Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1239)
*Ennen oltiin paljon laiskempia, äideillä kaffehetket naapuruston naisten kanssa ihan joka päivä. Isät ei tehneet kotona mitään*
Nykyään ollaan paljon ahkerampia, kun päivitetään somea ja roikutaan netissä 24/7, katsotaan netflix- sarjamaratoneja, käydään salilla, tilataan ruoat woltilta ja vietetään omaa lapsivapsata aikaa.
Ennen ei tarvinnut kuin välillä lukea lapsille ja antaa niiden itse lukea, kun olivat sen oppineet, antaa niiden leikkiä typeriä vanhanaikaisia leikkejä ilman kehittäviä puhelimia, tietsikoita ja pleikkareita. Isänkin tarvitsi vain maata sohvalla, tosin tehdä kodin pikkuremontteja jne., nykyään sentään pitää pelailla pleikalla. Äidit pitivät kahvihetkiä, nykyään semmoiseen ei riitä aikaa somettamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksin.
Mikä tukimuoto on lakkautettu?
Vierailija kirjoitti:
En näe, että nykyään vanhemmilta vaadittaisiin enemmän kuin ennen. Päinvastoin yhteiskunnalta tulee kädenojennusta jatkuvasti.
Eniten silmiinpistävää ja minua edelleen hämmästyttävää on se, että lapsi viedään päiväkotiin, vaikka vanhempi on itse kotona. Myös oikeus viedä lapsi hoitoon vanhemman ollessa (kesä)lomalla on raivostuttavaa. Lapsenkin pitää saada olla lomalla.
Maailma on muuttunut. Monilla vanhemmilla menee tolkuttomasti aikaa ns. omiin juttuihin esim. someen. Se on pois oman lapsen kanssa olemisesta, kasvattamisesta. Oletetaan, että se on jotenkin oikeutettua. Minulla on oikeus. Ollaan kauhean pinnallisia.
Monet vanhemmat toivovat, että päiväkoti ja koulu kasvattaisivat heidän lapsensa. Se on kuitenkin työ, joka vanhemman täytyy hoitaa ihan itsea.
Valitettavasti monen lapsen kasvattajana toimii ihan pienestä.pitäen älylaite. Sillä on hurja vaikutus pienen elämään.
Kun last
Et ole lukenut ketjua? Tuo "yhteiskunnan kädenojennus" on juuri se mikä vanhempia rasittaa. Ei kukaan halua asua DDR:ssä.
Mitkä asiat tekevät nykyään vanhemmille sen tunteen, että heiltä odotetaan ja vaaditaan enemmän kuin ennen = esim. 15-20 vuotta sitten? Ovatko ne asiat todellisia vaatimuksia vai ovatko ne vanhemman omia päänsisäisiä itse (somesta) hankkimia vaatimuksia itselleen?
En ihan aidosti ymmärrä tätä puhetta vaatimuksen hurjasta lisääntymisestä. En näe niitä vaatimuksia.
Mitä ne ovat?
Mun lapsista nuorinkin on nyt abi, mutta pakko sanoa, että kun vertaa esimerkiksi omaa koulunkäyntiäni ja näiden koulunkäyntiä niin eihän minun äitini sitä koulua käynyt, mutta nykyään pitää olla jossain ihme hälytystilassa koko ajan.
