Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi ratsastella vanhempiensa, isovanhempiensa tai muiden esivanhempiensa akateemisuuksilla?

Kun omassa elämässä ei ole juuri kehumista, niin jostain täytyy löytää ylvästeltävää.

Mitä eroa niillä ensimmäisen tai toisen polven akateemisilla sitten verrattuna niihin joiden sukulaisista myös isovanhempien vanhemmat oli jo akateemisia?

"Joku olisi voinut kertoa, että akateemisuuteen tarvitaan siis suomalainen loppututkinto? Tohtoraatti Cambridgestä ei kelpaa?"

:D

Mutta itse asiassa tätäkin asiaa jo sivuttiin ketjun alussa. Suomi ei oikeasti ole suomalainen, vaan aika moxxbbulttuurinen. Suomalaisuus rakennettiin ruotsalais-saksalais-venäläisen monikulttuurisen Suomen aikaan eikä täällä silloin kyllä hyvin paljon mitään ollut. Vielä 20-luvullakin haettiin insinöörin oppia Saksasta. Kaikki Suomen kaupungit olivat aika pieniä, mutta varakkaampi väki liikkui paljon maiden ja maanosienkin välillä riippuen siitä mistä päin oli alun perin kotoisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden suvun tavat ovat lähes aina erilaisia, oli tausta koulutuksen suhteen mikä tahansa. Itse olemme miehen kanssa yhdistäneet suomenruotsalaisen suvun ja suomenkielisen suvun, jossa on evakkotausta. Tavat ovat erilaisia, mutta eipä sillä ole väliä.

En oikeastaan koe noin. Vaikka meidänkin taustamme ovat erilaisia sikäli, että mieheni on maaseudulta ja minä taas täysin kaupunkilainen, on meillä kuitenkin ihan samanlaiset tavat suhteessa vaikkapa kulttuuriin. Molempien perheissä on luettu paljon, lukeneisuutta ja sivistystä on arvostettu, samoin taidetta siinä missä urheiluakin. Täällä monesti on käynyt ilmi miten duunaritaustaiset ihmiset halveksuvat lukeneisuutta, sivistystä, yliopistoa jne. 

Aika vaikealta kuulostaa, jos tuollaiseen sukuun pitäisi mennä.

Sitä ei halveksuta, vaan sitä ylimielisyyttä, itsekkyyttä ja toisten ihmisten pitämistä alempiarvoisena. Ne asenteet eivät ole tuulesta temattuja, vaan ihan itse olette ne käytöksellänne luoneet. Kun tarkasti luet omankin kirjoituksesi, huomaat itse halveksuvasi ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet, sivistyneet tai käyneet yliopistoa. Kerro miten "duunaritaustaisten" ihmisten asenne sinua kohtaa pitäisi olla erilainen kuin sinun asenne heitä kohtaan?  Vastasin puolestasi tosin jo kommenttini alussa. ;)

Vierailija kirjoitti:

"Jos olet perehtynyt tutkimukseen, sinun pitäisi tietää, että yhteiskuntaluokat ja niiden rajat on paljon häilyvämpiä ja monimutkaisempia ja siksi monitulkintaisempia kuin suoraviivaiset jaottelut. "

Kyllä minä hieman olen tutkimukseen perehtynyt, kun olen sitä työksenikin tehnyt. Ap

Kerropa sitten näkemyksesi tämänhetkisestä suomalaisesta yhteiskuntaluokkien tutkimuksesta ja sen sisällöstä? 

Kyllä ap ainakin tämän palstakulttuurin on hyvin omaksunut. Tänne on kirjoittanut muutamakin, jotka selkeästi tietävät, mistä puhuvat ja vastaavat aloituksen kysymykseen. Heidät ap sivuuttaa tyystin, ilmeisesti koska vastaus ei miellytä = tue hänen ennakkokäsityksiään (=luulojaan). Niinhän on tällä palstalla aloittajien usein tapana tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luokista puhuttiin paljon ennen Bourdieuta. Kun minä opiskelin sosiologiaa, Bourdieu oli uutta ja hienoa. Monet vanhemman polven sosiologit, jotka olivat tutkineet suomalaista luokkayhteiskuntaa, pitivät hänen teoriataan huonosti Suomen olosuhteisiin sovellettavana. Aika nuori olet, jos pidät Bourdieuta klassikkona, jota ilman yhteiskuntaluokista ei voi puhua."

Jos oikeasti olisit opiskellut yliopistossa sosiologiaa tai jotain muuta humanistista ainetta, ymmärtäisit, että jokainen klassikko rakentuu tietylle ajatteluperinteelle, jota hän varioi vastaansanomattoman tuoreesti ja luovasti, jolloin paradigma muuttuu. Se on klassikon määritelmä. Ap

 

Sosiologia ei ole humanistinen aine (vaikka ehkä ranskalaisen sosiologian rantautuminen Suomeen on vienyt sitä enemmän siihen suuntaan). 

