Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Eniten itselläni ihmetyttää, eikö näillä eläkeikään ehtineillä yhtään tunnu pahalta katsoa vierestä, miten hankalaa omilla lapsilla on? Kyllä minua riipisi, jos seuraisin vierestä sitä, miten lapseni yrittäisivät pärjätä nykymaailmassa, jossa kaiken hinta on noussut ja ilmapiiri on koventunut.
Ei, minun kuplassani hankaluudet ovat lapsestani kaukana ja omista lapsistahan on puhe , ei koko yhteiskunnasta.. Paremmin hänellä menee kuin minulla kolmekymppisenä myös taloudellisesti. Ei hän tarvitse , juuri nyt kun olen vielä elossa, rahojani . Sen sijaan minä tarvitsen ihan elämiseen ja tulevaan varautumiseen.
Yo.on toinen näkökulma koska yleistäminen ärsyttää, kaikilla ei mene päin p* rsettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun 50-luvulla syntyneiden vanhempieni omat vanhemmat ovat vielä elossa eli eivät hekään ole perintöä nähneet. Perintönä tosin on muutenkin tulossa toiselle korjausvelkainen vanha omakotitalo ja toiselle kerrostaloasunto, molemmat jaettuna puolentusinan lapsen kesken. Että se siitä sukupolvien yli ulottuvasta vauraudesta :D
Kerjussa ei ole kyse henkilöistä jotka eivät ole perintöä saaneet.
Tuskin nämä mankujat sitten lapioivat aikuisille lapsilleen niitä eurojaan. Jos joutuu antamaan, niin ollaan isovanhempien kukkarolla vieläkin kiivaammin kiukkuisena.
Voisko tuo ap. olla kuitenkin vakiotrollari, se joka ei saa äidiltään eikä keneltäkään tarpeeksi huomiota ja kaikkee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
-40-luvulla ja 50-luvulla syntyneistä kukaan ei muista sota-aikaa, osa ei ollut syntynytkään
-sossutukia ei tarvittu, kun töitä oli kaikille. tyhmempikin pääsi töihin ja työläisen palkalla eli
-lapsilisän ostovoima on romahtanut 90-luvun alusta, kotihoidontuen kuntalisä on lähes kaikkialta poistettu eikä verohelpotuksia ole
Niin miten tämä nyt mielestäsi menikään?
Neuvostoliiton kaupalla tämä maa "kukoisti" 90-luvulle saakka. Työ oli päosin sitä raskasta perusduunia tehtaissa, raksoilla ym. johon ny
Se on pilkottu, alipalkattu ja myyty sijoitusfirmoille. Moni olisi kateellinen niistä entisistä työpaikoista. Niitä kehitettiin ja elanto oli säännöllistä.
Syy ei TODELLAKAAN ole ivaamiesi nuorten, senkin kateellinen vanha pska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linkkiä. Mihin muuhun tiedot perustuvat, kuin siihen, että "olen kuullut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin laiskaa nyky nuoriso ja kaikki pitäisi saada tyhjästä. Alkakaa kerään ja kituuttamaam omat "perintönne" .
Eivät he tiedä kuinka nuukasti eläen ja kaikista perustarpeistakin tinkien esivanhemmat jotain omaisuutta sai kerättyä.
Isovanhempani tienasi lisätienestiä marjastamalla, vihtoja myymällä yms. Missään ei matkusteltu eikä viihteeseen laitettu rahoja. Vaatteita paikattiin ja ommeltiin itse. Kotipihassa kasvatettiin syötävää.
Näiden kaikkensa yrittäneiden ja raataneiden omaisuutta sitten himoitaan odotellen että ne kuolevat viimeisetkin äkkiä pois että jäisi mahdollisimman paljon nuorisolle kalliiseen viihde-elämään, pikaruoka, festari ja matkustelemiseen.
Nykynuoriso ei osaa tehdä mitään eikä edes nappia tai vetoketjua ommella. Pula-ajoista ei tiedä yhtään mitään eikä niistä kauhean kauaa vielä ole.
Terveisiä sin
Tämä on omin silmin nähty. Vaikka jotkut etenivät myös itse, heille annettiin siihen mahdollisuus. Nyt sellaisen saaminen on työn ja tuskan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko itsekästä ajattelua. Mitä sinä sillä rahalla tekisit, kun ethän sinä tuolla logiikalla saisi niitä itse käyttää, vaan ne pitäisi jättää sun lapsille?
