Krooninen yksinäisyys onkin ihmiselle pahempi asia kuin mitä aiemmin ymmärretty

Itse nimenomaan pidän Suomesta sen takia että täällä saa olla yksin ja rauhassa sekä valita koska sosialisoi ja kuinka paljon sosiaalisuutta haluaa.

Kuulunut ja vanha aihe. Voisitteko jo keksiä jotain muuta keskusteltavaa ja vaihtaa ääntä kellossa sen sijaan että aina jauhetaan samaa aihetta uudelleen ja uudelleen vaikka enemmistö on jo kyllästynyt jo siihen?

Ei yksinäisyys mene helposti ohi. Eihän muuten olisi edes kyse yksinäisyydestä.

Palstan nepsyt unohtaneet ottaa lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on typerää että keskustelu yksinäisyydestä päättyi siihen että koronasulku päättyi eikä ollut enää valta enemmistön ongelma aivan kuin ongelma olisi ratkaistu sillä että sulkutila purettiin. Mutta siitä huolimatta yksinäisiä on edelleen kuten oli jo ennen pandemiaa. Keskustelu aiheesta ja ratkaisun löytämisestä pitäisi puhua jälleen kuten ennenkin.

Elämme äärimmäisen kilpailuhenkisessä ja yksilökeskeisessä kulttuurissa, lisäksi joku puolet porukasta aivan netti/somekoukussa. Todella monen yksinäisyyden juuret ovat koulukiusaamisessa eikä sillekään nähtävästi pystytä tekemään yhtään mitään, raaistuu vaan. Oman osuuteni koitan hoitaa vapaaehtoistyön kautta ja pitämällä yhteyttä muista yhteyksistä tuttuun ihmiseen jolla psyykkistä vaivaa. Pitää yrittää olla osa ratkaisua, pitää toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin niin ette ole enää yksinäisiä eikä tarvitse valittaa. Siihen kyllöstyi että valitteli ja kitisitte yksinäisyydestä viimeiset kymmenen vuotta mutta siitä huolimatta kieltöytdyitte hankkimasta itsellenne elämää, harrastuksia ja käymään ulkona kuten puistoissa, kirjastoissa ja kahviloissa.

Käyn töissä, matkustelen yksin on harrastuksia, käyn museoissa, ulkoilemassa, vkl lounaalla. Mut aina yksin, töitä lukuunottamatta. Kotona tulee aina oltua yksin. Kaikilla ei vaan ole sitä "auraa" että muut kiinnostuisivat.

 

Minulla on tämä. Minkä voin sille että kärsin sosiaalisesta kömpelyydestä enkä ole kiinnostava. Yksin olen ja yksin kuolen. Yrittänyt olen vuosia saada kavereita mutta yleensä juttu lysähtää koska toista ei kiinnosta. Ja ihan normaali olen ja vaikka normaalei

Yksinäisyys voi olla kohtalona myös hieman yllättäen. Itse olen eronnut ja omia lapsia lukuunottamatta melkein kaikki sukulaiset ovat kuolleet. Vanhemmat, sedät ja tädit ja heidän puolisot. Parhaat ystävät asuvat kaukana.

Töitä kyllä teen hullun lailla pitkiä päiviä mutta etänä. Työkaverit eivät ole Suomessa joten ei ole mitään toimistoa jossa tavata. Monia vuosia kävin yksin siellä ja täällä, mutta pidemmän päälle kiinnostus lopahtaa tehdä sitä aina yksin. Sitten kun vielä sairaus vaikeuttaa liikkumista rajoittaen elämää isosti, niin eipä siinä kahviloissa ja tapahtumissa juuri juosta jos kivun takia pitää päästä vartin välein istumaan. Rahasta ei ole meneminen kiinni.

Ton vittumaisen kommentin kirjoittaja tulee vielä itse huomaamaan myöhemmin, ettei elämä aina mene oman kässärin mukaan. Sitten kun kasvaa aikuiseksi ja elämän kukkein aika on takana, sitä saattaa olla toisenlainen todellisuus ja ymmärrys edessä päin.

