Lue keskustelun säännöt.
Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"
11.06.2024 |
Olen ihan mukiinmenevän näköinen, en tietääkseni persoonalta hirviömäinen 41v nainen joka olisi halunnut pari lasta, kumppanin jonka kanssa jakaa arkea.
Ei kukaan oikeasti lähesty livenä paitsi juopot itseäni 20v vanhemmat setämiehet tai oudot afrikkalaiset jotka hädin tuskin puhuvat englantia tai suomea.
Deittiäpeissä olen laittanut ylärajaksi 50v mutta katsottuani sen ikäisten suomalaismiesten tarjontaa, en vaan pysty. Aivan rupsahtaneita liki jokaikinen.
Nuoremmat jotka eivät ole totaalisia sohvaperunoita eivät ikinä laita tykkäystä takaisinpäin.
Kai sitä yksinkin elelee, mutta se ei koskaan ollut elämänsuunnitelmani tai "valintani".
Suurin virheeni oli kuunnella kaikkia sukulaisia, ystäviä, tätejä ym. jotka hokivat että kyllä se oikea sitten tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Eikä tule. Nekin harvat kerrat kun olen saanut 'sutinaa' niin on pitänyt tehdä hommia ja etsimällä etsiä, seuloa, jutella. Eivät ne ole mistään taivaasta tipahtaneet.
Kommentit (811)
Vierailija kirjoitti:
Noin vanhana omanikäisen ihanteitaan vastaavan kumppanin löytäminen on valitettavasti todella hankalaa, joten oikeastaan ainut tapa on olla todella avarakatseinen ja höllätä vähän niitä kriteerejä. Suurin osa parisuhdetta ylipäätään haluavista ns. kunnon miehistä on jo parisuhteessa eli vaihtoehdoksi jää toisella kierroksella olevat usein itseäsi reilusti vanhemmat miehet.
Todella hyvä tuuri saa olla silti, että omista ihanteita edes vähän vastaavan kumppanin löytää. Ainut neuvoni on että kannattaa olla itse todella aktiivinen aloitteentekijä ja ettei kannata olla liian kranttu ja kuvitella olevansa itse mikään catch 40+ v sinkkuna. 10v nuoremmat naiset "taistelee" niistä samoista miehistä ja aika monesti mies ottaa mieluummin sen fertiili-ikäisen naisen. Itsekin 30v aikoinaan pariuduin 40+ miehen kanssa, enkä usko että hänellekään olisi "kelvannut" itsensä ikäinen nainen.
Hyi, en ottaisi miestä jolle ei ikäisensä kelpaa vaan uskoo olevansa jotenkin tasokkaampi niin että minä joutuisin tyytymään johonkin kuusikymppiseen ruppanaan. Kokemusta kyllä on, nuorempana tuli tapailtua tai seurusteltua 14v vanhemman kanssa, ja kuinkas kävi, kuolasi siinä nähteni kaverinsa parikymppistä tyttöystävää, ja selvisihän se että selän takana haki koko ajan nuorempaa. On noita 6-10v vanhempia ollut enemmänkin, mutta enää en rupea. Ollaan ilman jos ei korkeintaan 3 vuotta vanhemmalle kelpaa, ja senkin on oltava hyvinsäilynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin vanhana omanikäisen ihanteitaan vastaavan kumppanin löytäminen on valitettavasti todella hankalaa, joten oikeastaan ainut tapa on olla todella avarakatseinen ja höllätä vähän niitä kriteerejä. Suurin osa parisuhdetta ylipäätään haluavista ns. kunnon miehistä on jo parisuhteessa eli vaihtoehdoksi jää toisella kierroksella olevat usein itseäsi reilusti vanhemmat miehet.
