Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksin.
Mikä tukimuoto on lakkautettu?
Sellainen, että perheelle sanottaisiin, että te olette riittävän hyviä, kun elätte aivan tavallisesti. Käyttäkää vain maalaisjärkeä kuten ennenkin. Teidän ei ole tarpeen täyttää kyselyjä emmekä halua käydä kehityskeskusteluja, joihin pitää ottaa lomapäivä töistä. Käykää töissä, tiedämme että se on tärkeää, emmekä häiritse työpäiviänne. Tehkää vapaa-aikana aivan mitä huvittaa lain sallimissa puitteissa, ei se
Oih mikä ihana yhteiskunta tuollainen olisi. Enpä kyllä usko elinaikanani tuollaista näkeväni. Ellen sitten muuta Suomesta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä sanon, että vanhemmat itse tekevät nyt tästä elämästään vähän liian vaikeaa.
Lasta pitää kasvattaa heti pienestä pitäen. Kun kasvatustyönsä hoitaa asiallisesti, lapsi kasvaa yleensä järkeväksi ja mukavaksi yksilöksi. Lapsen kanssa vietetään aikaa ja hänen kanssaan jutellaan. Lapsi on lapsi, eikä tasavertainen päättäjä aikuisen kanssa. Aikuinen päättää. Lapselta ei tarvitse jatkuvasti kysellä, mitä hän haluaa.
Aikuinen ei kiukuttele lapselle, vaikka joskus mieli tekisikin. Aikuinen on aikuinen, eikä mikään iso lapsi, jota pitää jatkuvasti hyysätä.
Jokaisesta asiasta ei voi pahoittaa mieltään. Pitää vähän kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat koululaisia ylä- ja alakoulussa. En ymmärrä tätä nykyistä kitinää siitä, miten meiltä vanhemmilta vaaditaan jotenkin älyttömän paljon.
- Lasteni läksyt ja kokeet on merkitty Wilmaan, mutta en minä niitä sieltä seuraa ja lue. Ne ovat lasteni omia asioita ja heidän täytyy hoitaa itse omat velvollisuutensa. Minä olen kouluni käynyt.
- Wilmaan tulee viestejä harvakseltaan. Jos sinne tulisi jatkuvasti viestejä, että nyt pitää tuoda sitä ja tätä, ottaisin kyllä viestin lähettäjään yhteyttä, että toivoisin näitä.olevat max kaksi kertaa vuodessa. Samoin tekisin silloin, jos joku lähettäisi jatkuvasti ns. viime hetken viestejä.
- Lapseni ovat itse käyneet itsenäisesti hammaslääkäreissä silloin, kun niihin on ollut tarvetta. Etukäteen olemme toki käyneet katsomassa, mistä ovesta täytyy mihinkin mennä.
- Kouluissa ja päiväkodeissa
Tein nopean kyselyn tuosta läksyjen kuittaamisesta Wilmaan. Ei ole käytössä täälläpäin. Missä koulussa näin on?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sanon, että vanhemmat itse tekevät nyt tästä elämästään vähän liian vaikeaa.
Lasta pitää kasvattaa heti pienestä pitäen. Kun kasvatustyönsä hoitaa asiallisesti, lapsi kasvaa yleensä järkeväksi ja mukavaksi yksilöksi. Lapsen kanssa vietetään aikaa ja hänen kanssaan jutellaan. Lapsi on lapsi, eikä tasavertainen päättäjä aikuisen kanssa. Aikuinen päättää. Lapselta ei tarvitse jatkuvasti kysellä, mitä hän haluaa.
Aikuinen ei kiukuttele lapselle, vaikka joskus mieli tekisikin. Aikuinen on aikuinen, eikä mikään iso lapsi, jota pitää jatkuvasti hyysätä.
Jokaisesta asiasta ei voi pahoittaa mieltään. Pitää vähän kestää.
Mitn tuo liittyy mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista nuorinkin on nyt abi, mutta pakko sanoa, että kun vertaa esimerkiksi omaa koulunkäyntiäni ja näiden koulunkäyntiä niin eihän minun äitini sitä koulua käynyt, mutta nykyään pitää olla jossain ihme hälytystilassa koko ajan.
