Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ihan pienestä varmasti huostaan oteta, mutta lasusta jää merkintä. Ja jos jollain taas huoli herää, tehdään uusi lasu, ja miltäs se sitten näyttää, kun taas on samasta lapsesta tehty lasu. Sossutädit alkavat tosissaan kiinnostua ja tulevat vierailulle kotiin syynäämään joka nurkan. Ja kaikesta jää merkintä viranomaisten papereihin.
Sinne jää myös merkintä, että kaikki kunnossa, ei syytä huoleen.
Mikä kaikki kunnossa? Luuletko, että jollain yhdellä sossun vierailulla saadaan selville, onko teillä kaikki kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ihan pienestä varmasti huostaan oteta, mutta lasusta jää merkintä. Ja jos jollain taas huoli herää, tehdään uusi lasu, ja miltäs se sitten näyttää, kun taas on samasta lapsesta tehty lasu. Sossutädit alkavat tosissaan kiinnostua ja tulevat vierailulle kotiin syynäämään joka nurkan. Ja kaikesta jää merkintä viranomaisten papereihin.
Sinne jää myös merkintä, että kaikki kunnossa, ei syytä huoleen.
Kunnes taas nousee uusi huoli jollakin.
Niin, tosin jos on tilanne että perheestä tehdään paljon lasuja aiheetta niin eihän ne enää tule käymäänkään.
Mistä sen tietää onko aiheetta? Kaikki lasut pitää tarkistaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan tapauksen 80-luvun alusta kun olin ehkä eka- tai tokaluokkalainen: vanhemmat oli pari päivää ryypänneet meillä jonkun rymyporukan kanssa, vanhemmat sisarukset oli kavereillaan kun eivät viitsineet katsella sitä touhua. Lopulta ne pakkautui taksiin ja lähti koko sakki baariin. Minua pelotti enemmän yksinjääminen kuin ryyppyporukan meteli, joten lähdin yömyöhään säkkipimeässä pyöräilemään mummulaan 7km päähän. Mummu totesi vaan että mitä sinä tänne iso tyttö änkeet, mee vaan kotiis ja nukkumaan. Minäpä sitten pyöräilin itkua tuhertaen takasin. Äiti hoippui ensin kotiin ja sammui olohuoneen lattialle, mutta silti oli turvallisempi olo kuin yksin. Tällaista touhu oli siihen asti kun 16-vuotiaana muutin pois, yksin asumaan. Vanhempiin en ihan hirveästi pitänyt yhteyttä eikä myöskään kiinnostanut biletys pätkääkään. Nautin siitä kun oli rauhallista ja siistiä kotona. Absolutisti en ole, mutta minulle alkoholi on sillo
Ponteva äiti sulla 80 v jä ryyppää, yleensä kuolo korjaa noin viisikymppisenä ryypiskelijän.
Vanhemmat myös itse suorittaa ulkonäköään myöten.
Kyllä meidän pihassa on n.8-10 vuotiaat leikkineet ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa. Ei pidä tehdä lapsista avuttomia vauvoja!
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat myös itse suorittaa ulkonäköään myöten.
Kyllä meidän pihassa on n.8-10 vuotiaat leikkineet ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa. Ei pidä tehdä lapsista avuttomia vauvoja!
No juu kyllähän nyt koululaiset voi leikkiä keskenään pihalla nykyäänkin. Mutta aloituksessa taidettiin tarkoittaa aika paljon pienempiä lapsia, jotka olisi vielä 30-40v sitten olleet siellä ulkona niitten 8-10v ikäisten vahdittavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat myös itse suorittaa ulkonäköään myöten.
Kyllä meidän pihassa on n.8-10 vuotiaat leikkineet ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa. Ei pidä tehdä lapsista avuttomia vauvoja!
Ennen oli aivan normaalia, että kolmevuotiaat oli yksin pihalla. Ja nuo sun 8-10-vuotiaat hoiti yksinään vastasyntyneitä. Itse aloitin lastenhoitoduunit viisivuotiaana.
Lapsilta ei enää vaadita mitään vaan vanhempien pitää tehdä kaikki. Veljen exä aina valittaa, miten lasten kanssa on kauheasti säätämistä. Haluavat just silloin jotain, kun äidin pitäisi tehdä ruokaa. Alakouluikäisistä kuitenkin jo kyse. Kun lapset ovat veljelläni joka toinen viikko, veli laittaa ruokaa yhdessä lasten kanssa. Kun siivotaan, lapset osallistuvat. Äitinsä on perfektionisti ja kaikki pitää tehdä juuri tietyllä tavalla. Lapset eivät voi osallistua siivoukseen, koska eivät tee asioita tismalleen oikein. Joskus vanhempi siis asettaa tavoitteensa liian korkeaksi ja lapset ovat silloin vain tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat myös itse suorittaa ulkonäköään myöten.