Todella hyvä tuuri saa olla silti, että omista ihanteita edes vähän vastaavan kumppanin löytää. Ainut neuvoni on että kannattaa olla itse todella aktiivinen aloitteentekijä ja ettei kannata olla liian kranttu ja kuvitella olevansa itse mikään catch 40+ v sinkkuna. 10v nuoremmat naiset "taistelee" niistä samoista miehistä ja aika monesti mies ottaa mieluummin sen fertiili-ikäisen naisen. Itsekin 30v aikoinaan pariuduin 40+ miehen kanssa, enkä usko että hänellekään olisi "kelvannut" itsensä ikäinen nainen.
Haha. Miehen kirjoittama sepustus.
Ei tässä voi katsella edes omanikäisiä miehiä kun nekin jo rupsahtaneet ja plösähtäneet kun taas itse olen hoikka ja rypytön. Sen sijaan nuoremmat miehet herättävät kiinnostuksen ja haluavat treffeille.
N35
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen 12 vuotta sitten ennen tinderiä (onneksi), mutta kyllä parikymppisenä ympärillä oli miehiä jotka käsittääkseni olisi ollut kiinnostuneita jos olisin lähettänyt signaaleja että kiinnostaa. Suoraan on pyydetty treffeille ehkä 4-5 kertaa. Olen itse ollut aika aktiivinen tutustumaan uusiin ihmisiin opiskeluaikana. Eikö teillä sitten aikaisemminkaan ollut tällaista? Ymmärrän että 30+ vaikeampaa kun paljon hyviä miehiä on jo varattuna.
Niin, eli olit ITSE aktiivinen tutustumaan uusiin ihmisiin. Sillähän tuo sun "menestyminen" parisuhderintamalla on selitettävissä. Naisen pitää olla menevää sorttia, muuten ei mitään tapahdu. Eli jälleen ihan sama asia kuin miehilläkin.
Vierailija kirjoitti:
444 jatkaa..
ja jos oikeasti on niin että et saa tykkäyksiä, sun täytyy tarkistaa kuvasi tai ulkonäkösi tai sekä että. Ja en sano todellakaan tässä että olet ruma, et saa siksi miestä. Mieti voisitko olla viehättävämpi, tehdä pieniä muutoksia ulkonäköön menettämättä silti omaa tyyliäsi, itse esim. värjäsin hiukset, aloin laittaa niitä. Valkaisin hampaat, otin kulmiin microbladingin ja aloin pukeutua hehkuviin väreihin, tarkistin myös meikkityyliäni. Tuli sitäkautta itselle uudestisyntynyt ja hehkuva olo, joka veti puoleensa muitakin. Ensisijaisesti tein muutokset itselle mutta seuraamuksia oli myös deittitintamalla.
En nyt aikaisempaa kommenttiasi lukenut, niin toivottavasti en nyt ihan irrota asianyhteydestä, enkä siis ole se jolle ilmeisesti kommentissa vastaat.
Mutta itse olen yrittänyt kaikkea. Kun olet se, joka jää aina yksin, niin on ehkä vähän jopa loukkaavaa kun oletetaan asian korjaantuvan sillä, että alat laittautua ja teet aloitteita.
Mites, kun nämä on jo kokeiltu? On tehty aloitteita, on kokeiltu eri pukeutumistyylejä, laitatettu hiuksia milloin millekin leikkaukselle ja kampaukselle, opeteltu eri meikkityylejä jne jne
Ja silti, tuntuu että minuun on aina suhtauduttu pikemminkin vitsinä. Muistan ikuisesti nuorempana, kun juttelin kaverini kanssa, ja johonkin asiaan liittyen olin aloittamassa lausetta "jos X (= yksi miespuolinen tuttumme) olisi esimerkiksi minusta kiinnostunut, niin...".
En muista, mitä olin sanomassa tuohon loppuun, eikä sen väliä. Kaverini nimittäin pärskähti nauramaan tuossa kohtaa todeten "Ai susta?". Lopetti nauramisen ilmeestäni käsitettyään, ettei kyseessä ollutkaan itseironinen vitsi.