On se,

En tiennyt kysyneeni persuilta. No, ei se poista tarvetta oikaista itse asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä akateeminen suku sekä isän että äidin puolelta. Miehen suku aivan ääripäätä. Ja todella kaduttaa, että tuli lapset siihen sukuun tehtyä. Onneksi ei olla juuri tekemisissä enää kun ei hermot kestä sitä typeryyttä ja ei kaivata sieltä mitään esimerkkiä lapsille. Ovat yksinkertaisia joka mahdollisella tavalla. Sosiaalisia tolloja, moukkia, ei mitään ymmärrystä ja tilannetajua miten missäkin käyttäydytään. Aina saa hävetä tätä sakkia. 

Jotenkin sitä ajatteli naivina nuorena ettei se niin haittaisi. Mutta kyllä se haittaa. Olisi kiva, että lapsilla olisi fiksu ja mukava suku molemmin puolin. 

Kiitos ketjun aiheeseen liittyvästä kommentista. Ovatko lapset pieniä vai isompia? Oletteko onnistuneet kohteliaasti himmailemaan suhteet niin, että välimatka on onnistunut? Vaikeita juttuja.

Mitä mieltä olet siitä mitä joku toinen keskustelija kertoi aiemmin ketjussa, että miehen on helpompi tulla duunarisukuun kuin naisen? Hän kirjoitti, että riittää, kun mies kalastaa ja metsästää? (Oma mieheni ei tee kumpaakaan, joten se ei olisi pelastanut.) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useampi kuin kaksi sukupolvea on aika suppea määritelmä. Esimerkiksi omalla kohdallani kolmas sukupolvi taaksepäin tarkoittaa 20- ja 30-luvuilla syntyneitä isovanhempiani, joista osa on vielä elossakin. Sitten jos mennään 1800-luvun puolelle ja sukupolvia on useita, voidaan jo puhua vanhasta suvusta. Ja sinne asti kun mennään, päädytään tilanteeseen missä suvun päätrendi ei ole akateemisuus. Paremmissakaan perheissä tyttäriä ei pääosin koulutettu kovin pitkälle. Monissa perheissä pojistakin vain osa lähti yliopistoon, pääosin he joille ei ollut muuta perintöä ja jotka eivät valinneet sotilasuraa."

Se on sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta ei kaikille, että jo 1800-luvulla myös naiset opiskelivat yliopistoissa, vaikkakaan eivät välttämättä tutkintoon asti kuten eivät kaikki miehetkään. Ehkäpä haet nyt sellaista mallia kuin nykya

Aikanaan kauppiaat olivat niitä, joilla oli määräysvalta paikkakunnalla. Heitä ei aina arvostettu, mutta raha antoi valtaa. Kauppiailla oli varaa kouluttaa lapsensa. Esim. perheen oma pappi toi arvostusta. Siten raha ja koulutus ovat osittain kietoutuneet yhteen. Mut toki moni opiskelija on ollut lahjakas vaikkakin köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luokista puhuttiin paljon ennen Bourdieuta. Kun minä opiskelin sosiologiaa, Bourdieu oli uutta ja hienoa. Monet vanhemman polven sosiologit, jotka olivat tutkineet suomalaista luokkayhteiskuntaa, pitivät hänen teoriataan huonosti Suomen olosuhteisiin sovellettavana. Aika nuori olet, jos pidät Bourdieuta klassikkona, jota ilman yhteiskuntaluokista ei voi puhua."

Jos oikeasti olisit opiskellut yliopistossa sosiologiaa tai jotain muuta humanistista ainetta, ymmärtäisit, että jokainen klassikko rakentuu tietylle ajatteluperinteelle, jota hän varioi vastaansanomattoman tuoreesti ja luovasti, jolloin paradigma muuttuu. Se on klassikon määritelmä. Ap

 

Sosiologia ei ole humanistinen aine (vaikka ehkä ranskalaisen sosiologian rantautuminen Suomeen on vienyt sitä enemmän siihen suuntaan). 

