Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Mitä silloin käytännössä tapahtuu, kun jostain perheestä tehdään lasu? Sossut saapuvat paikalle ja esittävät uhkavaatimuksen, eli jos ette korjaa toimintaanne suositusten mukaiseksi niin haemme lapset pois?
Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat pelkäävät lasua niin paljon. Sehän on kehitetty vain vallan välineeksi. Ylempi koneisto saa vahdittua ja kytättyä perheitä ja yhteiskunta pysyy hyvin kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 155: "Luulen että ysärilläkin on ollut aika erilaista jos on saanut lapsensa ihan ysärin lopulla vs alussa/kasarin puolella. Ja sekin vaikuttaa onko asunut maalla vai kaupungissa ja millaisissa piireissä liikkunut, että onko niitä paineita niin tullut. Nykyään niiltä ei oikein voi kokonaan välttyä, vaikka ei itse menisi lukemaan netistä/somesta juttuja niin takuulla joku kaveri tai sukulainen menee ja kertoo. Ja aika kova paine on myös käyttää sitä nettiä ja etsiä tietoa parhaasta vanhemmuudesta, siihen kannustetaan kaikkialla. "
Mä luulen kans. Kuopus kun on syntynyt 1991, niin lasten elämä oli aika erilaista kuin nyt. Ja mahdollisesti aika erilaista kuin 1999 syntyneillä. Tulipa tässä sellainenkin asia mieleen, että niiden lasten, jotka ovat eläneet lama-ajan, elämä ei ollut ehkä yhtä hektistä kuin mitä sitten nousukaudella oli. Ihan vain siksi, että monissa perheissä ei nyt vaan ollut varaa ties mihin tavoitteellisiin aikuisten ohjaamiin harrastuksiin yms. Lukeminen ja piirtäminen olivat ihan passeleita harrastuksia. Leikkiminen oli lasten työtä, sanottiin.
Mä vähän luulen kans, että osittain vaatimukset ovat vanhempien omassa päässä. Tarkoitan tällä sitä, että ehkä tosiaan sen 2008 tulleen lastensuojelulain muutoksen vuoksi lasuja pelätään ja se vuoksi yritetään olla täydellisiä vanhempia. Onko pelko realistista vai ei, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Ei kyllä luettu lehtiä esim. ulkona rattaita työntäessä, silloin juteltiin lapselle ja osoitettiin maailman ihmeitä. Nykyään harvoin ketään näkee rattaita työntämässä ilman, että on nenä kiinni puhelimessa.
Höpö höpö. Ne lapset oli yksinänsä leikkikehässä tai viisvuotias isosisko kaitsi.
Oletpa kummallisessa perheessä kasvanut. Ei meillä ainakaan kävelyille leikkikehää raahattu eikä ollut isosiskoakaan, joka olisi pienempää vahtinut.
Kasvattajien ponnistelut näkyvät hyvin harvoin positiivisena lapsiensa käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Mitä silloin käytännössä tapahtuu, kun jostain perheestä tehdään lasu? Sossut saapuvat paikalle ja esittävät uhkavaatimuksen, eli jos ette korjaa toimintaanne suositusten mukaiseksi niin haemme lapset pois?
Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat pelkäävät lasua niin paljon. Sehän on kehitetty vain vallan välineeksi. Ylempi koneisto saa vahdittua ja kytättyä perheitä ja yhteiskunta pysyy hyvin kasassa.
Eivät lapset olisi meillä heitteillä ja hengenvaarassa, jos lasu toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyyköhän muuten vanhemmuuden vaatimustason kohoamiseen myös se, että oltaisiin enemmän riippuvaisia virallisista ohjeista? Nk maalaisjärki ei enää käy lasten hoitamiseen ja kasvatukseen? Tulipa mieleen, että kasarilla esikoisen kanssa neuvolassa kysyttiin, onko lapsellani karkkipäivä. Vastasin, että ei ole. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että kyllä pitäisi olla kerran viikossa. Sanoin, että mä sain lapsena karkkia pääsiäisenä, jouluna ja synttäreillä (omilla ja kavereiden) eli noin 10 kertaa vuodessa ja nyt mun lapseni pitäisi saada karkkia 52 kertaa vuodessa..miksi ihmeessä? Terveydenhoitajalle olikin sitten ihan ok, ettei mun lapsellani ollut karkkipäivää.
Ihmettelen tuota lasun pelkoa. Kuka niitä tehtailee ja miksi? Lastensuojelulla on jo nyt liikaa asiakkaita/työntekijä. Onko niillä aikaa juosta turhien lasujen perässä?