Jokin suojausmekanismi vissiin toiminut, kun uskoin nuorena niitä juttuja, että esim. baareissa jäin ainoana yksin siksi, että ilmeeni olisi jotenkin "vihainen" tms. Ja monet pakitkin olen onnistunut selittelemään itselleni parhain päin.
Mutta sitten kun lukee juttuja, miten deittisovelluksissa tulee keskustelualoituksia ja treffikutsuja niin ettei kaikkiin millään ehdi vastata, samalla kun omassa sovelluksessani saattoi kuulla heinäsirkkojen sirityksen hiljaisuuden takia, niin alkaahan siinä vähän ne itselleen vakuutellut selitykset loppua.
Lyhyehköksi jäänyt suhde sovelluksen kautta tuli. Sellainen, jossa varsin pian rivien välistä sain vähän väliä kuulla, etten ollut se ykkösvalinta. Onneksi näin vanhempana itsekunnioitusta on sen verran, etten jäänyt siihen suhteeseen roikkumaan ja mieltäni enempää pahoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Se pitäisi olla taas joku tatuoitu, kitaraa soittava, 20 cm, diplomi-insinööri, feministi mutta samalla maskuliinikko, ennen kuin kelpaa.
Teitä näkee paljon että äiti, some, naistenlehdet ovat pakkosyöttäneet kehittymättömiin aivoihin ajatuksen, että olet jotain todella spesiaalia, eikä sinun tule hyväksyä kuin joku todella spesiaalimies.Höpö höpö, sanon minä! Kunhan mies käy töissä, puhuu sinulle kuin normaalille ihmiselle kunnioittavasti, jakaa varansa ja tulevaisuuden suunnitelmansa kanssasi, niin näiden pitäisi riittää ja sillä selvä ja pulinat pois.
Tyhjennä mieli vanhoista mielikuvista ja lähesty avoimin mielin normaalilta vaikuttavaa miestä ja voit löytää kultaa!
Todennäköisemmin tällä ohjeella isket kätesi paskaan. Hyvässä suhteessa on muutakin kuin yhteiset rahat ja se ettei mies hakkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Minulla on tiettyjä pituus, kasvo, keho jne. preferenssejä joista en lipsu, ja jos ne eivät täytä olen sitten ihan mielellään ja mielummin yksin.
Järjetön ajatus että ainoa elämä pitäisi käyttää kärvistelyyn ja 'tason laskemiseen'.
Ehkäpä niillä preferenssisi täyttävilläkin on preferenssejä, joita sinä et täytä. Onko edes käynyt mielessä sellainen?
Toki jokaisella saa olla preferenssinsä. Ei kai sitä kenenkään kanssa väkisin ryhdytä olemaan? Ei tässä missään autokaupassa olla, josta on pakko joku roppana kulkupeliksi hyväksyä siitä valikoimasta mikä sattuu kaupassa olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin vanhana omanikäisen ihanteitaan vastaavan kumppanin löytäminen on valitettavasti todella hankalaa, joten oikeastaan ainut tapa on olla todella avarakatseinen ja höllätä vähän niitä kriteerejä. Suurin osa parisuhdetta ylipäätään haluavista ns. kunnon miehistä on jo parisuhteessa eli vaihtoehdoksi jää toisella kierroksella olevat usein itseäsi reilusti vanhemmat miehet.
Todella hyvä tuuri saa olla silti, että omista ihanteita edes vähän vastaavan kumppanin löytää. Ainut neuvoni on että kannattaa olla itse todella aktiivinen aloitteentekijä ja ettei kannata olla liian kranttu ja kuvitella olevansa itse mikään catch 40+ v sinkkuna. 10v nuoremmat naiset "taistelee" niistä samoista miehistä ja aika monesti mies ottaa mieluummin sen fertiili-ikäisen naisen. Itsekin 30v aikoinaan pariuduin 40+ miehen kanssa, enkä usko että hänellekään olisi "kelvannut" itsensä ikäinen n
Miehet ei yhtään huolehdi itsestään. Olen itse 27 vuotias ja omanikäiset näyttää tinderissä 40 vuotiaille! Miten voi olla mahdollista?