- Äitini kävi alaluokkien joulujuhlissa, ne oli illalla, eikä sitä seurattu, kuka on tai ei ole siellä - minun lasteni joulujuhlat on olleet päiväkodista asti päivällä ja vielä niin, että kun lapsen on vienyt kasiksi, juhla on kympiltä
- Ihan koko ajan ollut jotain viestiä, tiedotetta, muutosta ja mullistusta
- Urheiluvälineisät ei sanota lapsille/nuorille mitään, vaan ne ilmestyy äidin Wilmaan, aina viime hetkellä vielä muutoksia niin, että kun urheilutunti alkaa 8.15, kello 7.48 hihkutaan, että hei, sittenkin ne luistimet mukaan ja suoraan kentälle
- Koko ajan jotain ihme askarteluvälinettä tms ja aina viime tipassa - tätä nyt ei onnkesi enää alakoulun jälkeen
Eikä odota nykyäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sanon, että vanhemmat itse tekevät nyt tästä elämästään vähän liian vaikeaa.
Lasta pitää kasvattaa heti pienestä pitäen. Kun kasvatustyönsä hoitaa asiallisesti, lapsi kasvaa yleensä järkeväksi ja mukavaksi yksilöksi. Lapsen kanssa vietetään aikaa ja hänen kanssaan jutellaan. Lapsi on lapsi, eikä tasavertainen päättäjä aikuisen kanssa. Aikuinen päättää. Lapselta ei tarvitse jatkuvasti kysellä, mitä hän haluaa.
Aikuinen ei kiukuttele lapselle, vaikka joskus mieli tekisikin. Aikuinen on aikuinen, eikä mikään iso lapsi, jota pitää jatkuvasti hyysätä.
Jokaisesta asiasta ei voi pahoittaa mieltään. Pitää vähän kestää.
Nykyisin lapsilta kysytään jo päiväkodissa, että millaiset kevätjuhlat haluaisitte ja mitä tehtäisiin ensi viikolla. Pitää osallistaa! Vanhemmilta taas ei kysytä, sopiiko kevätjuhla keskellä työpäivää eikä haluatteko askarrella kotona hilavitkuttimen hilavitkutinpäivään. Vanhemmille tulee kaikki määräyksinä. Kun Wilma vinkaisee, niin hyppäät ja kysyt vielä kuinka korkealle. Vanhempia osallistetaan sillä, että huomiseksi pitää olla viisi käpyä ja vispilä ja keskustella kotona kevään tulosta. Jos et tottele, niin huoli voi herätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat tekevät nykyään vanhemmille sen tunteen, että heiltä odotetaan ja vaaditaan enemmän kuin ennen = esim. 15-20 vuotta sitten? Ovatko ne asiat todellisia vaatimuksia vai ovatko ne vanhemman omia päänsisäisiä itse (somesta) hankkimia vaatimuksia itselleen?
En ihan aidosti ymmärrä tätä puhetta vaatimuksen hurjasta lisääntymisestä. En näe niitä vaatimuksia.
Mitä ne ovat?
Esim. se että koulu haluaa olla reaaliajassa yhteydessä koko ajan.
Sieltä tulee viestiä illalla että huomenna naamiaisasu! Tiistaina eväät. Sitten tulee viesti että osa vanhemmista oli laittanut eväitä mitä ei saanut olla. Huomenna askarteluun maitopurkki. Sitten useita syyllistäviä viestejä ettei osalla ollut maitopurkkia mukana. Koulu alkaakin huomenna klo 9. Taas viesti että olkaapa tarkempia vanhemmat kun taas oli unohdettu ja lapsia oli väärää
Höpö. Yleensä ne viimehetken jutut ovat viimeisiä muistutuksia. Varmaan asiasta on ilmoitettu hyvissä ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sanon, että vanhemmat itse tekevät nyt tästä elämästään vähän liian vaikeaa.
