Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota lasun pelkoa. Kuka niitä tehtailee ja miksi? Lastensuojelulla on jo nyt liikaa asiakkaita/työntekijä. Onko niillä aikaa juosta turhien lasujen perässä?
No tietysti opettajissakin on jo joukko lapsettomia lumihiutaleita, joilta voi odottaa ihan mitä vaan.
En minä kyllä tosielämässä tunne yhtään vanhempaa joka pelkäisi lasua. Ihan jokainen haluaa ihan jo muutenkin hoitaa lapsensa hyvin, ei siksi että viranomaiset määrää.
Siitä on tosi erilaisia näkemyksiä että mitä tarkoittaa lasten hyvä hoitaminen. Moni joutuu tinkimään omista näkemyksistään, kun lasun uhalla on pakko noudattaa lastensuojelun näkemyksiä. Moni esimerkiksi mielellään pitäisi kuria lapselleen, mutta
Kenen huoli ratkaisee, jos naapurilla on joku huoli sinun lapsesi voidaan ottaa huostaan. Hurjaksi on touhu mennyt, mene ja hoivaa naapuria, että hänen huolensa vähenevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheväkivalta on aina ollut kiellettyä. Se mikä oli sallittua oli ruumiillinen kuritus eli lasten rankaiseminen sellaisella tavalla mistä aiheutuu kipua.
Ennen hyväksyttiin kaikki negatiivinen kasvatus
- nolaaminen
- nöyryyttäminen
- uhkailu
- hylkääminen
- painostaminen
jne
oli kaikki hyväksyttyä kasvattamista ennen, enää ei
Lopputuloksella, eli lapsen käytöksellä, ei sitten olekaan mitään väliä. Ainoastaan keinoilla, joiden pitää olla positiiviset hinnalla millä hyvänsä.
Ei se negatiivisilla keinoilla kasvaminen mitnekään lapselle terveellistä ole. Lapset näkyy ja kuuluu enemmän kuin ennen, mitä en pidä huonona asiana. He myös tietää rajansa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheväkivalta on aina ollut kiellettyä. Se mikä oli sallittua oli ruumiillinen kuritus eli lasten rankaiseminen sellaisella tavalla mistä aiheutuu kipua.
Ennen hyväksyttiin kaikki negatiivinen kasvatus
- nolaaminen
- nöyryyttäminen
- uhkailu
- hylkääminen
- painostaminen
jne
oli kaikki hyväksyttyä kasvattamista ennen, enää ei
Miten te nykyvanhemmat ihan oikeasti pärjäätte, kun lasta ei saa uhata eikä painostaa? Onko se vaan sitä, että näytetään niitä tunnekortteja (vai mitä ne ovat) ja sitten lapsi tottelee jos haluaa?
Nykyisin esim se, että mutsi ottaa aamulla modeemin johdon mukaansa töihin eikä lapset pääsekään koulun jälkeen nettiin pelaamaan, taidettaisiin laskea henkiseksi väkivallaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheväkivalta on aina ollut kiellettyä. Se mikä oli sallittua oli ruumiillinen kuritus eli lasten rankaiseminen sellaisella tavalla mistä aiheutuu kipua.
Ennen hyväksyttiin kaikki negatiivinen kasvatus
- nolaaminen
- nöyryyttäminen
- uhkailu
- hylkääminen
- painostaminen
jne
oli kaikki hyväksyttyä kasvattamista ennen, enää ei
Lopputuloksella, eli lapsen käytöksellä, ei sitten olekaan mitään väliä. Ainoastaan keinoilla, joiden pitää olla positiiviset hinnalla millä hyvänsä.
Ei se negatiivisilla keinoilla kasvaminen mitnekään lapselle terveellistä ole. Lapset näkyy ja kuuluu enemmän kuin ennen, mitä en pidä huonona asiana. He myös tietää rajansa paremmin.
Lasten kanssa työskentelevänä nuo ominaisuudet eivät ole pelkästään hyvä asia. Kun jokainen näkyy ja kuuluu, kaaos on taattu.
Lasten kanssa työskentelevänä nuo ominaisuudet eivät ole pelkästään hyvä asia. Kun jokainen näkyy ja kuuluu, kaaos on taattu.
Ei se että näkyy ja kuuluu tarkoita sitä, että kaikki riehuisi yhtä aikaa, vaan sitä että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. jos sinulla on vain kakofonia koko ajan, et osaa hoitaa niitä lapsia oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa työskentelevänä nuo ominaisuudet eivät ole pelkästään hyvä asia. Kun jokainen näkyy ja kuuluu, kaaos on taattu.
Ei se että näkyy ja kuuluu tarkoita sitä, että kaikki riehuisi yhtä aikaa, vaan sitä että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. jos sinulla on vain kakofonia koko ajan, et osaa hoitaa niitä lapsia oikein.
Arvasin, että tänne kommentoidaan noin. Jos olet koskaan opettanut isoa lapsiryhmää, ymmärrät, ettei opettaja paljoakaan voi tehdä, jos lauma on täynnä näitä minäminä-lapsia. Ne kiltimmät, hiljaisemmat ja monesti myös lahjakkaammat jäävät auttamatta jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota lasun pelkoa. Kuka niitä tehtailee ja miksi? Lastensuojelulla on jo nyt liikaa asiakkaita/työntekijä. Onko niillä aikaa juosta turhien lasujen perässä?
