Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

"Useampi kuin kaksi sukupolvea on aika suppea määritelmä. Esimerkiksi omalla kohdallani kolmas sukupolvi taaksepäin tarkoittaa 20- ja 30-luvuilla syntyneitä isovanhempiani, joista osa on vielä elossakin. Sitten jos mennään 1800-luvun puolelle ja sukupolvia on useita, voidaan jo puhua vanhasta suvusta. Ja sinne asti kun mennään, päädytään tilanteeseen missä suvun päätrendi ei ole akateemisuus. Paremmissakaan perheissä tyttäriä ei pääosin koulutettu kovin pitkälle. Monissa perheissä pojistakin vain osa lähti yliopistoon, pääosin he joille ei ollut muuta perintöä ja jotka eivät valinneet sotilasuraa."

Se on sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta ei kaikille, että jo 1800-luvulla myös naiset opiskelivat yliopistoissa, vaikkakaan eivät välttämättä tutkintoon asti kuten eivät kaikki miehetkään. Ehkäpä haet nyt sellaista mallia kuin nykyajan koulutussysteemi, jossa jokainen hankkii tietyn tutkinnon, jonka avulla toimitaan ammatissa. 

Tästäkin jo kirjoitin pariin kertaan ketjun aiemmassa vaiheessa, että kyseessä on akatemisuus siinä merkityksessä, että hankitaan sivistystä tieteiden ja taiteiden parissa. Toki omassa suvussani äidin puolelta naiset toimivat myös ammatissa, johon he hankkivat koulutusta yliopistosta ja muualtakin, siis 1800-luvun puolella.

Palataan jälleen siihen, että usein kuvitellaan, että historiassa kaikilla naisilla ja lapsilla tai köyhillä oli äärimmäisen rajoitettu elämä. Niinhän asia ei ollut. Ihmisiä ja perheitä oli tuolloinkin hyvin erilaisia. Toki myönnän, että oma sukuni äidin puolelta oli poikkeus, mutta on sellaisia muuallakin. Kun lukee historiaa, siihen törmää yhtenään, siis mikrohistorian parissa myös eikä vain äärimmäisen eliitin parissa (kuninkaalliset). Tyttöjen koulutus on kyllä ollut tärkeää Alppien pohjoispuolella aina eliitin parissa, se vain ei saanut purkautua luostariin asti reformaation jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Ja se mitä vanhalla akateemisella suvulla tarkoitetaan on myös mainittu aloituksessa.

Itse asiassa ei ole. Mitä siis tarkoitat vanhalla akateemisella suvulla? Kuinka monta sukupolvea akateemisia tarvitaan? Entä jos osa suvusta ei ole akateemisia?

Aloituksessa määrittelin, että useampi kuin kaksi ja tuolloin lähes kaikki suvun jäsenet ovat akateemisia eli se on "päätrendi".

Kysymyksessäni ei nimittäin oikein ole järkeä, jos kysyisin suvuista, joita löytyy pilvin pimein keskiluokasta eli nykyisin jokaisessa suvussa osa on akateemisia ja osa ei. Kulttuurisia eroja ei silloin juuri synny, koska kaikilla on samantyyppiset taustat ja voidaan helposti ymmärtää toinen toisiaan ainakin mitä tulee tapohin, arvostuksiin jne.  Ap

Niin, jos oiekasti vanhoja suomalaisia akateemisia sukuja katsellaan, niin varmaan pappissuvut, Simojoet, Virkkuset, Gaddit jne. on niitä. Noissa on usein yli kymmenen perättäistä sukupolvea akateemisia. Toki aatelissuvut ovat myös usein näissä, mutta heille aatelisuus takasi toimeentulon, eikä koulutusta välttämättä tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ap. Sehän tietysti voi olla, että työväenluokasta on luokkaretkeillyt se porukka joka pystyy jo muutaman kymmenen vuoden aikana pois ja jäljellä on sellaista väkeä, jolla ei siihen enää ole resurssia. Se porukka, joka ei lue eikä nauti taiteista. 