No tietysti opettajissakin on jo joukko lapsettomia lumihiutaleita, joilta voi odottaa ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Liittyyköhän muuten vanhemmuuden vaatimustason kohoamiseen myös se, että oltaisiin enemmän riippuvaisia virallisista ohjeista? Nk maalaisjärki ei enää käy lasten hoitamiseen ja kasvatukseen? Tulipa mieleen, että kasarilla esikoisen kanssa neuvolassa kysyttiin, onko lapsellani karkkipäivä. Vastasin, että ei ole. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että kyllä pitäisi olla kerran viikossa. Sanoin, että mä sain lapsena karkkia pääsiäisenä, jouluna ja synttäreillä (omilla ja kavereiden) eli noin 10 kertaa vuodessa ja nyt mun lapseni pitäisi saada karkkia 52 kertaa vuodessa..miksi ihmeessä? Terveydenhoitajalle olikin sitten ihan ok, ettei mun lapsellani ollut karkkipäivää.
80-luvulla terveydenhoitajan jutut eivät vielä olleet sitovia, koska terveydenhoitajilla ei ollut oikeutta tehdä lasua. Nykyään terveydenhoitajia on pakko totella, tai ainakin teeskennellä tottelevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Ei kyllä luettu lehtiä esim. ulkona rattaita työntäessä, silloin juteltiin lapselle ja osoitettiin maailman ihmeitä. Nykyään harvoin ketään näkee rattaita työntämässä ilman, että on nenä kiinni puhelimessa.
Höpö höpö. Ne lapset oli yksinänsä leikkikehässä tai viisvuotias isosisko kaitsi.
Oletpa kummallisessa perheessä kasvanut. Ei meillä ainakaan kävelyille leikkikehää raahattu eikä ollut isosiskoakaan, j
En ole, olen kasvanut perheessä, jonka äitiä pidettiin siihen aikaan oikein malliäitinä. Ei hän millään kävelyillä meidän kanssamme käynyt, ei se ollut tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän en ole tuntenut mitään painetta sen paremmin päiväkodin kuin koulunkaan taholta. Ei ainakaan mitään negaa ole kuulunut, opettajat ovat mukavia ja lapsetkin tykkäävät.
Ihmeissäni luen täällä vaatimuksista, ehkä en ole vain sisäistänyt niitä. Tai taisi esikoisen kohdalla tuntua, että pitäisi tuokin tehdä paremmin, mutta seuraavien kohdalla on menty rennosti.
Päiväkodissa ei ole koulutuspäiviä jolloin E onkin kiinni?
Ei juhlia joihin pitää päästä vaikka ne olisi keskellä päivää?
Ei vasukeskusteluja jotka on työaikaan?
Kotoa ei pyydetä tarvikkeita?
Kotiin ei anneta listaa toivotuista vaatteista?
Kotiin ei jaeta tiedotteita?
Ei ole täitä, kihomatoja, noroa, koronaa eikä influenssaa?
Koulussa ei käytetä wilmaa?
<
Wilma yhyy.
Samaan aikaan ollaan netissä ja somessa.
Ja suureet ikäluokat muisti juoda viinaa! Ei haitanneet lapset mitään kun ryyppäsivät . Alkoholi kuului joka ikiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Ei kyllä luettu lehtiä esim. ulkona rattaita työntäessä, silloin juteltiin lapselle ja osoitettiin maailman ihmeitä. Nykyään harvoin ketään näkee rattaita työntämässä ilman, että on nenä kiinni puhelimessa.
Mä olen muuten huomannut, että nykyisin näkyy ylipäätään aika vähän vanhempia vaunuja tai rattaita työntämässä. Käytän siis koiraa varsin eri aikoihin päivästä ulkona ja leikkipuistot ja pihat kumisevat tyhjyyttään eikä lähiön kävelyteilläkään pahemmin tule arkisin
Rattaita näkee, mutta asumisen tavat on toiset. Perheet eivät juuri pakkaudu lähiöihin.
Eihän vanhemmat rooli oli nykyään vaikeaa. Ei tarvitse kun katsella älylaitetta ja vastata myöntävästi kaikkkeen mitä lapsi haluaa esim. joululahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kyllä nykyään on ihan eri meininki kuin joskus 20-30v sitten. Olen syntynyt 90-luvun puolessavälissä ja sain tulla ja mennä miten halusin lapsesta asti. Kotona syötiin mitä jääkaapissa oli, herkkuja osteltiin aina, ei vanhemmilla ollut mitään hajua missä menin, kenen kanssa kaveerasin ja miten koulussa sujui. En kokenut että mistään hankalemmasta oli turvallista keskustella aikuisten kanssa. Aikuiset huusivat, tiuskivat, syyllistivät, eivät ymmärtäneet. Aikuisena olen saanut autismidiagnoosin, eli olisin tarvinnut silloin lapsena vielä ekstratukea. Kaikkia vaarallisia tilanteita ja hölmöyksiä en ala tähän luettelemaan tai kirjoitan tätä viestiä vielä huomennakin, mutta niitä on paljon. Eikä mitään lasuja todellakaan tehty, ihmeteltiin vaan miksi olet tollainen, älä tee noin.
Vierailija kirjoitti:
Höpötihöppää taas! Maailmanmeno on muuttunut ja siksi lapsista täytyy pitää huolta. Liikennettä on paljon ja autoilla ajetaan lujaa, on sähköpotkulautaa ja skoottereita jne. Tottakai silloin tehdään lasu, jos pieni päästetään liikenteen sekaan valvomatta.
