Mikä minussa on vikana, kun en koskaan hyödy ammattiavusta mitään?

Onko sulla siis joku diagnoosi? Ehkä se on väärä, ja siksi keskitytään ihan vääriin asioihin. 

Jos et saa apua vika on yleensä auttajan osaamattomuudessa. Yllättävän harva ammattilainenkaan osaa oikeasti auttaa erilaisissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että olet fiksumpi,kun monet sinua koulutetummat"ammattilaiset".

Buhahaa vaan. Tiedän tapauksen, missä eräät koulutetut ammattilaiset viimesinä keinoinaan alkoivat tekemäön törkyrikoksia eräälle naiselle kun ei oikein taipunut vapaaehtoisesti kaikkeen.

Kaikkiin ei toimi henkinen manipulointi, joten tadaa otetaanpa ihan järeät rikokset käyttöön. Valheet ja väörennykset.

Tehosiko. Nooooot....

Eikö tuo ole muuten hauska tilanne. Joku tulee selittelemään jotain kun pikkulapselle, mutta tämä henkilö ei tiedä edes 1% sinua koskevista asioista.

Kuulostat seinähullulta.

Näillä tiedoilla on ap mahdotonta antaa vastausta. Pitäisi tietää enemmän, paljon enemmän sinusta ja tilanteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, odotatko suoria vastauksia ja ohjeita? Mutta kun sellaisia ei ole. 

 

No mitä hiivat in hyötyä siitäkään on, että terapeutti toteaa asiakkaan trauman kuullessaan, että: no onhan tuo melkoinen kokemus, mitta voisit miettiä sen niin, että et voinut itse siihen vaikuttaa.

Ja silläkö se aihe sitten sivuttiin vai? Mitään muuta siihen liittyvää ei enää koskaan keskusteltu?

Kyllä. Se teema jäi siihen siltä kertaa.

Tuo ns. työkalu oli kuin huuto tuuleen, ja olin ihan hölmistyneenä siinä. Sitä varmasti suurin osa terapiassa käyvistä miettii jo lähtökohtaisesti, että tapahtuneelle ei voinut itse mitään, mutta niin vain kävi. Sen sanominen ei auta sitä asiaa yhtään mitenkään. Ihan yhtä olennaista olisi kertoa, että punainen on punaista.

Yritän silti luottaa prosessiin vielä, ja että hän nyt kartoittaa taustamateriaalia itselleen. En tiedä.

Hyvä kysymys. Pohtinut paljon samaa.   Parhaat kokemukset lyhytterapioista.  Teettivät tehtäviä ja harjoituksia. Tapaamisten jälkeen pystyi lähinnä nukkumaan, mutta antoi paljon ajatuksia ja vei jollain tavalla eteenpäin.   Psykoterapia lähinnä kuulumisten vaihtoa

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan sinä ap. nepsy? Monet nepsyt eivät pysty ajatteluaan ja suhtautumistaan elämän haasteisiin muuttamaan. Erityisesti autismin kirjoiset ovat hyvin jäykkiä hoitosuhteessa ja eivätkä koe saavansa apua. 

No itse asiassa tässä minun ongelmassani se toinen osapuoli on autisti enkä minä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla siis joku diagnoosi? Ehkä se on väärä, ja siksi keskitytään ihan vääriin asioihin. 

Ei ole mitään diagnoosia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole terapeutin tehtävä hoitaa ongelmiasi, vaan sinun pitää itse tehdä ajatustyö sen eteen. Terapian on tarkoitus antaa sinulle "välineitä" miten itse saat työstettyä ongelmaasi. Terapeuteissa on myls niitä huonoja, kyllä, mutta jos useampikaan ei onnistu auttamaan sinua niin et itse tee sitä työtä mitä terapian onnistuminen vaatii.

Miten sitä työtä sitten tehdään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.

Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?

Eivät ne yleensä kysele paljon. En muista onko tämä nykyinen kysynyt mitään.

Ap

Mitäs terapiaa tämä tällainen on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.

Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?

Eivät ne yleensä kysele paljon. En muista onko tämä nykyinen kysynyt mitään.

Ap

Miten siellä sitten keskustellaan?

No minä puhun niistä asioistani, ja hän saattaa sitten sanoa jotain. Esimerkiksi että "Niin, olet ihan oikeassa siinä, että vastausten saaminen saattaa herättää uusia kysymyksiä."

