Krooninen yksinäisyys onkin ihmiselle pahempi asia kuin mitä aiemmin ymmärretty

No kai se nyt on, jos kukaan ei halua pitää yhteyttä, asut yksin koiran kanssa ja se on ainoa keskustelukumppanisi. Kai siinä nyt kieli ja puhe kohta unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kroonistunut yksinäisyys alkaa näkyä ja tuntua kasvoissa ja kehossa. Tunnen oloni 10-20v. vanhemmaksi kuin olen. Ei oikein jaksaisi enää mitään ja tuntuu raihnaiselta, vaikka ikää on vasta vähän yli 40v.

Samankaltainen kokemus. Olen yksinäinen, lähemmäs kolmeakymmentä ja välillä tuntuu kuin olisi noin 60 vuotias. Ei jaksa oikein kiinnostua uusista asioista, itsetunto laskenut, itsestä huolehtiminen tuntuu työläämmältä ja ryhti mennyt huonommaksi. En saa itsestäni "niskasta kiinni". Hiipinyt mieleen tunne ettei missään ole mitään järkeä tai millään ole merkitystä. Välillä taas vuorostaan ahdistaa. No, onneksi elämässä on kuitenkin jotakin hyviäkin asioita, joista voi kaikesta huolimatta välillä nauttiakin. Ehkä ne tuovat sitä merkitystä elämään ja vievät eteenpäin.

Oletko tehny

Minä olen ainakin yrittänyt käydä kursseilla, pitää yhteyttä tuttaviin ja olla aktiivinen. Pidän itseäni ihan sosiaalisena ihmisenä, mutta en tietenkään nyt voi ihan mihin tahansa suostua. Olen saanut vastaukseksi haukkumista, suoranaista uhkailua, vittuilua, pelkkiä ok - kuittauksia ja ehkä jonkun peukun. Sitä nyt ei oikein kommunikaatioksi voi sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin niin ette ole enää yksinäisiä eikä tarvitse valittaa. Siihen kyllöstyi että valitteli ja kitisitte yksinäisyydestä viimeiset kymmenen vuotta mutta siitä huolimatta kieltöytdyitte hankkimasta itsellenne elämää, harrastuksia ja käymään ulkona kuten puistoissa, kirjastoissa ja kahviloissa.

Ei työkään valttämättä poista yksinäisyyden kokemusta, jos työskentely tapahtuu pääosin yksin ja sosiaalinen vuorovaikutus on hetkellisiä asiakaskohtaamisia, joissa toistuvat samat fraasit ja rutiinit. Silloin, kun leppoisa small talk tyrmätään ja oletetaan, että pysytään tietyssä kaavassa (tai ainakin tämän vaikutelman olen saanut muutamien kevyiden rupattelu yritysten jälkeen) niin eipä työllä ole vaikutusta yksinäisyyden kokemuksen lievittämiseen. Me sanahan ei

Sitten pitää opiskella alalle,  jossa työ on tiimityötä.  Pelastusala,  ensihoito tms.  Myös leikkaussaleissa työ on aina tiimityötä olitpa lääkäri taì hoitaja.  On paljon muitakin aloja. 

Ironisintahan on, että olen opiskellut useammankin ammatin, jotka ovat niomenomaan tiimityötä tai työtä, jossa tiimi koostuu eri osa-alueita osaavista, mutta kerta toisensa jälkeen yritetään lykätä yksin tehtävään työhön, yrittäjäksi tai työhön, jossa on vuorovaikutksessa ehkä asiakkaiden kanssa, mutta vertaisryhmä puuttuu. sitten vielä kaupanpäälle henkisenpolun tyypit, joiden mielestä henkimaailman tiimi riittää. No ei henkimaailman tiimeilläole juurikaan merkitystä siinä mitä ihmisyyteen ja ihmiselon onnellisuuteen tulee.

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Yhteiskunta voisi poistaa henkisenpolun kulkijat, jotka saarnaavat aiheesta: Se mistä puhut lisääntyy. Siinä kohtaa viedään oikeus puhua kipeistä ja satuttavaista kokemuksista ja suljetaan ihmiset entistä enemmän yksinäisyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Koulu- ja työpaikkakiusaamiseen tulee viimein puuttua aikuisen oikeasti. Pitkäaikainen kiusaaminen tuottaa yksinäisiä ihmisiä.

