Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

"Useampi kuin kaksi sukupolvea on aika suppea määritelmä. Esimerkiksi omalla kohdallani kolmas sukupolvi taaksepäin tarkoittaa 20- ja 30-luvuilla syntyneitä isovanhempiani, joista osa on vielä elossakin. Sitten jos mennään 1800-luvun puolelle ja sukupolvia on useita, voidaan jo puhua vanhasta suvusta. Ja sinne asti kun mennään, päädytään tilanteeseen missä suvun päätrendi ei ole akateemisuus. Paremmissakaan perheissä tyttäriä ei pääosin koulutettu kovin pitkälle. Monissa perheissä pojistakin vain osa lähti yliopistoon, pääosin he joille ei ollut muuta perintöä ja jotka eivät valinneet sotilasuraa."

Se on sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta ei kaikille, että jo 1800-luvulla myös naiset opiskelivat yliopistoissa, vaikkakaan eivät välttämättä tutkintoon asti kuten eivät kaikki miehetkään. Ehkäpä haet nyt sellaista mallia kuin nykyajan koulutussysteemi, jossa jokainen hankkii tietyn tutkinnon, jonka avulla toimitaan ammatissa. 

Naisten piti vain hakea vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen yliopistossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Ainakin minulla. Samoin heidän vanhempansa. 1800-luvun alkua ennen naisia koulutettiin oleellisesti vähemmän kuin nykyään, joten sitä ennen vain miehiä akateemisiä, mutta sukututkimuksen mukaan 1500 luvulta kaikilla miehillä on ollut nykyisen systeemin mukaisesti yliopistotutkinto.

Tämähän ei ole edes matemaattisesti mahdollista.

Eikä ole mahdollista edes tutkia kaikkia sukulaisiaan 1500-luvulle. Olet voinut tutkia joitakin sukuhaaroja, mutta et millään kaikkia. Kaikilla ei myöskään voi olla yliopistotutkintoa 1500-luvulle saakka.

Ihan helppoa se on, eikä minun tarvitse tutkia kaikkia sukuhaaroja, pelkästään vanhempiani, heidän

Totta, meidänkin suvusta löytyy sukuselvitysten tekijöitä, sehän on nykyisin myös hyvin helppoa, varsinkin, jos on paljon kirjallisia lähteitä arkistojen lisäksi. Ns. kulttuurisuvuista löytyy usein paljon materiaalia, vaikkakaan ei suvun kaikista jäsenistä. Heidän osaltaan arvitaan enemmän työtä sen hahmottamiseksi mitä tietyissä käänteissä oikein on tapahtunut. Eihän vaikkapa elämäkerta tai omaelämäkerta, kirjeet tai päiväkirjat anna asioista objektiivista kuvaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Useampi kuin kaksi sukupolvea on aika suppea määritelmä. Esimerkiksi omalla kohdallani kolmas sukupolvi taaksepäin tarkoittaa 20- ja 30-luvuilla syntyneitä isovanhempiani, joista osa on vielä elossakin. Sitten jos mennään 1800-luvun puolelle ja sukupolvia on useita, voidaan jo puhua vanhasta suvusta. Ja sinne asti kun mennään, päädytään tilanteeseen missä suvun päätrendi ei ole akateemisuus. Paremmissakaan perheissä tyttäriä ei pääosin koulutettu kovin pitkälle. Monissa perheissä pojistakin vain osa lähti yliopistoon, pääosin he joille ei ollut muuta perintöä ja jotka eivät valinneet sotilasuraa."

Se on sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta ei kaikille, että jo 1800-luvulla myös naiset opiskelivat yliopistoissa, vaikkakaan eivät välttämättä tutkintoon asti kuten eivät kaikki miehetkään. Ehkäpä haet nyt sellaista mallia kuin nykyajan koulutussysteemi, jossa jokainen hankkii tietyn

Silti äärimmäisen harva nainen opiskeli yliopistossa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap itse julistaa, ettei tunne ketään duunaritaustaista (mikä tuntuu kohtalaisen kummalliselta), mutta on sitä mieltä, ettei eroja ehkä havaitse, jos oman elämänpiirin ihmiset on samantaustaisia. Etkö itse ap huomaa ristiriitaa? Sinun elämään ei omien sanojesi mukaan kuulu yhtään duunaria. Meidän monen muun (varmasti enemmistön) elämään kuuluu. 

