Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ihmetteli, mihin ne kolme-nelikymppiset tarvitsisivat sitä etukäteisperintöä. No esimerkiksi siihen, että saavat asunnon käsirahan kasaan tai saisivat lyhennettyä asuntovelkaansa. Asuntovelan lyhentämisessä joku 50 000-100 000 euroa on jo iso raha. Ja kun tuo pariskunta saisi vanhempiensa avustuksella asuntolainansa lyhenemään nopeammin, niin pariskunta pääsisi kartuttamaan rahaa sukan varten omille lapsilleen. Sen sijaan tämä kolme-nelikymppisten sukupolvi kituuttaa asuntolainan kanssa 25 vuotta. Osa on lähellä eläkeikää, kun asuntolaina on maksettu. Yritäpä siinä sitten säästää.
Kukkua ne mitään säästäisi, lähtisivät luxusmatkalle, ostaisivat kalliin maasturin, veneen, ja jatkaisivat jokaviikonloppuista shoppailuharrastustaan kåja ostaisivat aivan kaiken, mitä naistenlehdessä kerrotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin skämmi 40-50 lukulaisten osalta on eläkkeet, joista olivat aikanaan itse päättämässä. Aikanaan pääsi "eläkeputkeen" reilusti alle 60-vuotiaana. Yleinen eläkeikä oli muutenkin 63v. Lisäksi eläkkeen määrä laskettiin kolmen viimeisen työvuoden tulojen mukaan, jolloin palkka on yleensä korkea. Nykyisin eläkekertymää aletaan laskea heti työuran alussa ja kertymäprosentti on todella pieni. Lisäksi oli mahdollista säästää vapaaehtoista eläkevakuutusta/lisäeläkettä, johon laitetun summan pystyi vähentämään 100%:sesti verotuksessa. Kukaan nykyisestä työssäkäyvien sukupolvesta ei pääse vastaavanlaisiin eläke-etuihin.
Nämähän ovat poliittisia päätöksiä. Hoitakaa, nuoret, itsellenne samat edut. Meidän vanhojenko teidän etua pitäisi ajaa .
Vierailija kirjoitti:
"Terveisiä sinne 1950-luvulle. Sen ajan kasvatit tuhlasivat vanhempiensa hiellä ja vaivalla keräämän omaisuuden".
Minkä omaisuuden? Vanhempien kuoleman jälkeen saimme onneksi kotimökin+ tontin myytyä 3000 eurolla. Siitä tuli meille neljälle perilliselle kulujen jälkeen vajaa tonni/ henkilö. Siinä ne suuret perinnöt. En tosin mitään odottanutkaan, koska jo vuosia olimme auttaneet vanhempiamme rahallisesti suuremmissa ostoksissa ( esim pyykkikone, uusi jääkaappi jne ).
Sodan jälkeen perheissä saattoi olla lapsia lähemmäksi kymmenen, joten kyllä ne tienestit yleensä menivät pesueen ruokkimiseen ja vaatettamiseen. Turhaa kadehtia tämän päivän yltäkylläisyyden keskellä 50-luvun niukkuutta.
No joo. Kuinkahan monta kertaa tässäkin keskustelussa on jo todettu että ei ole kyse vähävaraisista tai varattomista vaan niistä joilla sitä itse perittyä varallisuutta on. Ja jotka ehkä ovat saaneet apua, tukea, myös taloudellistakin silloin kun itse olivat nuoria opiskelijoita/vanhempia. Mutta nyt, edelleen hyvissä varoissa olevina eivät halua auttaa omia lapsiaan jotka saattavat olla jopa keski-ikäisiä mutta joutuneet kituuttamaan ikänsä, ja vielä kehuskellaan että perintöä ei sitten jätetä.
Vierailija kirjoitti:
Perintöhullu tarinoi taas. Olipahan Provo. Ensinnäkin, jos ihminen on syntynyt 40-luvulla, hänen lapsensa tuskin on enää 30 vuotias.
Esimerkiksi minun äitini on syntynyt -56, minä olen syntynyt -82, minun vanhin lapseni on syntynyt -06.