No tietysti opettajissakin on jo joukko lapsettomia lumihiutaleita, joilta voi odottaa ihan mitä vaan.
En minä kyllä tosielämässä tunne yhtään vanhempaa joka pelkäisi lasua. Ihan jokainen haluaa ihan jo muutenkin hoitaa lapsensa hyvin, ei siksi että viranomaiset määrää.
Siitä on tosi erilaisia näkemyksiä että mitä tarkoittaa lasten hyvä hoitaminen. Moni joutuu tinkimään omista näkemyksistään, kun lasun uhalla on pakko noudattaa lastensuojelun näkemyksiä. Moni esimerkiksi mielellään pitäisi kuria lapselleen, mutta
Lastensuojelun toiminnassa huoli on se määräävä tekijä. Ei lakipykälät. Lapsi voidaan ottaa huostaan vaikka vanhemmat eivät olisi rikkoneet lakia, koska huoli ratkaisee.
Ei lapsia kyllä ihan minkään pikkuasioiden takia huostaan oteta. Aivan naurettavaa pelottelua tämmöinen. Eikä kukaan normaali vanhempi oikeasti elä missään lasupelossa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa työskentelevänä nuo ominaisuudet eivät ole pelkästään hyvä asia. Kun jokainen näkyy ja kuuluu, kaaos on taattu.
Ei se että näkyy ja kuuluu tarkoita sitä, että kaikki riehuisi yhtä aikaa, vaan sitä että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. jos sinulla on vain kakofonia koko ajan, et osaa hoitaa niitä lapsia oikein.
Isossa ryhmässä on mahdotonta, että jokainen lapsi tulisi koko ajan nähdyksi ja kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa työskentelevänä nuo ominaisuudet eivät ole pelkästään hyvä asia. Kun jokainen näkyy ja kuuluu, kaaos on taattu.
Ei se että näkyy ja kuuluu tarkoita sitä, että kaikki riehuisi yhtä aikaa, vaan sitä että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. jos sinulla on vain kakofonia koko ajan, et osaa hoitaa niitä lapsia oikein.
Arvasin, että tänne kommentoidaan noin. Jos olet koskaan opettanut isoa lapsiryhmää, ymmärrät, ettei opettaja paljoakaan voi tehdä, jos lauma on täynnä näitä minäminä-lapsia. Ne kiltimmät, hiljaisemmat ja monesti myös lahjakkaammat jäävät auttamatta jalkoihin.
Se että tulee nähdyksi ja kuulluksi ei tarkoita tuota. Jos olisit opettaja, et vänkyttäisi typeriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia ihan pienestä varmasti huostaan oteta, mutta lasusta jää merkintä. Ja jos jollain taas huoli herää, tehdään uusi lasu, ja miltäs se sitten näyttää, kun taas on samasta lapsesta tehty lasu. Sossutädit alkavat tosissaan kiinnostua ja tulevat vierailulle kotiin syynäämään joka nurkan. Ja kaikesta jää merkintä viranomaisten papereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa työskentelevänä nuo ominaisuudet eivät ole pelkästään hyvä asia. Kun jokainen näkyy ja kuuluu, kaaos on taattu.
Ei se että näkyy ja kuuluu tarkoita sitä, että kaikki riehuisi yhtä aikaa, vaan sitä että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. jos sinulla on vain kakofonia koko ajan, et osaa hoitaa niitä lapsia oikein.
Arvasin, että tänne kommentoidaan noin. Jos olet koskaan opettanut isoa lapsiryhmää, ymmärrät, ettei opettaja paljoakaan voi tehdä, jos lauma on täynnä näitä minäminä-lapsia. Ne kiltimmät, hiljaisemmat ja monesti myös lahjakkaammat jäävät auttamatta jalkoihin.
Se että tulee nähdyksi ja kuulluksi ei tarkoita tuota. Jos olisit opettaja, et vänkyttäisi typeriä.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ihan pienestä varmasti huostaan oteta, mutta lasusta jää merkintä. Ja jos jollain taas huoli herää, tehdään uusi lasu, ja miltäs se sitten näyttää, kun taas on samasta lapsesta tehty lasu. Sossutädit alkavat tosissaan kiinnostua ja tulevat vierailulle kotiin syynäämään joka nurkan. Ja kaikesta jää merkintä viranomaisten papereihin.
Lain mukaan sosiaalitätejä ei ole pakko päästää asuntoon. Tämä koska niillä ei ole oikeutta tehdä kotietsintöjä. Käytännössä kuitenkin on pakko, koska sekin lasketaan huoleksi jos niitä ei päästä sisään.
Neuvolassa muuten niitä vaatteiden värien sointumista keskenään tarkkaillaan. Meille on ihan avoimesti tämän sanonut sekä lastenlääkäri että fysioterapeutti. Yksi terveydenhoitaja syynäsi jotain pientä kolhua polvessa. Hullua, eikö Suomessa ole mitään järkeä neuvoloissa? THL:ltäkö tällaiset ohjeistukset tulevat vai mikä hullu taho on nämä kehittänyt?
