Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ON raskasta kun pennutkin pitää itse tehdä !
Olisikyllä hyvä jos lapset voisi ostaa valmiina kaupasta. Ehkä tulevaisuudessa niin tapahtuukin. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalluja ja Rattoja katseltiin jo 70-luvulla minun nuoruudessani. Toki oli lievempää kamaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmissa on paljon laiskoja. Ennen ihminen joutui tekemään hartiavoimin töitä,
jos oli perheessä noin kymmenen lasta ja eivät he vanhemmat valittaneet, silloin tyydyttiin vähempään ja elettiin onnellisena.
Fyysen kunto on heillä paljon huonompi. Salilla käynti ei kasvata kuntoa ja kestävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on melkoista tarinaa taas. Itse kasvatin lähes yksinhuoltajana neljä lasta 80-90 luvuilla ilman minkäänlaisia tukiverkostoja. Lapsista kasvoi vastuullisia ja perheensä kanssa pärjääviä isejä ja äitejä. Tehkää perässä jos pystytte.
Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Varmasti tämäkin on syy. Toisaalta taas vaikka sinällään haluttaisiin lapsiperhe-elämää, on välillä aika suuret paineet olla kuten ennen lasta, ettei ole tyhmä ja mammautunut. Ajatellaan, ettei lapsi saisi muuttaa mitään. Oikeasti se muuttaa melkein kaiken, ja helpointa olisi, jos myös ympäristö ymmärtäisi sen ja antaisi sille tilaa.
On varmaan vanhemmista kiinni saako lapsi muuttaa heidän elämänsä. Itse en antaisi.
Taidat olla isä, joka auttaa äitiä lapsensa hoidossa sillon, kun huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Siinä asiassa oli silloin kuitenkin joku tolkku, ei tarvinnut olla joka hetki tavoitettavissa, ei tarvinnut päivittää somea koko aikaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Varmasti tämäkin on syy. Toisaalta taas vaikka sinällään haluttaisiin lapsiperhe-elämää, on välillä aika suuret paineet olla kuten ennen lasta, ettei ole tyhmä ja mammautunut. Ajatellaan, ettei lapsi saisi muuttaa mitään. Oikeasti se muuttaa melkein kaiken, ja helpointa olisi, jos myös ympäristö ymmärtäisi sen ja antaisi sille tilaa.
On varmaan vanhemmista kiinni saako lapsi muuttaa heidän elämänsä. Itse en antaisi.
Taidat olla isä, joka auttaa äitiä lapsensa hoidossa sillon, kun huvittaa.
Ei tämä ole isä ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana tiede ja ennätykset ovat nousseet niin korkealle, että joka jampan on väkisin tähdättävä korkealle. Koska some yms. feikki elämä asettaa kovia paineita. Totuus on kuitenkin mielenterveysongelmia, dopingin ja huumeiden käyttöä yms.
Some on kaiken pahan alku ja juuri sekä rap-musiikki tuhoaa nuorison.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vanhemmilta vaatii? Ihan itse on keksitty, että lapsilla pitää olla vaatteet sävy sävyyn, tietyt harrastukset ja koko ajan vanhempi vartiossa vierellä. Meillä ei ole, siksi aikuisten ja lasten elämä on helppoa. Pihallakin lapset saavat olla huoleti keskenään ihan kuin 90-luvulla muinoin eikä kukaan ole tullut kauhistelemaan. Tosin 30 vuotta sitten vanhemmat eivät jatkuvasti tarvinneet lepoa lapsistaan kuten nyt.
Mistä on keksitty, että vanhemmilta vaaditaan mahdottomia? Olen nähnyt satoja lapsia puhelin kädessä viettämässä ruutuaikaa, en ymmärrä, miten se voi rasittaa vanhempaa, joka puhelimen lapselle antaa. Puheissa ruutuaika on paha, käytännössä lapset ovat nykyisin ruudun äärellä paljon enemmän kuin 30 vuotta sitten, jolloin päivässä ei edes tullut lastenohjelmaa kuin muutama tunti.
Eineksiä näyttävät perheet ostavan kuin ennenkin, terveellisestä ruuasta on muuten puhuttu kutakuinkin 50 vuotta, joten se ei ole uusi
Nykyajan vanhempia uuvuttavat asiat ovat heistä itsestään kiinni: curling vanhemmuus, huono omatunto siitä, että annetaan lasten viettää aikaa liikaa puhelimella ja tietokoneen ääressä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmissa on paljon laiskoja. Ennen ihminen joutui tekemään hartiavoimin töitä,
jos oli perheessä noin kymmenen lasta ja eivät he vanhemmat valittaneet, silloin tyydyttiin vähempään ja elettiin onnellisena.