Niinpä, en tiedä onko järkeä kouluttaa ilmaiseksi niitä jotka eivät halua opiskella. Eivät kaikki halua, heille voisi riittää perusasioiden opiskelu kunnolla. Oppivelvollisuus voisi loppua siihen kun jokainen varmasti osaa lukea ja laskea arkielämään tarvittavan verran. Kun nykyään sekään ei toteudu, vaikka koulunkäynti on pakollista 18v. asti. Turhaa sellainen. Ap

Ehkä nykyään onkin paikallaan erottaa toisistaan koulutetut työntekijät ja ne, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa tai mitään koulutusta vaativaa ammattia. Monet koulutetut työntekijät ansaitsevat ihan kohtalaisen hyvin, ja monilla on säännölliset tulot ja varma työpaikka, mikä helpottaa elämänhallintaa ja lähentää heitä keskiluokkaan. Esimerkiksi putkimiehet, lähihoitajat, kokit ja laitoshuoltajat. Vai pitäisikö heidät jopa ihan lukea alempaan keskiluokkaan?

Toisessa ryhmässä sitten esimerkiksi Wolt-kuskit, tiskaajat, marjanpoimijat ja puhelinmyyjät. Heistäkin osalla voi olla välillä hyvätkin ansiot, mutta koulutuksen tuoma ammattiylpeys ja säännölliset ansiot puuttuvat. Vielä joskus 1900-luvun alussahan työväenluokkaan kuului paljon juurikin näitä kouluttamattomia ihmisiä, kuten tehtaitten työläisiä. 

Kolmas ryhmä ovat ne, jotka eivät hanki koulutusta eivätkä tee töitä. Heissä on päihderiippuvaisia, elämäntapapummeja ja muuten vain laiskoja tai asennevammaisia. Osa heistä voi elää hyvinkin nuoresta lähtien vain tukien varassa, lähinnä työmarkkinatuella ja asumistuella.

Enkä tarkoita että työtön tai eläkeläinen kuuluisi ollenkaan automaattisesti tähän kolmanteen ryhmään. Työttömyys voi nykyisessä työmaailmassa kohdata ketä tahansa, eikä aina ole helppoa löytää uutta työtä. Eläkkeelle jotkut joutuvat aiemmin mm. terveyssyistä, ja jotkut onnekkaat pystyvät porskuttamaan töissä loppuun asti ja ansaitsemaan työeläkkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

 

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

No esimerkiksi siksi, että sosiaaliohjaaja vie käytäntöön hyvin monia asioita. Esimerkiksi asiakassuunnitelmien päivitykseen liittyvät käynnit teimme lähes pooikkeuksetta työparina. Sosiaalityöntekijä vastasi asiakassuunnitelman päivityksestä ja sosiaaliohjaaja jatkoi työskentelyä perheen kanssa suunnitelman mukaisesti. Joten todellakin oli järkevää toimia tuossa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

"Useampi kuin kaksi sukupolvea on aika suppea määritelmä. Esimerkiksi omalla kohdallani kolmas sukupolvi taaksepäin tarkoittaa 20- ja 30-luvuilla syntyneitä isovanhempiani, joista osa on vielä elossakin. Sitten jos mennään 1800-luvun puolelle ja sukupolvia on useita, voidaan jo puhua vanhasta suvusta. Ja sinne asti kun mennään, päädytään tilanteeseen missä suvun päätrendi ei ole akateemisuus. Paremmissakaan perheissä tyttäriä ei pääosin koulutettu kovin pitkälle. Monissa perheissä pojistakin vain osa lähti yliopistoon, pääosin he joille ei ollut muuta perintöä ja jotka eivät valinneet sotilasuraa."