Kyllä meidän pihassa on n.8-10 vuotiaat leikkineet ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa. Ei pidä tehdä lapsista avuttomia vauvoja!
Ennen oli aivan normaalia, että kolmevuotiaat oli yksin pihalla. Ja nuo sun 8-10-vuotiaat hoiti yksinään vastasyntyneitä. Itse aloitin lastenhoitoduunit viisivuotiaana.
Ai että ennen. Mihinkähän vuosikymmeneen tuolla viittaat. Kolmivuotiaat varmaan vieläkin voivat leikkiä omakotitalon aidatulla pihalla ilman, että aikuinen istuu koko ajan vieressä, mutta 8-10-vuotiaat eivät kyllä ainakaan 80- tai 90-luvulla hoitaneet vastasyntyneitä. Tai jos lasket hoidoksi, että laittaa tutin vauvan suuhun, niin sitten varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, jonka itse olen huomannut, on se, että lapset ovat jotenkin enemmän aikuisten perään kuin aiemmin.
Omasta lapsuudestani muistan sen, että varsinkin lomilla ja viikonloppuisin lähdin heti aamulla leikkimään kavereiden kanssa ja palasin kotiin jossakin vaiheessa.
Nykyään lapset hakeutuvat aikuisten seuraan, kinuavat aikuista leikkeihin mukaan ja kyselevät aikuiselta, että mitä tehdään/mihin mennään yms.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen huomannut tämän kummilasteni, sukulaisteni lasten ja heidän ystäviensä kohdalla. En osaa tarkemmin sanoa mistä tällainen johtuu, mutta se aivan varmasti lisää vanhempien kuormitusta, kun lapset hakevat virikkeitä ja leikkejä aikuisilta eivätkä osaa vetäytyä keskenään leikkimään ilman aikuisten tukea. Esimerkiksi olen ollut valvojana monilla tuttavien lasten kaverisynttäreillä ja vaikka oltaisiin Hoplopissa tms ja lapsilla koko tila kaikkine huveine, herkkuin
No johtuisikohan siitä, että ennen lapset eivät saaneet olla vanhempien vaivoina, vaan pakotettiin menemään leikkimään muiden lasten kanssa. Jos kylään tuli vanhempien ystäviä, erikseen vielä teroitettiin, että aikuisten seurassa ei sitten roikuta. Mehua saa tulla juomaan kun käsketään. Muuten piti pysyä poissa silmistä. Onko siis ihme, jos lapset ovat nykyään vanhemmissaan kiinni, kun he saavat olla, eivätkä he tunne olevansa ylimääräisiä riesoja ja epätoivottuja. Buumeri äidi syöksyvät alapeukuttamaan, "ei, ei se noin ollu" kysykää lapsiltanne ja lopettakaa se muistojen kultaus. Veikkaanpa vain, että monien lapset eivät vieläkään uskalla sanoa totuutta ja ajatuksia teille, kun ne on lapsuudessa teidän toimestanne systemaattisesti kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 242: "Jos tuosta tekisi lasun niin sossut vaan taputtaisi käsiään ja kehuisi, kun vanhempi uskaltaa asettaa rajat. "
Ehkä, mutta varmasti joku kasvatusalan asiantuntija katsoisi, että ei lasta saa noin julmasti kohdella :D Eihän niiltä saa ottaa koulussa kännyköitäkään pois. Noh, mun ei tarvinnut tehdä tuo kuin kerran ja sen jälkeen oli läksyt aina tehty, kun mä tulin töistä kotiin. Ja kun menivät yläasteelle, yhden kerran näytin kädestä pitäen, miten meidän pesukone toimii sekä laitoin käyttöohjeen pesukoneen päälle. Lisäsin vielä, että jos laite tuntuu liian vaikealta käytettäväksi, sitten mun varmaan pitää ottaa tietokoneet heiltä pois, koska ne ovat paljon vaikeampikäyttöisiä kuin pesukone. Ei tarvinnut ottaa kertaakaan vaan siitä lähtien hoitivat itse omat pyykkinsä. Lakanoita ja pyyheliinoja myöten.
