Krooninen yksinäisyys onkin ihmiselle pahempi asia kuin mitä aiemmin ymmärretty

Jokainen meistä tuntee joskus yksinäisyyttä ja se tuntuu meistä jokaisesta pahalta, mutta se on väliaikaista ja menee ennenpitkää ohi eikä tarvitse hoitoa. Media liioittelee yksinäisyyden vaarallisuutta kuten väittämällä sen olevan vaarallisempi kuin tupakka tai ylioaino ja aiheuttavan fyysistä kipua. Krooninen yksinäisyys on puolestaan median keksimää huuhaata ja todettu jokin aika sitten pseudotieteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tuntee joskus yksinäisyyttä ja se tuntuu meistä jokaisesta pahalta, mutta se on väliaikaista ja menee ennenpitkää ohi eikä tarvitse hoitoa. Media liioittelee yksinäisyyden vaarallisuutta kuten väittämällä sen olevan vaarallisempi kuin tupakka tai ylioaino ja aiheuttavan fyysistä kipua. Krooninen yksinäisyys on puolestaan median keksimää huuhaata ja todettu jokin aika sitten pseudotieteeksi.

Et ole ilmeisesti kokenut pitkittynyttä yksinäisyyttä, joka liittyy siihen kun annetaan ymmärtää, että on erilainen jolloin kyse ei ole konkreettisesta yksinäisyydestä vaan siitä ettei ole tekemisissä heidän kanssaan joiden joukossa kokisi yhteenkuuluvuutta.

Toisaalta ne jotka viihtyvät hyvin yksin elävät kauimmin ja onhan se niin että jos elää kauan niin ympäriltä kuolee porukat pois ja jää ihan konkreettisestikin yksin ja monella siis kuolee sukulaisetkin ja kaikilla ei niitä lapsia ole niin paljon.

Ei kiinnosta. En jaksa stressaantua taas yhdestä uutisesta 

Itse viihdyn paremmin yksin ollessani ja tehdessäni omia asioitani kuten luen ja neulon. Sen sijaan pakotettu sosialisoiminen ahdistaa ja vie voimia mikä vaatii yksin oloa palautumiseen jotta taas jaksaa. Usein se että käy töissä riittää päivän sosiaaliseksi annokseksi ja kotona olen onnellinen että saan olla yksin.

Sehän on kuin neurolepti tai joku muu vastaava sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän on kuin neurolepti tai joku muu vastaava sitten. 

Neuroleptit a.k.a. elämäntuhoajat.

Mielestäni on typerää että keskustelu yksinäisyydestä päättyi siihen että koronasulku päättyi eikä ollut enää valta enemmistön ongelma aivan kuin ongelma olisi ratkaistu sillä että sulkutila purettiin. Mutta siitä huolimatta yksinäisiä on edelleen kuten oli jo ennen pandemiaa. Keskustelu aiheesta ja ratkaisun löytämisestä pitäisi puhua jälleen kuten ennenkin.

Menkää töihin niin ette ole enää yksinäisiä eikä tarvitse valittaa. Siihen kyllöstyi että valitteli ja kitisitte yksinäisyydestä viimeiset kymmenen vuotta mutta siitä huolimatta kieltöytdyitte hankkimasta itsellenne elämää, harrastuksia ja käymään ulkona kuten puistoissa, kirjastoissa ja kahviloissa.

En ihmettele, tämä on ihan kamalaa olla lähes aina yksin

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin niin ette ole enää yksinäisiä eikä tarvitse valittaa. Siihen kyllöstyi että valitteli ja kitisitte yksinäisyydestä viimeiset kymmenen vuotta mutta siitä huolimatta kieltöytdyitte hankkimasta itsellenne elämää, harrastuksia ja käymään ulkona kuten puistoissa, kirjastoissa ja kahviloissa.

Ei työkään valttämättä poista yksinäisyyden kokemusta, jos työskentely tapahtuu pääosin yksin ja sosiaalinen vuorovaikutus on hetkellisiä asiakaskohtaamisia, joissa toistuvat samat fraasit ja rutiinit. Silloin, kun leppoisa small talk tyrmätään ja oletetaan, että pysytään tietyssä kaavassa (tai ainakin tämän vaikutelman olen saanut muutamien kevyiden rupattelu yritysten jälkeen) niin eipä työllä ole vaikutusta yksinäisyyden kokemuksen lievittämiseen. Me sanahan ei tuo kokemusta yhteisollisyydestä ellei kokemus ole sanan mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin niin ette ole enää yksinäisiä eikä tarvitse valittaa. Siihen kyllöstyi että valitteli ja kitisitte yksinäisyydestä viimeiset kymmenen vuotta mutta siitä huolimatta kieltöytdyitte hankkimasta itsellenne elämää, harrastuksia ja käymään ulkona kuten puistoissa, kirjastoissa ja kahviloissa.

