Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuminen rahaan, se on kyllä erilaista. Köyhässä perheessä kasvaneet pelkää että joskus vielä rahat loppuu. Jonkinlainen huijarisyndrooma ehkä lievässä muodossa, ovat luokkaretkellä vauraassa keskiluokassa, tai sanotaanko että ovat vaurastumassa. Se on ehkä se juttu. Pyrkivät johonkin mitä heillä ei ole lapsena ollut, mutta ovat jollain parempiosaisella nähneet. 

Keskiluokassa ollaan yleensä näennäisen vauraita, on omaisuutta eli omatkotitalot, autot ja kesämökit, mutta ei rahaa tuhlattavaksi asti. Olen keskiluokkaisen kodin kasvatti ja saanut taloudellisesti kelpo eväät elämään, mutta erityisesti arvostan sitä kuinka minut kasvatettiin lapsesta asti tekemään töitä. Viikkorahan ehtona oli kotityöt, oman cd-soittimen kaltaiset ylellisyydet ostettiin omalla rahalla ja kesätöihin mentiin heti kun päästiin. Opiskelua tuettiin taloudellisesti, mutta edellytettiin ottamaan itse vastuuta.

Mitä muuten arvelette, mikä perheeni ja sukuni koulutustaso on?

En ole duunari, mutta jos valita saa, niin en näihin akateemisiin sukuihin sekaantuisi. Hyvin vähän liikkumatilaa ja valitettavan epäkiinnostavaa on meno. Lisäksi kyttääminen ja toisten asioihin puuttuminen sekä arvostelu (eli huono käytös ja puutteelliset vuorovaikutustaidot) jotenkin oikeutettua toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sukujeni ensimmäinen yliopiston ja ylipäätään korkeakoulun käynyt, ja kuvailisin taustaani lähinnä rankaksi elämänkouluksi.

Yliopistossa koin olevani jatkuvasti väärässä paikassa, eikä siellä solmitut minkäänlaiset ihmissuhteet ole kestäneet kauaa. En myöskään ole tehnyt päivääkään alani töitä vaan menin elämänkoulusuhteideni kautta töihin. 

Kumppanikseni löysin lopulta toisen samankaltaisen ihmisen, joka myös teki kauan sitten valinnan pysyä mahdollisimman paljon erossa tuosta elämänkoulutouhusta ja kokeili toista reittiä samankaltaisin lopputuloksin. Välillä koemme olevamme aika yksin, koska elämänkoulupiirimme, joka tietää tutkinnoistamme, halveksii sitä, että emme tee niillä mitään. Toisaalta entisiä opiskelukavereita kohdatessamme edessä on hämmennys, jos missä ollaan töissä tulee ilmi. Muutenkin olemme aika yksin, koska vaikka periaatteessa on paljon ihmisiä ympärillä, ei ole esimerkiksi yh

Kiitos kommentistsi, tällaisia vastauksia olisin toivonut enemmän, kun erot olivat aiheena. Luokkien väliin putoaminen tuo esille erot ehkä selkeiten, tästähän moni ns luokkaretkeläinen on kertonut, ettei ole enää kotoisaa missään.

Muistuttaa sitä kun on asunut monissa maissa ja on lopulta vieras kaikkialla. Irrallinen, mutta siinä on mielestäni enemmön hyviä puolia kuitenkin. Maailma on suuri, voi löhteä muualle tarvittaessa, eikä tarvitse ahdistua.

Itse en kyllä oikeastaan huomaa eroja arjessa koulutustaustan perusteella. Ehkäpä se on vain niiden juttu joille se akateemisuus tai ihmisten erilaiset koulutustaustat on niin kovin ihmeellinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuminen rahaan, se on kyllä erilaista. Köyhässä perheessä kasvaneet pelkää että joskus vielä rahat loppuu. Jonkinlainen huijarisyndrooma ehkä lievässä muodossa, ovat luokkaretkellä vauraassa keskiluokassa, tai sanotaanko että ovat vaurastumassa. Se on ehkä se juttu. Pyrkivät johonkin mitä heillä ei ole lapsena ollut, mutta ovat jollain parempiosaisella nähneet. 