Se että "yksinöisyydelle pitää tehdä jotain" keskustelu muuttui pandemian jälkeen "kaikki tuntee joskus yksinäisyyttä mutta se menee ohi" kettuiluksi ottaa päähän kun itse joutuu olemaan koko ajan yksin eikä se että tunkee itsensä väkijoukkoon vie pahaa oloa pois vaan pahentaa sitä. Mitään läheisiä kavereita ei ole koskaan ollut eivätkä sukulaisetkaan halua pitää mitään yhteyttä. Ja on kettumaista päästä minnekään töihin kun ei tiedä eikä tunne ketään joka voisi auttaa ja ne jotka tietää edes jotenkuten eivät edes suostu auttamaan vaikka sanotaan että työllistyäkseen tarvitaan suosittelijoita ja suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tuntee joskus yksinäisyyttä ja se tuntuu meistä jokaisesta pahalta, mutta se on väliaikaista ja menee ennenpitkää ohi eikä tarvitse hoitoa. Media liioittelee yksinäisyyden vaarallisuutta kuten väittämällä sen olevan vaarallisempi kuin tupakka tai ylioaino ja aiheuttavan fyysistä kipua. Krooninen yksinäisyys on puolestaan median keksimää huuhaata ja todettu jokin aika sitten pseudotieteeksi.

 

Minä myös uskon näin. Yksinäisyyteen liittyy usein lieve- ja sivuilmiöt kuten köyhyys tai masennus ja vaikeata silloin sanoa kumpi oli ensin, muna vai kana. Huono taloudellinen tilanne kun aiheuttaa yksinäisyyden lisäksi esimerkiksi liikunnan vähäisyyttä ja ruokavalion yksipuolisuutta. Jos yksinäisellä on asiat kunnossa muuten eli saa vaikka netissä kontaktia toisiin ja on harrastuksia ja rahaa, niin en usko että ystävättömyys pelkästään aiheuttaa niin paljon ongelmia. Varsinkin, jos on kuitenkin väliaikaisia kontakteja vaikka asioidessa.

Yksinäisyys oli edellisen hallituksen aikainen puheen aihe. Mutta jos ap ei ole sattunut huomaamaan niin Suomen hallitus vaihtui viime vuonna ja nyt keskustelu koskee sitä miten työttömät saataisiin pakotettua palaamaan töihin.

He he 😂

Vierailija kirjoitti:

He he 😂

Anteeksi mitä? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin paljon yksinäisiä? Joku reipas jonnekin puskaradioon ilmoittamaan, että silloin ja silloin yksinäisten tapaaminen siellä ja siellä.

Vai onko yksinäiseksi itsensä tuntevien joukossa ketään reipasta? 

Miksi tämä mun ehdotus sai niin paljon miinuksia? Pitäisikö jonkun muun siis järjestää yksinäisille seuraa? Haluavatko yksinäiset olla ilman seuraa ja uhriutua?

Miksi oikeasti joku yksinäinen ja seuraa kaipaava ei voi järjestää tapahtumaa, jossa yksinäiset voivat tavata toisiaan, ja kenties osa löytää jonkun kanssa yhteisen sävelen, ja syntyy ystävyyksiä.

Pitääkö minun järjestää tämä teille? 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tuntee joskus yksinäisyyttä ja se tuntuu meistä jokaisesta pahalta, mutta se on väliaikaista ja menee ennenpitkää ohi eikä tarvitse hoitoa. Media liioittelee yksinäisyyden vaarallisuutta kuten väittämällä sen olevan vaarallisempi kuin tupakka tai ylioaino ja aiheuttavan fyysistä kipua. Krooninen yksinäisyys on puolestaan median keksimää huuhaata ja todettu jokin aika sitten pseudotieteeksi.

Mitäs ihmettä? 😮

Vankilassakin ankarin rangaistus on eristysselli ja edelleen heimoissa ja uskonnoissa omien parista karkoittaminen on äärimmäisin keino rangaista ja hylätä.

Sen takia pitää välillä liuottaa aivojen tulehduspesäkkeitä alkoholilla. Se tekee hyvää.

Kiva tietää. Tämähän se auttaakin yksinäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse nimenomaan pidän Suomesta sen takia että täällä saa olla yksin ja rauhassa sekä valita koska sosialisoi ja kuinka paljon sosiaalisuutta haluaa.

Ai saa vai?

Vierailija kirjoitti:

Itse viihdyn paremmin yksin ollessani ja tehdessäni omia asioitani kuten luen ja neulon. Sen sijaan pakotettu sosialisoiminen ahdistaa ja vie voimia mikä vaatii yksin oloa palautumiseen jotta taas jaksaa. Usein se että käy töissä riittää päivän sosiaaliseksi annokseksi ja kotona olen onnellinen että saan olla yksin.

Oletko minä? Paitsi että minä virkkaan 😄 No, kyllä joskus kaipaisin jotakuta, jonka kutsua vaikka kylään tai jonka kanssa mennä piknikille. Mutta mitään kovin tiuhaa näkemistä en jaksa kyllä. Tai soittelua.