On se,

Jos persuilta kysytään, hehän haluavatkin korostaa sitä, miten heidän äänestäjänsä ei ole mikään maalainen peräkammarinpoika vaan akateeminen henkilö pääkaupunkiseudulta ja siltähän se kaikkien äänestyskarttojen mukaan näyttää. Joten siltä pohjalta voit kyllä uskoa  ja minä ainakin uskon, että kyllä ne on persuakateemikot, jotka täälläkin öyhöttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos olet perehtynyt tutkimukseen, sinun pitäisi tietää, että yhteiskuntaluokat ja niiden rajat on paljon häilyvämpiä ja monimutkaisempia ja siksi monitulkintaisempia kuin suoraviivaiset jaottelut. "

Kyllä minä hieman olen tutkimukseen perehtynyt, kun olen sitä työksenikin tehnyt. Ap

Kerropa sitten näkemyksesi tämänhetkisestä suomalaisesta yhteiskuntaluokkien tutkimuksesta ja sen sisällöstä? 

Perusta sitä varten oma ketjusi ja laita tähän ketjuun linkki, niin voin osallistua siihen. Tässä keskustellaan toisesta aiheesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

 

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

Niinpä, miksi tosiaan kukaan työskentelisi järkevästi työparina, kun vaihtoehtona on työskennellä tehottomasti ja nokkaa muiden ammattitaidolle nostellen?

T. Työelämästä pihalla oleva palsta-akateeminen

 

Jos halutaan työskennellä järkevästi työparina, työskennellään toisen sosiaalityöntekijän kan

Meillä joidenkin asiakasperheiden asioita puntaroidaan päivittäin. Ohjaajalla ei ole mitään roolia näissä. 

Poikkeaako "akateeminen suku" loppupeleissä paljonkaan tavallisesta keskiluokkaisesta suvusta, missä ollaan kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista, taiteista, tieteistäkin, mutta koulutusta löytyy laajalla skaalalla? Matalammin koulutettu vieläpä pystyy helposti voittamaan (paremman sanan puutteessa) itseään kiinnostavassa asiassa akateemisen, joka keskustelee pelkän yleissivistyksen pohjalta ilman harrastuneisuutta. Ei sillä, että kyseessä olisi kilpailu, mutta fiksuja ihmisiä löytyy ihan kaikista yhteiskuntaluokista.

Ei ne lopulta sovikaan. Sen toteamiseen menee tosin vuosia yhteiseloa. Ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä akateeminen suku sekä isän että äidin puolelta. Miehen suku aivan ääripäätä. Ja todella kaduttaa, että tuli lapset siihen sukuun tehtyä. Onneksi ei olla juuri tekemisissä enää kun ei hermot kestä sitä typeryyttä ja ei kaivata sieltä mitään esimerkkiä lapsille. Ovat yksinkertaisia joka mahdollisella tavalla. Sosiaalisia tolloja, moukkia, ei mitään ymmärrystä ja tilannetajua miten missäkin käyttäydytään. Aina saa hävetä tätä sakkia. 

Jotenkin sitä ajatteli naivina nuorena ettei se niin haittaisi. Mutta kyllä se haittaa. Olisi kiva, että lapsilla olisi fiksu ja mukava suku molemmin puolin. 

Kiitos ketjun aiheeseen liittyvästä kommentista. Ovatko lapset pieniä vai isompia? Oletteko onnistuneet kohteliaasti himmailemaan suhteet niin, että välimatka on onnistunut? Vaikeita juttuja.

Mitä mieltä olet siitä mitä joku toinen keskustel

Ap, miksi et kiittele tai nähtävästi edes lue kommentteja, jotka ovat liittyneet aiheeseen, mutta eivät vahvista ennakkoluulojasi? Siis muita kuin näitä, jotka vakuuttavat, että mahdotonta on yhteiselo? Olen itse toisen polven akateeminen ja hyvin onnellinen duunarimieheni kanssa. Jos jossain on jotain huomautettavaa, se on oma äitini, joka on nousukasmainne kuten joku muukin kuvasi äitiään. Heitä siinä nolostella saa eikä duunarimiehen reilua sukua.

Vierailija kirjoitti:

Poikkeaako "akateeminen suku" loppupeleissä paljonkaan tavallisesta keskiluokkaisesta suvusta, missä ollaan kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista, taiteista, tieteistäkin, mutta koulutusta löytyy laajalla skaalalla? Matalammin koulutettu vieläpä pystyy helposti voittamaan (paremman sanan puutteessa) itseään kiinnostavassa asiassa akateemisen, joka keskustelee pelkän yleissivistyksen pohjalta ilman harrastuneisuutta. Ei sillä, että kyseessä olisi kilpailu, mutta fiksuja ihmisiä löytyy ihan kaikista yhteiskuntaluokista.