Jos äitini olisi syntynyt 40-luvulla, hän olisi ollut 30- vuotias tai vanhempi minut saadessaan, eli tuohon aikaan "iäkäs" ensisynnyttäjä. Ja minä olen lapsista vanhin.
Toiseksi, jokainen ihminen tekee rahoillaan mitä itse tahtoo, ei ole mikään velvollisuus elättää jälkikasvua.
Täällähän on sitäpaitsi itketty iät ja ajat niistä arvottomista maaseudun omakotitaloista, joita JOUTUU ottamaan perintönä vastaan. Nytkö ne onkin arvokkaita.
Toisekseen, joka ikistä ystävääni on vanhemmat auttaneet. On autettu lasten hoidossa, rahallisesti, ennakkoperintönä, taattu lainoja/annettu kiinnityksiä, tehty sukupolvenvaihdoksia jne jne.
Mahtavaa! Silti, vaikka et tunne sellaisia henkilöitä jotka eivät ole auttaneet jälkikasvuansa vaikka mahdollisuuksia olisi ollut, ilman että oma elämä olisi siitä kärsinyt, niitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
"Omille lapsilleen he eivät kustantaneet mitään. Perintö menee suurimmaksi osaksi veljelleni. Tyttärenä tässä mietin, että jääkö minulle muuta kuin luu käteen. Lapsenlapsia ei hoidettu, omat kesät vietin mummuloissa. Omat lapseni eivät halua mennä vanhemmille, koska he eivät tunne omia isovanhempiaan".
Olet surkea kitisijä ja kadehdit veljeäsi.
Mikä on oma osuutesi siihen, etteivät lapsesi tunne isovanhempiaan?
Ööö.. jos isovanhempia ei ole kiinnostanut tyttären lapset? Ja ihan tottako joku kehtaa väittää että poika on arvokkaampi kuin tytär? Eikö tulisi olla tasapuolinen kaikille lapsillensa? En yhtään ihmettele että tytär "kitisee ja kadehtii", eiköhän tuo asetelma ole ollut olemassa jo lapsuudesta asti. Miten sellaista voi puolustella? T: Ainoa lapsi jolle kävi hyvin, silti ymmärrän niitä joita on kaltoinkohdeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus voi olla provo. Silti ihan aiheellinen.
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ihmetteli, mihin ne kolme-nelikymppiset tarvitsisivat sitä etukäteisperintöä. No esimerkiksi siihen, että saavat asunnon käsirahan kasaan tai saisivat lyhennettyä asuntovelkaansa. Asuntovelan lyhentämisessä joku 50 000-100 000 euroa on jo iso raha. Ja kun tuo pariskunta saisi vanhempiensa avustuksella asuntolainansa lyhenemään nopeammin, niin pariskunta pääsisi kartuttamaan rahaa sukan varten omille lapsilleen. Sen sijaan tämä kolme-nelikymppisten sukupolvi kituuttaa asuntolainan kanssa 25 vuotta. Osa on lähellä eläkeikää, kun asuntolaina on maksettu. Yritäpä siinä sitten säästää.
Aloimme maksamaan asuntolainaa v 79, ensimmäisen kerran se lyheni v 98! Siihen saakka maksoimme vain korkoja käytännössä!
Olimme asuntovelattomia v 18 ja silloin jo 58v. Miten olisimme pystyneet tuon rinnalla säästämään ja lahjoittamaan lapsille 100 000e??? Emme ole edes nyt kuluneiden 6v aikana saaneet satojatuhansia säästöön vaan rahat menee yhä elämiseen!? Lapset nyt 22-42v. Mites tässä lahjoitellaan??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen totaalisen eri mieltä lähes kaikkien ketjun kirjoittajien kanssa. Vanhemmilla on kaikki oikeus nauttia omaisuudestaan, elää mukavaa elämää. Minua ei haittaa vaikka vanhemmat tuhlaisivat kaiken rahansa, sehän on heidän. Kunhan eivät jätä velkaa niin ihan sama. Jokainen on oman onnensa seppä.
