Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin puettu sanoiksi tuo aloittajan kirjoitus :)
Vanhemmuus on suurennuslasin alla elämistä. Koulussakin hakemalla haetaan jotain sanomista/ vikaa ihan tuiki tavallisista lapsista. Wilma laulaa milloin mistäkin naurettavasta syystä.
Kaikkeen löydetään diagnoosi vaikka väkisin. Ja jos ei syy ole lapsessa, niin ainakin kotioloissa on jotain pahasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin listaan sen, että ainakin omassa lähipiirissäni lapsuudessa aikuiset saivat valuttaa lasten niskaan omat tunnetilansa. Äiti saattoi karjua vihaisena väsymystään jne. Nykyään tuota ei pidetä enää sopivana käytöksenä, vaan saattaisi tulla lasu, jos naapurissa äiti huutaisi lapsilleen toistuvasti.
Aikoinaan aikuisten ei tarvinnut ottaa samalla tavalla koppia lasten voinnista kuin nykyään.
Kyllä ainakin meillä lasten vointi oli tärkein. Rajoja ja rakkautta. Yleensä jompi kumpi kävi töissä ja toinen oli lasten kanssa viikolla aamuisin ja päivisin. Ei meillä lapsille ikinä huudettu, kyllä ne opi ja uskoi asiat ilmankin. Että siinä mielessä aivan oikein että jatkuvaan huutamiseen puututaan. Omia tyttäriä ja heidän elämäänsä lastensa kanssa seuranneena ei se lasten kanssa oleminen mitenkään vaativaa ole. Eivät ainakaan milloinkaan valita tai kiukuttele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin listaan sen, että ainakin omassa lähipiirissäni lapsuudessa aikuiset saivat valuttaa lasten niskaan omat tunnetilansa. Äiti saattoi karjua vihaisena väsymystään jne. Nykyään tuota ei pidetä enää sopivana käytöksenä, vaan saattaisi tulla lasu, jos naapurissa äiti huutaisi lapsilleen toistuvasti.
Aikoinaan aikuisten ei tarvinnut ottaa samalla tavalla koppia lasten voinnista kuin nykyään.
Kyllä ainakin meillä lasten vointi oli tärkein. Rajoja ja rakkautta. Yleensä jompi kumpi kävi töissä ja toinen oli lasten kanssa viikolla aamuisin ja päivisin. Ei meillä lapsille ikinä huudettu, kyllä ne opi ja uskoi asiat ilmankin. Että siinä mielessä aivan oikein että jatkuvaan huutamiseen puututaan. Omia tyttäriä ja heidän elämäänsä lastensa kanssa seuranneena ei se lasten kanssa oleminen mitenkään vaativaa ole. Eivät ainakaan milloinkaan valita tai kiukuttele.
Et sitten lukemaan ole oppinut?
Nykyajan vanhemmissa on paljon laiskoja. Ennen ihminen joutui tekemään hartiavoimin töitä,
jos oli perheessä noin kymmenen lasta ja eivät he vanhemmat valittaneet, silloin tyydyttiin vähempään ja elettiin onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on melkoista tarinaa taas. Itse kasvatin lähes yksinhuoltajana neljä lasta 80-90 luvuilla ilman minkäänlaisia tukiverkostoja. Lapsista kasvoi vastuullisia ja perheensä kanssa pärjääviä isejä ja äitejä. Tehkää perässä jos pystytte.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on melkoista tarinaa taas. Itse kasvatin lähes yksinhuoltajana neljä lasta 80-90 luvuilla ilman minkäänlaisia tukiverkostoja. Lapsista kasvoi vastuullisia ja perheensä kanssa pärjääviä isejä ja äitejä. Tehkää perässä jos pystytte.
Vaikeaa kun ei ole enää sitä yhteiskuntaa kuin silloin, joka sinut kuivilla piti. Ja hyväksyi huononkin vanhemmuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyvanhemmat ovat saamattomia vätyksiä jotka tarvii omaa aikaa, hohhoijaa. Jos kynsi katkee maailma romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat saamattomia vätyksiä jotka tarvii omaa aikaa, hohhoijaa. Jos kynsi katkee maailma romahtaa.