Lasta pitää kasvattaa heti pienestä pitäen. Kun kasvatustyönsä hoitaa asiallisesti, lapsi kasvaa yleensä järkeväksi ja mukavaksi yksilöksi. Lapsen kanssa vietetään aikaa ja hänen kanssaan jutellaan. Lapsi on lapsi, eikä tasavertainen päättäjä aikuisen kanssa. Aikuinen päättää. Lapselta ei tarvitse jatkuvasti kysellä, mitä hän haluaa.
Aikuinen ei kiukuttele lapselle, vaikka joskus mieli tekisikin. Aikuinen on aikuinen, eikä mikään iso lapsi, jota pitää jatkuvasti hyysätä.
Jokaisesta asiasta ei voi pahoittaa mieltään. Pitää vähän kestää.
Mitn tuo liittyy mihinkään?
Mitenköhän? Mieti.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sanon, että vanhemmat itse tekevät nyt tästä elämästään vähän liian vaikeaa.
Lasta pitää kasvattaa heti pienestä pitäen. Kun kasvatustyönsä hoitaa asiallisesti, lapsi kasvaa yleensä järkeväksi ja mukavaksi yksilöksi. Lapsen kanssa vietetään aikaa ja hänen kanssaan jutellaan. Lapsi on lapsi, eikä tasavertainen päättäjä aikuisen kanssa. Aikuinen päättää. Lapselta ei tarvitse jatkuvasti kysellä, mitä hän haluaa.
Aikuinen ei kiukuttele lapselle, vaikka joskus mieli tekisikin. Aikuinen on aikuinen, eikä mikään iso lapsi, jota pitää jatkuvasti hyysätä.
Jokaisesta asiasta ei voi pahoittaa mieltään. Pitää vähän kestää.
Mitn tuo liittyy mihinkään?
Mitenköhän? Mieti.
Eri
Ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö. Yleensä ne viimehetken jutut ovat viimeisiä muistutuksia. Varmaan asiasta on ilmoitettu hyvissä ajoin.
Ei ole, vaan eka kerta, kun koko asia on esillä. Nykyään kun ei opettajan tarvitse edes yrittää saada lapsia hoitamaan näitä, kun se on liian vaivalloista. Sinne vaan lykkää äitille Wilmaan. Pääsee itse helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksin.
Mikä tukimuoto on lakkautettu?
Sellainen, että perheelle sanottaisiin, että te olette riittävän hyviä, kun elätte aivan tavallisesti. Käyttäkää vain maalaisjärkeä kuten ennenkin. Teidän ei ole tarpeen täyttää kyselyjä emmekä halua käydä kehityskeskusteluja, joihin pitää ottaa lomapäivä töistä. Käykää töissä, tiedämme että se on tärkeää, emmekä häiritse työpäiviänne. Tehkää vapaa-aikana aiv
Tuohan on se normaali, kun karsii ITSE turhan ja turhat vaatimukset pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni muuten kivasti työtunteja Helsingissä kun oli tämä tietomurto. Ensin kysyt 15 paikasta, että koskeeko se omaa lasta vai ei. Koskihan se, vaikka tiedote muuta väittikin. Piti uhata Aluehallintovirastolla, etät se vastaus sieltä herui.
Ja piti tehdä ne kaikki positiivisen luottojonkin säädöt ja muut listan turvatoimet sekä lapselle ja molemmille vanhemmille. Ja hakemus siitä, että saa tarkan selonteon omasta tilanteesta, kun ensin oli tivannut senkin sieltä erikseen.
AINA jotain sössimistä ko virastossa. Milloin virkamies varastaa lasten tietokoneet, milloin möhlii tietoturvan.
Tuohan on se normaali, kun karsii ITSE turhan ja turhat vaatimukset pois.
Vaan kun emme elä autiolla saarella pelkän oman perheen kesken. Me jouduttiin kasvuseurantarumbaan, kun astmaa sairastavan lapsen astmalääke hidasti kasvua sentin viiden vuoden seurantajaksolla.