😂😂 perintö laitetaan poikimaan. Pellot vuokralle ja metsä tuottaa ihan vain olemassaolollaan ja pienin kustannuksin. Niistä saa tuoton itselleen ja sitten ne siirretään seuraaville perijöille. Nykyään tuota tehdään sijoitusasuntojen muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset lumihiutaleet vaatii kaiken valmiina - lopeta se uikutus ja mene töihin!
Aika moni on töissä. Mutta nuo eläkkeellä olevat vanhemmat saavat monesti enemmän eläkettä, kuin lapsensa saa palkkaa, vaikka tekisi samaa työtä, kuin mitä vanhempi on aikanaan tehnyt. Nuo esim. 50-luvulla syntyneet tyhjentää eläkerahastot kokonaan, ja nuorempi polvi maksaa neljäsosan palkoistaan sinne vanhempiensa eläkkeisiin. Itse eivät varmaan mitään eläkkeitä tule saamaan koskaan, kun eläkeikäkin karkaa ties kuinka ylös, jos ei koko systeemi kaadu.
Mutta tosiaan senttiäkään taloudellista tukea ei tipu lapsilleen. Esim. omat 50-luvun lopulla syntyneet vanhempani saivat mm. käyttää mummini autoa aikanaan, mikä varmasti oli aikamoinen säästö silloin nuorelle lapsiperheelle. Nyt ei tulisi kuuloonkaan, että isäni edes antaisi minun ajaa autollaan (toki minulla on siis omakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vanhustenhoito ja terveydenhuolto on rajujen leikkausten kohteena, on vain järkevää huolehtia omista rahoistaan vanhana.
Enää ei voi luottaa, että hoitoa ja hoivaa saa muuten kuin omalla riihikuivalla rahalla.
Näinpä. Kyllä muidenkin kuin lapsiperheiden elämä on kallistunut. Ikää myöten tulee sairauksia ja terveyskeskukseen ei enää ole asiaa. Minullekin sanottiin sinne yrittäessä, että mene yksityiselle. Yksityiset taas kuppaavat kaikki rahat, mutta diagnoosia eivät osaa tehdä. Jos sitten tuleekin jotain vakavaa, niin laitetaan lähete yliopistolliseen eli poimivat kirsikat kakusta.
Kyllä, omat vanhemmat on juuri tällaisia. He saivat ostettua ison talon, mökin, palstatilaa vaikka kuinka paljon ja pitivät yllä elämäntyyliä huolettomasti. Toinen vanhemmistani ei saanut koskaan mitään ammattia opiskeltua itselleen vaan hänet otettiin raksahommiin tuosta noin vain.
90-luvun laman he hoitivat siten, että laittoivat omat vanhempansa, joilla oli varallisuutta, maksamaan lainat ja pelit sekä vehkeet ilman että he joutuivat yhtään joustamaan omista elintavoistaan.
Omille lapsilleen he eivät kustantaneet mitään. Perintö menee suurimmaksi osaksi veljelleni. Tyttärenä tässä mietin, että jääkö minulle muuta kuin luu käteen. Lapsenlapsia ei hoidettu, omat kesät vietin mummuloissa. Omat lapseni eivät halua mennä vanhemmille, koska he eivät tunne omia isovanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Terveisiä sinne 1950-luvulle. Sen ajan kasvatit tuhlasivat vanhempiensa hiellä ja vaivalla keräämän omaisuuden".
Minkä omaisuuden? Vanhempien kuoleman jälkeen saimme onneksi kotimökin+ tontin myytyä 3000 eurolla. Siitä tuli meille neljälle perilliselle kulujen jälkeen vajaa tonni/ henkilö. Siinä ne suuret perinnöt. En tosin mitään odottanutkaan, koska jo vuosia olimme auttaneet vanhempiamme rahallisesti suuremmissa ostoksissa ( esim pyykkikone, uusi jääkaappi jne ).
Sodan jälkeen perheissä saattoi olla lapsia lähemmäksi kymmenen, joten kyllä ne tienestit yleensä menivät pesueen ruokkimiseen ja vaatettamiseen. Turhaa kadehtia tämän päivän yltäkylläisyyden keskellä 50-luvun niukkuutta.
