Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä akateemisissa perheissä ja suvuissa tehdään, jos ja kun joku suvun jäsenistä valitsee muun tien? Ulkoistetaanko heidät kokonaan ja teeskennellään, ettei lentokapteeni-Mattia, sairaanhoitaja-Lissua ja laborantti-Minnaa ole olemassakaan?

Mustia lampaita on kaikissa suvuissa. Yritetään saada ko henkilö näkemään valo ja tulemaan akateemiseen piiriin. Useimmiten ei ole varaa sulkea kokonaan ulkopuolelle, koska perheet ovat niin pieniä, ettei montaa jäisi, mutta keskusteluissa ei paljoa kysellä, että "mihinkäs sinä Matti olet viime aikoina lennellyt" tai onko laborantti tekemässä syövän parantamiseen liittyvää uranuurtavaa tutkimusta.Enemmän mietitään jonkun lopputyön tasoa jostain humpuukiaiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

 

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

Niinpä, miksi tosiaan kukaan työskentelisi järkevästi työparina, kun vaihtoehtona on työskennellä tehottomasti ja nokkaa muiden ammattitaidolle nostellen?

T. Työelämästä pihalla oleva palsta-akateeminen

 

Jos halutaan työskennellä järkevästi työparina, työskennellään toisen sosiaalityöntekijän kanssa. Samoin sosionomit voivat pariutua keskenään palveluissa.

 

Eli sosiaalityöntekijöiden työparissa toinen suunnittelee ja toinen toteuttaa, jos asia näin yksinkertaisesti ilmaistaan. Sosionomien työparissa toinen suunnittelee ja toinen toteuttaa. Järkevää? Ei. Tehokasta? Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä edes mieti puolison suvun koulutustaustoja. Miksi pitäisi?

Jos siihen olisi tarvetta, voisit olla peräisin sellaisesta asetelmasta, jolle kysymykseni olen osoittanut, mutta et siis ole.

Kuten on jo monesti todettu, niin se ettei havaitse eroja johtuu siitä, että elää ympäristössä joissa niitä ei ole eli kaikki oman elämänpiirin ihmiset kuuluvat keskiluokkaan. Ap

Miten niin? Omasta perheestäni kaikki on järjestäen akateemisia, mieheni taas ei ole.

Ok. Tähän ketjuun vastaaminen on täysin vapaaehtoista ja aiheen vierestäkin saa kirjoittaa, voi myös vapaasti olla sitä mieltä, että minä olen typerys ja snobi tai mitä nyt mieleen sattuu juolahtamaan. Kyllä tänne tekstiä mahtuu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika suppeat on piirit, jos ei edes tunne kuin "akateemisista suvuista" tulevia ihmisiä. Eihän meillä ole edes ollut yliopistoa vielä kuin parisataa vuotta, vaikka ihan kaikkien tuttujen kaikki perheenjäsenet olisivat akateemisesti koulutettuja, siihen ei kovin montaa sukupolvea Suomessa koulutuksensa hankkineita mahdu... Kolme sukupolvea alkaa olemaan jo aika poikkeuksellisen hyvä saldo, 4 käytännössä mahdoton, ainakin suvun naisten osalta. 

Eiköhän Suomessa enemmän ole niitä kyseisen taustan omaavia, jotka ovat "duunaritaustaisen" puolison löytäneet, kuin niitä, jotka olisivat vastaavasta vanhasta akateemisisesta suvusta puolison löytäneet. Eikä tuolla oikeasti ole tuon taivaallista merkitystä tällaisessa yhteiskunnassa.

No apn kysymys koski kuitenkin näitä sukuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."

Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.

Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen am

Nykyään tällaista jakoa ei ole. Olet tainnut juuttua jonnekin 70-luvun maaseudulle. Partiota harrastaa kaikenlaiset lapset, jalkapallo on suosittu kaikenlaisissa perheissä ja muutenkin lähinnä raha rajoittaa kalliimpien harrastusten harrastamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika suppeat on piirit, jos ei edes tunne kuin "akateemisista suvuista" tulevia ihmisiä. Eihän meillä ole edes ollut yliopistoa vielä kuin parisataa vuotta, vaikka ihan kaikkien tuttujen kaikki perheenjäsenet olisivat akateemisesti koulutettuja, siihen ei kovin montaa sukupolvea Suomessa koulutuksensa hankkineita mahdu... Kolme sukupolvea alkaa olemaan jo aika poikkeuksellisen hyvä saldo, 4 käytännössä mahdoton, ainakin suvun naisten osalta. 

Eiköhän Suomessa enemmän ole niitä kyseisen taustan omaavia, jotka ovat "duunaritaustaisen" puolison löytäneet, kuin niitä, jotka olisivat vastaavasta vanhasta akateemisisesta suvusta puolison löytäneet. Eikä tuolla oikeasti ole tuon taivaallista merkitystä tällaisessa yhteiskunnassa.

No apn kysymys koski kuitenkin näitä sukuja. 

Sellaista sukua ei olekaan, jossa kaikki on akateemisia.

"Jos tutkit sukuasi 1800-luvulle, ihan takuulla löytyy muita kuin hyväosaisia. Kuten Laura Kolbellakin, joka on aina esimerkkinä kun aiheesta puhutaan. "

Ei se 1800-luku niin kovin kaukana suvussani ole, mutta tämän ketjun aihe ei ole minun sukuselvitykseni. Ap

Minusta tämä suomalainen jako AMK-yliopisto on aika keinotekoinen. Olen molemmissa opettanut, ja täytyy sanoa, että ei ole monesti isoja eroja etteikö noihin tutkintoihin voisi ihan hyvin kouluttaa samoissakin paikoissa. Yliopistossa soveltavat tieteenalat varsinkin ovat melko käytäntölähtöisiä ja niinhän niiden kuuluukin, koska ovat soveltavia aloja. Mutta voisivat siis hyvin olla saman laitoksen kaksi eri suuntautumisvaihtoehtoa. Taustalla meillä vaan vielä kummittelee vanha opistolaitos. Sitten kun jotkut vanhat parrat unohtavat sen, niin en usko että on enää oikeita esteitä. 

Eli sosiaalityöntekijöiden työparissa toinen suunnittelee ja toinen toteuttaa, jos asia näin yksinkertaisesti ilmaistaan. Sosionomien työparissa toinen suunnittelee ja toinen toteuttaa. Järkevää? Ei. Tehokasta? Ei.

En tiedä kokemustasi sosiaalityöstä, mutta omassa työssäni sossupari työskentelee vuoropuhellen, yhdessä ratkaisuja miettien, yhdessa asiakkaita tavaten, pohtien päätöksiä ja tekstejä yhdessä. Etenkin kun puhutaan haastavista asiakkaista tai tehdään tahdonvastaisia päätöksiä esim. lastensuojelussa, siitä toisesta sosiaalityöntekijästä on valtava hyöty. Sosionomi ei näissä pysty auttamaan.

Huvittaa tämä mitennjotkut vaikuttaa akateemisuuden vaikuttavan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Ja se mitä vanhalla akateemisella suvulla tarkoitetaan on myös mainittu aloituksessa.

Itse asiassa ei ole. Mitä siis tarkoitat vanhalla akateemisella suvulla? Kuinka monta sukupolvea akateemisia tarvitaan? Entä jos osa suvusta ei ole akateemisia?

Aloituksessa määrittelin, että useampi kuin kaksi ja tuolloin lähes kaikki suvun jäsenet ovat akateemisia eli se on "päätrendi".

Kysymyksessäni ei nimittäin oikein ole järkeä, jos kysyisin suvuista, joita löytyy pilvin pimein keskiluokasta eli nykyisin jokaisessa suvussa osa on akateemisia ja osa ei. Kulttuurisia eroja ei silloin juuri synny, koska kaikilla on samantyyppiset taustat ja voidaan helposti ymmärtää toinen toisiaan ainakin mitä tulee tapohin, arvostuksiin jne.  Ap

Porvarisperheistä pojat saivat mieluusti sotilaskoulutuksen ja yksi pappiskoulutuksen. Tää pappi oli sit se akateeminen. Rahan tekeminen oli kuitenkin tärkeää ja jollekin jäi sekin homma. 