Täällä on monet kertoneet omia kokemuksiaann, mutta sivuutat ne, kun ne ei vastaa sinun jäykkää käsitystäsi luokkaeroista.

En oikein ole julistajatyyppinen ihminen. Olen jo ketjun alkupäässä monen muun ohella vastannut päivittelyihin, joita on sivukaupalla tästä aiheesta. Eli olenhan minä tavannut duunareita ja seurustellutkin parin kanssa nuorempana, mutta enää ei ole ystävinä tai tuttavina duunareita. Kontaktit rajoittuvat työmiehiin ja vastaaviin, ja tämä on kyllä nyt jo riittävän monta kertaa selitetty.

Jos olet perehtynyt tutkimukseen, sinun pitäisi tietää, että yhteiskuntaluokat ja niiden rajat on paljon häilyvämpiä ja monimutkaisempia ja siksi monitulkintaisempia kuin suoraviivaiset jaottelut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh. Olen ollut töissä suuren kaupungin sosiaalitoimistossa ja kyllä sosiaalityöntekijä (YTM, VTM) ja sosiaaliohjaaja (Sosionomi AMK) toimivat hyvin tiiviinä työparina ja työskentelivät samassa rakennuksessa samassa kerroksessa ja jakoivat taukotilat.

 

Miksi sossu ja sosionomi työskentelisivät työparina. Sossuhan tekee ja vastaa kaikista päätöksistä.

Niinpä, miksi tosiaan kukaan työskentelisi järkevästi työparina, kun vaihtoehtona on työskennellä tehottomasti ja nokkaa muiden ammattitaidolle nostellen?

T. Työelämästä pihalla oleva palsta-akateeminen

 

Jos halutaan työskennellä järkevästi työparina, työskennellään toisen sosiaalityöntekijän kanssa. Samoin sosionomit voivat pariutua keskenään p

Suunitelmia päivitetään jatkuvasti. Keneltä muulta kuin asiakkaan kanssa tiiviisti työskentelevältä sosiaaliohjaajalta sosiaalityöntekijä saa tietoa siitä, mitä asiakasperheessä tapahtuu? Meillä ainakaan sosiaalityöntekijällä ei ole aikaa tehdä niin paljon asiakastyötä, joten aika ummikkona sitä saisi asioista päättää, jos ei olisi työparina sosiaaliohjaajaa.

Miksi kukaan haluaisi ratsastella vanhempiensa, isovanhempiensa tai muiden esivanhempiensa akateemisuuksilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Ainakin minulla. Samoin heidän vanhempansa. 1800-luvun alkua ennen naisia koulutettiin oleellisesti vähemmän kuin nykyään, joten sitä ennen vain miehiä akateemisiä, mutta sukututkimuksen mukaan 1500 luvulta kaikilla miehillä on ollut nykyisen systeemin mukaisesti yliopistotutkinto.

Hauska tarina. Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, on perustettu 1600-luvun puolivälissä. Sitä ennen ulkomaisissa yliopistoissa opiskeleminen oli suomalaisille harvinaista herkkua, ja sinne päätyivätkin lähinnä korkeisiin kirkon ja valtion virkoihin tähtäävät miehet. 1500-luvun eurooppalaisten yliopistojen, Turun akatemian tai edes Helsingin yliopiston alkuaikojen tutkintoja ei voi pitää täysin verrannollisina nykyisiin..

Niin, on varmasti uskottava, että Suomessa ei ollut kukaan opiskellut missään ennen Turun yliopistoa. Tukholmassakaan ei voinut käydä, ja noi sukulaisten Ranskan ja Venäjän oppilaitosten tutkinnot oli silloin helpompi väärentää, kun riitti, että osasi ne kirjoittaa? No, mulle ihan sama mitä mieltä olet. Itse olen kokenut tuon pitkän akateemisuuden lähinnä suorituspaineita aiheuttavana.



Joku olisi voinut kertoa, että akateemisuuteen tarvitaan siis suomalainen loppututkinto? Tohtoraatti Cambridgestä ei kelpaa?