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos et saa apua vika on yleensä auttajan osaamattomuudessa. Yllättävän harva ammattilainenkaan osaa oikeasti auttaa erilaisissa asioissa.

Tätä olen miettinyt itsekin, mutta toisaalta en tiedä, miten todennäköistä on että juuri minulle sattuu joka kerta huono auttaja.

Ap

Mikä terapiasuuntaus? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.

Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?

Minusta ne uudet näkökulmat ovat kyllä sellaisia, joita on itsekin ajatellut, mutta hylännyt turhina ja tehottomina.

Eniten olen kaivannut terapeutilta kuuntelua. Siis sitä, ettei hän arvostele eikä tarjoa mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä, vaan kuuntelee rauhallisesti. Se on näet todella harvinainen kokemus. Ja se vahvistaa itsetuntoa, kun kukaan ei syytä väärintulkinnasta tai leimaa hulluksi.

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.

Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?

Eivät ne yleensä kysele paljon. En muista onko tämä nykyinen kysynyt mitään.

Ap

Miten siellä sitten keskustellaan?

No minä puhun niistä asioistani, ja hän saattaa sitten sanoa jotain. Esimerkiksi että "Niin, olet ihan oikeassa siinä, että vastausten saaminen saattaa herättää uusia kysymyksiä."

Ap

Ymmärrän sinua varsin hyvin. Itsellä täysin samanlainen tunne ja kokemus. Arvelen itse, että osa syytä on se, että olen jo lähtökohtaisesti itse erittäin analyyttinen, ja yrittänyt purkaa ja perata omia traumoja läpi vuosikymmenien ajan. Siksi tuntuu niin absurdilta ja hyödyttömältä, että se pitkään odotettu, psykoterapian ammattilainen juttelee sinulle neuvoja tyyliin: voithan seuraavan kerran, kun saat kohtauksen, haistella ympäristön hajuja ja keskittyä erilaisiin aistihavaintoihin

Kävin keskusteluterapiassa ja henkilö kysyi aina että mikä on sellaista mikä auttaa sua jaksamaan ja kuvailin sitten harrastustani ja kehotti siitä pitämään kiinni. Olisin kyllä pyytämättäkin jatkanut, selvästi näin on neuvottu kysymään, ja haluavat sinne kirjata "löytää kuitenkin voimaa lapsista/harrastuksesta/läheisistä" jotta on joku todiste että toiveikkuutta on osoitettu, jos ihmiselle kävisikin pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.

Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?

Minusta ne uudet näkökulmat ovat kyllä sellaisia, joita on itsekin ajatellut, mutta hylännyt turhina ja tehottomina.

Eniten olen kaivannut terapeutilta kuuntelua. Siis sitä, ettei hän arvostele eikä tarjoa mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä, vaan kuuntelee rauhallisesti. Se on näet todella harvinainen kokemus. Ja se vahvistaa itsetuntoa, kun kukaan ei syytä väärintulkinnasta tai leimaa hulluksi.

 

 

Ei terapeutin tarkoitus ole jakaa mitään hullunleimoja. Itse toivoisin, että terapeutti poimii keskustelusta tärkeimmät trauman alueet ja alkaa ohjaamaan keskustelua kohti sitä, ja aktiivisesti myös kysymyksillään auttamaan asiakasta avaamaan asioita keskeisistä kohdista.

Hyödyttömin terapeutti ainakin minulle on se: no, mitä kuuluu tänään

Komppaan sitä kommenttia lyhytterapiasta. Heidän keskustelukaavansa on rakennettu niin, että päästään joka kerta vähän eteenpäin. Ja ovat aktiivisia kysymään.

Aika monesti ne ongelmat on sellaisia että puhuminen ei niitä korjaa, esim kova rahapula tai sairaus, tai vaan ihan kaoottinen elämäntilanne tai liikaa vastoinkäymisiä kerralla. Se, että kertoo niistä saattaa keventää sydäntä tai sitten ei. Jos on taas kyse vaikka lapsuuden traumoista ja tarve olisi muuntaa ajatusmalleja tai omaa minäkuvaa, niin siihen tarvisi pitkäaikaisen terapian ja terapeutin, joka on kokenut, johon luottaa ja joka on oikeasti älykäs sen päälle että on kouluttautunut. Joku 5x keskustelu ei kyllä mitään auta.