Fyysen kunto on heillä paljon huonompi. Salilla käynti ei kasvata kuntoa ja kestävyyttä.
Et lienee ikänä käynyt, mitä kaikkea siellä voi tehdä.
Pas**nmarjat elämää voi muuttaa, turhat menot poissa. Tylsyyttä pitää myös oppia sietämään,aina ei tarvi olla menossa ja tulossa. Tokihan tärkeää näyttää kiireiseltä. Tämän päivän sana,juokse kaiken perässä mitä some huutaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Varmasti tämäkin on syy. Toisaalta taas vaikka sinällään haluttaisiin lapsiperhe-elämää, on välillä aika suuret paineet olla kuten ennen lasta, ettei ole tyhmä ja mammautunut. Ajatellaan, ettei lapsi saisi muuttaa mitään. Oikeasti se muuttaa melkein kaiken, ja helpointa olisi, jos myös ympäristö ymmärtäisi sen ja antaisi sille tilaa.
On varmaan vanhemmista kiinni saako lapsi muuttaa heidän elämänsä. Itse en antaisi.
Mitenkähän tuo käytännössä onnistuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Siinä asiassa oli silloin kuitenkin joku tolkku, ei tarvinnut olla joka hetki tavoitettavissa, ei tarvinnut päivittää somea koko aikaa jne.
Ei pystytty roikkumaan loputtomasti netissä, kuten nykyään. Se aika on pois kaikesta järkevästä toiminnasta. Kun lehti oli luettu, ei löytynyt loputtomasti muita lehtiä, kuten netistä tavallaan. Lankapuhelimessa rupattelut kestivät murto-osan somettamiseen käytetystä ajasta ja puhelut olivat suhteessa kalliita. Televisiota katsottiin, kun tuli ohjelmaa, ei ollut netflixejä ja muita aikavarkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Pitäisi riittää nykyäänkin, vanhemmuuden lisääntyneet vaatimukset ovat näiden vanhempien itsensä aiheuttamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Siinä asiassa oli silloin kuitenkin joku tolkku, ei tarvinnut olla joka hetki tavoitettavissa, ei tarvinnut päivittää somea koko aikaa jne.
Ei pystytty roikkumaan loputtomasti netissä, kuten nykyään. Se aika on pois kaikesta järkevästä toiminnasta. Kun lehti oli luettu, ei löytynyt loputtomasti muita lehtiä, kuten netistä tavallaan. Lankapuhelimessa rupattelut kestivät murto-osan somettamiseen käytetystä ajasta ja puhelut olivat suhteessa kalliita. Televisiota katsottiin, k
Ennen vanhaan oli ihan hyväksyttyä, että isä luki lehteä ja lepäili ihan koko illan. Ja nainen sai olla ihan luvan kanssa kotona vaikka koko loppuikänsä, myös isojen lasten kanssa. Minunkaan äiti ei ikinä mennyt töihin pamahdettuaan paksuksu 21-vuotiaana, naapurin rouva oli kotona 25 vuotta ja sitten ns. kävi töissä pitämässä kokkikerhoa kerran viikossa. Luppoaikaa oli ihan saatanasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Siinä asiassa oli silloin kuitenkin joku tolkku, ei tarvinnut olla joka hetki tavoitettavissa, ei tarvinnut päivittää somea koko aikaa jne.
Ei pystytty roikkumaan loputtomasti netissä, kuten nykyään. Se aika on pois kaikesta järkevästä toiminnasta. Kun lehti oli luettu, ei löytynyt loputtomasti muita lehtiä, kuten netistä tavallaan. Lankapuhelimessa rupattelut kestivät murto-osan somettamiseen käytetystä ajasta ja puhelut olivat suhteessa kalliita. Televisiota katsottiin, k
Senkus alapeukuttaa, mutta tämä lienee totuus..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Siinä asiassa oli silloin kuitenkin joku tolkku, ei tarvinnut olla joka hetki tavoitettavissa, ei tarvinnut päivittää somea koko aikaa jne.
Ei pystytty roikkumaan loputtomasti netissä, kuten nykyään. Se aika on pois kaikesta järkevästä toiminnasta. Kun lehti oli luettu, ei löytynyt loputtomasti muita lehtiä, kuten netistä tavallaan. Lankapuhelimessa rupattelut kestivät murto-osan somettamiseen käytetystä ajasta ja puhelutEnnen oltiin paljon laiskempia, äideillä kaffehetket naapuruston naisten kanssa ihan joka päivä. Isät ei tehneet kotona mitään.