Se on sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta ei kaikille, että jo 1800-luvulla myös naiset opiskelivat yliopistoissa, vaikkakaan eivät välttämättä tutkintoon asti kuten eivät kaikki miehetkään. Ehkäpä haet nyt sellaista mallia kuin nykyajan koulutussysteemi, jossa jokainen hankkii tietyn tutkinnon, jonka avulla toimitaan ammatissa. 

Jos tutkit sukuasi 1800-luvulle, ihan takuulla löytyy muita kuin hyväosaisia. Kuten Laura Kolbellakin, joka on aina esimerkkinä kun aiheesta puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sakn aikanaan kuraa kun työtön kloppi olin. Nenänvartta pitkin katsottiin emännän suvun juhlissa kun en ole edes lukiota käynyt.  Puhuin murteella ja en ollut hyvä käytöksinen heidän mielestään. Itse pidin heitä tavallisina ihmisinä jopa työläisinä kun olivat sairaanhoitajia, lääkäreitä, opettajia yms.

. 

 

Nyt on tilanne toisin. Perustin yrityksen joka lähri rakennusbuumin aikaan nousuun. Nousin palkkaluokassa jopa appiukon yläpuolelle vaikka oli tuomari. Nyt Appiukkokin nuoleskelee kun on jahdit, saarimökit yms. turhaa status roskaa. Itsehän maalaispoikana olen metässä kannon nokassa piippu suussa onnellisimmillani. Kyllä joskus on kiva näille akateemisille työläisille vinoilla että eipä tarvi hiki tulla kun paperia pyörittää jos jaksaa, miehet tekee työt ja heidän palvomansa raha virtaa. 

 

Sikti vaijka on omaisuutta enemmän olen vähemmän onnellinen. Ennen moni

Ei riipu rahavaroistakaan. Aika moni käyhä akateeminen haluaa nimenomaan päteä akateemisuudellaan ja yliopistoopinnoillaan, kun ei palkallakaan oikein voi. Samoin vanhoissa akateemisissa suvuissa on myös paine onnistua, kun kattelee jonkun isopapan muotokuvia, j aitse ei ehkä sitten olekaan niin hyvin pärjännyt.Pätemisen tarve lähtee kaikilla ihmisillä omasta riittämättömyyden tunteesta, täysin riippumatta loppututkinnosta. Aika usein ne pärjänneet on rennompia, ei ole niin tarvetta esittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä edes mieti puolison suvun koulutustaustoja. Miksi pitäisi?

Jos siihen olisi tarvetta, voisit olla peräisin sellaisesta asetelmasta, jolle kysymykseni olen osoittanut, mutta et siis ole.

Kuten on jo monesti todettu, niin se ettei havaitse eroja johtuu siitä, että elää ympäristössä joissa niitä ei ole eli kaikki oman elämänpiirin ihmiset kuuluvat keskiluokkaan. Ap

Miten niin? Omasta perheestäni kaikki on järjestäen akateemisia, mieheni taas ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

 

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

Niinpä, miksi tosiaan kukaan työskentelisi järkevästi työparina, kun vaihtoehtona on työskennellä tehottomasti ja nokkaa muiden ammattitaidolle nostellen?

T. Työelämästä pihalla oleva palsta-akateeminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

 

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

Niinpä, miksi tosiaan kukaan työskentelisi järkevästi työparina, kun vaihtoehtona on työskennellä tehottomasti ja nokkaa muiden ammattitaidolle nostellen?

T. Työelämästä pihalla oleva palsta-akateeminen

 

Jos halutaan työskennellä järkevästi työparina, työskennellään toisen sosiaalityöntekijän kanssa. Samoin sosionomit voivat pariutua keskenään palveluissa.

"Luokista puhuttiin paljon ennen Bourdieuta. Kun minä opiskelin sosiologiaa, Bourdieu oli uutta ja hienoa. Monet vanhemman polven sosiologit, jotka olivat tutkineet suomalaista luokkayhteiskuntaa, pitivät hänen teoriataan huonosti Suomen olosuhteisiin sovellettavana. Aika nuori olet, jos pidät Bourdieuta klassikkona, jota ilman yhteiskuntaluokista ei voi puhua."