Maanviljeljät sit oma porukkansa.

Mua jaksaa nämä aina naurattaa, koska tosiaan ihmisillä menee akateemisuudet ja varakkuudet sekaisin. Oma sukuni eleli hyvin pitkään varakkaana, siis rikkaana, mutta ei siihen mitään akateemisuutta liittynyt, vaikka isot kirjastot olikin ja taidettakin seinillä. Ne nyt vain olivat sen ajan sisustuselementtejä ja vain muutama suvusta osoitti aitoa kiinnostusta tieteisiin ja taiteisiin. Rahaneosta ja sen suvussa säilyttämisestä sitä kiinnostuneita oltiin. 

Siten jossain vaiheessa tavaksi osoittaa menestystä tuli kouluttaa lapset ja edelleen, ei sinne yliopistoihin kaikki suvun vesat rynnänneet akateemista tietoa janoten, kunhan lusivat velvollisuutensa. Minua edeltävässä sukupolvessa alettiin osoittaa omaa ajattelua työurienkin suhteen, eli mennä muuallekin kuin yliopistoon, jos se ei kiinnostanut.

Oma sukupolveni ei enää perinteistä piittaa, eikä mua kiinnosta tippaakaan työkaverien tai ystävien sukujen lähtökohdat. Mitä ihmettä niillä mun elämälle on merkitystä?? Mieheni on AMK kuten olen itsekin. Ollaan todella tyytyväisiä elämäämme, eikä mun vanhempia ainakaan mikään muu kiinnostakaan heitäkään.

Tietysti suvun varakkuus tuo tiettyä helppoutta ja turvallisuutta elämään, mutta eihän sekään ole mikään arjessa koko ajan läsnä oleva seikka. On todella vaikea uskoa oman kokemukseni perusteella, että olisi sukuja, joissa kaikki monessa sukupolvessa osoittavat intohimoista kiinnostusta keskustella aamiaispöydässä tieteistä ja taiteista ja periyttää tämän intohimon jälkipolville...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Ainakin minulla. Samoin heidän vanhempansa. 1800-luvun alkua ennen naisia koulutettiin oleellisesti vähemmän kuin nykyään, joten sitä ennen vain miehiä akateemisiä, mutta sukututkimuksen mukaan 1500 luvulta kaikilla miehillä on ollut nykyisen systeemin mukaisesti yliopistotutkinto.

Tämähän ei ole edes matemaattisesti mahdollista.

Eikä ole mahdollista edes tutkia kaikkia sukulaisiaan 1500-luvulle. Olet voinut tutkia joitakin sukuhaaroja, mutta et millään kaikkia. Kaikilla ei myöskään voi olla yliopistotutkintoa 1500-luvulle saakka.

Ihan helppoa se on, eikä minun tarvitse tutkia kaikkia sukuhaaroja, pelkästään vanhempiani, heidän vanhempiaan jne. Sillä lailla tuo sukutaulu selkiytyy kummasti. 1500 luvulta löytyy hyvinkin tietoa ja esim. minun sukututkimukseni ylenevissä polvissa on tehty osittain 800-luvulle asti. Kirkonkirjoja löytyy hyvinkin, jopa vieläkin vaikka sodat tuhosivatkin paljon.

Itse en niinkään ole viitsinyt tutkia, se ei ole minulle kovinkaan keskeinen asia, mutta on noita asiaan vihkiytyneitä tuntunut suvussa jo pari sataa vuotta riittäneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, jos kumpikaan ei ole äärioikeistoa.

Siinä tultiin kyllä muutamalla sanalla aika lähelle maaliin. Mutta miten ihmeessä Suomeen on kasvanut jopa 20 prosenttia tällaista porukkaa? Se on pitkä kehitys.