En nyt tiedä, kannattaako verrata juuri rankkuutta eri aikakausina. Mutta nykyään on vanhempien kyttääminen, ja osallistaminen viety ihan tappiin.Siihen määrään, että se jo oikeasti vaikuttaa lapsilukuun sitä kautta, että vain ei jaksa eikä pysty enempää.
Ennenkin kyllä haukuttiin ja lapsia ja vanhempia ja jaeltiin neuvoja. Mutta erona oli, että lopullinen päätäntävalta oli silti vanhemmilla. Perhe oli itsenäinen. Nyt saa koko ajan pelätä, että jonkun hiljakkoin koulusta päässeen lähihoitajan huoli herää. Naapurin tätejäkin rohkaistaan lasuttamaan heti, jos keksivät jotain huomauttamista, enkä nyt tarkoita ettei pitäisi puuttua oikeisiin ongelmiin. Mutta kukaan perhe ei oikeasti pilkulleen täytä näitä nykyisiä supertiukkoja normeja. Osa ei jää kiinni tai törmää vain täysijärkisiin hoitajiin. Mutta joka perheestä löytyy nykynormeilla vikaa, jos sitä halutaan löytää.
Ja tämä osallistaminen. Ennen vanhemmat veivät pienen lapsen neuvolaan ja hammashoitoon. Ei vaadittu täyttämään sinne eikä päiväkotiin kyselylomakkeita. Päiväkodin ja koulun joulu- ja kevätjuhliin joku perheestä meni tai koko perhe ja ne pidettiin illalla, että kyllä sinne aina joku pääsikin. Siinä oli pakolliset ja harrastaa saattoi, jos halusi. Nykyään on jos mitä VASUa, kaikki työpäivinä ja joulujuhlatkin on työaikana. Viestejä tulee netissä koko ajan. Sitten jo alle kouluikäistä painostetaan harrastamaan, mieluiten jotain kallista urheilua.
Koululaisella oli ennen 1-2 kertaa vuodessa vanhempainilta, joulujuhlat ilta-aikaan ja lisäksi tuli reissuvihkoon viestejä harvakseltaan. Läksyt, terveydenhoitajat ja hammaslääkärit hoituivat koulun puolesta. Jos piti ottaa luistimet, niin lapsi kirjoitti "tiistaina luistimet", ja jos ei muistanut, niin käveli kentän laidalla. Jos kynät ja kirjat puuttuivat, niin tuli huolellisuusvihkoon rasti, lapselle, ei vanhemmille. Läksyt tehtiin yksin. Läksyjä kysyttiin luokkatovereilta, jos oltiin kipeänä, siis lapsi itse soitti luokkakaverilleen ja kysyi.
Nykyään on käsitys, että vanhemmilta voi vaatia pohjattomasti aikaa ja suorittamista. Se ei ole lähtöisin vanhemmista vaan yhteiskunnasta.
En näe, että nykyään vanhemmilta vaadittaisiin enemmän kuin ennen. Päinvastoin yhteiskunnalta tulee kädenojennusta jatkuvasti.
Eniten silmiinpistävää ja minua edelleen hämmästyttävää on se, että lapsi viedään päiväkotiin, vaikka vanhempi on itse kotona. Myös oikeus viedä lapsi hoitoon vanhemman ollessa (kesä)lomalla on raivostuttavaa. Lapsenkin pitää saada olla lomalla.
Maailma on muuttunut. Monilla vanhemmilla menee tolkuttomasti aikaa ns. omiin juttuihin esim. someen. Se on pois oman lapsen kanssa olemisesta, kasvattamisesta. Oletetaan, että se on jotenkin oikeutettua. Minulla on oikeus. Ollaan kauhean pinnallisia.
Monet vanhemmat toivovat, että päiväkoti ja koulu kasvattaisivat heidän lapsensa. Se on kuitenkin työ, joka vanhemman täytyy hoitaa ihan itsea.
Valitettavasti monen lapsen kasvattajana toimii ihan pienestä.pitäen älylaite. Sillä on hurja vaikutus pienen elämään.
Kun lasta ei ole vanhemman toimesta kasvatettu, lapsen kanssa on vaikea olla. Nykyään on aivan sietämättömän huonotapaisia lapsia. Alle kouluikäinen lapsi ei tottele aikuista, vaan mussuttaa vastaan. Kasvattamatta on jäänyt. Sellaisen kanssa on kyllä varmasti elää arkea.
Juu juu. Lapsi muuttaa elämää vääjäämättä, vaikka kuinka pyristelisi vastaan.