Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ennenkään ole ketään tultu kotoa kosimaan vaan itse on pitänyt hinautua paikkoihin missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Opiskeluaika on etsikkoaikaa parinhankinnan kannalta. Missään ei ole sen jälkeen tarjolla yhtä helposti ja yhtä  paljon suunnilleen samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä .jos tämän mahdollisuuden missaa niin itse pitää olla myöhemmin todella aktiivinen.

Täsmälleen näin. Toinen asia on se että miehen pitää olla erittäin varma että lähestyminen on toivottava, koska woke jne. Jos vähänkin epäilystä niin ei lähestytä. Eli naisenkin tulee olla aktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Tämä niin helvetisti. Peruskohteliaan, hyvännäköisen, keskustelutaitoisen, nuorehkon miehen etsiminen deittimaailmasta on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Saa oikeasti tarpoa paskan seassa kuukausia e

Koulussa aikoinaan rumaa kieltä käyttävä saattoi joutua pesemään saippualla suunsa. Ei mua edelleenkään kiinnostaisi tuollaiset jotka eivät pysty säätelemään ulosantiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei kannata kuunnella boomerien pariutumisneuvoja koska näiden nuoruudessa ei edes ollut nettiä saatika tindereitä ym. eikä erilaiset koronat, älylaitteet ja hektinen työelämä ollut mökkihöperöittänyt kokonaisia sukupolvia.

jos nuo laitettaisiin tavallisen näköisen parikymppisen kehoon nykypäivänä niin iso osa heistäkin olisi vastentahtoisesti sinkkuja. ja moni miehistä neitsyitä

entisaikoina todellakin vaan perusjustiinatkin menivät töllöttelemään lavatansseihin ja odottamaan että joku mies vaan hakee tanssiin ja sitten kosii parin kuukauden päästä. ei heillä ole mitään ymmärrystä siitä miten erilainen maailma on nykyään.

Oikeat boomerit alkavat enimmäkseen olemaan kuolleita tai laitoksissa. Jotkut vielä elävät tässä ajassa ja saattavat käydä täälläkin keskustelemassa. Kaupungeissa ei lavatansseja ole ollut. Nuorena he tapasivat kumppaninsa

Oletteko koskaan kysynyt noilta boomereilta kuinka he kumppaninsa tapasivat? Sieltä löytyy vaikka minkälaista tarinaa. Minun isovanhemmat tapasi toisensa kylätiellä, toiset tansseissa, omat vanhempani tapasivat rapussa, kun äiti jakoi postia ja isä kysyi kahville, minä tapasin naiseni ratikassa ja hän alkoi juttelemaan minulle. 

Ennen ihmiset kohtasivat milloin missäkin aivan tavallisissa tilanteissa. Nyt me lupotaan kännykällä joka hetki kun voisi katseen kohottaa toiseen ihmiseen. Ei jutella randomisti missään.

Ja sitten ne treffisovellukset... luuletteko oikeasti, että tinderin pyhä tavoite olisi saattaa ihmiset yhteen? Ei ole. Sen tarkoitus on pitää ihmiset sinkkuina ja tienata sillä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tiettyjä pituus, kasvo, keho jne. preferenssejä joista en lipsu, ja jos ne eivät täytä olen sitten ihan mielellään ja mielummin yksin.

Järjetön ajatus että ainoa elämä pitäisi käyttää kärvistelyyn ja 'tason laskemiseen'.

Minä miehenä kyllä kavahdan tuollaisten preferenssien esittäjiä. En ole päässyt oikein sisälle 'sukupuolten moninaisuuteen' joten kyllä erotan miehet naisista ja nsiset miehistä ainakin noin enimmäkseen eli 99,9999 prosenttisesti. Minulla preferenssit liittyvät ensisijaisesti luonteenpiirteisiin ja elämänarvoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Sun on aika ap tajuta seuraava:

1. jätä ikärajoitukset pois. Laatuvaatimuksia ei tarvitse karsia.