- Äitini kävi alaluokkien joulujuhlissa, ne oli illalla, eikä sitä seurattu, kuka on tai ei ole siellä - minun lasteni joulujuhlat on olleet päiväkodista asti päivällä ja vielä niin, että kun lapsen on vienyt kasiksi, juhla on kympiltä
- Ihan koko ajan ollut jotain viestiä, tiedotetta, muutosta ja mullistusta
- Urheiluvälineisät ei sanota lapsille/nuorille mitään, vaan ne ilmestyy äidin Wilmaan, aina viime hetkellä vielä muutoksia niin, että kun urheilutunti alkaa 8.15, kello 7.48 hihkutaan, että hei, sittenkin ne luistimet mukaan ja suoraan kentälle
- Koko ajan jotain ihme askarteluvälinettä tms ja aina viime tipassa - tätä nyt ei onnkesi enää alakoulun jälkeen
- Jatkuvasti jotain keskusteluja ja luokan vanhempien kriisipalaverejä (joissa oma lapsi ei mitenkään osallinen)
- Hammaslääkäri on täällä pitänyt saattaa vielä yläkoululainenkin ja tadaa, taas keskellä päivää ja aina vielä niin, että aikaa veivataan niin että ensin otat kolme kertaa turhaan vapaan iltapäivän ja sitten se lopulta on niin typerästi, että siihen palaa koko lomapäivä
- Poissaolojen seuranta, joka niin tiukkaa, että kun lapsella on yksi perussairaus ja hammasoionnat ja yksi flunssa, se raja paukkuu yli
Minun äitini ei tehnyt mitään noista kohdista, eikä kukaan odottanut istä häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat tekevät nykyään vanhemmille sen tunteen, että heiltä odotetaan ja vaaditaan enemmän kuin ennen = esim. 15-20 vuotta sitten? Ovatko ne asiat todellisia vaatimuksia vai ovatko ne vanhemman omia päänsisäisiä itse (somesta) hankkimia vaatimuksia itselleen?
En ihan aidosti ymmärrä tätä puhetta vaatimuksen hurjasta lisääntymisestä. En näe niitä vaatimuksia.
Mitä ne ovat?
Et osaa lukea ketjua vai poistatitko kirjoitukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksin.
Mikä tukimuoto on lakkautettu?
Mm. kotihoidontuen kuntalisä on poistettu suurimmassa osassa kuntia ja samaten käytännössä kotipalvelua ei enää nykyään saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somen vaatimuksista ei kannata välittää. Keskittykää lapsiperheet omaan elämäänne ja tehkää siitä itsellenne mieluista. Lasta ei tarvitse kuljettaa jatkuvasti johonkin kehittävään harrastukseen. Se jatkuva kuljettaminen ja aikatauluttaminen tekee elämästä kiireistä ja raskasta.
Ja lisänä, että sama loputtoman ajan ja osallistamisen vaatimus on myös nykyään opettajilla, jotka eivät ehdi enää opettaa. Ei sekään ole heidän omaa keksintöään. Ja opettajien samoin kuin vanhempien tai kenenkään aikuisen auktoriteettia ei oikeastaan enää tunnusteta. Lapselle on kuitenkin tärkeää, että valta on aikuisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat tekevät nykyään vanhemmille sen tunteen, että heiltä odotetaan ja vaaditaan enemmän kuin ennen = esim. 15-20 vuotta sitten? Ovatko ne asiat todellisia vaatimuksia vai ovatko ne vanhemman omia päänsisäisiä itse (somesta) hankkimia vaatimuksia itselleen?
En ihan aidosti ymmärrä tätä puhetta vaatimuksen hurjasta lisääntymisestä. En näe niitä vaatimuksia.
Mitä ne ovat?
Esim. se että koulu haluaa olla reaaliajassa yhteydessä koko ajan.
Sieltä tulee viestiä illalla että huomenna naamiaisasu! Tiistaina eväät. Sitten tulee viesti että osa vanhemmista oli laittanut eväitä mitä ei saanut olla. Huomenna askarteluun maitopurkki. Sitten useita syyllistäviä viestejä ettei osalla ollut maitopurkkia mukana. Koulu alkaakin huomenna klo 9. Taas viesti että olkaapa tarkempia vanhemmat kun taas oli unohdettu ja lapsia oli väärään aikaan koululla.
Tuon lisäksi kaikki muut Wilma merkinnät.
Lapseni ovat koululaisia ylä- ja alakoulussa. En ymmärrä tätä nykyistä kitinää siitä, miten meiltä vanhemmilta vaaditaan jotenkin älyttömän paljon.
- Lasteni läksyt ja kokeet on merkitty Wilmaan, mutta en minä niitä sieltä seuraa ja lue. Ne ovat lasteni omia asioita ja heidän täytyy hoitaa itse omat velvollisuutensa. Minä olen kouluni käynyt.