Akateeminen ei minun sanakirjassani ole synonyymi fiksuudelle sen kummemmin, haen aloituksessa enemmän arvoja, asenteita ja tapoja kuin koulutusta sinänsä. Ap

"Ap, miksi et kiittele tai nähtävästi edes lue kommentteja, jotka ovat liittyneet aiheeseen, mutta eivät vahvista ennakkoluulojasi? Siis muita kuin näitä, jotka vakuuttavat, että mahdotonta on yhteiselo? Olen itse toisen polven akateeminen ja hyvin onnellinen duunarimieheni kanssa. Jos jossain on jotain huomautettavaa, se on oma äitini, joka on nousukasmainne kuten joku muukin kuvasi äitiään. Heitä siinä nolostella saa eikä duunarimiehen reilua sukua."

Tähän on tullut iso määrä kommentteja ja osa on voinut jäädä huomaamattakin, mutta en ole kaikkiin omista kokemuksista kertoviin kommentteihin vastannut sen vuoksi, että moni on kuvannut perhettä, jossa ei ole aloituksessa kerrottua asetelmaa, vaan suvussa on loppujen lopuksi ihan samanlaiset tavat, koska taustat ovat samat siitä huolimatta, että toinen on akateeminen ja toinen duunari. 

Luen vielä kaikki kommentit läpi, kunhan ehdin ja vastaan niihin, jos joku kysymäni kaltainen asetelma on jäänyt huomaamatta. Olen vastannut kaikkiin sellaisiin, jotka olen huomannut ja pahoittelen, kun en ole kommentoinut sinun viestiäsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."

Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.

Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä

Joo en sellaista ole väittänytkään. Oli vain tuokiopätkä oman lapsuuden todellisuudesta. Silloin perheet määrittyivät ensisijaisesti poliittisen suuntauksen mukaan. 

Omat lapseni saivat käydä nuorissa kotkissa. Toinen lapsistani oli muutenkin demareitten vaalitouhuissa, koska ystävänsä vanhemmat olivat. Eipä tuo tuosta pahentunut. Ja on menestynyt nyt. Ei tosin liity puoluepolitiikkaan menestys.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeaako "akateeminen suku" loppupeleissä paljonkaan tavallisesta keskiluokkaisesta suvusta, missä ollaan kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista, taiteista, tieteistäkin, mutta koulutusta löytyy laajalla skaalalla? Matalammin koulutettu vieläpä pystyy helposti voittamaan (paremman sanan puutteessa) itseään kiinnostavassa asiassa akateemisen, joka keskustelee pelkän yleissivistyksen pohjalta ilman harrastuneisuutta. Ei sillä, että kyseessä olisi kilpailu, mutta fiksuja ihmisiä löytyy ihan kaikista yhteiskuntaluokista.

Akateeminen ei minun sanakirjassani ole synonyymi fiksuudelle sen kummemmin, haen aloituksessa enemmän arvoja, asenteita ja tapoja kuin koulutusta sinänsä. Ap

No mitä mieltä olet, löytyykö arvoja, asenteita ja tapoja riittävästi normaalin sivistyneestä keskiluokasta, vai ovatko ne vain akateemisten yksinoikeus? Miten akateeminen suku poikkeaa sivistyneestä keskiluokasta, muuten kuin koulutuksen osalta? Ja huomioidaan nyt, että sivistyneessä keskiluokassa on myös akateemisesti koulutettuja, mutta ei sellaisena enemmistönä että voitaisiin puhua akateemisesta suvusta.

"Olen itse toisen polven akateeminen ja hyvin onnellinen duunarimieheni kanssa. Jos jossain on jotain huomautettavaa, se on oma äitini, joka on nousukasmainne kuten joku muukin kuvasi äitiään. Heitä siinä nolostella saa eikä duunarimiehen reilua sukua."

Millä tavalla tuo sinun äitisi nolo nousukasmaisuus ilmenee käytännössä? Äitisi siis on itse sukunsa ensimmäinen akateeminen ja isäsi myös?

Eihän se aina tosiaankaan niin mene, että hyvät käytöstavat menisivät käsi kädessä akateemisen taustan kanssa. Siitä on ketjussa monta esimerkkiä myös, joita en kommentoinut, koska se on itselleni jotenkin itsestäänselvää. Kyky asettua toisen asemaan on olennaista siinä kohteleeko toista hyvin vain huonosti, vaikka tietysti erinomaiset käytöstavat voivat vähän pelastaa, ettei empatiaan ole luontaista lahjakkuutta.

Jos nyt kirjoittaisin aloituksen uudestaan kysyisin sitä mitä tuo eräs keskustelija jo oletti eli sitä onko se miten hyvin solahtaa vieraaseen kulttuurin sukupuolisidonnaista.

Yksikään kommentoija, jolta minä kysyin lisäkysymyksiä heidän taustastaan ei muuten ole vastannut, eivät ehkä jaksaneet kahlata tätä läpi, vaan purkivat vain mieltään ja kertoivat kokemuksensa. Ap