No höpöhöpö, jokainen kasvatusalan ammattilainen on sitä mieltä että lapsille on asetettava rajat. Jos muuta keinoa pelaamisen lopettamiseen ei ole niin netti pois päiväksi toimii (tosin lapsethan näppäränä jakaa wifin omasta kännykästään siihen laitteeseen ja pelit jatkuu...).
Kasvatusalan ammattilaiset tiedostavat myös, että lapsilla on oikeudet. Lastenoikeudet kieltävät mm. fyysisen rajoittamisen, tunnetaitoja heikentävät käytännöt ja sekä fyysisen että psyykkisen kurituksen. Lastenoikeudet menevät aina rajojen asettamisen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ihan pienestä varmasti huostaan oteta, mutta lasusta jää merkintä. Ja jos jollain taas huoli herää, tehdään uusi lasu, ja miltäs se sitten näyttää, kun taas on samasta lapsesta tehty lasu. Sossutädit alkavat tosissaan kiinnostua ja tulevat vierailulle kotiin syynäämään joka nurkan. Ja kaikesta jää merkintä viranomaisten papereihin.
Mitä haittaa siitä syynäämisestä on, jos vanhemmilla on puhtaat jauhot pussissa?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 255: "No höpöhöpö, jokainen kasvatusalan ammattilainen on sitä mieltä että lapsille on asetettava rajat. Jos muuta keinoa pelaamisen lopettamiseen ei ole niin netti pois päiväksi toimii (tosin lapsethan näppäränä jakaa wifin omasta kännykästään siihen laitteeseen ja pelit jatkuu...). "
Mutta saako sen kännykän ottaa pois?
Omalta lapseltaan? Totta kai saa, sehän on (yleensä) vanhemman omaisuutta ja vanhempi saa päättää, kuka laitetta pitää hallussaan. Koulussa ei saa ottaa, koska se ei ole koulun omaisuutta, mutta kotona eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia ihan pienestä varmasti huostaan oteta, mutta lasusta jää merkintä. Ja jos jollain taas huoli herää, tehdään uusi lasu, ja miltäs se sitten näyttää, kun taas on samasta lapsesta tehty lasu. Sossutädit alkavat tosissaan kiinnostua ja tulevat vierailulle kotiin syynäämään joka nurkan. Ja kaikesta jää merkintä viranomaisten papereihin.
Mitä haittaa siitä syynäämisestä on, jos vanhemmilla on puhtaat jauhot pussissa?
Kaikilla ihmisillä on jotain salattavaa. Sitä paitsi sossu ei ole täydellinen, eikä laki edes vaadi että sossun olisi huolellisesti todisteltava väitteensä.
Suomessa oli vuoden 2022 lopussa 1026 192 alle 18 vuotiasta.
Paljonko niitä sosiaalityöntekijöitä on , jotka tulevat ratsaamaan sen jääkaapin tai patjan paksuuden ?
En ymmärrä / hyväksy tätä yhteiskunnan valvontaa. Emme elä Kiinassa saati Pohjois -Koreassa eikä sosiaalihuollon tehtävä ole mielestäni toimia Stasin periaatteiden mukaan.
Varsinkin kun ne syyt niille " huolille" , mitä olen täältä lukenut ovat ihan naurettavia. Suurimmaksi osaksi aiempia normaaleja. Näihin tietenkään kuulu päivittäinen pieksäminen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheväkivalta on aina ollut kiellettyä. Se mikä oli sallittua oli ruumiillinen kuritus eli lasten rankaiseminen sellaisella tavalla mistä aiheutuu kipua.
Ennen hyväksyttiin kaikki negatiivinen kasvatus
- nolaaminen
- nöyryyttäminen
- uhkailu
- hylkääminen
- painostaminen
jne
oli kaikki hyväksyttyä kasvattamista ennen, enää ei
Miten te nykyvanhemmat ihan oikeasti pärjäätte, kun lasta ei saa uhata eikä painostaa? Onko se vaan sitä, että näytetään niitä tunnekortteja (vai mitä ne ovat) ja sitten lapsi tottelee jos haluaa?
