Mikä minussa on vikana, kun en koskaan hyödy ammattiavusta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nykyisin on katteetonta sanahelinää keskustella asiantuntijoiden kanssa. Sanotaan näin että se on kuin kysyisi googlelta. Jos et osaa muotoilla kysymystäsi oikein mitään ei oikein tule vastaukseksi. Asiantuntija antaa ympäripyöreitä vastauksia, miten sinä nyt ajattelisit tai voisitko muuuttaa toimintatapaasi jossain asiassa vaikka henkilö hakee selvästi jotain ehdotusta kun oma pää lyö tyhjää. On kuin yrittäisi nylppäytynyttä ruuvia auki ja kysyisi neuvoa ja vastaus olisi että ajatteleppa hieman mikä siihen toimisi. Lisäksi erilaiset laillisuuskysymykset esimerkiksi kiusaamis tapauksissa estävät neuvomisen. Ei voida sanoa että vedä takaisin turpaan vaikka usein se saisi asian loppumaan siihen. 

No tottakai. Koska niiden ei ole tarkoitus antaa suole mitåän käskyä että Tee Näin, vaan auttaa sua keksimään itse se ratkaisu. Jos sulle antaisi käskyn, et sitä t

No en ehken tekisikään tai sitten tekisin. Kun ihminen kysyy neuvoa silloin on anettava jokin vaihtoehto. Hän päättää onko se hyvä vai huono tai onko rahkeita toteuttaa, ei neuvon antaja. Kuuntelen avoimesti muita, mutta uskon vain itseeni. 

Kuuntelen paljon nettiterapeutteja Youtubesta. Olen löytänyt sieltä apua ja harjoituksia. Teen paraikaa tällaista harjoitusta, jota suositeltiin traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden eläneille aikuisille.

1. Kuvittele itsellesi uudet vanhemmat. Nämä uudet vanhemmat eivät saa muistuttaa oikeita vanhempiasi. Vanhempi voi olla myös konsepti, väri, muoto, tuttu hahmo, tuttu muu henkilö, julkkis, pyhimys... Ihan mikä tai kuka tahansa, vaikka Elvis ja Maria. Tai Elvis ja Karpo. Tai Madonna ja Lady Gaga.

2. Kuvittele itsellesi uusi koti, jossa olet kasvanut näiden vanhempien kanssa. Se ei saa muistuttaa vanhaa kotia. Koti voi myös olla ihan mikä tahansa, vaikka puumaja tai 1400-luvun linna tai hattarasta tehty pallo.

3. Kuvittele itsellesi uusi koulu. Se ei saa muistuttaa vanhaa koulua ja tämäkin voi olla mitä tahansa. Tylypahka, naapurikunnan koulu, se koulu johon aina halusit, Draculan ylläpitämä koulu jota hän tukee omilla rahoilla.

4. Kuvittele itsellesi uudet ystävät. Uusi parisuhde. Mikään näistä ei saa muistuttaa olemassa olleita ihmisiä ja tässäkään ei ole mitään rajaa.

5. Kaikki nämä elämäsi paikat ja ihmiset rakastavat sinua aidosti. He tukevat sinua, auttavat, ovat ystäviä, haluavat hyvää. Olet pidetty, menestynyt, terve, hyvinvoiva, onnellinen. Tämä on kaikkein tärkeintä tässä harjoituksessa, koska usein traumaattisissa oloissa eläneillä on vaikeaa olla onnellisuuden tunteissa, käsitellä niitä, kohdata niitä tai kokea edes olevansa niiden arvoinen. Tätä treenataan nyt pois tällä harjoituksella.

6. Vietä 15-20 minuuttia 3 kertaa viikossa tässä mielikuvitusmaailmassasi. Tee tätä vähintään vuoden ajan sinnikkäästi.

Perusidea on sisäisen lapsen parantaminen ja se, että sinä annat tälle lapselle (omalla itsellesi) sen mitä et saanut muilta aiemmin. Olet itse itsesi vanhempi ja ohjaaja, ja ohjaat sisäisen lapsen tämän mieleiseen kotiin, perheen luo, ystävien pariin, kouluun sekä parisuhteeseen (koska sisäinen lapsi on mukana sielläkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Oletko kokeillut kirjoittamista. Ihan vaan kirjoittaa tapahtumista ja niihin liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Joitain ihmisiä se auttaa. Yksi mitä voisi myös kokeilla on ketjuanalyysi. Ongelmasi kuulostaa sen verran monimutkaiselta, että voisit hyötyä hyvän psykologin tai psykoterapeutin avusta. Aina kaikkeen ei tosin saa vastausta ja esim. onko toiminut oikein tai väärin voi riippua näkökulmasta. Esim. joskus voi joutua valitsemaan huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon ja silloin on toisaalta tehnyt väärin ja toisaalta oikein. -eri