Astmalääkäri oli kyllä infonnut meitä, että ko lääke vaikuttaa kasvuun, eikä me siitä hermostuttu, mutta eipä se kouluterkka ottanut yhtä lungisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Tämän takia en ikinä tule lapsia tekemään. Tiedän että olisin se p*ska äiti ja viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi olisi teini-ikäinen, minulle olisi ihan sama missä tai kenen kanssa lapsi aikansa viettää.
Tiedän, että en ikinä halua lapsia tai elää perhe elämää. Ehkä jos olisin syntynyt tyyliin 1800 luvulla, olisin ehkä lapsia tehnyt jotta olisin saanut elämääni sisältöä, mutta tässä nykyajassa on niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa, että en halua elää elämääni lapsen ehdoilla koska sitähän se perhe elämä on: lapsen ehdoilla mennään ja ehkä kun lapsi täyttää 18 voi alkaa elää sitä omaa elämää kuten niin monet aina tekevät kun lapset on saatu maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sanon, että vanhemmat itse tekevät nyt tästä elämästään vähän liian vaikeaa.
Lasta pitää kasvattaa heti pienestä pitäen. Kun kasvatustyönsä hoitaa asiallisesti, lapsi kasvaa yleensä järkeväksi ja mukavaksi yksilöksi. Lapsen kanssa vietetään aikaa ja hänen kanssaan jutellaan. Lapsi on lapsi, eikä tasavertainen päättäjä aikuisen kanssa. Aikuinen päättää. Lapselta ei tarvitse jatkuvasti kysellä, mitä hän haluaa.
Aikuinen ei kiukuttele lapselle, vaikka joskus mieli tekisikin. Aikuinen on aikuinen, eikä mikään iso lapsi, jota pitää jatkuvasti hyysätä.
Jokaisesta asiasta ei voi pahoittaa mieltään. Pitää vähän kestää.
Nykyisin lapsilta kysytään jo päiväkodissa, että millaiset kevätjuhlat haluaisitte ja mitä tehtäisiin ensi viikolla. Pitää osallistaa! Vanhemmilta taas ei kysytä, sopiiko kevä
Tämä. Kun aikuinen sanoo että ei tälläistä ole päätetty, ei ole mahdollista toteuttaa, miten tämä on oikein päätetty?
opettaja tai päiväkodissa vastataan "lasten kanssa näin päätettiin ja se tehdään".
Siis mitä?! Eikö vanhemmilta kysytä mitään? Ja jos tosiaan et tee kuten lapset ovat päättäneet saat sen vaikean vanhemman / tarkkailtava vanhempaa ja lasta, koska vanhempi kieltäytyi tai kyseenalaisti tämän loistavan idean.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat tekevät nykyään vanhemmille sen tunteen, että heiltä odotetaan ja vaaditaan enemmän kuin ennen = esim. 15-20 vuotta sitten? Ovatko ne asiat todellisia vaatimuksia vai ovatko ne vanhemman omia päänsisäisiä itse (somesta) hankkimia vaatimuksia itselleen?
En ihan aidosti ymmärrä tätä puhetta vaatimuksen hurjasta lisääntymisestä. En näe niitä vaatimuksia.
Mitä ne ovat?
Esim. se että koulu haluaa olla reaaliajassa yhteydessä koko ajan.
Sieltä tulee viestiä illalla että huomenna naamiaisasu! Tiistaina eväät. Sitten tulee viesti että osa vanhemmista oli laittanut eväitä mitä ei saanut olla. Huomenna askarteluun maitopurkki. Sitten useita syyllistäviä viestejä ettei osalla ollut maitopurkkia mukana. Koulu alkaakin huomenna klo 9. Taas viesti että olkaapa tarkempia vanhemmat kun taas oli unohdettu ja lapsia oli väärää
Kyllähän nuo asiat kerrotaan myös lapsille ja Wilma-viesti laitetaan vanhemmille siksi, koska osa lapsista ei muista asiaa itse kertoa kotona. Opeta lapsesi kirjoittamaan vaikka itse itselleen reissuvihkoa, jos hän ei muuten muista, että ope käski ottaa tiistaina eväät.