Sinäkin et tajua edes, että raha ja koulutus on kaksi eri asiaa. Ihmisellä ja hänen perheellään voi olla paljon rahaa ilman mitään koulutusta ja toisinpäin. 

Tajuan kyllä. Tottakai. Mutta silti olen sitä mieltä että suhtautuminen rahaan on työväenluokasta ja keskiluokasta tulevilla kokemukseni mukaan erilaista. En ole tätä ennen joutunut ajattelemaan kovin tarkkaan, mutta

Minun kuplassani päinvastoin on kunnia-asia, että osaa tehdä juurileipää ja sapattivapaalla on rakennettu itse vene. Nuo ihmiset on akateemisia.

Monissa maissa se on alkanut erottaa ihmisiä, että koulutetut haluaa tehdä itse, koska kaikkea saa nykyään kaupasta valmiina. Se on tapa erottautua. Tiedän esimerkiksi arkkitehdin, joka leipoo ruisleipää itse kasvattamastaan rukiista. Kesällä pitää itse käydä marjastamassa ja keitellään itse hilloja. Poimitaan ja säilötään sieniä, mehumaija on haluttua tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa ahdistaa tää ketju. Syystä että nuoreni on syksyllä menossa ns. eliittilukioon, tähän täälläkin paljon keskusteltuun Ressuun. Menee, koska tykkää opiskella ja oppia uusia asioita. Meillä ei ole suvussa kenelläkään akateemista koulutusta, ammattikorkeakoulun käyneitä löytyy muutamia ja heitä pidetään tosi koulutettuina.

Pelkään todella, että tuo lukio on täynnä näitä akateemisten sukujen vesoja, jotka eivät halua lapseni kanssa ystävystyä.

Nuoreni on todella mukava, ystävällinen ja tasapainoinen. Peruskoulussa sai stipendejä hyvän ryhmähengen ylläpitämisestä.

Kaikkeen ei voi äiti vaikuttaa, mutta todella surullista, jos häntä nyt aletaan hyljeksiä sukutaustan vuoksi. Herkkä nuori kuitenkin ja kasvuiässä. 

Älä hyvä ihminen usko näitä kirjoituksia. Akateemista kuplaansa hehkuttavat ja Sibeliuksesta aamupalapöydässä keskustelevat kirjoittajat tuskin ovat avanneet yliopiston ovea saatikka valmistuneet sieltä. Jutut ovat sen verran outoja.

Ressuun mennään arvosanoilla kuten muihinkin lukioihin. Se on hyvä paikka opiskella ja verkostoitua riippumatta perhetaustasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuminen rahaan, se on kyllä erilaista. Köyhässä perheessä kasvaneet pelkää että joskus vielä rahat loppuu. Jonkinlainen huijarisyndrooma ehkä lievässä muodossa, ovat luokkaretkellä vauraassa keskiluokassa, tai sanotaanko että ovat vaurastumassa. Se on ehkä se juttu. Pyrkivät johonkin mitä heillä ei ole lapsena ollut, mutta ovat jollain parempiosaisella nähneet. 

Keskiluokassa ollaan yleensä näennäisen vauraita, on omaisuutta eli omatkotitalot, autot ja kesämökit, mutta ei rahaa tuhlattavaksi asti. Olen keskiluokkaisen kodin kasvatti ja saanut taloudellisesti kelpo eväät elämään, mutta erityisesti arvostan sitä kuinka minut kasvatettiin lapsesta asti tekemään töitä. Viikkorahan ehtona oli kotityöt, oman cd-soittimen kaltaiset ylellisyydet ostettiin omalla rahalla ja kesätöihin mentiin heti kun päästiin. Opiskelua tuettiin taloudellisesti, mutta edellytettiin

Yrittäjäperhe tai talonpoikainen eli keskiluokkaa?