Jos oikeasti olisit opiskellut yliopistossa sosiologiaa tai jotain muuta humanistista ainetta, ymmärtäisit, että jokainen klassikko rakentuu tietylle ajatteluperinteelle, jota hän varioi vastaansanomattoman tuoreesti ja luovasti, jolloin paradigma muuttuu. Se on klassikon määritelmä. Ap

Ap itse julistaa, ettei tunne ketään duunaritaustaista (mikä tuntuu kohtalaisen kummalliselta), mutta on sitä mieltä, ettei eroja ehkä havaitse, jos oman elämänpiirin ihmiset on samantaustaisia. Etkö itse ap huomaa ristiriitaa? Sinun elämään ei omien sanojesi mukaan kuulu yhtään duunaria. Meidän monen muun (varmasti enemmistön) elämään kuuluu. 

Täällä on monet kertoneet omia kokemuksiaann, mutta sivuutat ne, kun ne ei vastaa sinun jäykkää käsitystäsi luokkaeroista.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Ainakin minulla. Samoin heidän vanhempansa. 1800-luvun alkua ennen naisia koulutettiin oleellisesti vähemmän kuin nykyään, joten sitä ennen vain miehiä akateemisiä, mutta sukututkimuksen mukaan 1500 luvulta kaikilla miehillä on ollut nykyisen systeemin mukaisesti yliopistotutkinto.

"Se on sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta ei kaikille, että jo 1800-luvulla myös naiset opiskelivat yliopistoissa, vaikkakaan eivät välttämättä tutkintoon asti kuten eivät kaikki miehetkään. Ehkäpä haet nyt sellaista mallia kuin nykyajan koulutussysteemi, jossa jokainen hankkii tietyn tutkinnon, jonka avulla toimitaan ammatissa. 

Tästäkin jo kirjoitin pariin kertaan ketjun aiemmassa vaiheessa, että kyseessä on akatemisuus siinä merkityksessä, että hankitaan sivistystä tieteiden ja taiteiden parissa. Toki omassa suvussani äidin puolelta naiset toimivat myös ammatissa, johon he hankkivat koulutusta yliopistosta ja muualtakin, siis 1800-luvun puolella.

Palataan jälleen siihen, että usein kuvitellaan, että historiassa kaikilla naisilla ja lapsilla tai köyhillä oli äärimmäisen rajoitettu elämä. Niinhän asia ei ollut. Ihmisiä ja perheitä oli tuolloinkin hyvin erilaisia. Toki myönnän, että oma sukuni äidin puolelta oli poikkeus, mutta on sellaisia muuallakin. Kun lukee historiaa, siihen törmää yhtenään, siis mikrohistorian parissa myös eikä vain äärimmäisen eliitin parissa (kuninkaalliset). Tyttöjen koulutus on kyllä ollut tärkeää Alppien pohjoispuolella aina eliitin parissa, se vain ei saanut purkautua luostariin asti reformaation jälkeen. Ap"

Olen erinomaisen tietoinen siitä, että naisia opiskeli yliopistossa jo 1800-luvulla. Mutta heitä oli oikeasti todella vähän, ja ainakin monet tunnetut 1800-luvun naisylioppilaat jäivät naimattomiksi, olettaisin että omasta halustaan. Suurimmalla osalla säätyläistytöistä ei ollut mahdollisuutta opiskella ylioppilaaksi. (Ja nyt varmaan pitää tehdä selväksi, että tiedän ylioppilaan tarkoittavan tässä kontekstissa yliopiston opiskelijaksi hyväksyttyä henkilöä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

 

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

Niinpä, miksi tosiaan kukaan työskentelisi järkevästi työparina, kun vaihtoehtona on työskennellä tehottomasti ja nokkaa muiden ammattitaidolle nostellen?

