Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka ei ole kokeneet mitään oikeita vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Öö, ei? Hienoa, että ymmärtävät elävänsä helppoa ja ihanaa elämää. Sellainen ärsyttää, jos ei kestä yhtään pieniä vastoinkäymisiä ja purkaa sen muihin ihmisiin.

Mielestäni ap ei tarkoittanut tätä vaan juuri että jotkut ihmiset, koska eivät itse ole kokeneet vaikka syvää sydänsurua, ihmettelevät kun toiset ovat niin surullisia, miksi ihmeessä kun aurinkokin paistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ei ne sille mitään voi ja kyllä kaikille tulee suurempiakin vastoinkäymisiä jossain vaiheessa.

Joillekin ei ikinä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset, joiden tiedän kokeneen suuria vastoinkäymisiä, ovat järjestään positiivisia. Negatiivisuuteen on varaa lähinnä ihmisillä, joilla on asiat semi-hyvin.

Kyllä esim mielisairaalapotilailla on järjestään keskimääräistä hirveämpiä kokemuksia elämässään. 

Joo, mutta kumpi oli ensin, sairaus vai huonot kokemukset?

No huonot kokemukset pikkulapsesta asti on se mikä aiheuttaa niitä mielisairauksia. 

Et, myös hyviin oloihin syntyy hyvinkin sairaita lapsia. Sekä fyysisesti että henkisesti.

Juu. Mutta huonot kotiolot voi myös sairastuttaa, ja sairastuttaakin monet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ei ne sille mitään voi ja kyllä kaikille tulee suurempiakin vastoinkäymisiä jossain vaiheessa.

 

Joillekin ei ikinä tule.

Niinpä. Kyllä on paljon ihmisiä jotka säästyvät isommilta vastoinkäymisiltä. On myös eri asia jäädä työttömäksi vaikka 25-vuotiaana ekasta työpaikasta loppuiäkseen koska sairastui ms-tautiin, kuin jäädä työttömäksi 60-vuotiaana, tilillä pari miljoonaa euroa. Vaikka nimellisesti molempia kohtasi työttömyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kokevat vastoinkäymisiä, mutta osa jää niihin jumiin ja ei muusta puhukaan kuin ongelmistaan. Rasittavaa seuraa sellaiset. 

Riippuu vähän mistä kyse. Eri asia kohdata aikuisena vastoinkäymisiä (esim avioero) kuin vaikkapa traumatisoitua jo lapsena. Viimeksi mainittu muuttaa hermostoa ja ihmistä kokonaisvaltaisesti. 

 

Lisäksi mikä on ongelmiin jumiin jäämistä? Osa ihmisistä ei halua kuulla sanaakaam muiden asioista kun jo sanovat ettei saa jäädä ongelmiin jumiin. Esim. Kerroin sukulaiselle työpaikan menettämisestä ekaa kertaa ja hän hyvää tarkoittaen vastasi "joo mutta nyt on jo aika siirtyä eteenpäin". Työpaikka oli mennyt kuukausi aiemmin. 

Mitä vikaa sukulaisen kommentissa oikein oli?

Kyseessä on vain työpaikan, ei läheisen ihmisen tai terveyden menetyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvin rankkoja asioita kokeneiden ihmisten pitäisi olla muita jalostuneempia ja empaattisempia? Olkaa te jaloja ja empaattisia kellä on voimavaroja siihen. 

No ei tietenkään pidä, mutta hyvin usein kuulee väitettävän että ovat, tai että vastoinkäymiset jalostaa jotenkin. Sehän on tässäkin aloituksessa taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvin rankkoja asioita kokeneiden ihmisten pitäisi olla muita jalostuneempia ja empaattisempia? Olkaa te jaloja ja empaattisia kellä on voimavaroja siihen. 

No ei tietenkään pidä, mutta hyvin usein kuulee väitettävän että ovat, tai että vastoinkäymiset jalostaa jotenkin. Sehän on tässäkin aloituksessa taustalla. 

Tuo kärsimys jalostaa-fraasi on taatusti niiden keksintöä, joilla on ollut helppo elämä, ja jotka ei jaksais kuunnella yhtään mitään toisten vaikeuksista. 