Tv:n tarjonta on muuttunut, lasten ohjelmat ovat välkkyviä, koukuttavia, äänekkäitä, väkivaltaisia, lisäksi on kaikenlaisia pelejä, joiden äärellä lapsi viettää aikaansa, ei ole pelkkä tv ja vhs-nauhuri.
Ja jos viisaus ja tieto on lisääntynyt ruuan suhteen, niin miksi sitä ei tuotaisi esille? Eikö ole hyvä, jos lapset syövät terveellisemmin ja kaikenlaista hedelmää ja vihannesta on tarjolla yllinkyllin. Onhan myös turvavyö- ja kypäräohjeistus ja pelkästään lasten suojaksi, ei kiusaksi.
Ihme asenne sinulla! Just tätä nykyajan nillitystä, kun ei jakseta edes lapsista huolehtia, vaan katsotaan kaikki ikäväksi vaatimukseksi.
M
Kuulostaa ihanteelliselta. Maaseutumummolassani oli samanlaista 60-luvulla paitsi että mummolla oli lyhyt pinna ja pelkäsin hänen huutoraivareitaan, kun olin siellä alle kouluikäisenä.
Eikä mummolla tietenkään ollut aikaa käydä töissä kodin ulkopuolella, koska talousvesikin piti hakea ulkoa pihakaivosta, ei ollut vesijohtoa sisälle, ja hän oli pienviljelijän vaimo. Töitä riitti kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Ei kyllä luettu lehtiä esim. ulkona rattaita työntäessä, silloin juteltiin lapselle ja osoitettiin maailman ihmeitä. Nykyään harvoin ketään näkee rattaita työntämässä ilman, että on nenä kiinni puhelimessa.
Höpö höpö. Ne lapset oli yksinänsä leikkikehässä tai viisvuotias isosisko kaitsi.
Oletpa kummallisessa perheessä kasvanut. Ei meillä ainakaan kävelyille
"Kunnon äiti " oli työjuhta, jolla oli steriili koti.
Omasta mielestäni iso ero on siinä, että aiemmin koko kylä kasvatti. Vanhempi tiesi, että toisilta saa tarvittaessa apua. Aika monilla oli lähipiirissä turvallisia ihmisiä: naapureita, tätejä, setiä ja muita sukulaisia, jotka edes joskus saattoivat auttaa lasten kanssa.
Nykymeno on sitä, että vanhempi jätetään pärjäämään yksikseen. Korkeintaan mulkoillaan vihaisesti, jos jonkun lapsi itkee tai puhuu kovaäänisesti ulkona. Todella harva esimerkiksi puhuu vieraalle lapselle ystävällisesti, juttelee tai ottaa kontaktia. Vanhemman annetaan selvitä yksin lapsen kanssa, vaikka joskus apukäsi olisi tarpeen. Tyyliin, kun vanhempi pakkaa tavaroita kaupan kassalla ja lapsi itkee kärryissä. Ei sitä näe, että joku tarjoutuisi lohduttamaan lasta tai pakkaamaan ostokset vanhemman puolesta, jotta vanhempi voi keskittyä lapsen lohduttamiseen.
Elämä ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nykyään. Ikävä kyllä ihmiset eivät ole koskaan olleet niin heikkoja kuin nykyään.
Jos on rankkaa, niin saa syyttää vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni iso ero on siinä, että aiemmin koko kylä kasvatti. Vanhempi tiesi, että toisilta saa tarvittaessa apua. Aika monilla oli lähipiirissä turvallisia ihmisiä: naapureita, tätejä, setiä ja muita sukulaisia, jotka edes joskus saattoivat auttaa lasten kanssa.
Nykymeno on sitä, että vanhempi jätetään pärjäämään yksikseen. Korkeintaan mulkoillaan vihaisesti, jos jonkun lapsi itkee tai puhuu kovaäänisesti ulkona. Todella harva esimerkiksi puhuu vieraalle lapselle ystävällisesti, juttelee tai ottaa kontaktia. Vanhemman annetaan selvitä yksin lapsen kanssa, vaikka joskus apukäsi olisi tarpeen. Tyyliin, kun vanhempi pakkaa tavaroita kaupan kassalla ja lapsi itkee kärryissä. Ei sitä näe, että joku tarjoutuisi lohduttamaan lasta tai pakkaamaan ostokset vanhemman puolesta, jotta vanhempi voi keskittyä lapsen lohduttamiseen.
Ei kannata sotkeentua toisten asioihin, voi saada vaikka syytteen lapsen ahdistelusta.
Mitä silloin käytännössä tapahtuu, kun jostain perheestä tehdään lasu? Sossut saapuvat paikalle ja esittävät uhkavaatimuksen, eli jos ette korjaa toimintaanne suositusten mukaiseksi niin haemme lapset pois?