Mikä minussa on vikana, kun en koskaan hyödy ammattiavusta mitään?

Minua auttaa mm. siten että jaksan paremmin tarttua ongelmiini ja kaivaa juurisyitä kun koen että terapeutti tahtoo parastani, useimmiten tietää mistä puhun ja on joka hetki valppaana. 

Kävin joskus muutaman kerran terapeutilla, en tiedä mitä suuntausta edusti, mutta olin myös pettynyt. Olin odottanut jonkinlaisia vastauksia, ehdotuksia, edes vastakaikua, muistan terapiasta yhden kommentin, joka oli vahvistava, mutta siinä se useamman tunnin istunnoista.

Sen sijaan perheterapia oli oikeasti hyvää, olisimme varmaan eronneet ilman sitä.

Syö 

Liiku

Nuku riittävästi

Juttele ja kirjoita ajatuksia ylös (vaikka ranskalaisin viivoin tai päiväkirjatyyliin)

Tee jotain mielekästä

Koskesta, jo eläimen silittäminen tai halaus hyväksi

Itsemyötätuntoa harjoita

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on tonttu, joka valitsee ratkaisukeskeisen terapeutin, kun oikeastaan haluaa vain kuuntelijaa omissa traumoissaan velloen, jota varten terapiaa ei ole tarjolla. Ongelma on puhtaasti ap:n omat typerät valinnat.

Miten terapia sinun mielestäsi toimii? Mitä itse tekisit, jos purkaisit psykoterapeutillesi vaikka kouluampumistraumaa, ja hän nyökkää, huokaa, miettii ja sanoo, että voisithan ensi keväänä vaikka käydä jäätelökioskilla tapahtuman vuosipäivänä, ja siirtää ahdistuneisuutesi iloksi päärynätötteröstä.

Ihan oikesti, kaikki eivät vain ole hyviä traumaterapeutteja.

 

Kun se ratkaisukeskeinen ei ole sitä sinun traumaasi vaalimassa tai sitä miettimässä millään lailla. Hän pyrkii antamaan sinulle eväitä mennä eteenpäin. Että menet sitten vaikka sinne jätskille, kunh

Ja tämä kiteytti täydellisesti sen, miten kujalla olet ihmismielen toiminnasta ja traumojen käsittelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et saa apua vika on yleensä auttajan osaamattomuudessa. Yllättävän harva ammattilainenkaan osaa oikeasti auttaa erilaisissa asioissa.

Tätä olen miettinyt itsekin, mutta toisaalta en tiedä, miten todennäköistä on että juuri minulle sattuu joka kerta huono auttaja.

Ap

Voitko tarkentaa millä ammattilaisella käyt? Hoitaja, psykologi, psykiatri, psykoterapeutti, muu terapeutti vai mikä? Jos psykoterapia niin mikä suuntaus?

 

Olen kokeillut vähän kaikkea mahdollista papeista lähtien. Kaikista en edes tiedä tarkkaan, mitä olivat koulutukseltaan. En kyllä väitä, että olisin kaikkia olemassa olevia terapiamuotoja kokeillut. Lopputulos kuitenkin on aina ollut sama ja minkäänlaisesta keskusteluavusta ei ole ollut hyötyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Sama täällä; itse kokenut hankalia asioita lapsuudessa ja aikuisuudessa, ja aina, koko elämäni potenut syyllisyyttä kaikesta. Haluaisin kuulla kerrankin ulkopuoliselta, uutta perspektiiviä, että olinko minä paha lapsi ja pahoinpitelevä vanhempani oikeassa. Haluaisin saada näkökulmia, miten persoonallisuushäiriöisen vanhemman kanssa kasvanut, traumalapsi ja nykyinen aikuinen, voi selvitä itse hengissä elämänsä, ilman hirsisilmua. Toivoisin kysymyksiä, asioihin tarttumista, ammattilaisotetta siihen, kuinka sisään patoutuneita ahdistuksia ja pelkoja aletaan purkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on tonttu, joka valitsee ratkaisukeskeisen terapeutin, kun oikeastaan haluaa vain kuuntelijaa omissa traumoissaan velloen, jota varten terapiaa ei ole tarjolla. Ongelma on puhtaasti ap:n omat typerät valinnat.

Miten terapia sinun mielestäsi toimii? Mitä itse tekisit, jos purkaisit psykoterapeutillesi vaikka kouluampumistraumaa, ja hän nyökkää, huokaa, miettii ja sanoo, että voisithan ensi keväänä vaikka käydä jäätelökioskilla tapahtuman vuosipäivänä, ja siirtää ahdistuneisuutesi iloksi päärynätötteröstä.

Ihan oikesti, kaikki eivät vain ole hyviä traumaterapeutteja.