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
444 jatkaa..
ja jos oikeasti on niin että et saa tykkäyksiä, sun täytyy tarkistaa kuvasi tai ulkonäkösi tai sekä että. Ja en sano todellakaan tässä että olet ruma, et saa siksi miestä. Mieti voisitko olla viehättävämpi, tehdä pieniä muutoksia ulkonäköön menettämättä silti omaa tyyliäsi, itse esim. värjäsin hiukset, aloin laittaa niitä. Valkaisin hampaat, otin kulmiin microbladingin ja aloin pukeutua hehkuviin väreihin, tarkistin myös meikkityyliäni. Tuli sitäkautta itselle uudestisyntynyt ja hehkuva olo, joka veti puoleensa muitakin. Ensisijaisesti tein muutokset itselle mutta seuraamuksia oli myös deittitintamalla.
En nyt aikaisempaa kommenttiasi lukenut, niin toivottavasti en nyt ihan irrota asianyhteydestä, enkä siis ole se jolle ilmeisesti kommentissa vastaat.
Mutta itse olen yrittänyt kaikkea. Kun olet se, joka jää aina yksin, niin on ehkä
Ehkä tässä tapauksessa ongelma on heikko itsetunto ja heikot sosiaaliset taidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen 12 vuotta sitten ennen tinderiä (onneksi), mutta kyllä parikymppisenä ympärillä oli miehiä jotka käsittääkseni olisi ollut kiinnostuneita jos olisin lähettänyt signaaleja että kiinnostaa. Suoraan on pyydetty treffeille ehkä 4-5 kertaa. Olen itse ollut aika aktiivinen tutustumaan uusiin ihmisiin opiskeluaikana. Eikö teillä sitten aikaisemminkaan ollut tällaista? Ymmärrän että 30+ vaikeampaa kun paljon hyviä miehiä on jo varattuna.
Ei, mulla se ei ollut tuollaista nuorenakaan. Häiriköitä ja stalkkereita toki oli silloin enemmän, mutta ei aidosti kiinnostuneita oman ikäisiä poikia/miehiä ainuttakaan. Treffeille ei pyydetty kertaakaan ja mihinkään koulun tansseihin, nuorten rientoihin yms en koskaan osallistunut, koska ei mulla ollut poikaystävää kuten lähes kaikilla muilla.
Ehkä siitä tuli vähän sellainen itseään ruokkiva juttu,
Kaveriporukalla sitä ennenwanhaankin "nuorten rientoihin" osallistuttiin. Monta paria omastanikin muodostui. Itse tapasin mieheni hieman myöhemmin opiskelujen aikana, koska parisuhde oli viimeinen asia, mitä omien ongelmieni takia parikymppisenä kaipasin. Silti niitä yrittäjiä kyllä riitti. En mielestäni ollut silloin enkä ole nyt edes mukiinmenevä näköinen , mutta savolainen supliikki toimii. Osaan jututtaa ihmisiä. Useimmat ryhtyy avautumaan lyhyenkin tapaamisen aikana. Tietyllä tavalla varmaan olen helposti lähestyttävä ja ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaukset taas menee mihin sattuu, mutta joku ihmetteli, miksi Tinderissä kolmekymppiset miehet näyttää yli nelikymppisiltä.
No voi pyhä yksinkertaisuus. Sen vuoksi, että vanhat yli nelikymppiset ukot yrittää esiintyä kolmikymppisinä ja valehtelevat ikänsä.
15-vuotiaana kiinnosti 13-15-vuotiaat tytöt.
20-vuotiaana kiinnosti 17-20-vuotiaat tytöt.