2. Unohda kokonaan apit. Ne ovat luusereille.

3. Ala liikkumaan aktiivisesti erilaisissa ympäristöissä ja kehitä uusia harrastuksia.

4. Tee aktiivisesti aloitteita. Sinulla on pelkästään voitettavaa. Silloin pelataan ilman maalivahtia :)

5. Tätä en oikeastaan aikonut kirjoittaa. Mutta kaikille ei tule jälkikasvua. On parempi, ettei sitä liikaa ajattele tai ota siitä paineita.(oikeastaan olen miehenä jäävi kommentoimaan kohtaa 5, mutta noin se nyt vaan menee)

Olen eri, mutta tietenkään ikärajoituksia ei voi jättää pois. Ja vaikka jättäisikin, niin käytännössä sitä ei kuitenkaan kiinnostuisi liian vanhoista. Järkevät ikärajat nyt on siitä fiksuimmasta päästä kriteereitä.

Ja myöskään ei kannata unohtaa deittisovelluksia, koska ne laajentavat hakukentää - on mahdollista tavata sellaisiakin ihmisiä, joita ei omassa elinpiirissään tapaa. Mutta sen LISÄKSI kannattaa tietenkin alkaa liikkua aktiivisesti eri ympäristöissä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei tupsahda ei. 

Tajusin eilen, että olen ollut eron jälkeen 9 vuotta sinkkuna. 9 vuotta. Hyvänen aika sentään. Ja olen ollut enemmän silmät auki ja todella paljon silmät kiinni ja mikään ei auta. Olen nätti, itsestäni huolta pitävä, työn ohessa opiskeleva nainen. Baarissa lähestyvät vain känniääliöt. Joskus joku mies tuli kyselemään millaiset kriteerit minulla on, kun olen sinkku. Ihan perus, ei alkoholisti, itsestään ja hygieniastaan huolta pitävä, maailman asioita seuraava, työssäkäyvä mies. Ei luulisi, että olisi mahdoton tehtävä, mutta kyllä se on. Usein kuulen myös uteluita, olenko lesbo, kun mulla ei ole miestä. Ihan miehistä tykkään ja olen aina tykännyt. Annetaan siis olla. Ennemmin nykyisin nautin viikonloppuisin omasta kodistani ja kiireettömyydestä. Kai se on niin, että ongelmien määrä on vakio. Minulla se on aikuisen rakkauden vaje. 

Minäkin olin känniääliö johtuen valtavasta ujoudesta ja katkerista kokemuksista nuoruudessa. 32 v sitten känniurpona rohkenin lähestyä naista kapakassa ja lausuin hänelle: " Olet elämäni nainen!" Nainen katsoi halveksien mutta kirjoitti puhelinnumeronsa käsivarteeni. Muutaman pvän päästä krapulan kaikottua rohkenin soittaa hänelle ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä meillä on 3 lasta, omakotitalo ja ihana elämä. Tämä ihana nainen päätti antaa känniääliölle mahdollisuuden ja pelasti elämäni. La dolce Vita!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan kysynyt noilta boomereilta kuinka he kumppaninsa tapasivat? Sieltä löytyy vaikka minkälaista tarinaa. Minun isovanhemmat tapasi toisensa kylätiellä, toiset tansseissa, omat vanhempani tapasivat rapussa, kun äiti jakoi postia ja isä kysyi kahville, minä tapasin naiseni ratikassa ja hän alkoi juttelemaan minulle. 

Ennen ihmiset kohtasivat milloin missäkin aivan tavallisissa tilanteissa. Nyt me lupotaan kännykällä joka hetki kun voisi katseen kohottaa toiseen ihmiseen. Ei jutella randomisti missään.

Ja sitten ne treffisovellukset... luuletteko oikeasti, että tinderin pyhä tavoite olisi saattaa ihmiset yhteen? Ei ole. Sen tarkoitus on pitää ihmiset sinkkuina ja tienata sillä rahaa.