Miten niin jokainen on oman onnensa seppä? Miksi ne rahat jotka he ovat saaneet ovat heidän omiaan mutta eivät seuraavan sukupolven? Eiväthän he ole tikkua ristiin niiden rahojen eteen laittaneet sen enempää kuin omat lapsensakaan. Toki heillä on juridinen oikeus vaikka tuhlata kaikki mutta onko se moraalisesti ja eettisesti oikein?
Näissä perintöasioissa vaan ei ole sellaista, että niissä tasapuolisuus toteutuu. Oikeudenmukaisuus kyllä: jokainen perii mitä perii, ja käyttää sen haluamallaan tavalla tai
Onhan niitä nähty että joku lapsista voi olla lellikki vaikka vähät välittäisi vanhemmistaan, muut hoitaa kiltisti kaiken ja silti se "hunsvotti" saa kaiken (lakiosuutta lukuunottamatta), varsinkin jos on poika tai esikoinen. En kauhean oikeudenmukaisena sitä näe. Ja se kuvio on yleensä ollut vallalla ihan alusta asti, jo pikkuisina se yksi on ihailtu ja saa kaiken mitä tahtoo, muut lapset ovat b-luokan joukkoa. Näissä asioissa on usein kyse muustakin kuin rahasta. Jos vanhemmat tuhlaavat rakkautta yhteen ja toiset jäävät paitsioon niin onko ihme jos katkeroituu? Eikä se lellikki hoida vanhempiaan tai heidän asioitaan silloinkaan kun he ovat vanhoja ja avun tarpeessa, ne väheksytyt sen tekevät. Näitä on nähty. Ei - onneksi - ole oma kokemus mutta ystävillä olen tätä nähnyt ja työn puolesta myös. Oikeudenmukaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama aloittaja samalla sukupolviviha-jutulla.
Tienaa itse omat rahasi.
Eli silloin ei pidä ottaa esimerkkiä eläkekavaltaja sukupolvelta, joita suuriksi ikäluokiksi kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin skämmi 40-50 lukulaisten osalta on eläkkeet, joista olivat aikanaan itse päättämässä. Aikanaan pääsi "eläkeputkeen" reilusti alle 60-vuotiaana. Yleinen eläkeikä oli muutenkin 63v. Lisäksi eläkkeen määrä laskettiin kolmen viimeisen työvuoden tulojen mukaan, jolloin palkka on yleensä korkea. Nykyisin eläkekertymää aletaan laskea heti työuran alussa ja kertymäprosentti on todella pieni. Lisäksi oli mahdollista säästää vapaaehtoista eläkevakuutusta/lisäeläkettä, johon laitetun summan pystyi vähentämään 100%:sesti verotuksessa. Kukaan nykyisestä työssäkäyvien sukupolvesta ei pääse vastaavanlaisiin eläke-etuihin.
Nämähän ovat poliittisia päätöksiä. Hoitakaa, nuoret, itsellenne samat edut. Meidän vanhojenko teidän etua pitäisi ajaa .
Se onkin tänä päivänä paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helvetin laiskaa nyky nuoriso ja kaikki pitäisi saada tyhjästä. Alkakaa kerään ja kituuttamaam omat "perintönne" .
Eivät he tiedä kuinka nuukasti eläen ja kaikista perustarpeistakin tinkien esivanhemmat jotain omaisuutta sai kerättyä.
Isovanhempani tienasi lisätienestiä marjastamalla, vihtoja myymällä yms. Missään ei matkusteltu eikä viihteeseen laitettu rahoja. Vaatteita paikattiin ja ommeltiin itse. Kotipihassa kasvatettiin syötävää.
Näiden kaikkensa yrittäneiden ja raataneiden omaisuutta sitten himoitaan odotellen että ne kuolevat viimeisetkin äkkiä pois että jäisi mahdollisimman paljon nuorisolle kalliiseen viihde-elämään, pikaruoka, festari ja matkustelemiseen.
Nykynuoriso ei osaa tehdä mitään eikä edes nappia tai vetoketjua ommella. Pula-ajoista ei tiedä yhtään mitään eikä niistä kauhean kauaa vielä ole.