25-vuotiaana kiinnosti 19-24-vuotiaat nuoret naiset.
30-vuotiaana kiinnosti 24-29-vuotiaat naiset.
35-vuotiaana kiinnosti 27-33-vuotiaat naiset.
40-vuotiaana kiinnosti 29-36-vuotiaat naiset.
45-vuotiaana kiinnostaa 31-39-vuotiaat naiset.
Oletan että tämä kehitys jatkuu. Luulen että valtaosilla miehistä tämä menee ihan samalla tavalla. Tee tiedolla mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
444 jatkaa..
ja jos oikeasti on niin että et saa tykkäyksiä, sun täytyy tarkistaa kuvasi tai ulkonäkösi tai sekä että. Ja en sano todellakaan tässä että olet ruma, et saa siksi miestä. Mieti voisitko olla viehättävämpi, tehdä pieniä muutoksia ulkonäköön menettämättä silti omaa tyyliäsi, itse esim. värjäsin hiukset, aloin laittaa niitä. Valkaisin hampaat, otin kulmiin microbladingin ja aloin pukeutua hehkuviin väreihin, tarkistin myös meikkityyliäni. Tuli sitäkautta itselle uudestisyntynyt ja hehkuva olo, joka veti puoleensa muitakin. Ensisijaisesti tein muutokset itselle mutta seuraamuksia oli myös deittitintamalla.
En nyt aikaisempaa kommenttiasi lukenut, niin toivottavasti en nyt ihan irrota asianyhteydestä, enkä siis ole se jolle ilmeisesti kommentissa vastaat.
Mutta itse olen yrittänyt kaikkea. Kun olet se, joka jää aina yksin, niin on ehkä
Todella brutaalia luettavaa, osui ja upposi minuun.
Itsekin kykenin tiettyyn pisteeseen saakka pakenemaan totuutta ja keksimään itselleni selityksiä sille, miksi kukaan ei kiinnostu minusta. Sitten näin kauniin ystäväni Tinder tilin: tuhansia ja tuhansia tykkäyksiä, satoja viestejä. Se hetki rikkoi minut, sillä sekunnilla tajusin miten pohjamudissa oma "markkina-arvoni" on, ja että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia.
Tuon jälkeen en ole kyennyt enää edes avaamaan Tinderiä.
N37
"Luulen että valtaosilla miehistä tämä menee ihan samalla tavalla. "
Luulen kyllä että ei mene. Ei tule mieleen yhtään tuntemaani miestä jonka ensisjainen kritteeri naiselle olisi nimenomaan ihan tietty ikähaarukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuon jälkeen en ole kyennyt enää edes avaamaan Tinderiä. "
Et menetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
"Luulen että valtaosilla miehistä tämä menee ihan samalla tavalla. "
Luulen kyllä että ei mene. Ei tule mieleen yhtään tuntemaani miestä jonka ensisjainen kritteeri naiselle olisi nimenomaan ihan tietty ikähaarukka.
Et taida edes tuntea yhtään miestä.
"Varsinaiset pidemmät treffit kannattaa järjestää jonkun harrastuksen yhteyteen. Menkää vaikka keilaamaan tai jotain. Suurin ongelma tulee siitä, että yritetään istua jossain kahvilassa taikka syömässä keskustelemassa muka henkeviä ja olla jotain, mitä kumpikaan ei luonnostaan ole."
Varmaan hyvä neuvo sellaiselle joka suuntautuu asioihin tekemisen kautta. Minulle taas kyllä se keskustelun sujuvuus ja yhteinen ajatusmaailma on niin tärkeä suhteessa että haluan mieluiten treffeillä nimenomaan vain keskustella, en puuhata kaikkea siinä sivussa.