Käyn töissä, matkustelen yksin on harrastuksia, käyn museoissa, ulkoilemassa, vkl lounaalla. Mut aina yksin, töitä lukuunottamatta. Kotona tulee aina oltua yksin. Kaikilla ei vaan ole sitä "auraa" että muut kiinnostuisivat.

Kuolema tulee joka tapauksessa, onko tolkkua maksimoida vähä-arvoisen elämän pituus?

Olen krooninen yksinäinen  tai sanotaanko totaaliyksinäinen ei ystäviä,ei perhettä yms. Työelämässä olen mutta ei sieltäkään saa kavereita. Olen huomannut että kun tätä masennusta on että myös sairastunut helposti. Ja aivosumua on,vaikka nukkuisi hyvin silti väsyttää kokoajan. Kai mä tästä pikkuhiljaa kuolen ja mätänen sitten tänne kämppääni vuosikausiksi.

Moni noista sairauksista on kyllä alan ammattilaisten mielestä bakteerien ja/tai virusten aiheuttamia. Suoliston bakteerikanta vaikuttaa ehkä eniten. Ja mm borreliabakteeri. Kukahan tuon yksinäisyyden on keksinyt? Joku ekstrovertti psykologi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin niin ette ole enää yksinäisiä eikä tarvitse valittaa. Siihen kyllöstyi että valitteli ja kitisitte yksinäisyydestä viimeiset kymmenen vuotta mutta siitä huolimatta kieltöytdyitte hankkimasta itsellenne elämää, harrastuksia ja käymään ulkona kuten puistoissa, kirjastoissa ja kahviloissa.

Käyn töissä, matkustelen yksin on harrastuksia, käyn museoissa, ulkoilemassa, vkl lounaalla. Mut aina yksin, töitä lukuunottamatta. Kotona tulee aina oltua yksin. Kaikilla ei vaan ole sitä "auraa" että muut kiinnostuisivat.

Minulla on tämä. Minkä voin sille että kärsin sosiaalisesta kömpelyydestä enkä ole kiinnostava. Yksin olen ja yksin kuolen. Yrittänyt olen vuosia saada kavereita mutta yleensä juttu lysähtää koska toista ei kiinnosta. Ja ihan normaali olen ja vaikka normaaleista asioista keskustelen niin silti ei mitään vastakaikua keneltäkään.

Miksi on niin paljon yksinäisiä? Joku reipas jonnekin puskaradioon ilmoittamaan, että silloin ja silloin yksinäisten tapaaminen siellä ja siellä.

Vai onko yksinäiseksi itsensä tuntevien joukossa ketään reipasta? 

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin niin ette ole enää yksinäisiä eikä tarvitse valittaa. Siihen kyllöstyi että valitteli ja kitisitte yksinäisyydestä viimeiset kymmenen vuotta mutta siitä huolimatta kieltöytdyitte hankkimasta itsellenne elämää, harrastuksia ja käymään ulkona kuten puistoissa, kirjastoissa ja kahviloissa.

Jaa, no kroonisesti yksinäiselle ei edes suositella työntekoa ennen kuin saa terveytensä tasapainoon ja kuntoon. On nimittäin liian helpoa paeta yksinäisyyttään ja tunteitaan työhön ja työnarkomanian seurauksena yksilö alkaa laiminlyömään terveyttään, jaksamistaan, hygieeniaansa ja jopa syömistä. Se ei ole tervettä, ei ainakaan lääkärien, psykologien ja työviranomaisten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tuntee joskus yksinäisyyttä ja se tuntuu meistä jokaisesta pahalta, mutta se on väliaikaista ja menee ennenpitkää ohi eikä tarvitse hoitoa. Media liioittelee yksinäisyyden vaarallisuutta kuten väittämällä sen olevan vaarallisempi kuin tupakka tai ylioaino ja aiheuttavan fyysistä kipua. Krooninen yksinäisyys on puolestaan median keksimää huuhaata ja todettu jokin aika sitten pseudotieteeksi.

Miltä tuntuu olla noin tyhmä?

Nyt pitäisi järjestää joku tapahtuma jonne kutsutaan kaikki yksinäiset ja lukitaan eikä päästetä ulos ennen kuin ovat yksinäisiä.