No ennennhän se oli itsestäänselvää. Lapset vain heitteille, tuntitolkulla joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan muuttuvat myös luonnollisesti ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa. Omassa varhaislapsuudessa oli normaalia lasten leikkiä pihalla ja juosta lähialueen metsissä ja puistoissa keskenään, mutta en tänä päivänä ikinä uskaltaisi päästää niin pieniä ulos. Tietyt negatiiviset ilmiöt ovat nostaneet päätään ja erityisesti tietyillä asuinalueilla saa olla varuillaan aivan toisella tavalla kuin omassa lapsuudessa. Tämä koskee osittain toki kántáväestöäkin ja yhteiskunnan huono-osaisuuden kasvua, mutta erityisesti m.mvvttóa ja sen lieveilmiöitä. Ne lapset on paikoitellen pakko kuljettaa joka paikkaan ja pian tulemme suuremmissa kaupungeissa siirtymään täysin jenkkityyliin tämän suhteen.
Silloin kun ruokakauppojen aukioloajat vapautettiin niitä nousi ihan turha haloo. Sitä yritettiin jarruttaa syyllä että perhe-elämä muka kärsisi ja päiväkotien käyttö lisääntyy. Miten sit ulkomailla nämä ei ole ongelma kun siellä on myös vapaat aukioloajat? Kun ruokakaupoissa on töissä perheellisiä.
Ja varmasti ruokakauppojakin syyllistetään perhevihamieliseksi ja muitakin työnantajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat saamattomia vätyksiä jotka tarvii omaa aikaa, hohhoijaa. Jos kynsi katkee maailma romahtaa.
No ennennhän se oli itsestäänselvää. Lapset vain heitteille, tuntitolkulla joka päivä.
Ihan itse pidin itseni pystyssä. Eivätkä olleet heitteillä hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat saamattomia vätyksiä jotka tarvii omaa aikaa, hohhoijaa. Jos kynsi katkee maailma romahtaa.
No ennennhän se oli itsestäänselvää. Lapset vain heitteille, tuntitolkulla joka päivä.
Ihan itse pidin itseni pystyssä. Eivätkä olleet heitteillä hetkeäkään.
Mitä nyt koko yhteiskunta oli täynnä tukiverkostoa, kaikki toimi, ja lapsilisät ja kotihoidontuet jne oli ostovoimaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aikakausia voi tällä tavalla huonompi parempi verrata. Joka aikakaudella on ollut omat haasteensa. Kaikki ovat olleet oman aikakautensa lapsia ja aikuisia ja toimineet silloisen yhteiskunnan ehdoilla.
Nykypäivänä liikennettä on kaupungeissa enemmän. Sähköautoja, sähköpyöriä, skuutteja, hiljaisia tappajia, joiden tuloa ei kuule ja jotka eivät välttämättä noudata mitään sääntöjä ja lasten huomiokyky on muutenkin heikko. Haja-asutusalueilla saattaa toki olla vielä sellaista idylliä, että lapset voivat ulkoilla aika vapaasti.
Lapsia on paljon vähemmän kuin ennen. On paljon kerrostaloja, joissa ei asu yhtään lasta. Pihat ja leikkikentät kumisevat tyhjyyttään Ennen kerrostalot olivat väärällään lapsia, niitä riitti pihoille ja kentille mekastamaan. Kavereita ja tekemistä riitti. Ei ollut koukuttavia ruutupelejä, mitkä jämäyttävät nyt ne vähätkin lapset kotiin istumaan.
Leikkikenttiin voisi Suomessa panostaa vähän enemmän. Ovat aika tylsiä paikkoja. Maailmalla on mielikuvituksellisempiakin ratkaisuja.
Perheissä eletään ja kasvatetaan lapsia kulloisenkin tiedon mukaan. Nyt nykytiedon mukaan. Seuraavalla polvella voikin olla sitten taas aivan toiset tiedot ja parjaavat täällä tai jossain muualla taas entistä polvea, kuinka väärin ovat toimineet. Niin se vaan menee. Maailma muuttuu Eskoseni.
Vierailija kirjoitti:
Ei aikakausia voi tällä tavalla huonompi parempi verrata. Joka aikakaudella on ollut omat haasteensa. Kaikki ovat olleet oman aikakautensa lapsia ja aikuisia ja toimineet silloisen yhteiskunnan ehdoilla.
Nykypäivänä liikennettä on kaupungeissa enemmän. Sähköautoja, sähköpyöriä, skuutteja, hiljaisia tappajia, joiden tuloa ei kuule ja jotka eivät välttämättä noudata mitään sääntöjä ja lasten huomiokyky on muutenkin heikko. Haja-asutusalueilla saattaa toki olla vielä sellaista idylliä, että lapset voivat ulkoilla aika vapaasti.