- Wilmaan tulee viestejä harvakseltaan. Jos sinne tulisi jatkuvasti viestejä, että nyt pitää tuoda sitä ja tätä, ottaisin kyllä viestin lähettäjään yhteyttä, että toivoisin näitä.olevat max kaksi kertaa vuodessa. Samoin tekisin silloin, jos joku lähettäisi jatkuvasti ns. viime hetken viestejä.
- Lapseni ovat itse käyneet itsenäisesti hammaslääkäreissä silloin, kun niihin on ollut tarvetta. Etukäteen olemme toki käyneet katsomassa, mistä ovesta täytyy mihinkin mennä.
- Kouluissa ja päiväkodeissa on ollut juhlia noin kaksi kertaa vuodessa. Jos ne ovat olleet päivän aikana, en ole niihin päässyt osallistumaan. Kukaan ei ole perään huudellut, että miksi et tullut paikalle.
- Loma-ajat olen viettänyt ihan itse lasteni kanssa. Tukiverkkoja ei ole ollut lähellä. Lastenhoitoapua olen saanut todella harvoin. Ei olisi tullut mieleenikään viedä lapsia päiväkotiin, kun olen itse ollut kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koulusta tulee jatkuvasti aikataulumuutoksia, ottakaa vanhemmat yhteyttä koulun rehtoriin ja kertokaa, että tällainen meno kuormittaa perhettä.
Mun lapsilla on jostain syystä ollut koko peruskouluajan, se liikkatunti aina heti aamusta ja aina maanantaina.
Koko viikonlopun veivattu sitä, että mitä sillä liikkatunnilla tehdään ja aina maanantaiaamuna jännitetty, että pitääkö ne luistimet olla vai ei ja mennäänkö sinne luistelukentälle vai koululle vai uimaan - kaikki eri suunnilla.
Asiasta keskusteltu jokaikinen vanhempainilta, eikä siihen mitään muutosta ikinä tullut.
Siinä vaiheessa, kun liikkamaikka laittaa illalla myöhään viestiä, että oppilaiden pitää käydä aamulla ennen tuntia katsomassa koulun ilmoitustaululta, missä se aamun liikka on 8.15, että onko se koululla vaiko 10 kilsan päässä puolivälissä koulua ja meidän kotia, nousi kyllä kirjaimellisesti savu korvista.
Ei kaikki asu siinä koulun vieressä, vaikka se liikkamaikka itse asuisikin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin lapsistani on tullut sanomista neuvolassa ja päiväkodissa, kun he eivät ole olleet niin justiinsa vaatimusten raamien sisällä. Ympyrää on piirretty väärin ja on leikitty liikaa roolileikkiä.
Maailmani ei siitä vinksahda, jos joku vähän sanoo. Katson lastani ja mietin, missä mennään. Jos jotain käytäntöä pitää muuttaa, pyrin siihen. Teen parhaani. Kyllä se siitä.
Lasun tekeminen turhasta ja pelko joutua lasun kohteeksi? En ole kuullutkaan. Jos hommani hoidan asiallisesti, miksi minun pitäisi lasua pelätä?
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapsistani on tullut sanomista neuvolassa ja päiväkodissa, kun he eivät ole olleet niin justiinsa vaatimusten raamien sisällä. Ympyrää on piirretty väärin ja on leikitty liikaa roolileikkiä.
Maailmani ei siitä vinksahda, jos joku vähän sanoo. Katson lastani ja mietin, missä mennään. Jos jotain käytäntöä pitää muuttaa, pyrin siihen. Teen parhaani. Kyllä se siitä.
Lasun tekeminen turhasta ja pelko joutua lasun kohteeksi? En ole kuullutkaan. Jos hommani hoidan asiallisesti, miksi minun pitäisi lasua pelätä?
Käytännössähän tuo huolisysteemi toimii niin että jos sulla on esimerkiksi kaulatatuointi niin huoli on jo herännyt riippumatta lapsista ja omasta käytöksestäsi.
Joku terveydenhoitajan omaa läheistä muistuttava ei taas herätä huolta vaikka ois kaikki vinksallaan.
Psska systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat koululaisia ylä- ja alakoulussa. En ymmärrä tätä nykyistä kitinää siitä, miten meiltä vanhemmilta vaaditaan jotenkin älyttömän paljon.