Ei yksinäisyyttä voi täysin ymmärtää kuin saman kokenut. Minulla on elämässä kaikkea: työ, ystäviä, sukulaisia, harrastuksia, riittävä toimeentulo, hyvä kunto ja terveys. Ainoastaan puoliso puuttuu ja sen myötä kaikki. Vietän kaikki viikonloput, juhlapyhät ja lomat yksin, arjesta nyt puhumattakaan. Juhliin ei ole koskaan avecia, elinpiiri kutistuu, kun ei kannata pitää autoa ja hierojalla pitää käydä, jotta edes joku joskus koskisi. Yksinäisyys on todella musertavaa eikä sitä kannata vähätellä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyys mene helposti ohi. Eihän muuten olisi edes kyse yksinäisyydestä.

Eikä se aina edes helpota tai siis että siihen tottuisi iän / vuosien myötä niin, ettei tunnu missään. Se aaltoilee ja esim kesällä on ainakin itsestä kurjempi olla yksinäinen kuin talvella vaikka ei tämä totaaliyksinäisyys silloinkaan kivaa ole. Hieman helpompaa vain mitä näin kesällä, mutta kyllä se ihan samaa tuhoa tekee silloinkin.

tunnen muutaman yksinäisyydestä kärsivän ihmisen ja monia yksinäisiä, jotka eivät siitä kärsi, vaan ovat mielellään yksin tai heillä ihan pari läheistä ihmissuhdetta, joita tapaavat harvakseltaan.

Nämä kroonisesti yksinäisyydestä kärsivät ovat kaikki sellaisia, että eivät viitsi astua oman ukavuusalueensa ulkopuolelle eivätkä ymmärrä sosiaalista peliä (=ihmissuhteiden luomista ja niiden ylläpitoa). Esimerkiksi, jos heitä pyytää vaikka peli-iltaan pelaamaan vaikka monopolia (ihan jokainen voi tähän laittaa haluamansa pelin nimen), niin alkaa vinkuminen, että "kun miinä en tykkää monolista". Kun yrittää selittää, että siinä ei olekaan kyse siitä, että tykkääkö joku monopolista vai ei, vaan siitä, että kokoonnutaan yhteen tekemään jotain ja sen jonkun tekemisen sivussa rupatellaan kivoja ja vietetään iltaa, tutustutaan toisiimme ja syvennetään ihmissuhteita. "mutta kun en tykkää monopolista". Sitten pitää vain yrittää ja yrittää selittää ihan peruasioita ihmissuhteiden luomisesta ja toistaa toisin sanankääntein siitä, että tässä se monopolin pelaaminen on sivuseikka, pääasia on se, että tulee paikalle tutustumaan toisiin ja olemaan sosiaalinen. "kun minä en osaa olla sosiaalinen". Sitten pitää selittää, että ei se haittaa, että voit ennakkoon opetella vaikka jotain keskustelufraaseja tai siten olla vain siellä pääasiassa kuuntelijana, että ei siellä tarvitse olla mikään sosiaalisuuden mestari, kunhan tulee mukaan. "en tiedä, kun olen niiiiiin yksin....". Joo....

itse ainakin olen pikkuhiljaa lopettanut edes yrittämästä noiden yksinäisyydestä kärsivien tuttavieni kutsumisen mukaan, koska aina on joku pielessä miksei voi tulla eikä terapiaan voi mennä esim. kohtaamaan sosiaalisten tilanteiden pelkoaan, koska "enhän minä hllu ole, en minä mitään terapiaa tarvitse". Ei sitä jaksa vähän enemmän sosiaalisena aina kuunnella kun toinen valittaa miten kärsii yksinäisyydestä ja kun kukaan ei kutsu mukaan ja sitten kun kutsutaan, niin sekään ei kelpaa, koska toinen ei vaan tajua, että joskus pitää vain tehdä asioita, joista ei kauheasti tykkää. En minäkään eism. tykkää pelata aliasta yhtään, mutta kun toiset tykkää, niin minäkin pelaan. joskus toiste pelataan sitten jotain mistä minäkin tykkään ja joku toinen ei silloin siitä pelistä ehkä tykkää, mutta osallistuu silti, koska ymmärtää, että sillä lailla pidetään suhteista huolta. Aina ei tarvi tapaamisten olla sellaisia, että itse tykkää niistä, pitää ymmärtää antaa toisillekin jotain.

Varmasti on yksinäisyydestä kärsiviä, jotka ovat valmiita opettelemaan sosiaalisuuden aakkosia, mutta kaikki ei vaan halua ja olen ainakin itse tullut siihen tulokseen, että he vain ovat valinneet yksinäisyyden itselleen.