Krooninen yksinäisyys onkin ihmiselle pahempi asia kuin mitä aiemmin ymmärretty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Koulu- ja työpaikkakiusaamiseen tulee viimein puuttua aikuisen oikeasti. Pitkäaikainen kiusaaminen tuottaa yksinäisiä ihmisiä.

Tai entäs jos kiusaaminen saattaisi mahdollisesti olla sittenkin kiusatun oma vika?

Joissain tapauksessa tuokin on mahdollista, mutta joskus kiusaaminen on subjektiivinen kokemus. Sama kohtelu voi siis toisesta tuntua kiusaamiselta ja toisesta taas ei. Mulla oli koko lukioajanystävä, joka sitten pari vuotta yo-kirjoitusten jälkeen kertoi, että oli käynyt terapiassakin koulukiusaamisen vuoksi. Olin aivan äimänä, koska en missään vaiheessa koko 3 vuoden aikana huomannut häntä kiusattavan. Me kuitenkin vietettiin lähes kaikki välitunnitkin yhdessä. Hän olisi kuitenkin halunnut päästä luokan nk suosittujen tyttöjen joukkoon, mutta häntä ei sinne oltu huolittu. Mä taas en ollut kiinnostunut dokaamisesta ja röökinpoltosta, joten en edes yrittänyt päästä siihen porukkaan. Vähän kyllä silloin hiersi, että aijaa, teeskentelit mun ystävääni vain siksi, ettet kelvannut siihen porukkaan, johon olisit oikeasti halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Se että "yksinöisyydelle pitää tehdä jotain" keskustelu muuttui pandemian jälkeen "kaikki tuntee joskus yksinäisyyttä mutta se menee ohi" kettuiluksi ottaa päähän kun itse joutuu olemaan koko ajan yksin eikä se että tunkee itsensä väkijoukkoon vie pahaa oloa pois vaan pahentaa sitä. Mitään läheisiä kavereita ei ole koskaan ollut eivätkä sukulaisetkaan halua pitää mitään yhteyttä. Ja on kettumaista päästä minnekään töihin kun ei tiedä eikä tunne ketään joka voisi auttaa ja ne jotka tietää edes jotenkuten eivät edes suostu auttamaan vaikka sanotaan että työllistyäkseen tarvitaan suosittelijoita ja suhteita.

Miten sinun mielestäsi yksinäisiä piäisi auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse viihdyn paremmin yksin ollessani ja tehdessäni omia asioitani kuten luen ja neulon. Sen sijaan pakotettu sosialisoiminen ahdistaa ja vie voimia mikä vaatii yksin oloa palautumiseen jotta taas jaksaa. Usein se että käy töissä riittää päivän sosiaaliseksi annokseksi ja kotona olen onnellinen että saan olla yksin.

Oletko minä? Paitsi että minä virkkaan 😄 No, kyllä joskus kaipaisin jotakuta, jonka kutsua vaikka kylään tai jonka kanssa mennä piknikille. Mutta mitään kovin tiuhaa näkemistä en jaksa kyllä. Tai soittelua.

Oletteko sinkkuja myös?

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin on kokemusta yksintyöskentelystä aspana ja se oli kyllä ihan vihonviimeinen työ koska olen totaaliyksinäinen.

Siinä just nimenomaan tulee hyvin selväksi se, ettei tässä maailmassa kelpaa tai ole tarpeellinen muille ihmisille kuin siksi, että ne saa ja voi oksentaa päälle saa kaiken paskan. Mistään ei saa vapaallakaan positiivista vastapainoa eli tuo sitten sai aikaan sen, että olen melkoinen ihmisvihaaja eikä sitä ainakaan vähennä se, että asun kerrostalossa. Tässäkin saa muista ihmisistä vain kaikki mahdolliset haitat ja häiriöt.

Jep, se voi kyllä aluksi tehdä hyvää olla töissä ihmisten ilmoilla, mutta pitemmän päälle se ei riitä, että saa ihmiskontaktia vaan, koska palvelet heitä

Vierailija kirjoitti:

tunnen muutaman yksinäisyydestä kärsivän ihmisen ja monia yksinäisiä, jotka eivät siitä kärsi, vaan ovat mielellään yksin tai heillä ihan pari läheistä ihmissuhdetta, joita tapaavat harvakseltaan.

 

Nämä kroonisesti yksinäisyydestä kärsivät ovat kaikki sellaisia, että eivät viitsi astua oman ukavuusalueensa ulkopuolelle eivätkä ymmärrä sosiaalista peliä (=ihmissuhteiden luomista ja niiden ylläpitoa). Esimerkiksi, jos heitä pyytää vaikka peli-iltaan pelaamaan vaikka monopolia (ihan jokainen voi tähän laittaa haluamansa pelin nimen), niin alkaa vinkuminen, että "kun miinä en tykkää monolista". Kun yrittää selittää, että siinä ei olekaan kyse siitä, että tykkääkö joku monopolista vai ei, vaan siitä, että kokoonnutaan yhteen tekemään jotain ja sen jonkun tekemisen sivussa rupatellaan kivoja ja vietetään iltaa, tutustutaan toisiimme ja syvennetään ihmissuhteita. "mutta kun en tykkää monopolista". Sitten pi

Kelle tahansa voi olla iso kynnys lähteä peli-iltaan ihmisten kanssa keitä ei entuudestaan tunne. Kaikki eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita luonnostaan, jotkut ovat jopa ujoja jolloin negatiiviset tunteet ovat suuremmat. Tälläisillakin ihmisilla voi silti olla suuret kaveripiirit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin paljon yksinäisiä? Joku reipas jonnekin puskaradioon ilmoittamaan, että silloin ja silloin yksinäisten tapaaminen siellä ja siellä.

Vai onko yksinäiseksi itsensä tuntevien joukossa ketään reipasta? 

 

Miksi tämä mun ehdotus sai niin paljon miinuksia? Pitäisikö jonkun muun siis järjestää yksinäisille seuraa? Haluavatko yksinäiset olla ilman seuraa ja uhriutua?

Miksi oikeasti joku yksinäinen ja seuraa kaipaava ei voi järjestää tapahtumaa, jossa yksinäiset voivat tavata toisiaan, ja kenties osa löytää jonkun kanssa yhteisen sävelen, ja syntyy ystävyyksiä.

Pitääkö minun järjestää tämä teille? 

 

 

 

Oletpas ilkeä. Itselläni oli nuorena jonkunlainen sosiaalinen piiri tai ainakin näin

He eivät pidä sinusta, hyväksy se. Äläkä anna heidän kohdella sinua noin.

Kyllä minä kehtaisin väittää että terveyteni kärsisi enemmän parisuhteessa kokemusteni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Yhteiskunta voisi poistaa henkisenpolun kulkijat, jotka saarnaavat aiheesta: Se mistä puhut lisääntyy. Siinä kohtaa viedään oikeus puhua kipeistä ja satuttavaista kokemuksista ja suljetaan ihmiset entistä enemmän yksinäisyyteen. 

Keitä on henkisenpolun kulkijat? 

Ne on niitä pakkopositiivisuuteen pakottajia kuten se Minkkinen esimerkiksi tai Nordin