Vastoinkäymisiä ei voi kukaan sivullinen määrittää, mikä on kullekin paha, iso tai pieni. Hieman sama asia kuin kiusaaminen. Jos ihminen tuntee että häntä kiusataan niin se on sitä, kun ihminen niin kokee. Toisen mielestä tai sivullisen mielestä ei ole niin. Joten ei auta kiistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisiä ei voi kukaan sivullinen määrittää, mikä on kullekin paha, iso tai pieni. Hieman sama asia kuin kiusaaminen. Jos ihminen tuntee että häntä kiusataan niin se on sitä, kun ihminen niin kokee. Toisen mielestä tai sivullisen mielestä ei ole niin. Joten ei auta kiistellä.

Kyllä niitä tietyssä määrin voi verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisiä ei voi kukaan sivullinen määrittää, mikä on kullekin paha, iso tai pieni. Hieman sama asia kuin kiusaaminen. Jos ihminen tuntee että häntä kiusataan niin se on sitä, kun ihminen niin kokee. Toisen mielestä tai sivullisen mielestä ei ole niin. Joten ei auta kiistellä.

Kyllä voi. Jos toinen suree sitä, että sormi murtui, ja toinen sitä, että neliraajahalvaantui, niin jälkimmäisen ahdinko on objektiivisesti pahempaa. Jos ekalla ei ole mitään suhteellisuudentajua vaan käyttäytyy kuin olisi neliraajahalvaantunut, niin ei se tee hänen ahdingostaan silti pahempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvin rankkoja asioita kokeneiden ihmisten pitäisi olla muita jalostuneempia ja empaattisempia? Olkaa te jaloja ja empaattisia kellä on voimavaroja siihen. 

No ei tietenkään pidä, mutta hyvin usein kuulee väitettävän että ovat, tai että vastoinkäymiset jalostaa jotenkin. Sehän on tässäkin aloituksessa taustalla. 

Tuo kärsimys jalostaa-fraasi on taatusti niiden keksintöä, joilla on ollut helppo elämä, ja jotka ei jaksais kuunnella yhtään mitään toisten vaikeuksista. 

Niin en tiedä, monesti kyllä kuulee väitettävän ettei vaikeuksia kokematon voi ymmärtää mistään mitään, mikä on vähän sama asia. Tässäkin ketjussa sellaisia kommentteja. 

Vierailija kirjoitti:

No et voi tietää. Minä kun valitin yhdestä pikkuasiasta, mulle vastattiin että pienet on sulla ongelmat. No sen verran keitti, että kerroin että mulla on kyllä autistinen lapsi, veli saattohoidossa, purkukuntoinen kotitalo jota ei saada myydyksi tontinkaan hinnalla, nivelrikkoja jalkaterissä, molemmat vanhemmat kuolleet, olen ollut työttömänä, koin vaikean synntyksen, olen kokenut yhden keskenmenon ja vielä vähän muuta, meni tyyppi kyllä ihan punaiseksi. 

Pienet on sullakin ongelmat.

Mutta onko tämä joku kilpailu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvin rankkoja asioita kokeneiden ihmisten pitäisi olla muita jalostuneempia ja empaattisempia? Olkaa te jaloja ja empaattisia kellä on voimavaroja siihen. 

No ei tietenkään pidä, mutta hyvin usein kuulee väitettävän että ovat, tai että vastoinkäymiset jalostaa jotenkin. Sehän on tässäkin aloituksessa taustalla. 

Tuo kärsimys jalostaa-fraasi on taatusti niiden keksintöä, joilla on ollut helppo elämä, ja jotka ei jaksais kuunnella yhtään mitään toisten vaikeuksista. 

Niin en tiedä, monesti kyllä kuulee väitettävän ettei vaikeuksia kokematon voi ymmärtää mistään mitään, mikä on vähän sama asia. Tässäkin ketjussa sellaisia kommentteja. 

On eri asia vaatia rankkoja kokeneelta tavallista enemmän empatiaa johonkin pikku ongelmaan, kuin se, että rankkoja kokenut ymmärtää kyseessä olevan pikku ongelman eikä suuren ongelman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset, joiden tiedän kokeneen suuria vastoinkäymisiä, ovat järjestään positiivisia. Negatiivisuuteen on varaa lähinnä ihmisillä, joilla on asiat semi-hyvin.

Kyllä esim mielisairaalapotilailla on järjestään keskimääräistä hirveämpiä kokemuksia elämässään. 