https://www.mielenterveystalo.fi/sites/default/files/2022-05/Ketjuanaly…

^Ai niin ja aivothan eivät tiedä, kuvitteletko vain vai elätkö oikeasti tuota elämää, jota kelaat mielikuvissasi. Aivot ovat sitä mieltä, että tämä on totisinta totta ja tapahtuu juuri nyt vaikka olisit kotisohvalla katsomassa leffoja tai mielikuvituksessasi Muumitalossa Muumipapan ja Mamman uutena lapsena katselemassa, kun mamma tekee pannareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Luulisi ettei olisi liikaa vaadittu, että terapeutti kävisi läpi näitä asioita kanssasi, eikö sellaista ole siis tapahtunut? Terapeutin on tietysti vaikea muodostaa kokonaiskuvaa menneistä tapahtumista ja aika mahdotonta sanoa mitään kenenkään motiiveista, mutta luulisi että voisi auttaa jäsentämään asioita ja tukisi. Kertoisi, jos jostain on vain päästettävä irti, koska selvyyttä ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Sama täällä; itse kokenut hankalia asioita lapsuudessa ja aikuisuudessa, ja aina, koko elämäni potenut syyllisyyttä kaikesta. Haluaisin

Suosittelen kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen (Juha Klaavu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miltä tämä sinusta tuntuu?"

Tuo on periaatteessa hyvä kysymys, jos siitä jatketaan eteenpäin. Tunteiden takaa löytyy uskomukset. Ja uskomukset määräävät elämäsi. 

Entä jos ei tiedä miltä tuntuu?

Vau. Tuohan on silmiäsvaavaa. Eli ihminen ei tunnista omia tunteitaan. Siitä lähtee ihan oma polku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Luulisi ettei olisi liikaa vaadittu, että terapeutti kävisi läpi näitä asioita kanssasi, eikö sellaista ole siis tapahtunut? Terapeutin

Kyllähän minä olen niistä asioista hänelle kertonut, mutta hänellä ei tunnu olevan juurikaan ajatuksia niihin liittyen. Tuntuu siltä, että kokemukseni eivät häntä kauheasti kiinnosta, vaikka ovat melkoisen dramaattisia. Olenkin miettinyt, että kuinka hurjia juttuja hänelle oikein pitäisi kertoa ennen kuin hän kiinnostuisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Oletko kokeillut kirjoittamista. Ihan vaan kirjoittaa tapahtumista ja niihin liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Joitain ihmisiä se auttaa. Yksi mitä v

Kirjoittamista olen kyllä kokeillut, mutta siinä on se ongelma että olen yksin omien ajatusteni kanssa eikä ole helppo saada uusia näkökulmia tai ideoita. Toisaalta sama ongelma on myös toisen ihmisen kanssa puhuessa, koska siinäkin on vaikea keksiä uutta sanottavaa sen jälkeen kun koko tarina on kerrottu. Varsinkin jos toinen ei sano paljon mitään.

Ap

Sama täällä; itse kokenut hankalia asioita lapsuudessa ja aikuisuudessa, ja aina, koko elämäni potenut syyllisyyttä kaikesta. Haluaisin kuulla kerrankin ulkopuoliselta, uutta perspektiiviä, että olinko minä paha lapsi ja pahoinpitelevä vanhempani oikeassa. Haluaisin saada näkökulmia, miten persoonallisuushäiriöisen vanhemman kanssa kasvanut, traumalapsi ja nykyinen aikuinen, voi selvitä itse hengissä elämänsä, ilman hirsisilmua. Toivoisin kysymyksiä, asioihin tarttumista, ammattilaisotetta siihen, kuinka sisään patoutuneita ahdistuksia ja pelkoja aletaan purkamaan.





Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan pahoja asioita lapsuudessasi.  Tee mielikuvaharjoitus.  Aseta itsesi vanhempasi asemaan. Palauta mieleesi tilanne jolloin vanhempasi kohteli sinua kaltoin. Katsele lasta edessäsi. Mieti voisitko lyödä edessäsi seisovaa lasta siinä tilanteessa. Jos et pysty, tiedät, että sinussa ei ole ollut mitään syytä tai vikaa. Vanhempasi oli/on sairas. Vanhempasi olisi tarvinnut apua. Hän ei sitä saanut, joten sinä kärsit hänen sairautensa takia. Sinussa ei ollut mitään syytä, olit pieni viaton uhri sairaan ihmisen edessä. 

Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.