Joo, toinen porukka, mitä kaikki täyspäiset välttää, on vihervasemmistolaiset ja vielä feministit. Näitä on esim. Heslingin yliopisto ihan pullollaan.

Tämä ajatus on suoraan sen toisen porukan trollitehtaalta. Hyvin mennyt läpi. Näkyy palstan keskusteluissakin. 

Tosin mielelläni kuuluisin tähän vaikutusvaltaiseen vassarifeministijengiin. Saavat niin hirveästi aikaiseksi, kuten kokonaisia tieteenaloja yliopistoihin, joista naiset sit valmistuvat rahakkaisiin ammatteihin...vain käsiään heiluttelemalla...

Vierailija kirjoitti:

Ap itse julistaa, ettei tunne ketään duunaritaustaista (mikä tuntuu kohtalaisen kummalliselta), mutta on sitä mieltä, ettei eroja ehkä havaitse, jos oman elämänpiirin ihmiset on samantaustaisia. Etkö itse ap huomaa ristiriitaa? Sinun elämään ei omien sanojesi mukaan kuulu yhtään duunaria. Meidän monen muun (varmasti enemmistön) elämään kuuluu. 

Täällä on monet kertoneet omia kokemuksiaann, mutta sivuutat ne, kun ne ei vastaa sinun jäykkää käsitystäsi luokkaeroista.

En oikein ole julistajatyyppinen ihminen. Olen jo ketjun alkupäässä monen muun ohella vastannut päivittelyihin, joita on sivukaupalla tästä aiheesta. Eli olenhan minä tavannut duunareita ja seurustellutkin parin kanssa nuorempana, mutta enää ei ole ystävinä tai tuttavina duunareita. Kontaktit rajoittuvat työmiehiin ja vastaaviin, ja tämä on kyllä nyt jo riittävän monta kertaa selitetty.

Se jos ette usko luokkaeroihin, on eri keskustelun aihe, vaikkakaan se ei ole uskonasia, vaan ihan pätevä tutkimusaihe täällä Suomessakin. Vaikkein minäkään uskonut luokkaeroihin vielä viisi vuotta sitten siinä määärin kun olen niitä havainnut palstalle tuloni jälkeen. Ja tämänkin jo kirjoitin eli keskustelu alkaa kiertää kehää kuten pitkissä ketjuissa usein käy. Jengi ei jaksa lukea edellisiä sivuja (en itsekään jaksa, kun tulen pitkään ketjuun kesken kaiken). Mutta en jaksa enää tästä lähtien kirjoitella samoja uudelleen tai kommentoida asioita, jotka on jo käsitelty. Muut toki voivat jatkaa vääntöä ihan ap:n luvalla ;)  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useampi kuin kaksi sukupolvea on aika suppea määritelmä. Esimerkiksi omalla kohdallani kolmas sukupolvi taaksepäin tarkoittaa 20- ja 30-luvuilla syntyneitä isovanhempiani, joista osa on vielä elossakin. Sitten jos mennään 1800-luvun puolelle ja sukupolvia on useita, voidaan jo puhua vanhasta suvusta. Ja sinne asti kun mennään, päädytään tilanteeseen missä suvun päätrendi ei ole akateemisuus. Paremmissakaan perheissä tyttäriä ei pääosin koulutettu kovin pitkälle. Monissa perheissä pojistakin vain osa lähti yliopistoon, pääosin he joille ei ollut muuta perintöä ja jotka eivät valinneet sotilasuraa."