Kyllähän nuo asiat kerrotaan myös lapsille ja Wilma-viesti laitetaan vanhemmille siksi, koska osa lapsista ei muista asiaa itse kertoa kotona. Opeta lapsesi kirjoittamaan vaikka itse itselleen reissuvihkoa, jos hän ei muuten muista, että ope käski ottaa tiistaina eväät
Kun ei kerrota. Opettajat ovat laiskistuneet. He ei viitsi nähdä vaivaa kertoa lapsille ja kertoa ja muistuttaa, kun on mahdollisuus lykätä tämä(kin) asia suoraan äideille. Ennenhän heidän oli pakko, nykyään ei.
Kyllähän nuo asiat kerrotaan myös lapsille ja Wilma-viesti laitetaan vanhemmille siksi, koska osa lapsista ei muista asiaa itse kertoa kotona. Opeta lapsesi kirjoittamaan vaikka itse itselleen reissuvihkoa, jos hän ei muuten muista, että ope käski ottaa tiistaina eväät.
Ei ainakaan mun lapsen alakoulun opettaja mitään pukahtanut, vaan hän spontaanisti keksi myöhään edellisenä iltana (kai hän raapi jotain tuntisuunnitelmaa), että hei, huomenna mennään sienimetsään. Että ottakaa pärekori ja sieniveitsi.
Hän oli myös aina myöhässä, siis jokaikinen aamu kaarsi vasta koulun pihalle siinä vaiheessa, kun tunnin olisi pitänyt alkaa jo. Satun tietämään, kun toimistoni oli silloin siinä koulua vastapäätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsistani on tullut sanomista neuvolassa ja päiväkodissa, kun he eivät ole olleet niin justiinsa vaatimusten raamien sisällä. Ympyrää on piirretty väärin ja on leikitty liikaa roolileikkiä.
Maailmani ei siitä vinksahda, jos joku vähän sanoo. Katson lastani ja mietin, missä mennään. Jos jotain käytäntöä pitää muuttaa, pyrin siihen. Teen parhaani. Kyllä se siitä.
Lasun tekeminen turhasta ja pelko joutua lasun kohteeksi? En ole kuullutkaan. Jos hommani hoidan asiallisesti, miksi minun pitäisi lasua pelätä?
Käytännössähän tuo huolisysteemi toimii niin että jos sulla on esimerkiksi kaulatatuointi niin huoli on jo herännyt riippumatta lapsista ja omasta käytöksestäsi.
Joku terveydenhoitajan omaa läheistä muistuttava ei taas herätä huolta vaikka ois kaikki vinksallaan.
Psska systeemi.
Ohis, mutta lasteni isällä on tatuointeja näkyvillä paikoilla, eikä meistä ole koskaan tehty lasua, eikä muutenkaan olla oltu minkään suurennuslasin alla neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa. Lapset on hoidettu hyvin ja päiväkotiin/kouluun liittyvät asiat hoidettu parhaamme mukaan - joskus on saattanut jopa unohtua se maitopurkki askartelua varten - mutta yhtäkään huoli-ilmoitusta ei ole vielä tehty. Ihan suoraan sanottuna luulen, että niillä, kenellä on jatkuva pelko lasun kohteeksi joutumista, on oikeasti jotain petrattavaa lastensa hoitoon ja kasvatukseen liittyen.
Sellainen, että perheelle sanottaisiin, että te olette riittävän hyviä, kun elätte aivan tavallisesti. Käyttäkää vain maalaisjärkeä kuten ennenkin. Teidän ei ole tarpeen täyttää kyselyjä emmekä halua käydä kehityskeskusteluja, joihin pitää ottaa lomapäivä töistä. Käykää töissä, tiedämme että se on tärkeää, emmekä häiritse työpäiviänne. Tehkää vapaa-aikana aivan mitä huvittaa lain sallimissa puitteissa, ei se kuulu meille emmekä halua kuormittaa vapaa-aikaannekaan. Te olette perheessä pomoja ja koulussa opettaja on pomo, me annamme teille työrauhan. Lapsille on hyvä, että aikuiset ovat pomoja. On myös tarkoitus, että hyysäämisen sijaan lapsi oppii huolehtimaan itse omista tavaroistaan ja koulutehtävistään.