Kannattaa muistaa, että näissä voi olla vain puoli totuutta. Se "kylätiellä tavattu" voi olla jo entuudestaan (puoli)tuttu, ja silloin yhden kerran vaan pysähdyttiin ekan kerran kunnolla juttelemaan. Myös entisaikaan ehdottomasti yleisimmät tavata ihmisiä olivat seuraavat: koulu, opiskelupaikka, työpaikka, tuttavapiiri, vapaa-ajanvietti/harrastukset, kirjeenvaihtoilmoitukset. Niin, ja tanssilava. Ei entisaikaan todellakaan tapahtunut sellaista, että kun joku vaan oli paimentamassa lehmiä metsässä, puun takaa ilmestyi tuleva puoliso, joka alkoi juttelemaan. Kyllä ne tutustumistavat ovat olleet aika samankaltaisia kuin nykyisinkin.

Noita "tavattiin ratikassa" -tarinoita tietysti aina joskus on, mutta kannattaa muistaa, että yhtä suhteeseen johtanutta ratikkakeskustelua kohden on varmasti 5000 sellaista ratikkakeskustelua, jotka eivät johda yhtään mihinkään. Eli huomattavasti todennäköisempää on, että tuolla lailla sattumalta ei mitään löydy. Näitä ei siis kannata tarjota kenellekään ensisijaiseksi tavaksi etsiä kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Mene jonkun kiinnostavan miehen luo ja tee aloite hänelle.

Niin minä tein baarissa, menin juttelemaan ja ehdotin miehelle treffejä ja niin aloimme seurustella. Minä olin sitten myös se, joka kosi.

Kylmä totuus on, että tässä elämässä ei saa mitään, ellei ole määrätietoinen ja aktiivinen. Naiset voivat tehdä aloitteitakin hyvin, passiivisesti odotellen ei saa, mitä haluaa.

Olen eri, mutta mistä tietää jostain tuntemattomasta miehestä, onko hän kiinnostava? Itselläni ei sinkkuusongelmaa ole, mutta on aina ihmetyttänyt tämä neuvo. Itse en ole YHTÄKÄÄN kumppania löytänyt niin, että jompi kumpi olisi vain bongannut täysin tuntemattoman ihmisen, enkä ole ikinä kiinnostunut tuntemattomasta.

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaan nyt siitä että aloitus on ensinnäkin miehen väsäämä. Mä haluan olla yksinäinen keski-ikäinen. Ehdin olla suunnilleen 18 vuotta naimisissa. Tiedän mitä vaimona olo on. Onneksi tuosta liitosta ei syntynyt lapsia. Miehet eivät tajua millaisia riesoja he sattuvat suurimmaksi osaksi olemaan. Käytän loppuajan eläinten auttamiseen.

Ja tämän sanot miten monen miehen kokemuksella...

Muuten: jos hakisin nettideiteistä niin kuvattomuus olisi plussaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tätä olen itse yrittänyt selittää näille katkerille ylilautailijoille. kuinka paljon profiiliin, yksityisviesteihin tai someen jne. tulee kommentteja joltain oikeasti kivalta, edes jotakuinkin oman ikäiseltä mieheltä? ei yhtäkään.

paljonko niiltä tulee joltain häiriintyneen oloisilta rumilta keski-ikäisiltä aikamiehiltä jotka alkavat heti kärttää jotain tissikuvia? paljon.

voisi verrata siihen, että tavallinen mies saa roskapostia. ihan samanarvoista tuollainen häiriköinti on kuin se että sinä saisit 50 roskapostia / spämmiä päivässä. ylentääkö se mieltäsi ja avaatko niitä kaikkia? onko niiden avaamatta jättäminen "nirsoilua"?

 

Tämä niin helvetisti. Peruskohteliaan, hyvännäköisen, keskustelutaitoisen, nuorehkon miehen etsiminen deittimaailmasta on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Saa oikeasti tarpoa paskan seassa kuukausia e

Ihmekö tuo, koska se naisen mielestä hyvännäköinen on top 5% mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ennenkään ole ketään tultu kotoa kosimaan vaan itse on pitänyt hinautua paikkoihin missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Opiskeluaika on etsikkoaikaa parinhankinnan kannalta. Missään ei ole sen jälkeen tarjolla yhtä helposti ja yhtä  paljon suunnilleen samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä .jos tämän mahdollisuuden missaa niin itse pitää olla myöhemmin todella aktiivinen.