Ottihan suuret ikäluokatkin eläkkeensä "tyhjästä". Laittoivat lapsensa maksamaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ihmetteli, mihin ne kolme-nelikymppiset tarvitsisivat sitä etukäteisperintöä. No esimerkiksi siihen, että saavat asunnon käsirahan kasaan tai saisivat lyhennettyä asuntovelkaansa. Asuntovelan lyhentämisessä joku 50 000-100 000 euroa on jo iso raha. Ja kun tuo pariskunta saisi vanhempiensa avustuksella asuntolainansa lyhenemään nopeammin, niin pariskunta pääsisi kartuttamaan rahaa sukan varten omille lapsilleen. Sen sijaan tämä kolme-nelikymppisten sukupolvi kituuttaa asuntolainan kanssa 25 vuotta. Osa on lähellä eläkeikää, kun asuntolaina on maksettu. Yritäpä siinä sitten säästää.
Aloimme maksamaan asuntolainaa v 79, ensimmäisen kerran se lyheni v 98! Siihen saakka maksoimme vain korkoja käytännössä!
Olimme asuntovelattomia v 18 ja silloin jo 58v. Miten olisimme pystyneet tuon rinnalla säästämään ja lahjoittamaan lapsille 100 000e??? Emme ole ede
Koskiko aloitus teitä ja kaltaisiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Juuri näin! Tätähän tässä on yritetty sanoa. En käsitä kuinka joidenkin mielestä tuollainen voi olla oikein.
Suuret ikäluokat saivat perinnöksi mitä saivat. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Enemmän saaneet hankkivat sitten hyvät asunnot ja kesämökit. Heidän lasten kannattaa muistaa, että aikanaan he perivät kadehtimansa vanhemmat ja asunnot ja kesämökit siirtyvät heille. Saattavat tosin olla jo itsekin eläkkeellä, kun perintö tulee.
Tunnen useampia isohkon perinnön saaneita em sukupolveen kuuluvia eikä kukaan heistä ole hummaillut koko perintöään siten, ettei heidän lapsensa tulisi saamaan perinnöksi muuta kuin vanhoja vaatteita ja Ikean huonekaluja. Heiltä jää vähintään yhtä hienot asunnot kuin mitä aikoinaan perivät omilta vanhemmiltaan. Samoin mökit, purjeveneet jne on huomattavasti uudempia ja laadukkaampia kuin mitä itse perivät. Sijoitukset ovat kasvaneet korkoa ja perittävää tulee riittämään. Nuorten pitää vaan malttaa odottaa, että vanhemmat ensin kuolevat. Tämä voi olla joillekin vaikeaa, koska elinikä on pidentynyt eikä omat vanhemmat kuolekaan yhtä aikaisin kuin isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Tää nykyinen sukupolvi on kyllä super-ahne ja laiska. Teidän vanhempanne eivät myöskään saaneet mitään perintöjä, vaan hankkivat omaisuutensa ja asuntonsa ihan omilla rahoillaan, edellinen sukupolvi hankki myös asuntonsa ja omaisuutensa omilla rahoillaan.
Nykyinen sukupolvi valittaa ja narisee sohvan pohjalla ja uhriutuu mielenterveysongelmiensa kanssa. Näköjään se että kaikki tuodaan tarjottimella nenän eteen ei tee ihmisestä tervettä, eikä auta pitämään itse itsestään huolta
Huolissani olen, miten teidän käy, kun jonain päivänä vanhempanne saatatte hautaan
Suuret ikäluokat maksatti eläkkeensä tällä laiskalla ja ahneella sukupolvella. Etkö huomaa asetelman ironiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ihmetteli, mihin ne kolme-nelikymppiset tarvitsisivat sitä etukäteisperintöä. No esimerkiksi siihen, että saavat asunnon käsirahan kasaan tai saisivat lyhennettyä asuntovelkaansa. Asuntovelan lyhentämisessä joku 50 000-100 000 euroa on jo iso raha. Ja kun tuo pariskunta saisi vanhempiensa avustuksella asuntolainansa lyhenemään nopeammin, niin pariskunta pääsisi kartuttamaan rahaa sukan varten omille lapsilleen. Sen sijaan tämä kolme-nelikymppisten sukupolvi kituuttaa asuntolainan kanssa 25 vuotta. Osa on lähellä eläkeikää, kun asuntolaina on maksettu. Yritäpä siinä sitten säästää.