Lapsia on paljon vähemmän kuin ennen. On paljon kerrostaloja, joissa ei asu yhtään lasta. Pihat ja leikkikentät kumisevat tyhjyyttään Ennen kerrostalot olivat väärällään lapsia, niitä riitti pihoille ja kentille mekastamaan. Kavereita ja tekemistä riitti. Ei ollut koukuttavia ruutupelejä, mitkä jämäyttävät nyt ne vähätkin lapset kotiin istumaan.
Leikkikenttiin voisi Suomessa pan
No suurin ongelma on se että niitä leikkipuistoja ei ole.
Meidänkin alueelta muutettiin leikkipuisto päiväkodiksi. Sitten alueen toinenkin leikkipuisto suljettiin.
Ja sen jälkeen ainoa mahdollinen naapurikaupunginosassa meni remonttiin.
Ihan peruspuisto riittäisi.
nykyään vuorotyötä tehdään enemmän kuin aikaisimpina vuosikymmeninä, esim kaupat auki seitsemänä päivänä viikossa, vuorotyöt lisääntyneet, aikaisemmin tehtiin pääsääntöisesti ma-pe duunia ja viikonloput vapaata
Vanhemmat viettävät aika paljon aikaa somessa. Usein näyttää että lapsen läsnäolo eo edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on melkoista tarinaa taas. Itse kasvatin lähes yksinhuoltajana neljä lasta 80-90 luvuilla ilman minkäänlaisia tukiverkostoja. Lapsista kasvoi vastuullisia ja perheensä kanssa pärjääviä isejä ja äitejä. Tehkää perässä jos pystytte.
Vaikeaa kun ei ole enää sitä yhteiskuntaa kuin silloin, joka sinut kuivilla piti. Ja hyväksyi huononkin vanhemmuuden.
Mitä sinä selität! Oletko jotenkin katkera ja kateellinen vai muuten vain tyhmä nillittäjä. Nykyäidit ovat menettäneet täysin arvostelukykynsä ja miettivät vain miten pääsisivät helpoiten lastensa hoidossa ja mielellään kuljettavat lapset toisten hoidettavaksi, päiväkotiin ja mummulle. Surkeaa sakkia. Isät näyttävän huolehtivan lapsistaan enemmän ja ajattelevat lastensa parasta. Mutta ovat aivan liian lässyjä, kun eivät uskalla komentaa äitejä hoitamaan lapsiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on melkoista tarinaa taas. Itse kasvatin lähes yksinhuoltajana neljä lasta 80-90 luvuilla ilman minkäänlaisia tukiverkostoja. Lapsista kasvoi vastuullisia ja perheensä kanssa pärjääviä isejä ja äitejä. Tehkää perässä jos pystytte.
Vaikeaa kun ei ole enää sitä yhteiskuntaa kuin silloin, joka sinut kuivilla piti. Ja hyväksyi huononkin vanhemmuuden.
Mitä sinä selität! Oletko jotenkin katkera ja kateellinen vai muuten vain tyhmä nillittäjä. Nykyäidit ovat menettäneet täysin arvostelukykynsä ja miettivät vain miten pääsisivät helpoiten lastensa hoidossa ja mielellään kuljettavat lapset toisten hoidettavaksi, päiväkotiin ja mummulle. Surkeaa sakkia. Isät näyttävän huolehtivan lapsistaan enemmän ja ajattelevat lastensa parasta. Mutta ovat aivan liian lässyjä, kun eivät uskalla komentaa
Faktoja. Ikävää ettet kestä niitä.
90-luvulla oli myös raskasta olla siinä mielessä äiti kun vaadittiin jatkuvasti osallistumaan johonkin toimintaan ja olemaan näkysällä mielestäni aivan turhissa kissanristiäisissä. Vapaalla oletettiin että jaksoi vielä käydä jumpassa, aerobigissä ym. että olin muutaman vuoden päästä aivan voimaton. Olin niin tyhmä että menin mukaan tuohon rumpaan. Olin kuitenkin perinteinen äiti-tyyppi ja olisin halunnut olla ja harrastaa ja puuhailla kotona lasteni kanssa mikä nykyään tuntuu olevan ok.