Minä en nyt ymmärrä, kun viime aikoina monessa keskustelussa on joku kysellyt tätä samaa, että miten muka lapset saa tottelemaan jos niitä ei saa kurittaa... Meillä on ihan vauvasta asti opetettu lapselle, että mitä saa ja ei saa tehdä. Ainakin omat lapseni ymmärtävät puhetta ja tottelevat ihan vain, kun aikuinen sanoo, miten tulee toimia. Totta kai meilläkin ovat myös testanneet rajoja, mutta ihan järkipuhe ja toivotunlaiseen toimintaan kannustaminen on auttanut useimmista tilanteista yli. Huonosta käytöksestä joutuvat kantamaan vastuun; jos jotain on rikottu tahallaan, on ihan itse joutunut siivoamaan sotkun ja korjaamaan. Tai jos on pahoittanut toisen mielen, on yhdessä mietitty, mitä voisi tehdä että toiselle tulisi taas parempi mieli.
Te kaikki kirjoittajat:
Jos teidän lapsuutenne oli onnellinen ja turvallinen, tehkää juuri niinkuin vanhempanne tekivät. Kukaan ei vaadi teiltä enempää.
Jos taas lapsuutenne oli jotain muuta, korjatkaa se mitä vanhempanne tekivät väärin. Tehkää se toisin. Se riittää.
Ja jos jostain kumman syystä lapsenne syyttää teitä 10-20 vuoden jälkeen, tietäkää, että teitte parhaanne ja rohkaiskaa lastanne hoitamaan homman paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat myös itse suorittaa ulkonäköään myöten.
Kyllä meidän pihassa on n.8-10 vuotiaat leikkineet ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa. Ei pidä tehdä lapsista avuttomia vauvoja!
Ennen oli aivan normaalia, että kolmevuotiaat oli yksin pihalla. Ja nuo sun 8-10-vuotiaat hoiti yksinään vastasyntyneitä. Itse aloitin lastenhoitoduunit viisivuotiaana.
Ai että ennen. Mihinkähän vuosikymmeneen tuolla viittaat. Kolmivuotiaat varmaan vieläkin voivat leikkiä omakotitalon aidatulla pihalla ilman, että aikuinen istuu koko ajan vieressä, mutta 8-10-vuotiaat eivät kyllä ainakaan 80- tai 90-luvulla hoitaneet vastasyntyneitä. Tai jos lasket hoidoksi, että laittaa tutin vauvan suuhun, niin sitten varmaan.
Ei meilläkään 90-luvulla vahdittu pienempiä sisaruksia pihalla, edes pari vuotta nuorempia sisaruksia (olimme naapurustossa kaikki n. 5-8-vuotiaita) ei haluttu ottaa mukaan "isojen" leikkeihin. Eivätkä pienet edes saaneet ilman lupaa lähteä omalta pihalta, siksi isommat lähtivät usein johonkin puistoon tai metsään ja pienemmät leikkivät jonkun kotona keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan tapauksen 80-luvun alusta kun olin ehkä eka- tai tokaluokkalainen: vanhemmat oli pari päivää ryypänneet meillä jonkun rymyporukan kanssa, vanhemmat sisarukset oli kavereillaan kun eivät viitsineet katsella sitä touhua. Lopulta ne pakkautui taksiin ja lähti koko sakki baariin. Minua pelotti enemmän yksinjääminen kuin ryyppyporukan meteli, joten lähdin yömyöhään säkkipimeässä pyöräilemään mummulaan 7km päähän. Mummu totesi vaan että mitä sinä tänne iso tyttö änkeet, mee vaan kotiis ja nukkumaan. Minäpä sitten pyöräilin itkua tuhertaen takasin. Äiti hoippui ensin kotiin ja sammui olohuoneen lattialle, mutta silti oli turvallisempi olo kuin yksin. Tällaista touhu oli siihen asti kun 16-vuotiaana muutin pois, yksin asumaan. Vanhempiin en ihan hirveästi pitänyt yhteyttä eikä myöskään kiinnostanut biletys pätkääkään. Nautin siitä kun oli rauhallista ja siistiä kotona.
niin siis äiti on nyt liki 80 ja yksin, ei ollut silloin 40v sitten. En tainnut väittää että ryyppää edelleen
Alue: Aihe vapaa
Jep. Minä olen antanut lasten itse valita vaatteitaan siitä saakka kun osoittivat kiinnostusta siihen. Voin kertoa että ei ole aina sointunut yhteen. Varsinkin nuorempi on erikoistunut mitä omituisimpiin vaateyhdistelmiin, esim paidan kuului olla takaperin ja nurinpäin. Kyllä ois varmasti tullut lasu jos vaatteiden yhteensopivuus ois siinä kriteerinä...