Onko suomalaisuutta yhdistävä asia juuri se mistä kerrot, omien rahojen ansaitseminen ja ahkeruus? Keskiluokkaisuutta ainakin yhdistävä arvo, joka lienee perimmiltään talonpoikainen.

Mutta liittyy myös siihen mitä pidän kielteisenä eli ihmisarvo voi muodostua työn kautta, ansaitsemisen kautta.Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava... Mutta se ei kuulu lainkaan siihen taustaan joka itselläni on. Ja perimmiltään tuollainen talonpoikainen arvo voi olla persuilunkin taustalla, ymmörtämättömyyttä, sillä syrjäytyneisyyden taustalla on rakenteellisia tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuminen rahaan, se on kyllä erilaista. Köyhässä perheessä kasvaneet pelkää että joskus vielä rahat loppuu. Jonkinlainen huijarisyndrooma ehkä lievässä muodossa, ovat luokkaretkellä vauraassa keskiluokassa, tai sanotaanko että ovat vaurastumassa. Se on ehkä se juttu. Pyrkivät johonkin mitä heillä ei ole lapsena ollut, mutta ovat jollain parempiosaisella nähneet. 

Keskiluokassa ollaan yleensä näennäisen vauraita, on omaisuutta eli omatkotitalot, autot ja kesämökit, mutta ei rahaa tuhlattavaksi asti. Olen keskiluokkaisen kodin kasvatti ja saanut taloudellisesti kelpo eväät elämään, mutta erityisesti arvostan sitä kuinka minut kasvatettiin lapsesta asti tekemään töitä. Viikkorahan ehtona oli kotityöt, oman cd-soittimen kaltaiset ylellisyydet ostettiin omalla rahalla ja kesätöihin mentiin heti kun päästiin. Opis

Persuilun taustalla on ihmisten jyrkkärajainen luokittelu. Kannattaisi itse kunkin katsoa peiliin. *vink vink*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa ahdistaa tää ketju. Syystä että nuoreni on syksyllä menossa ns. eliittilukioon, tähän täälläkin paljon keskusteltuun Ressuun. Menee, koska tykkää opiskella ja oppia uusia asioita. Meillä ei ole suvussa kenelläkään akateemista koulutusta, ammattikorkeakoulun käyneitä löytyy muutamia ja heitä pidetään tosi koulutettuina.

Pelkään todella, että tuo lukio on täynnä näitä akateemisten sukujen vesoja, jotka eivät halua lapseni kanssa ystävystyä.

Nuoreni on todella mukava, ystävällinen ja tasapainoinen. Peruskoulussa sai stipendejä hyvän ryhmähengen ylläpitämisestä.

Kaikkeen ei voi äiti vaikuttaa, mutta todella surullista, jos häntä nyt aletaan hyljeksiä sukutaustan vuoksi. Herkkä nuori kuitenkin ja kasvuiässä. 

Älä hyvä ihminen usko näitä kirjoituksia. Akateemista kuplaansa hehkuttavat ja Sibeliuksesta aamupalapöydäs

Näin minäkin luulen. Ei kyllä kuulosta yhtään tutulta tuollainen, että akateemisten sukujen lapset olisi omissa klikeissään yliopistossa. Kyllä me kaikki oltiin samaa porukalla ihan vanhempien tai kotien taustoista riippumatta. Ei kukaan oikeasti enää yliopistotasolla, tai muutenkaan päiväkodin tai ala-asteen jälkeen, määrittele itseään tai muita ihmisiä vanhempien koulutuksen tai kotitaustan perusteella.

"Akateemiset nyrpistelevät, kävelevät nokka pystyssä ja kehuvat itseään koko ajan. Imelä leija seuraa heitä kuin viikatemies ja karman laki odottaa."