M23 kirjoitti:

Mua riivaa vielä yksinäisyyttäkin enemmän yhteenkuulumattomuuden tunne. Vähän kuin eläisin muinaisella savannilla ilman omaa heimoa... se turhauttaa ja lamaannuttaa. En tiedä, löydänkö koskaan omaa heimoa. Olen yrittänyt sitä sun tätä, mutta tässä sitä vaan ollaan. Helkutin tylsää ja inhottavaa, vähän pelottavaakin. Saa miettimään vaihtoehdoksi kuolemaa aika ajoin.

Mitä minä olen lukenut tätä palstaa, niin mielestäni sulla on aina todella asiallisia kommentteja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Yhteiskunta voisi poistaa henkisenpolun kulkijat, jotka saarnaavat aiheesta: Se mistä puhut lisääntyy. Siinä kohtaa viedään oikeus puhua kipeistä ja satuttavaista kokemuksista ja suljetaan ihmiset entistä enemmän yksinäisyyteen. 

Keitä on henkisenpolun kulkijat? Miten heidät pitäisi mielestäsi poistaa? Eväämällä sananvapaus,  karkottamalla maasta,  telottamalla vai jollain muulla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Koulu- ja työpaikkakiusaamiseen tulee viimein puuttua aikuisen oikeasti. Pitkäaikainen kiusaaminen tuottaa yksinäisiä ihmisiä.

Millaisia puuttumistoimenpiteitä toivoisit? Kouluun? Entä työpaikoille?

No shit Sherloc

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ne jotka viihtyvät hyvin yksin elävät kauimmin ja onhan se niin että jos elää kauan niin ympäriltä kuolee porukat pois ja jää ihan konkreettisestikin yksin ja monella siis kuolee sukulaisetkin ja kaikilla ei niitä lapsia ole niin paljon.

Öööö.

Ei se, että viihtyy yksin johda siihen, että elää pitkään eikä se, että viihtyy yksin ole tekijä sille, että ihmiset kuolee ympäriltä.

Logiikkasi loikkii muuten erikoisesti.

Aloituksessa puhutaan eri asiasta. Siinä

puhutaan YKSINÄISYYDEN vaikutuksesta siihen YKSINÄISYYTTÄ KOKEVAAN ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Koulu- ja työpaikkakiusaamiseen tulee viimein puuttua aikuisen oikeasti. Pitkäaikainen kiusaaminen tuottaa yksinäisiä ihmisiä.

Ja harrastuksissa kiusaamiseen. Meilläkin oli vesilajeissa yksi liero. Ilkeä ihminen. 🤮 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen yksinäisyydestä on tärkeää,  mutta ei poista yksinäisyyttä.  Yhteiskunnalla on hyvin vähän keinoja poistaa yksinäisyyttä.  Suomessa on varsin paljon toimintaa,  johon voi osallistua ja jossa tutustua muihin ihmisiin.  

Äärimmilleen vietynä pakkoavioliitot voisivat vielä olla mahdollisia,  mutta ei pakkoystävyys.  Ei edes se,  että laki velvoittaisi jokaiseen sukuun otettavan yhden yksinäisen. Tuskin yksinäiset sellaista edes haluavat. Joten mitä yhteiskunta voisi tehdä ongelman poistamiseksi?

Koulu- ja työpaikkakiusaamiseen tulee viimein puuttua aikuisen oikeasti. Pitkäaikainen kiusaaminen tuottaa yksinäisiä ihmisiä.

Tai entäs jos kiusaaminen saattaisi mahdollisesti olla sittenkin kiusatun oma vika?

Ei kaikille. Rahan puute on pahempi jos joku jää vähäiselle ravinnolle ja ei saa tarvitsemiaan lääkkeitä, lämpöä, asioita hoidettua. Siksi yksin asuvia ei saa jättää rahatta tai muitakaan. Ei kiusata tai rankaista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin paljon yksinäisiä? Joku reipas jonnekin puskaradioon ilmoittamaan, että silloin ja silloin yksinäisten tapaaminen siellä ja siellä.