 

Täsmälleen näin. Toinen asia on se että miehen pitää olla erittäin varma että lähestyminen on toivottava, koska woke jne. Jos vähänkin epäilystä niin ei lähestytä. Eli naisenkin tulee olla aktiivinen.

Perinteinen mies ei myöskään lähesty varoitusvärisiä tai jos varoitusmerkkejä on liikaa. Merkeistä ja väreistä on jaariteltu paljon ja konkari tunnistaa feministin jo kaukaa näennäisen rauhallisesta, pakotetusta standing bitch-katseestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaan nyt siitä että aloitus on ensinnäkin miehen väsäämä. Mä haluan olla yksinäinen keski-ikäinen. Ehdin olla suunnilleen 18 vuotta naimisissa. Tiedän mitä vaimona olo on. Onneksi tuosta liitosta ei syntynyt lapsia. Miehet eivät tajua millaisia riesoja he sattuvat suurimmaksi osaksi olemaan. Käytän loppuajan eläinten auttamiseen.

Tämä on sinun oikeutesi valita. Kuitenkin monet, joilla ei ole koskaan ollut miehen kaltaista riesaa huusholliissaan , sellaista haluaisi kokeilla. Tämä heille sallittakoon.

Oma aktiivisuus sen kumppanin saannin ratkaisee. Täytyy ottaa kontaktia muihin ihmisiin ja puhua ja kuunnella, harrastaa ja olla aktiivinen. Odottamalla ei saa mitään muutakaan ,joten miten se kumppanikaan tyhjästä ilmestyisi?

Siinäpä se kun e

Se on juurikin näin. Kun ei osu kohdalle niin ei osu. Vaikka olisi yrittänyt kuinka niin ei ole vaan onnistunut. Näin yli 40 -vuotiaana olen yrittänyt pitää itseni kunnossa, katsoa mitä suuhuni laitan ja olla avoin keskustelemaan vastapuolen kanssa mutta siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Työni on sellaista etten voi harrastaa säännöllisesti mitään mutta olen yrittänyt käydä musiikkitapahtumissa jne. Korkeintaan jotkut miehet muutaman promillen humalassa ovat saattaneet vaihtaa muutaman lauseen kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene jonkun kiinnostavan miehen luo ja tee aloite hänelle.

Niin minä tein baarissa, menin juttelemaan ja ehdotin miehelle treffejä ja niin aloimme seurustella. Minä olin sitten myös se, joka kosi.

Kylmä totuus on, että tässä elämässä ei saa mitään, ellei ole määrätietoinen ja aktiivinen. Naiset voivat tehdä aloitteitakin hyvin, passiivisesti odotellen ei saa, mitä haluaa.

Olen eri, mutta mistä tietää jostain tuntemattomasta miehestä, onko hän kiinnostava? Itselläni ei sinkkuusongelmaa ole, mutta on aina ihmetyttänyt tämä neuvo. Itse en ole YHTÄKÄÄN kumppania löytänyt niin, että jompi kumpi olisi vain bongannut täysin tuntemattoman ihmisen, enkä ole ikinä kiinnostunut tuntemattomasta.

Jos tuo pitäisi paikkansa, niin ihmiset pariutuisi vain päiväkotikavereittensa kanssa koska "ei voi mennä tuntemattomille juttelemaan"....

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ennenkään ole ketään tultu kotoa kosimaan vaan itse on pitänyt hinautua paikkoihin missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Opiskeluaika on etsikkoaikaa parinhankinnan kannalta. Missään ei ole sen jälkeen tarjolla yhtä helposti ja yhtä  paljon suunnilleen samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä .jos tämän mahdollisuuden missaa niin itse pitää olla myöhemmin todella aktiivinen.

Luulisinpa että on kotoonkin tultu kosimaan. Ainakin on postin tuoman kirjeen välityksellä kosittu, vieläpä nainen miestä (menestyksekkäästi). 