 

Kun se ratkaisukeskeinen ei ole sitä sinun traumaasi vaalimassa tai sitä miettimässä millään lailla. Hän pyrkii antamaan sinulle eväitä mennä eteenpäin. Että menet sitten vaikka sinne jätskille, kunhat et jää vellomaan siinä traumassasi.

Tarkoitus ei ole velloa eikä kieltää traumaa vaan käsitellä trauma siten, että trauma siirtyy osaksi omaa menneisyyttä (integraatio). -eri

https://traumaterapiakeskus.com/wp-content/uploads/2021/04/Trauma_omaan…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Ratkaisukeskeinen terapia ei käsittele traumojasi. Miksi valitsit sen?

Vierailija kirjoitti:

Syötkö lääkkeitä? Ne voi toimia sinulle paremmin. En minäkään hyödy keskustelusta, ei se muuta sitä mitä ajattelen mutta lääkkeet vähän jopa muuttaa. 

Eihän ap:lla tainnut olla diagnoosia? Miksi silloin pitäisi syödä lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan sinä ap. nepsy? Monet nepsyt eivät pysty ajatteluaan ja suhtautumistaan elämän haasteisiin muuttamaan. Erityisesti autismin kirjoiset ovat hyvin jäykkiä hoitosuhteessa ja eivätkä koe saavansa apua. 

No itse asiassa tässä minun ongelmassani se toinen osapuoli on autisti enkä minä.

Ap

Ehkä terapeuttisi ei ymmärrä autismia, eikä siksi osaa auttaa? Siinä tapauksessa hänen kyllä kuuluisi kertoa se.

 

En tiedä onko se autismi vaikuttanut mitenkään niihin asioihin, joihin olen hakemassa apua. Satun vain tietämään, että hänellä tällainen diagnoosi on. Minkälaisia "oireita" on ollut, en osaa sanoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Ratkaisukeskeinen terapia ei käsittele traumojasi. Miksi valitsit sen?

Mikä sitten olisi parempi? Mitä ratkaisuja tuolla ratkaisukeskeisessä sitten ratkotaan? Minkä ihmeen takia ne pitää nimetä niin sekavasti, että esakaan ei ota selvää, mitä niissä suuntauksissa ratkotaan. Ratkaisuja kai kaikki lähtee etsimään.

Keskustelijoita on erilaisia ja sitä varsinaista ongelmaa voi olla vaikea löytää. Joko sitä ei tunnisteta tai se ohitetaan. Esimerkkinä oma tilanteeni. Minulla on päällisin puolin asiat kunnossa, mutta kärsin paljon henkisistä ongelmista. Olen mm. uupunut/masentunut neljä kertaa. Löysin avun vasta 4-kymppisenä, kun pääsin väkivaltaan perehtyneeseen keskusteluapuun. Olen siis elänyt lapsesta asti erilaisissa suhteissa, joissa kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä tai addiktioita. Alle vuodessa tutustuin itseeni ja omiin rajoihin enemmän kuin edelliseen 20 vuoteen. Nyt olen jopa onnellinen ja elän oman näköistä elämää tasapainoisessa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Ratkaisukeskeinen terapia ei käsittele traumojasi. Miksi valitsit sen?

 

Kai sekin ainakin jonkin verran voi käsitellä niitä.

t. Eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Ratkaisukeskeinen terapia ei käsittele traumojasi. Miksi valitsit sen?

Traumaterapia tai psykoanalyyttinen. Ratkaisukeskeisessä terapiassa suunnataan katse tulevaisuuteen koko ajan, siellä ei käsitellä traumoja syvällisesti. Ratkaisukeskeinen sopii ehkä joillekin työssä uupuneille ja elämänhallintaongelmaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Ratkaisukeskeinen terapia ei käsittele traumojasi. Miksi valitsit sen?

 

Eihän tuossa puhuttu mitään traumoista eikä ratkaisukeskeisestä terapiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monesti ne ongelmat on sellaisia että puhuminen ei niitä korjaa, esim kova rahapula tai sairaus, tai vaan ihan kaoottinen elämäntilanne tai liikaa vastoinkäymisiä kerralla. Se, että kertoo niistä saattaa keventää sydäntä tai sitten ei. Jos on taas kyse vaikka lapsuuden traumoista ja tarve olisi muuntaa ajatusmalleja tai omaa minäkuvaa, niin siihen tarvisi pitkäaikaisen terapian ja terapeutin, joka on kokenut, johon luottaa ja joka on oikeasti älykäs sen päälle että on kouluttautunut. Joku 5x keskustelu ei kyllä mitään auta.

Ja erikoistunut nimenomaan traumojen hoitamiseen.

Näin on. Englanniksi trauma-informed mental healthcare/approach/practice jne.; en tiedä miten suomeksi ilmaistaan se, että traumoista on kunnolla ymmärrystä. Enkä tiedä miten sellaiseksi auttajaksi tullaan, kursseja käymällä varmaankin. Mutta todella monet ongelmat johtuvat nimenomaan traumoista.