T. Työelämästä pihalla oleva palsta-akateeminen

 

Jos halutaan työskennellä järkevästi työparina, työskennellään toisen sosiaalityöntekijän kanssa. Samoin sosionomit voivat pariutua keskenään palveluissa.

Sosiaalityöntekijät ja sosionomit ovat eri mieltä kuin sinä, vaikka miten jankkaisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."

Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.

Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen ammattiin, jolla pystyi itsensä elättämään, mutta

Siellä, missä minä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni, keskiluokkaiset akateemisten perheitten lapset harrastivat mm. partiota, viulunsoittoa, klassista musiikkia, balettia ja ratsastusta. Työläiskotien lapset harrastivat mm. Nuoria Kotkia, kitaran tai rumpujen soittoa bändissä, joka soitti kevyttä musiikkia, urheilua Työväen urheiluseurassa ja kaupungin nuorisotalolla hengailua. Ei noihin harrastuksiin tietenkään mitään virallisia esteitä ollut liittyä kotitaustasta huolimatta, mutta vanhemmat tekivät usein selväksi, mikä oli toivottavaa. Esimerkiksi meidän partioon tuli pari työläistaustaista, mutta joutuivat lopettamaan, kun vanhemmat eivät halunneet, että he käyvät siellä, ja heidät laitettiin Nuoriin Kotkiin. Minä menin jossain vaiheessa nuorena uimahallilla liittymään TUL:laiseen uimaseuraan, mutta vanhemmat aika nopeasti ohjasivat vaihtamaan SVUL:laiseen. Tällä tavalla ne piirit alkoivat eriytyä jo lapsena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.

No akateemisissa laitoksissa jos työskentelee, lähes kaikki työkaverit ovat akateemisia ja opiskelijatkin hyvin lähellä sitä. 

On eri asia olla hyvänpäivän tuttu, kuin olla ystävä ja tuntea joku hyvin. 

Eikös nyt ollut puhe perhetaustoista? Mikä se semmoinen työpaikka on, jossa on vain akateemisia perhetaustoja kaikilla?

Joku mainitsi t

Ja olet hänen hyvä ystävä! Hienoa, kivat sulle. Tuohan muuttaa nyt ihan kaiken tässä keskustelussa.

En ihan ymmärrä, mitä merkitystä on sillä kuinka monennen polven akateeminen joku on. Eihän ihminen pysty vastaamaan kuin omasta koulutuksestaan.

"No, kyllä varsinkin yliopistoura, joka kai on jonkinlainen akateemisuuden kulminaatio, nimenomaisesti määrittelee elämää. Luin yhden lehden, jossa yliopiston eläkeläiset kertoi, miten aikoivat eläkepäiviään viettää. Yksikään ei puhunut esim. aikomuksesta viettää lastenlasten kanssa aikaa, vaan kaikki mainostivat kuinka kiva pn nyt tehdä tutkimuksia ja julkaisuja, kun ei opetusvelvollisuus häiritse."

Heh, nimenomaan, tutkijan ammatti on kutsumusammatti eikä siitä pysty irtautumaan edes silloin, kun järki ei välttämättä enää niin hyvin leikkaa. Jopa muistisairaus voi jäädä pitkäksi aikaa diagnosoimatta, koska lähtötaso on suhteellisen korkea ja henkilö ei jää missään normimuistitestissä kiinni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Ainakin minulla. Samoin heidän vanhempansa. 1800-luvun alkua ennen naisia koulutettiin oleellisesti vähemmän kuin nykyään, joten sitä ennen vain miehiä akateemisiä, mutta sukututkimuksen mukaan 1500 luvulta kaikilla miehillä on ollut nykyisen systeemin mukaisesti yliopistotutkinto.

Tämähän ei ole edes matemaattisesti mahdollista.

Eikä ole mahdollista edes tutkia kaikkia sukulaisiaan 1500-luvulle. Olet voinut tutkia joitakin sukuhaaroja, mutta et millään kaikkia. Kaikilla ei myöskään voi olla yliopistotutkintoa 1500-luvulle saakka.