Jos miehen kanssa juttu luistaa vaivattomasti pari tuntia ilman vaivaannuttavia hetkiä niin kyllä siinä silloin on jo paljon potentiaalia. Mutta tosiaan jokainen löytäköön sen itselle sopivan tavan treffailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
444 jatkaa..
ja jos oikeasti on niin että et saa tykkäyksiä, sun täytyy tarkistaa kuvasi tai ulkonäkösi tai sekä että. Ja en sano todellakaan tässä että olet ruma, et saa siksi miestä. Mieti voisitko olla viehättävämpi, tehdä pieniä muutoksia ulkonäköön menettämättä silti omaa tyyliäsi, itse esim. värjäsin hiukset, aloin laittaa niitä. Valkaisin hampaat, otin kulmiin microbladingin ja aloin pukeutua hehkuviin väreihin, tarkistin myös meikkityyliäni. Tuli sitäkautta itselle uudestisyntynyt ja hehkuva olo, joka veti puoleensa muitakin. Ensisijaisesti tein muutokset itselle mutta seuraamuksia oli myös deittitintamalla.
En nyt aikaisempaa kommenttiasi lukenut, niin toivottavasti en nyt ihan irrota asianyhteydestä, enkä siis ole se jolle ilmeisesti kommentissa vastaat.
Mutta itse olen yrittänyt kaikke
Ehkä tässä tapauksessa ongelma on heikko itsetunto ja heikot sosiaaliset taidot.
Kiitos yrityksestä, mutta tässä vaiheessa kyllä jo ymmärrän, että ulkonäköni ei ole puoleensavetävä.
Esimerkiksi baarissa tai deittisovelluksessa jos olen, niin tuskinpa niissä näkyisi huono itsetunto ja huonot sosiaaliset taidot niin, että minua ei lähestytä ja omat lähestymisyritykseni kierrellään / ghostataan.
"Juuri tuosta on kyse. Naisilla ei oikein ole mitään käsitystä miesten todellisesta naismausta. "
No kerrot varmaan mikä se miesten "todellinen naismaku" sitten on? Näin miehenä kiinnostaisi kovasti koska itse en kyllä osaa muiden miesten puolesta sitä kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hölmöä odotella jotain miesten lähestymisiä arkielämässä.
Ladatkaa kännykkään tinder/bumble/hinge/fb dating/okcupid/badoo niin pääsette treffeille tutustumaan.
Itse en ole sinne takaisin menossa. Itseasiassa ei varmaan moni muukaan mies. Käyttökokemus oli suorastaan kammottava ja olen sentään hyvännäköinen edes.
Ei, mulla se ei ollut tuollaista nuorenakaan. Häiriköitä ja stalkkereita toki oli silloin enemmän, mutta ei aidosti kiinnostuneita oman ikäisiä poikia/miehiä ainuttakaan. Treffeille ei pyydetty kertaakaan ja mihinkään koulun tansseihin, nuorten rientoihin yms en koskaan osallistunut, koska ei mulla ollut poikaystävää kuten lähes kaikilla muilla.
Ehkä siitä tuli vähän sellainen itseään ruokkiva juttu, että pysyin paljon omissa oloissa koska en tuntenut, että mua kukaan kaipaa mihinkään. Että jos joku minuun olikin salaa ihastunut, en tehnyt sitä lähestymispuolta hänelle mitenkään helpoksikaan varmasti, olemalla niin arka. Siihen toki vaikutti myös ne häirinnät mitä olin kokenut, eli ainoat kokemukseni lähestyvistä miehistä oli olleet traumatisoivia.
Olin sellainen naapurintyttö, mutta sellaisten väitetään palstalla olevan kaikkein halutuimpia. Oman kokemukseni mukaan se ei ole niin (paitsi häiriköivien setämiesten mieleen olin kyllä), tai ehkä nykyään on, mutta ei mun nuoruudessa ollut? En tiedä.
Mutta ei niitä nykyajankaan naapurintyttöjä lohduta se, että setämiehet heistä tykkää. Kun pitäisi omanikäisten poikien kiinnostua heistä.