Voitteko jo ilmiantaa tämän sontaketjun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se työväenluokkaisuus tai keskiluokkaisuus vaan näkyy siinä kivassa kaverissa ja vaikuttaa siitä miten kivaksi toisen kokee. Tarkoittaa sitä, että se akateemisen perheen opsikelija ei välttämättä koe sitä työväenluokasta tullutta kaveria sellaiseksi, jonka seurassa on yhteistä ja siinä viihtyy. Ja toisinpäin."

Älä nyt viitsi. Ei näy, jos kotona ei ole kyllästetty yläluokkaisuudella tai herravihalla.

Näkyy se ero aika monissa asioissa. Ylempään keskiluokkaan syntyneenä olen tavannut työläistaustaisia esim. ainejärjestön toiminnassa. Työläistaustaiset ovat usein rehellisiä ja mutkattomia ja lojaaleja kavereita, mitä ihailen, mutta köyhistä oloista tulevat suhtautuvat rahan käyttöön kovin eri tavalla kuin me, joilla rahaa on aina ollut. He eivät käy talvella laskettelemassa niin ei voi lähteä samalle reissulle, eivätkä ole juuri matkustelleet tai varsinka

Niinpä niin. Latte on maito ja cafe latte on ranskalainen maitokahvi. Sushia syön ainoastaan, jos se on tuoreesta kalasta itse tehtyä, sillä kiertely maailmalla on opettanut, että raa'asta kalasta saa helposti vatsataudin. Lisäksi, jos rahasta on pulaa, ei kyllä mennä seuramatkalle, vaan matkat ja hostellit/hotellit varataan itse, sillä se tulee paljon halvemmaksi.

En usko hetkeäkään, että Suomen kokoisessa maassa olisi mitään akateemisten sukujen kuplia, missä ei olla tekemisissä muiden kuin monen polven akateemisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa ahdistaa tää ketju. Syystä että nuoreni on syksyllä menossa ns. eliittilukioon, tähän täälläkin paljon keskusteltuun Ressuun. Menee, koska tykkää opiskella ja oppia uusia asioita. Meillä ei ole suvussa kenelläkään akateemista koulutusta, ammattikorkeakoulun käyneitä löytyy muutamia ja heitä pidetään tosi koulutettuina.

Pelkään todella, että tuo lukio on täynnä näitä akateemisten sukujen vesoja, jotka eivät halua lapseni kanssa ystävystyä. Nuoreni on todella mukava, ystävällinen ja tasapainoinen. Peruskoulussa sai stipendejä hyvän ryhmähengen ylläpitämisestä. Kaikkeen ei voi äiti vaikuttaa, mutta todella surullista, jos häntä nyt aletaan hyljeksiä sukutaustan vuoksi. Herkkä nuori kuitenkin ja kasvuiässä. 

Älä hyvä ihminen usko näitä kirjoituksia. Akateemista kuplaansa hehkuttavat ja Sibeliuksesta aamupalapöydäs

Siis mitä? Oikeasti me kaksi akateemista keskusteltiin aamulla Sibeliuksesta ja mistä kerroin. Halusin jakaa oman kokemukseni keskustelunaiheista tässä ketjussa Minusta siinä ei ollut mitään outoa, eikä sellaista että siinä olisi jotain syrjitty kotitaustan vuoksi. Sydämestä onnea Ressuun menijälle!

Vierailija kirjoitti:

En usko hetkeäkään, että Suomen kokoisessa maassa olisi mitään akateemisten sukujen kuplia, missä ei olla tekemisissä muiden kuin monen polven akateemisten kanssa.

Tunnen useita. Toki töissä voi olla vaikka sihteereitä tai asiakkaita ja kaupassa kassa. Mutta ei näiden elämään pääse sisälle kun luontevaa vapaa-ajan viettoa tai keskustelua ei synny. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuminen rahaan, se on kyllä erilaista. Köyhässä perheessä kasvaneet pelkää että joskus vielä rahat loppuu. Jonkinlainen huijarisyndrooma ehkä lievässä muodossa, ovat luokkaretkellä vauraassa keskiluokassa, tai sanotaanko että ovat vaurastumassa. Se on ehkä se juttu. Pyrkivät johonkin mitä heillä ei ole lapsena ollut, mutta ovat jollain parempiosaisella nähneet. 