Perintöhullu tarinoi taas. Olipahan Provo. Ensinnäkin, jos ihminen on syntynyt 40-luvulla, hänen lapsensa tuskin on enää 30 vuotias.
Esimerkiksi minun äitini on syntynyt -56, minä olen syntynyt -82, minun vanhin lapseni on syntynyt -06.
Jos äitini olisi syntynyt 40-luvulla, hän olisi ollut 30- vuotias tai vanhempi minut saadessaan, eli tuohon aikaan "iäkäs" ensisynnyttäjä. Ja minä olen lapsista vanhin.
Toiseksi, jokainen ihminen tekee rahoillaan mitä itse tahtoo, ei ole mikään velvollisuus elättää jälkikasvua.
Täällähän on sitäpaitsi itketty iät ja ajat niistä arvottomista maaseudun omakotitaloista, joita JOUTUU ottamaan perintönä vastaan. Nytkö ne onkin arvokkaita.
Toisekseen, joka ikistä ystävääni on vanhemmat auttaneet. On autettu lasten hoidossa, rahallisesti, ennakkoperintönä, taattu lainoja/annettu kiinnityksiä, tehty sukupolvenvaihdoksia jne jne.
Yhtään kuvailemaasi tilannetta ei laajassa tuttavapiirissäni ole. Ja todellakin tunnen ystävieni vanhemmatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki jokainen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa.
Mutta itse mietin, eikö todellakaan tunnu pahalta jättää omia lapsia ilman perintöä, jos on itse sellaista saanut? Eikö tunnu pahalta, jos itsellä on perusasiat kunnossa ja vaikka maksettu asunto ja samalla oma lapsi tuskailee, kun rahat eivät tahdo nykyisin riittää?
Oma lapseni on vielä pieni, mutta en osaa kuvitellakaan, että katsoisin vierestä hänen kärvistelyään, jos itselläni olisi asiat hyvin.
Mies peri 20-luvulla syntyneiltä vanhemmiltaan 700 mk ja minä suunnilleen saman ikäisiltä 3500 mk. Säästämme ne tietysti lapsillemme. Oikeesti, ei se sodan aikana ja sen jälkeen rahan hankkiminen kaikille helppoa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Töitä oli. Ulkomailla. Onko unohtunut mikä muuttoaalto oli Ruotsiin töiden perässä?
Tämä.
Niin ja silloin ei tunnettu käsitettä "paskaduuni". Kaiki työt kelpasivat. Ei ollut varaa "uupua ja masentua" joka vastoinkäymisestä.
"Omille lapsilleen he eivät kustantaneet mitään. Perintö menee suurimmaksi osaksi veljelleni. Tyttärenä tässä mietin, että jääkö minulle muuta kuin luu käteen. Lapsenlapsia ei hoidettu, omat kesät vietin mummuloissa. Omat lapseni eivät halua mennä vanhemmille, koska he eivät tunne omia isovanhempiaan".
Olet surkea kitisijä ja kadehdit veljeäsi.
Mikä on oma osuutesi siihen, etteivät lapsesi tunne isovanhempiaan?
Eipä tässä jää mitään jätettävää kun korona kaatoi firman. Velkaa vähän reilu miljoona ja tulot tonnin kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä.
Miten niin jokainen on oman onnensa seppä? Miksi ne rahat jotka he ovat saaneet ovat heidän omiaan mutta eivät seuraavan sukupolven? Eiväthän he ole tikkua ristiin niiden rahojen eteen laittaneet sen enempää kuin omat lapsensakaan. Toki heillä on juridinen oikeus vaikka tuhlata kaikki mutta onko se moraalisesti ja eettisesti oikein?
Näissä perintöasioissa vaan ei ole sellaista, että niissä tasapuolisuus toteutuu. Oikeudenmukaisuus kyllä: jokainen perii mitä perii, ja käyttää sen haluamallaan tavalla tai laittaa eteenpäin. Kenelläkään ei ole mitään erityistä oikeutta perintöön, mutta sellaisen voi saada, eikä siihen sisälly velvoitteita.
Joo ei jätetä. Niin kauan kuin vaaditte leikkaamaan maksussa olevista eläkkeistä niin turha haaveilla perinnöistä, ne testamentataan perussuomalaisille.
Alue: Aihe vapaa
Terveisiä sinne 1950-luvulle. Sen ajan kasvatit tuhlasivat vanhempiensa hiellä ja vaivalla keräämän omaisuuden.