Neuroepätyypilliset eivät välttämättä saa apua sellaisista asioista, jotka toimivat neurotyypillisillä. Kokemus on niin erilainen - sekä eletty kokemus että se, miten aivot toimivat. Usein on koettu oudoksuntaa ja hyljeksyntää muilta ihmisiltä ja jopa omassa perheessä, koulunkäynti on ollut hyvin kuormittavaa, koko ympäröivä maailma on aisteja ylikuormittava jne. Monet ovat traumatisoituneita, vaikka ei olisi ollut sellaisia "isoja" tapahtumia, joita yleensä trauman taustalla ajatellaan olevan.

Ja tosiaan, kyllä kai jokainen ymmärtää, että asiat kuten sairastuminen tai toivoton rahapula aiheuttavat esimerkiksi ahdistusta. Puhuminen ja *toisenlainen asennoituminen* voinee hiukan helpottaa, mutta sairaan ihmisen pitäisi saada hyvää hoitoa ja rahattoman rahaa, jne., jotta ahdistus helpottaisi, ja siinä tullaankin sitten nopeasti yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja yhteiskunnan tekemiin valintoihin...

It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society.  

Aika usein se, joka apua hakee, ei ole se, jonka pitäisi tehdä muutoksia. Sukupolvelta toiselle siirtyvässä traumassa on usein se perheenjäsen, joka sairastuu psyykkisesti ja hakee apua, psyykeltään vahvin, omaksi persoonakseen kehittynyt henkilö. 

Tuntuu että viime aikoina on saaneet enemmän ääntään kuuluviin ihmiset, jotka kyseenalaistavat näitä terveyden ja sairauden yhteiskunnallisia systeemejä, ja uskon että tämä kehitys jatkuu. Eli esim. psyykkisesti sairaat ja neuroepätyypilliset puhuu itse suoraan asioistaan esim. somessa ja sosiologit tutkivat ja filosofit pohtivat, ja tämä tulee vaikuttamaan käsityksiin ja hoitokäytänteisiin. Voi olla, että kaikki lääkärit tai jäärät psykologitkaan ei tykkää, koska heidän auktoriteettinsa tässä muutoksessa kyllä vähentynee...

Jos englanti sujuu, lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin löytyy hyvä kanava nimeltä Crappy Childhood Fairy.

https://www.youtube.com/@CrappyChildhoodFairy

Suomeksi on Juha Klaavun kirja Lapsuuden kehityksellinen trauma. Juha on erikoistunut nimenomaan lapsuuden traumaterapiaan.

T: PTSD:stä kärsivä

Itse kävin aluksi jollain psyk. terveydenhoitajalla, sekoitti vaan kaikki asiat. Lopputulema oli jotakuinkin päässäni se, että minussa on vika kun olen ahdistunut/masentunut, eikä siinä järkyttävässä tilanteessa missä silloin elin. Myöskään lapsuuden trauma ei voinut olla oireiden syy, koska olin tuolloin jo 8v. enkä vauva. 

Tämän jälkeen olen käynyt kolmella eri terapeutilla, yhdellä 3 vuoden ajan, saamatta apua ongelmiin. En tosin ehkä ollut valmis käymään kaikkia traumoja läpi. Mutta tässä korjattiin tuon ekan aiheuttamat vauriot ainakin osittain. Viimeisin on ollut paras, hänellä on pisin koulutus, on erikoistunut ja pitkä työkokemus. Käyn satunnaisesti.

Pelkkä puhuminen ei auta kaikkia, tarvitaan keholähtöisiä menetelmiä. 

Joskus tämä palstakin osaa yllättää ja täältä voi saada apua, jos haluaa elämäänsä täällä jakaa.

Kun lopulta pääsin kuntoutukseen, en hyötynyt siitä mitään, koska en koskaan voinut kuntoutua. 

Otetaan esimerkiksi vaikka esimerkiksi maksuttomuus ja maksullisuus. Aluksi sanottiin, että on maksutonta. Sitten selvisi, että ei ole maksutonta, mutta maksut korvataan sieltä, ei kun täältä, ei kun en tiedä, ei kun tuolta ja tuota rumbaa käydään kuukausia ennen kuin on vastaus, ennen kuin asioita muutetaan muutaman kuukauden päästä ja taas selvitän, mitä maksujen kans tehdään, kun ei oikein ulosotto kiinnostaisi. 

Todella kuntouttavaa ihmiselle, joka on kuntoutuksen tarpeessa juurikin siksi, että kasvoi epävarmassa, ennustamattomassa, turvattomassa, mielivaltaisessa ja stressaavassa ympäristössä, jossa ei voinut hetkeksikään hengähtää. Nykyään saan välillä itseni kiinni ajattelemasta, että kaikki tuo on ok ja vika on vain minussa, kun en selviytynyt pimahtamatta.