Ap

Oletko kokeillut kirjoittamista. Ihan vaan kirjoittaa tapahtumista ja niihin liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Joitain ihmisiä se auttaa. Yksi mitä v

Kirjoittamista olen kyllä kokeillut, mutta siinä on se ongelma että olen yksin omien ajatusteni kanssa eikä ole helppo saada uusia näkökulmia tai ideoita. Toisaalta sama ongelma on myös toisen ihmisen kanssa puhuessa, koska siinäkin on vaikea keksiä uutta sanottavaa sen jälkeen kun koko tarina on kerrottu. Varsinkin jos toinen ei sano paljon mitään.

Ap

 

"Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä"     "En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms.."



Ap.  Katsele tilanneta ulkopuolisin silmin. Se mitä sinulle on tapahtunut, toista teot ja sanat siten, että aseta itsesi ja toisen osapuolen tilalle tuntemattomat ihmiset.  Katsele tilannetta ja mieti miten nuo ihmiset käyttäytyvät. Mitä he sanovat toisilleen? Miten he toimivat toisiaan kohtaan? Toimisitko ulkopuolisena samoin vai tekisitkö jotain toisin?  Pohdi näitä kysymyksiä mielessäsi, niin saat vastauksia kysymyksiisi.  Ihminen käyttäytyy uhkaavassa tilanteessa eritavalla kuin turvallisessa ympäristössä. On turvallista katsella tapahtuneita objektiivisesti ulkopuolelta ja siten jäsennellä asioita mielessään.  Ihminen toimii parhaan kykynsä mukaan uhkaavassa tilanteessa. Ap. mitä sinulle on ikinä tapahtunut, toimit sillä hetkellä parhaaksi kokemasi tavan mukaan.

 

Voisiko olla että sulle on  tahalleen joku järjestänyt "ammattiapua" ihan väärin perustein ja oikeastaan asioihin, joissa paljon vääristelyjä, valheita ja jopa rikoksia. Tietenkin nämä "ammattiauttajat" eivät osaa aavistaakaan tuollaista. Hehheh mikä soppa syntyy kun autettava katsoo auttajia syystäkin kun halpaa makkaraa ja auttajqt ovat sitten ihan ihmeissään kun eivät tiedä oikeasti mitään, mistä kaikesta kyse. 

Taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty, että pitäisi katsoa asioita objektiivisesti ulkopuolisin silmin.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty, että pitäisi katsoa asioita objektiivisesti ulkopuolisin silmin.

Sen takia siihen tarvitaan toista ihmistä. Omia asioita on vaikea miettiä ulkopuolelta, kun niihin liittyy niin paljon tunteita.

Ammattiapu on rakennettu ja toimii kaikessa niiden ammattilaisten ja taustatahojensa hyötymisiä varten, ei niinkään sinun eikä yhteiskunnan, ihmisten tms.

Siksi.

Vaikea kenenkään ulkopuolisen on sanoa, että kuule nyt, jottu meni näin ja sun osuutesi oli tämä. Kaikki ovat sinun kertomuksen ja tulkinnan varassa, eli katsovat sun silmälaseilla väritettyä tapahtumakuvausta.

Sä voit itse reflektoida omaa osuttasi ja terapian avulla pohtia eri näkökulmia, mutta mitään faktaa et tule saamaan esille, varsinkaan kuulematta muiden osallisten kertomuksia. 

Psykoterapian tehosta ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapian tehosta ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

Arvailua voi tehdä kuka tahansa.

En suosittele traumaan psykoanalyysiä. Siinä vellotaan menneissä vuosikausia. EMDR ja joku kehotietoinen (somaattinen) tai trauma tietoinen kognitiivinen voisi olla parempi.

Kaikki traumat tallentuvat kehoon ja siksi niistä on puhumalla vaikea toipua. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nykyisin on katteetonta sanahelinää keskustella asiantuntijoiden kanssa. Sanotaan näin että se on kuin kysyisi googlelta. Jos et osaa muotoilla kysymystäsi oikein mitään ei oikein tule vastaukseksi. Asiantuntija antaa ympäripyöreitä vastauksia, miten sinä nyt ajattelisit tai voisitko muuuttaa toimintatapaasi jossain asiassa vaikka henkilö hakee selvästi jotain ehdotusta kun oma pää lyö tyhjää. On kuin yrittäisi nylppäytynyttä ruuvia auki ja kysyisi neuvoa ja vastaus olisi että ajatteleppa hieman mikä siihen toimisi. Lisäksi erilaiset laillisuuskysymykset esimerkiksi kiusaamis tapauksissa estävät neuvomisen. Ei voida sanoa että vedä takaisin turpaan vaikka usein se saisi asian loppumaan siihen. 

Tämä on koettu. Aloin itse kiinnittää huomiota terapeutin vastauksiin ja totesin niiden olevan hyödytöntä höttöä.