Aloimme maksamaan asuntolainaa v 79, ensimmäisen kerran se lyheni v 98! Siihen saakka maksoimme vain korkoja käytännössä!
Olimme asuntovelattomia v 18 ja silloin jo 58v. Miten olisimme pystyneet tuon rinnalla säästämää
Suurin osa ihmisistä ei ole varakkaita. Useimmat ovat ihan tavallisia ihmisiä ilman merkittäviä omaisuuksia. Jos täällä jollain on ongelmana pihi miljonäärivanhempi, ongelma lienee niin harvinainen, ettei siitä edes syntyisi keskustelua näin monen viestin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin skämmi 40-50 lukulaisten osalta on eläkkeet, joista olivat aikanaan itse päättämässä. Aikanaan pääsi "eläkeputkeen" reilusti alle 60-vuotiaana. Yleinen eläkeikä oli muutenkin 63v. Lisäksi eläkkeen määrä laskettiin kolmen viimeisen työvuoden tulojen mukaan, jolloin palkka on yleensä korkea. Nykyisin eläkekertymää aletaan laskea heti työuran alussa ja kertymäprosentti on todella pieni. Lisäksi oli mahdollista säästää vapaaehtoista eläkevakuutusta/lisäeläkettä, johon laitetun summan pystyi vähentämään 100%:sesti verotuksessa. Kukaan nykyisestä työssäkäyvien sukupolvesta ei pääse vastaavanlaisiin eläke-etuihin.
Nämähän ovat poliittisia päätöksiä. Hoitakaa, nuoret, itsellenne samat edut. Meidän vanhojenko teidän etua pitäisi ajaa .
Sinä otat kunnian itsellesi, olet itse aikanaan hoitanut poliittiset päätökset niin että nyt saat nauttia elämästä ja lapsesi saavat ihmetellä kuinka jokapäiväisestä elämästä selviää?
Kuinka paljon äänestäjissä vielä on suuria ikäluokkia joita ei myöhempien polvien pärjääminen kiinnosta, miten silloin voi sysätä vastuun nuoremmille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää nykyinen sukupolvi on kyllä super-ahne ja laiska. Teidän vanhempanne eivät myöskään saaneet mitään perintöjä, vaan hankkivat omaisuutensa ja asuntonsa ihan omilla rahoillaan, edellinen sukupolvi hankki myös asuntonsa ja omaisuutensa omilla rahoillaan.
Nykyinen sukupolvi valittaa ja narisee sohvan pohjalla ja uhriutuu mielenterveysongelmiensa kanssa. Näköjään se että kaikki tuodaan tarjottimella nenän eteen ei tee ihmisestä tervettä, eikä auta pitämään itse itsestään huolta
Huolissani olen, miten teidän käy, kun jonain päivänä vanhempanne saatatte hautaan
Suuret ikäluokat maksatti eläkkeensä tällä laiskalla ja ahneella sukupolvella. Etkö huomaa asetelman ironiaa?
Paskat, teitä eläteään vieläkin, mikään ei riitä.
"minun buumeri miljonäärivanhempani eivät ole itse työllä ansainnut omaisuuttaan, vaan saanut ennakkoperintönä ja perintönä omilta vanhemmiltaan, enkä edes tiedä monennessako polvessa näin on".
Noita buumerimiljonäärejä on kyllä meissä 70-80 vuotiaissa todella vähän.
Oma nettoeläkkeeni jää n 1700 euroon ja olen kuitenkin tehnyt n 40 v sh:n töitä. Muutama vuosi kului ko vuosista kotona lapsia hoitamassa, koska nykyistä päivähoitosysteemiä ei ollut vielä 70-luvulla.