Minulla on ystäviä ja sukulaisia kaikenlaisista taustoista enkä ole huomannut mitään sen kummempia eroja akateemista tai muiden välillä. Eiköhän kyse ole siis jostain itserakennetusta uskomuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi ratsastella vanhempiensa, isovanhempiensa tai muiden esivanhempiensa akateemisuuksilla?

Siksi, kun on huono itsetunto, joka vaatii jatkuvaa pönkitystä. Samaa sarjaa kuin ylvästely rahalla, puolisolla ja vastaavalla. Oma identiteetti halutaan rakentaa silloin tällaisen varaan.

"Naisten piti vain hakea vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen yliopistossa..."

Voit lukea tuosta aiheesta lisää vaikka kirjasta Mäkinen, Engman, Naisten aika, Valkoinen varis ja muita oppineita naisia. Tai uutuuskirjassta Helttunen, Kynällä raivattu reitti, suomalaisia kirjailijanaisia. 

Taisin jo mainita, että minun sukuni naiset äidin puolelta 1800-luvulla eivät asuneet Suomessa vielä. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Ainakin minulla. Samoin heidän vanhempansa. 1800-luvun alkua ennen naisia koulutettiin oleellisesti vähemmän kuin nykyään, joten sitä ennen vain miehiä akateemisiä, mutta sukututkimuksen mukaan 1500 luvulta kaikilla miehillä on ollut nykyisen systeemin mukaisesti yliopistotutkinto.

Hauska tarina. Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, on perustettu 1600-luvun puolivälissä. Sitä ennen ulkomaisissa yliopistoissa opiskeleminen oli suomalaisille harvinaista herkkua, ja sinne päätyivätkin lähinnä korkeisiin kirkon ja valtion virkoihin tähtäävät miehet. 1500-luvun eurooppalaisten yliopistojen, Turun akatemian tai edes Helsingin yliopiston alkuaikojen tutkintoja e

Näytä mulle suku, jossa kaikki esi-isät 1500-luvulla on pelkästään jotain ulkomaan akateemisia. Ei edes yksikään aatelissuku Keski-Euroopassakaan lähde tällaiseen pajunköyteen. 

"Jos olet perehtynyt tutkimukseen, sinun pitäisi tietää, että yhteiskuntaluokat ja niiden rajat on paljon häilyvämpiä ja monimutkaisempia ja siksi monitulkintaisempia kuin suoraviivaiset jaottelut. "

Kyllä minä hieman olen tutkimukseen perehtynyt, kun olen sitä työksenikin tehnyt. Ap

Vaikkein minäkään uskonut luokkaeroihin vielä viisi vuotta sitten siinä määärin kun olen niitä havainnut palstalle tuloni jälkeen. 

Luulen, että tulkitset hieman pieleen näitä asioita nyt. Et sinä voi tietää, kuka ja mistä lähtökohdista käsin kirjoittelee noita juttuja, jotka olet tulkinnut siten, että luokkaeroja voimakkaasti on. Oletko aidosti sitä ajatellut? 

Tarkoitan, että kirjoitus, jonka tulkitset vahvistavan käsitystäsi luokkaeroista, koska siinä on mielestäsi on "työväenluokkaisia elementtejä", kuten vaikkapa kiroilua, alatyylistä ilmaisua tms. voikin tulla akateemikkosuvun vesan kynästä. Mistä me voisimme sen tietää?

Minä en usko luokkaerojen kasvaneen, päinvastoin. Kerroin tuossa edellä oman sukuni tarinasta hieman ja olen itse todellakin kokenut muutoksen. Kyllä minäkin muistan tarinat, miten asemansa ja luokkansa vuoksi ei olisi tullut kuuloonkaan asioida säästöpankissa tai elannossa. Oma sukupolveni (ja jo oikeastaan vanhempieni) luonnollisesti antaa moiselle pitkät ja asioi siellä, missä sen edullisimmaksi näkee.

Aito kansainvälistyminen, asuminen eri maissa, matkailu, jne. on muuttanut kuvaa suuresti myös. Nämä ovat asioita, jotka ovat nykyään mahdollisia kaikille, joita ne kiinnostavat ja omiaan kaventamaan luokkaeroja.

Vierailija kirjoitti:

"Naisten piti vain hakea vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen yliopistossa..."