Se on sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta ei kaikille, että jo 1800-luvulla myös naiset opiskelivat yliopistoissa, vaikkakaan eivät välttämättä tutkintoon asti kuten eivät kaikki miehetkään. Ehkäpä haet nyt sellaista mallia kuin nykyajan koulutussysteemi, jossa jokainen hankkii tietyn

Akateemisuus ja hyväosaisuus eivät ole suora korrelaatio. Runeberg oli äärimmäisen velkaantunut, Mannerheim joutui asumaan jonkun muun torpassa. Kauppiassuvut olivat yleensä ne rikkaammat, vaikka eivät mitenkään välttämättä akateemisia. Useimmiten toki armeija tarjosi persaukisille pakopaikan ja jos oli akateeminen, niin sai jonkun upseerin pestin, ettei tarvinnut henkeään olla koko ajan kaupan, mutta ei niissä alempi upseeri kauheasti rikastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Ainakin minulla. Samoin heidän vanhempansa. 1800-luvun alkua ennen naisia koulutettiin oleellisesti vähemmän kuin nykyään, joten sitä ennen vain miehiä akateemisiä, mutta sukututkimuksen mukaan 1500 luvulta kaikilla miehillä on ollut nykyisen systeemin mukaisesti yliopistotutkinto.

Hauska tarina. Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, on perustettu 1600-luvun puolivälissä. Sitä ennen ulkomaisissa yliopistoissa opiskeleminen oli suomalaisille harvinaista herkkua, ja sinne päätyivätkin lähinnä korkeisiin kirkon ja valtion virkoihin tähtäävät miehet. 1500-luvun eurooppalaisten yliopistojen, Turun akatemian tai edes Helsingin yliopiston alkuaikojen tutkintoja ei voi pitää täysin verrannollisina nykyisiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te tiedä missä akateemiset ovat töissä? Yliopistot, koulut, lääkärikeskukset, sosiaalitoimistot, insinööritoimistot, arkkitehtitoimistot jne.

Noissa kaikissa on töissä myös muita kuin akateemisia.

 

Harvemmin sen toimistosiivoojan kanssa tulee interaktiota, eihän heitä yleensä edes näe silloin kun muut ovat töissä.

Meinaatko,ettei esimerkiksi lääkärikeskuksessa tai sosiaalitoimistossa ole töissä muita kuin akateemisia ja iltasiivooja?

Olen eri, mut olen opettaja. Kaikki lähimmät työkaverit ovat opettajia. Eli saman koulutuksen saaneita. Joidenkin luokassa toimii myös luokka-avustaja. Luokka-avustajat (nyk. ohjaajat) hengailevat enimmäkseen keskenään. Tiedän yhden avustajan ystäv

No meillä ohjaajat ovat välituntisin töissä, valvomassa oppilaita tai auttamassa (henkilökohtaiset). Heillä oma porukka heidän kesken. Ihan käytännöstä tämä juontuu. Tosin vaikea saada muita kuin opettajia illanviettoihin, vaikka ne kuuluvat koko henkilökunnalle. Olen paljon tehnyt työtä sen eteen, että rohkenisivat tulla. Ja lopulta kun tulivat, tulivat se sen oman porukan voimin. 

Minä en tiedä edes biologisen isän koulutustaustaa. Mitä merkitystä sillä on? Saanko silti sanoa olevani akateeminen, koska olen itse, äitini on ja äitini vanhemmat ovat?

Vierailija kirjoitti:

"Luokista puhuttiin paljon ennen Bourdieuta. Kun minä opiskelin sosiologiaa, Bourdieu oli uutta ja hienoa. Monet vanhemman polven sosiologit, jotka olivat tutkineet suomalaista luokkayhteiskuntaa, pitivät hänen teoriataan huonosti Suomen olosuhteisiin sovellettavana. Aika nuori olet, jos pidät Bourdieuta klassikkona, jota ilman yhteiskuntaluokista ei voi puhua."

Jos oikeasti olisit opiskellut yliopistossa sosiologiaa tai jotain muuta humanistista ainetta, ymmärtäisit, että jokainen klassikko rakentuu tietylle ajatteluperinteelle, jota hän varioi vastaansanomattoman tuoreesti ja luovasti, jolloin paradigma muuttuu. Se on klassikon määritelmä. Ap

Sosiologia ei ole humanistinen aine (vaikka ehkä ranskalaisen sosiologian rantautuminen Suomeen on vienyt sitä enemmän siihen suuntaan).