- Lasteni läksyt ja kokeet on merkitty Wilmaan, mutta en minä niitä sieltä seuraa ja lue. Ne ovat lasteni omia asioita ja heidän täytyy hoitaa itse omat velvollisuutensa. Minä olen kouluni käynyt.
- Wilmaan tulee viestejä harvakseltaan. Jos sinne tulisi jatkuvasti viestejä, että nyt pitää tuoda sitä ja tätä, ottaisin kyllä viestin lähettäjään yhteyttä, että toivoisin näitä.olevat max kaksi kertaa vuodessa. Samoin tekisin silloin, jos joku lähettäisi jatkuvasti ns. viime hetken viestejä.
- Lapseni ovat itse käyneet itsenäisesti hammaslääkäreissä silloin, kun niihin on ollut tarvetta. Etukäteen olemme toki käyneet katsomassa, mistä ovesta täytyy mihinkin mennä.
- Kouluissa ja päiväkodeissa on ollut juhlia noin kaksi kertaa vuodessa. Jos ne o
Onkohan sulla oikeasti ollut lapsia 2020-luvulla. Meillä lasten läksyjen tarkistaminen on vanhempien tehtävä. Ne pitää jokaikinen päivä kuitata. Jos ei ole kuitattu tulee Wilmamerkintä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat koululaisia ylä- ja alakoulussa. En ymmärrä tätä nykyistä kitinää siitä, miten meiltä vanhemmilta vaaditaan jotenkin älyttömän paljon.
- Lasteni läksyt ja kokeet on merkitty Wilmaan, mutta en minä niitä sieltä seuraa ja lue. Ne ovat lasteni omia asioita ja heidän täytyy hoitaa itse omat velvollisuutensa. Minä olen kouluni käynyt.
- Wilmaan tulee viestejä harvakseltaan. Jos sinne tulisi jatkuvasti viestejä, että nyt pitää tuoda sitä ja tätä, ottaisin kyllä viestin lähettäjään yhteyttä, että toivoisin näitä.olevat max kaksi kertaa vuodessa. Samoin tekisin silloin, jos joku lähettäisi jatkuvasti ns. viime hetken viestejä.
- Lapseni ovat itse käyneet itsenäisesti hammaslääkäreissä silloin, kun niihin on ollut tarvetta. Etukäteen olemme toki käyneet katsomassa, mistä ovesta täytyy mihinkin mennä.
- Kouluissa ja päiväkodeissa on ollut juhlia noin kaksi kertaa vuodessa. Jos ne o
Jaaha, täällä on nyt joku jankuttaja intoutunut sepustamaan samaa tarinaa loputtomiin...
Vierailija kirjoitti:
Jos koulusta tulee jatkuvasti aikataulumuutoksia, ottakaa vanhemmat yhteyttä koulun rehtoriin ja kertokaa, että tällainen meno kuormittaa perhettä.
Tässä stasimenossa ei kyllä kannata kellekään viranomaiselle puhua "perheen kuormittumisesta".
Vaativuus on kasvanut ja samaan aikaan monella on vähemmän tukiverkostoja. Siksi jätin itse lapset tekemättä. Lapsilla olisi vain osa isovanhemmista elossa ja ne elossa olevat ovat sellaisia, ettei paljoa jälkikasvu tai jälkikasvun jälkikasvu kiinnosta.
No tämä juuri! Meillä jää lapsiluku yhteen vain siksi etten tunnollisena ihmisenä jaksa tätä kyttäysilmapiiriä, ihan kuin itä-Saksassa asuisi kun on vanhempi. Olen itse lääkäri mutten tykkää sitä ulospäin mainostaa. Päähän ottaa niin paljon olla neuvolassa jonkun terveydenhoitajan aliarvioitavana niin kuin en tajuaisi mitään. Ilme on varmaan kyllästynyt ja huoli herää. Vanhempien kuuluisi siis esittää kiinnostunutta neuvolan itsestäänselvyyksistä koska juuri koulusta valmistunutta lapsetonta tyttöä huolestuttaa kaikki.