Voit lukea tuosta aiheesta lisää vaikka kirjasta Mäkinen, Engman, Naisten aika, Valkoinen varis ja muita oppineita naisia. Tai uutuuskirjassta Helttunen, Kynällä raivattu reitti, suomalaisia kirjailijanaisia. 

Taisin jo mainita, että minun sukuni naiset äidin puolelta 1800-luvulla eivät asuneet Suomessa vielä. Ap 

Mihin unohtui isän suku? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."

Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.

Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollisuudet olivat rajalliset, jolloin jäätiin siihen am

Heh, minä kans liityin nuoriin kotkiin ja olin siitä ihan intona. Äiti ja isoveli puhuivat siitä pois. Samoin suunnittelin meneväni yläasteen jälkeen päiväkotiin töihin. Kaveri oli mennyt ja sitä kautta olis voinut kouluttautua myös lastenhoitajaksi. Ei käynyt perheelle. Siten on akateeminen perhe ohjannut valintoja. Tosin ei eristänyt minua kavereista, jotka kävivät kotkissa ym. Uusi asuinalue, sinne muutti paljon hyvin eritaustaisia perheitä. Sain terveet lähtökohdat kaikesta huolimatta.

Meillä akateeminen suku sekä isän että äidin puolelta. Miehen suku aivan ääripäätä. Ja todella kaduttaa, että tuli lapset siihen sukuun tehtyä. Onneksi ei olla juuri tekemisissä enää kun ei hermot kestä sitä typeryyttä ja ei kaivata sieltä mitään esimerkkiä lapsille. Ovat yksinkertaisia joka mahdollisella tavalla. Sosiaalisia tolloja, moukkia, ei mitään ymmärrystä ja tilannetajua miten missäkin käyttäydytään. Aina saa hävetä tätä sakkia. 

Jotenkin sitä ajatteli naivina nuorena ettei se niin haittaisi. Mutta kyllä se haittaa. Olisi kiva, että lapsilla olisi fiksu ja mukava suku molemmin puolin. 

Joku olisi voinut kertoa, että akateemisuuteen tarvitaan siis suomalainen loppututkinto? Tohtoraatti Cambridgestä ei kelpaa?

 No onko se 1500-luvun Cambridgen tohtoraatti verrannollinen nykypäivään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä."

Tuollaisia työväenluokkaisi ihmisiä oli kyllä ennen paljon. Nykyään taas nuoremmissa enää tosi vähän. Duunarien ja akateemisten elämäntyylit ja kiinnostukset ovat eriytyneet paljon enemmän kuin mitä se oli ennen.

Johtunee siitä, et nykyään tiedon-ja kulttuurinjanoiset voivat hakeutua opiskelemaan aloja, jotka sitten ruokkivat noita mielenkiinnon kohteita. Ja sitten nämä eivät olekaan enää työläisiä. Ennen mahdollis

Mun tuntemat nuoret kotkat on tänä päivänä korkeasti koulutettuja. Ei mitenkään ole rajoittanut mahdollisuuksia. Osa jopa harrasti sitä teini-iässä uraansa edistääkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Luokista puhuttiin paljon ennen Bourdieuta. Kun minä opiskelin sosiologiaa, Bourdieu oli uutta ja hienoa. Monet vanhemman polven sosiologit, jotka olivat tutkineet suomalaista luokkayhteiskuntaa, pitivät hänen teoriataan huonosti Suomen olosuhteisiin sovellettavana. Aika nuori olet, jos pidät Bourdieuta klassikkona, jota ilman yhteiskuntaluokista ei voi puhua."

Jos oikeasti olisit opiskellut yliopistossa sosiologiaa tai jotain muuta humanistista ainetta, ymmärtäisit, että jokainen klassikko rakentuu tietylle ajatteluperinteelle, jota hän varioi vastaansanomattoman tuoreesti ja luovasti, jolloin paradigma muuttuu. Se on klassikon määritelmä. Ap

 

Sosiologia ei ole humanistinen aine (vaikka ehkä ranskalaisen sosiologian rantautuminen Suomeen on vienyt sitä enemmän siihen suuntaan). 

On se, jos palstan persuilta kysytään :D  Ap

Siis palstaltako niitä luokkaeroja nykyään etsitään? Täällä tohtori voi rauhassa kiroilla ja öyhöttää. Menee sitten "työväestön" piikkiin.