolinpesää niin löysin kaksi hienoa sormusta, joita en kumpaakaan ole ikinä nähnyt ja ihmettelen yhä että mitä nämä nyt sitten ovat. En tiedä mitä käyttöä minullakaan olisi niille koska liian näyttäviä nykyminulle ja ympyröihini eivätkä todellakaan mahdu mihinkään hansikkaisiin. Entäpä jos onkin äitini vihkisormus - en taida saada koskaan tietää?

Mitä noihin kalliisiin laukkuihin tulee niin eivät 'tietyt porukat' ole olleet mitään merkkisidonnaisia - tuskin edes mitään Stockan 'kanta-asiakkaitakaan'... Minulla on ollut hienoja laukkuja mutta en niitä minkään merkkien perusteella ole ikinä valinnut. Monet niistä ovat todella halvan näköisiä kaikenlaisella halvalla krääsällä. Kun olen ollut yksin ulkomailla niin tapanani on todellakin ollut turvallisuussyistä pistää laukku jonkun taviskaupan muovikassiin. Luulen olleeni tässä asiassa oikein fiksu, mutta ehkä te olette toista mieltä... en ole koskaan kuullut että käsilaukkuja olisi mitenkään vakuutettu ja ainakin äidilläni oli jotain jotka hyvinkin olisi pitänyt vakuuttaa... kuolinpesästä niitäkin vielä löysin mm jonkun eläimen turkista tehdyn sekä krokotiilinnahkaisen... Pelastusarmeijalle taisivat kaikki päättyä...

Ei kannata ollenkaan ajatella että tyttärille voisi jättää  jotain 'perintötavaraa' - eivät ehkä ollenkaan sovi siihen maailmaan jossa tytär elää... ja ties minne sitten päätyvätkään. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole tällaista miestä tai liittoa päässyt vielä näkemään. "

Kertoo paljon sinusta. Kun elää WT-kuplassa niin moni normaalin elämän asia jää näkemättä. Kuten  nyt vaikka tavallinen sopuisa ja tasa-arvoinen liitto.

On noita tullut nähtyä, ja suomalaisten naisten käsitys "tasa-arvosta" on vähintään yhtä häiriintynyt kuin miesten. En ole vaan viitsinyt hyväluonteisuuttani pilata epätoivoisten naisten kuplaa, se voi olla jollekin suuri saavutus että saa edes jonkun miehen

Eli et siis ole nähnyt tavallisia toimivia parisuhteita ja perheitä.

Olen, enkä suostuisi sellaiseen ikipäivänä. Vähän kun en suostuisi elämään pelkällä riisilläkään vain siksi, että moni kiinalainen elää. Kaikilla on omat laatus

Et suostuisi tavalliseen toimivaan parisuhteeseen. Okei. Onnea valitsemallasi tiellä. 

Mies osti ihan turha kalliin sormuksen. Ei olla naimisissa eikä kyllä kihloissakaan ja voi olla ettei koskaan mennäkään. Vaikka se olisi paperinarua, sen merkitys olisi sama. 

Sormus on merkkinä sitoutumisesta ja siitä on tullut tärkeä.