Sinäkin et tajua edes, että raha ja koulutus on kaksi eri asiaa. Ihmisellä ja hänen perheellään voi olla paljon rahaa ilman mitään koulutusta ja toisinpäin. 

Tajuan kyllä. Tottakai. Mutta silti olen sitä mieltä että suhtautuminen rahaan on työväenluokasta ja keskiluokasta tulevilla kokemukseni mukaan erilaista. En ole tätä ennen joutunut ajattelemaan kovin tarkkaan, mutta voin yrittää selittää. Pitää miettiä. <

Ehkä työväenluokasta tuleva valitsee yliopistossa useimmiten sellaisen alan, joka valmistaa ammattiin ja josta saa selkeän työpaikan, esimerkiksi opettaja. Sillä tavalla koulutus on väline saada akateeminen ammatti ja elintaso. Yliopistolle ei mennä siksi, että sieltä saisi akateemista sivistystä tai valmiuksia tutkijan uralle. Varsinkaan työläistaustainen ei yleensä lähde opiskelemaan mitään hankalasti hahmotettavaa kuten kulttuuriantropologiaa tai taidehistoriaa. Työläistaustainen valitsee myös usein lähinnä kotiaan olevan maaseutuyliopiston. Jos ei ole Helsingistä tai siitä läheltä kotoisin, ei yleensä hae Helsingin yliopistoon.

Raha ja koulutus kyllä jossain määrin myös liittyvät toisiinsa. Suomessa ihmisellä on aika harvoin paljon rahaa ilman mitään koulutusta. Yläluokkakin hankkii usein hyvän koulutuksen. Eikä noita menestyneitä amisyrittäjiä, rallikuskeja tai jääkiekkomiljonäärejä niin paljon ole. Toisaalta taas akateeminen valkokaulusköyhälistö kuitenkin yleensä asuu omistusasunnoissa, sosiaaliset verkostot ovat keskiluokkaisia ja elämäntyyli on keskiluokkaisen vakaa, sisältäen säännöllisen kk-palkan.

Lainaus: "Täällä meilläpäin ne yrittäjät ovat yrittäjiä sillä tavalla, että ollaan vaikka yksityislääkäreitä. Ei liikuta pakuilla. Ilmeisesti siellä teilläpäin ei olla niin selkeillä keskiluokkaisilla asuinalueilla kuin meilläpäin. Sekaan mahtuu pakukansaakin. Itse näkisin, että pakukansa on aika selkeästi duunareita."

Hienoa! Olen duunari varsin mielelläni ja sukulaisenikin näköjään ovat. Omakotitalossa, keskellä kaupunkia on vähän pakko omistaa paku. Muuten ei saa edes puutarhajätettä kaatopaikalle.

On meillä katumaasturikin, mutta se liikkuu harvemmin, sillä nykyiset pakut ovat todella mukavia ja maksavatkin enemmän kuin henkilöautot.

Toimitusjohtaja-veljenikin olen nähnyt useammin ajelevan omistamansa firman pakulla kuin tallissa olevalla urheiluautolla.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti, ainakin meillä.

Varsinkin jos duunari/maanviljelijä suvusta tullut on hommannut itselleen korkeakoulututkinnon. Kumppanin pitäisi tajuta ihastella suoritusta koko ajan, mutta kun omassa elämässä se nyt oli lähinnä normaalijuttu. Niitä nyt oli kaikilla sukulaisilla ja tutuilla.

Se on varmaan helpompi jos mies on duunari, nykyisessä diskurssissa moinen voidaan "antaa anteeksi" naisen hyväntekeväisyysjuttuna. Valta-asema on kuitenkin naisen kasissä. Toisin päin on hankalampaa, varsinkin kun nainen tajuaa, ettei kykene niihin "yleisen "mielenkiinnon keskustelun aiheisiin taiteesta tai politiikasta.Siinä, missä ennen nainen oli kellokas jostain Kuopion yliopistosta ja keskustelun keskipiste, huomaa hän nopeasti olevansa hiljaa, kun ei ole esim. koskaan käynyt oopperassa. Miehen on taas usein helpompi sukeltaa duunaripiireihin, ei tarvitse kuin osata metsästää tai kalastaa.