Ja sitten ihmetellään, että miksi syntyvyys laskee, kun vanhempia ottaa päähän tämä kyttäyskulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ihan pienestä varmasti huostaan oteta, mutta lasusta jää merkintä. Ja jos jollain taas huoli herää, tehdään uusi lasu, ja miltäs se sitten näyttää, kun taas on samasta lapsesta tehty lasu. Sossutädit alkavat tosissaan kiinnostua ja tulevat vierailulle kotiin syynäämään joka nurkan. Ja kaikesta jää merkintä viranomaisten papereihin.
Lain mukaan sosiaalitätejä ei ole pakko päästää asuntoon. Tämä koska niillä ei ole oikeutta tehdä kotietsintöjä. Käytännössä kuitenkin on pakko, koska sekin lasketaan huoleksi jos niitä ei päästä sisään.
Ja jos on saanut erityislapsen niin nykysysteemissä apua ei saa, ellei lapsi ole ensin otettu huostaan. Vasta sen jälkeen voi saada apua, täysin hullu järjestelmä ja lapsihan traumatisoituu tällaisesta sijoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nykyään. Ikävä kyllä ihmiset eivät ole koskaan olleet niin heikkoja kuin nykyään.
Jos on rankkaa, niin saa syyttää vain itseään.
Vanhemmuus oli ennen todella helppoa. Suunnilleen piti hengissä, eikä sekään niin nökön nuukaa ollut.
Jos se oli niin helppoa, miksi niin moni epäonnistui siinä? Päätellen tämänkin palstan äititraumojen vuodatuksista.
Juuri siksi kun sai olla ihan millainen vanhempi tahansa, kukaan ei syyllistänyt, sättinyt, lasuttanut jne. Eli täysin rajaton valta suhteessa omaan lapseen. Vastuu taas täysin oman valinnan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nykyään. Ikävä kyllä ihmiset eivät ole koskaan olleet niin heikkoja kuin nykyään.
Jos on rankkaa, niin saa syyttää vain itseään.
Vanhemmuus oli ennen todella helppoa. Suunnilleen piti hengissä, eikä sekään niin nökön nuukaa ollut.
Jos se oli niin helppoa, miksi niin moni epäonnistui siinä? Päätellen tämänkin palstan äititraumojen vuodatuksista.
Juuri siksi kun sai olla ihan millainen vanhempi tahansa, kukaan ei syyllistänyt, sättinyt, lasuttanut jne. Eli täysin rajaton valta suhteessa omaan lapseen. Vastuu taas täysin oman valinnan mukaan.
Miten niin kukaan ei syyllistänyt ja sättinyt?
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.
Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.
Tuo vuosikausia kotona oleminen onnistui kyllä parhaiten just kasarin ja ysärin taitteessa. Silloin kotihoidontuki kuntalisineen oli lähes sama kuin päivätyötä tekevän sairaanhoitajan palkka. Laman aikana sitten kuntalisää (ja taisi olla sitä varsinaista kotihoidontukeakin) säännöllisin väliajoin pienennettiin jonkin verran, mutta ehdottomasti parhaat ajat hoitaa lapsia kotona yhteiskunnan tuilla oli just ysärin alussa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja suureet ikäluokat muisti juoda viinaa! Ei haitanneet lapset mitään kun ryyppäsivät . Alkoholi kuului joka ikiseen tilanteeseen.
Ja niin saatiin suuret ikäluokatkin sotkettua tähän.
Alunperin keskustelussa puhuttiin 90-luvun tilanteesta ja silloin kyllä pikkulasten vanhempia olivat pääosin 60-luvulla syntyneet. Keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä oli n. 27 v.
Omat lapseni ovat syntyneet 1987-1997 välillä, enkä kyllä tunnista useimpia tässä ketjussa kerrottuja asioita. Moni kertoo silloisesta lapsuudesta. Väittäisin, että harva lapsi on tietoinen niistä vaatimuksista, joita heidän vanhempiinsa on silloin kohdistunut.
Toki moni asia on muuttunut. Esim silloin ei viety vanhempia lapsia hoitoon, kun vauva syntyi. Lasten k
Missä vaiheessa tuo itse kulkeminen harrastukseen kiellettiin? Nykyäänhän ei voisi kuvitellakaan, ettei lasta kyyditettäisi harrastukseen.
Ei ole kielletty. Ei ole lasuja näkynyt vaikka lapsi 8v on kulkenut ihan itse lähellä olevaan harrastukseen nyt vuoden verran. Toiseen harrastukseen kuskataan koska se on kaukana, isompana toki voi alkaa kulkea itse bussilla. Eiköhän se kuskaus johdu lähinnä käytännön syistä: harrastukset on kaukana tai joutuu kuljettamaan varusteita tms.
Alue: Aihe vapaa
Lopputuloksella, eli lapsen käytöksellä, ei sitten olekaan mitään väliä. Ainoastaan keinoilla, joiden pitää olla positiiviset hinnalla millä hyvänsä.