Joo, mutta kumpi oli ensin, sairaus vai huonot kokemukset?

No huonot kokemukset pikkulapsesta asti on se mikä aiheuttaa niitä mielisairauksia. 

Et, myös hyviin oloihin syntyy hyvinkin sairaita lapsia. Sekä fyysisesti että henkisesti.

Juu. Mutta huonot kotiolot voi myös sairastuttaa, ja sairastuttaakin monet.&nb

Ja osaa ne vahvistaa.

Joskus vaikeat kokemukset tekee sen, että oma sietokyky on huonompi vaikeuksille. Silloin pienetkin vastoinkäymiset voi tuntua isoilta, kun resilienssi puuttuu.

Ei se aina mene niin, että pikkujutuista valittajat ei ole kokeneet isoja vastoinkäymisiä. Joskus menee niin  että jää helpommin jumiin pikkujuttuun, kun ei ole mielen suojamekanismit päässeet kehittymään turvattoman kasvuympäristön takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvin rankkoja asioita kokeneiden ihmisten pitäisi olla muita jalostuneempia ja empaattisempia? Olkaa te jaloja ja empaattisia kellä on voimavaroja siihen. 

No ei tietenkään pidä, mutta hyvin usein kuulee väitettävän että ovat, tai että vastoinkäymiset jalostaa jotenkin. Sehän on tässäkin aloituksessa taustalla. 

Tuo kärsimys jalostaa-fraasi on taatusti niiden keksintöä, joilla on ollut helppo elämä, ja jotka ei jaksais kuunnella yhtään mitään toisten vaikeuksista. 

Niin en tiedä, monesti kyllä kuulee väitettävän ettei vaikeuksia kokematon voi ymmärtää mistään mitään, mikä on vähän sama asia. Tässäkin ketjussa sellaisia kommentteja. 

<

On eri asia vaatia rankkoja kokeneelta tavallista enemmän empatiaa johonkin pikku ongelmaan, kuin se, että rankkoja kokenut ymmärtää kyseessä olevan pikku ongelman eikä suuren ongelman

Ei kukaan kai vaadi sitä empatiaa, mutta eipä siitä empatiasta mitään haittaakaan ole.

Miksi sen rankkoja kokeneen pitäisi jotenkin erityisesti määritellä sen toisen henkilön ongelman mittavuutta? Eihän sillä ole mitään tekemistä hänen omien kokemustensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvin rankkoja asioita kokeneiden ihmisten pitäisi olla muita jalostuneempia ja empaattisempia? Olkaa te jaloja ja empaattisia kellä on voimavaroja siihen. 

No ei tietenkään pidä, mutta hyvin usein kuulee väitettävän että ovat, tai että vastoinkäymiset jalostaa jotenkin. Sehän on tässäkin aloituksessa taustalla. 

"Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat."

Ärsyttää, jos jakelee rasittavia neuvoja tai muuten on elämänkokemuksen puutteen kanssa typerä sillä tavalla, että aiheuttaa muille harmia ja päänvaivaa. Esimerkiksi toimii liian sinisilmäisesti muidenkin harmiksi.

Muuten lähinnä ihanaa, jos joku on päässyt helpolla. Enemmän ärsyttää ne kovia kokeneet, jotka kippaavat ahdistustaan muiden niskaan.

Mulla on yksi kaveri, jolla on ihana perhe ja lapsuudesta asti pari parasta ystävää jotka aina tukeneet kaikessa, siis pienissäkin vastoinkäymisissä.

Ärsytti siinä vaiheessa, kun hän ihmetteli mikseivät kaikki ihmiset vain pyydä apua, jos heillä menee huonosti. Ylpeili omalla taidollaan pyytää apua muilta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, jolla on ihana perhe ja lapsuudesta asti pari parasta ystävää jotka aina tukeneet kaikessa, siis pienissäkin vastoinkäymisissä.

Ärsytti siinä vaiheessa, kun hän ihmetteli mikseivät kaikki ihmiset vain pyydä apua, jos heillä menee huonosti. Ylpeili omalla taidollaan pyytää apua muilta.

Itsekin elänyt lapsuuden jossa ei juurikaan kannustettu tai tuettu. Kas kummaa minusta kasvoi ihminen jonka on hyvin vaikea pyytää apua ja on tunne, että kaikesta pitää selvitä omin voimin.