Vai onko yksinäiseksi itsensä tuntevien joukossa ketään reipasta? 

Yksinäiset eivät usein ole "omissa vesissään" isojen ventovierasjoukkojen keskellä. Siksipä he ehkä ovat yksinäisiä, koska nykyaikana on tarjolla enää vain ekstroverteille sopivia joukkotreffejä. Puolet suomalaisista on kuitenkin introvertteja, joille olisi helpompi (tai ainoa toimiva vaihtoehto) tutustua vain yhteen ihmiseen kerrallaan.

Nro 91: Juuri näin. Yksinäisyys on tunne, yksin olo on fyysinen olotila. Yksinäisyys perustuu hyvin usein siihen, ettei tunne olevansa kenellekään tärkeä ja merkityksellinen, Tuntuu, ettei kukaan välitä. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka olisikin parisuhteessa ja olisi lapsia. Silloin kyse on siitä, että tuntuu kuin puoliso ja ne lapsetkaan eivät aidosti välittäisi. Aika usein sekä tunne että fyysinen olotila yhdistyvät, mutta ei silloinkaan auta, että menee jonnekin, missä on muitakin ihmisiä. Silloin ei toki ole enää yksin, mutta yksinäinen on edelleen. Koska edelleen tuntuu, ettei ne ympärillä olevat ihmiset aidosti välitä etkä ole heille tärkeä ja merkityksellinen. Kuten et todennäköisesti olekaan, jos nuo ihmiset ovat tuntemattomia tai korkeintaan vain hyvänpäiväntuttuja. Mä viihdyn loistavasti yksin pitkiäkin aikoja, mutta en koe koskaan itseäni yksinäiseksi, koska mulla on kuitenkin elämässä ihmisiä, jotka aidosti välittävät ja joille olen tärkeä ja merkityksellinen. 

Hei kaikki yksinäiset hakekaa ihmeessä Kierrätyskeskukseen töihin! Siellä on jokaviikkoiset pakkososiaalistamiset kaiken maailman hatusta revittyjen ihme tapahtumien muodossa, ja joudut hyljityksi jos et niihin syystä tai toisesta halua osallistua. Pakkokivaa sosiaalista pakkopullaa kaikille normaalin työpäivän lisäksi. Tuon koettuasi toteat yksinäisyyden olevan koko elämän verran mukavampi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä yksinäisyyteen tehokkaasti toimiva ratkaisu joka tunnetusti toimii.

Mene TÖIHIN.

Mene suoraan töihin kulkematta lähtöruudun kautta.

Yksinoloon työpaikalla varmasti on korjaava vaikutus mutta ainakin itselleni vaativa työ johdon ja asiantuntijayhteisön välissä oli todella yksinäinen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki yksinäiset hakekaa ihmeessä Kierrätyskeskukseen töihin! Siellä on jokaviikkoiset pakkososiaalistamiset kaiken maailman hatusta revittyjen ihme tapahtumien muodossa, ja joudut hyljityksi jos et niihin syystä tai toisesta halua osallistua. Pakkokivaa sosiaalista pakkopullaa kaikille normaalin työpäivän lisäksi. Tuon koettuasi toteat yksinäisyyden olevan koko elämän verran mukavampi vaihtoehto.

Hei kuulostaapa tosi kivalta! Minkäslaisia tapahtumia noin tarkalleen ottaen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki yksinäiset hakekaa ihmeessä Kierrätyskeskukseen töihin! Siellä on jokaviikkoiset pakkososiaalistamiset kaiken maailman hatusta revittyjen ihme tapahtumien muodossa, ja joudut hyljityksi jos et niihin syystä tai toisesta halua osallistua. Pakkokivaa sosiaalista pakkopullaa kaikille normaalin työpäivän lisäksi. Tuon koettuasi toteat yksinäisyyden olevan koko elämän verran mukavampi vaihtoehto.

Hei kuulostaapa tosi kivalta! Minkäslaisia tapahtumia noin tarkalleen ottaen?

Minustakin kuulostaa tosi kivalta, jos ihmisiä hyljitään sen vuoksi, etteivät he halua osallistua työpaikan yhteisiin sosiaalisiin ja piilopakollisiin rientoihin. Ihanaa, että muutkin ajattelevat näin