Jotkut siis häpeävät nettitutustumista. No onhan niitä aikaisempiakin "tindereitä", kirjeenvaihtopalstat, lavatanssit, baarit...

Niin, eipä sinua kotoota kukaan hae. Kannattaa itse lähestyä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Aloitetaan nyt siitä että aloitus on ensinnäkin miehen väsäämä. Mä haluan olla yksinäinen keski-ikäinen. Ehdin olla suunnilleen 18 vuotta naimisissa. Tiedän mitä vaimona olo on. Onneksi tuosta liitosta ei syntynyt lapsia. Miehet eivät tajua millaisia riesoja he sattuvat suurimmaksi osaksi olemaan. Käytän loppuajan eläinten auttamiseen.

Toivottavasti edes ne eläimet jaksavat tuollaista riivinrautaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.

Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.

 

Minulla on tiettyjä pituus, kasvo, keho jne. preferenssejä joista en lipsu, ja jos ne eivät täytä olen sitten ihan mielellään ja mielummin yksin.

Järjetön ajatus että ainoa elämä pitäisi käyttää kärvistelyyn ja 'tason laskemiseen'.

Tyydy sitten siihen että olet yksin, äläkä edes avaudu täällä turhanpäiten. Mene sinne viininlipittelypalstalle juhlimaan Bela elämääsi.

Mikä ihmeen viininlipittelypalsta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene jonkun kiinnostavan miehen luo ja tee aloite hänelle.

Niin minä tein baarissa, menin juttelemaan ja ehdotin miehelle treffejä ja niin aloimme seurustella. Minä olin sitten myös se, joka kosi.

Kylmä totuus on, että tässä elämässä ei saa mitään, ellei ole määrätietoinen ja aktiivinen. Naiset voivat tehdä aloitteitakin hyvin, passiivisesti odotellen ei saa, mitä haluaa.

Olen eri, mutta mistä tietää jostain tuntemattomasta miehestä, onko hän kiinnostava? Itselläni ei sinkkuusongelmaa ole, mutta on aina ihmetyttänyt tämä neuvo. Itse en ole YHTÄKÄÄN kumppania löytänyt niin, että jompi kumpi olisi vain bongannut täysin tuntemattoman ihmisen, enkä ole ikinä kiinnostunut tuntemattomasta.

 

Jos tuo pitäisi paikkansa, niin ihmiset pariutuisi vain päiväkotikavereit

Itse olen tutustunut kaikkiin kumppaneihin (joko niihin, joiden kanssa on tullut suhde tai joiden kanssa on vain tapailtu tai käyty treffeillä) opinnoissa, tuttujen kautta, töissä tai harrastuksissa. Muutamaan tutustuin deittipalstalla. Näissä on se ero, että kiinnostus on herännyt kun on tiennyt ihmisestä muutakin kuin ulkonäön. Mutta joku tuntematon mies kaupassa, kadulla, ratikassa - enhän tiedä hänestä mitään, minkä vuoksi kinnostuisin. Ulkonäkö ei herätä kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Yksin on ihan hyvä olla. Jos nainen haluaa lapsia, niin voi tehdä niitä itsekseen. Järjetöntä asettaa sellaisia tavoitteita elämälle mitkä ovat muista ihmisistä kiinni. Pitää myös muistaa ettei niillä lapsillakaan ole mitään velvollisuutta olla sellaisia mitä ap toivoisi (vaikka ilmeinen imceltrollihan tuo oli).

Joka tapauksessa yksin oleminen on selvästi parempi valinta kuin huonoon seuraan tyytyminen.

Cope harder.

Ethän sinä sitä tiedä, kun odotat ja etsit vielä!

Elämää kannattaa elää sen mukaan mitä maailmaa tarjoilee, ei metsästää osasia johonkin reseptiin. Varsinkin, kun parishude- ja avioliittoreseptin osasia, eli "husband"-miehiä, protectoreita ja providereita, ei ole oikeasti olemassakaan. Lähemmäs luonnon tilaa, lapset äitien luokse ja siittäjät takaisin siittäjiksi. Aviomieheys ja isyys ovat myyttejä