Paljon tulee keskusteluja parin välille, avioeron

Olitko siis naimisissa tuollaisen "uusakateemisen" naisen kanssa?

Kiitos kommentista, myös sinun kommenttisi on sellainen jota toivoin eli käsittelit siltä kannalta miten erot ilmenevät. Tietysti ne kommentit kelpaavat yhtä lailla, joissa sanotaan, ettei eroja ole. 

 

Ehkä sitten voi olla niin että miehen on helpompi solahtaa duunarikulttuuriin? Onko muilla tähän sanomista ja kokemuksia?

Kaikillahan on enemmän yhteistä kuin erilaista, joten miksipä se olisi ainakaan erottava tekijä ystävyyttä lukuunottmatta. Sukulaiset eivät nimittäin muutenkaan välttämättä ole ystäviä. 

 

Ottaisin mielelläni duunarin ystäväksi, mutta en ole sellaista vielä tavannut, jonka kanssa jutut natsaisi riittävän paljon. 

"Niinpä niin. Latte on maito ja cafe latte on ranskalainen maitokahvi. Sushia syön ainoastaan, jos se on tuoreesta kalasta itse tehtyä, sillä kiertely maailmalla on opettanut, että raa'asta kalasta saa helposti vatsataudin. Lisäksi, jos rahasta on pulaa, ei kyllä mennä seuramatkalle, vaan matkat ja hostellit/hotellit varataan itse, sillä se tulee paljon halvemmaksi."

Jep, jep. Tässä se ero tuli kiteytettynä. 

P.S. Caffè latte on italialainen maitokahvi. Ranskalainen maitokahvi on café au lait. 

Vierailija kirjoitti:

"Niinpä niin. Latte on maito ja cafe latte on ranskalainen maitokahvi. Sushia syön ainoastaan, jos se on tuoreesta kalasta itse tehtyä, sillä kiertely maailmalla on opettanut, että raa'asta kalasta saa helposti vatsataudin. Lisäksi, jos rahasta on pulaa, ei kyllä mennä seuramatkalle, vaan matkat ja hostellit/hotellit varataan itse, sillä se tulee paljon halvemmaksi."

Jep, jep. Tässä se ero tuli kiteytettynä. 

P.S. Caffè latte on italialainen maitokahvi. Ranskalainen maitokahvi on café au lait. 

 😅

Lainaus: "Mieheni on ylempää keskiluokkaa ja itse olen työväenluokkainen. Jos jotain pitää tehdä, oma ajatus on aina, että tehdään itse. Mies palkkaa ajattelematta ammattimiehen asian tekemiseen. Jos pitää ostaa kengät, hän ostaa laadukkaat ja hyvä, minä halvat. Kyllä se rahankäyttö hyvin erilaista on ja myös työn arvo. Monelle duunarille se itse tekeminen on myös merkki miehisyydestä, naiseudesta. Keskiluokkaiselle se on vain rahakysymys ja miehen arvo ei määrity sillä, että osaa remontoida kotona."

Olen ylempää keskiluokkaa, mutta meillä tehdään melkein kaikki sellainen itse, mikä on lain mukaan sallittua. Saa paremman lopputuloksen.

Anekdoottina voisin kertoa, että joskus nuorena asuttiin kerrostalossa ja hankittiin parvekelasit. Lasitusfirma teki pellitykset kahdesti, mutta kumpikaan tekele ei ollut kelvollinen. Sen jälkeen mieheni pyysi firmaa toimittamaan pelkät osat ja asensi ne itse virheettömästi.

Kengät meillä ovat laadukkaita ja hyviä, välillä jopa käsin tehtyjä.