Hei, te 1980-luvun eläneet ja kokeneet: mistä et pitänyt siinä vuosikymmenessä?

Olin liian nuori tekemään mitään jännää. Ihan hyvää aikaa kasari oli olla lapsi/teini.

Musiikista. Aikuiset miehet näyttää aivan  k a t u h u o r i l t a.

Huonoa: se ettei ollut nettiä

Hyvää: se ettei ollut nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten havaittua iso juttu. Täällä kirjoittavat 80 luvun eläneet todella osaavat kirjoittaa edelleen sujuvasti ja yhdyssanatkin oikein. Verratkaas muihin ketjuihin, ai ai.

Äidinkielen oikeinkirjoituspykälät ovat edelleen tiukasti kiinni selkärangassa, kiitos vaativien, mutta muuten mukavien äidinkielen opettajien eri kouluasteilla.

Nyt on aika tältäkin osin toinen. Monet koululaiset eivät osaa kirjoittaa edes kahta lausetta peräkkäin ilman kirjoitusvirheitä. Romaanista jaksetaan lukea peräti yksi sivu. Keskittymiskyky on häipynyt sen sileän tien.

Vierailija kirjoitti:

Huonoa: se ettei ollut nettiä

Hyvää: se ettei ollut nettiä.

Kaipasitko nettiä kauheasti 80-luvulla? En mä ainakaan.

Monesti nuoret, kuten me, eivät hankkineet heti puhelinta ensimmäiseen asuntoon. Opiskelijoilla oli oma puhelin aniharvoilla. Joillakin saattoi olla vuokrapuhelin. Koulun ilmoitustaululle tuli kanslian kautta lappuja, joissa kotijoukot tai työnantajat pyysivät soittamaan. Oppilaskunnan tiloissa oli puhelun mistä sai soittaa. En muista tarkkaan miten maksu meni. Telellä oli sisätiloissa kopin tapaisia ja niissä maksu kävi pankkikortin tapaisella maksukortilla. Varmasti paikkakuntakohtaisia juttuja nämä. 

Mitään huonoa ei ollut - 80 luvulla ja voisin aikakoneella mennä sinne takaisin. 

Koulukiusaamiseen ei puututtu juurikaan.

Tupakoitiin sisällä ja autoissa. 

Ei käytetty turvavöitä/istuimia lapsilla

Hiukan liian huoletonta ehkä muutenkin lastenkasvatus nykymittapuihin verrattuna.

Muuten rakastin kasaria

Kun ei tunnustettu kehopositiivisuutta. Se oli ulkonäön kannalta psyykkisesti hyvin kuormittavaa aikaa jos kiloja oli vähänkin enemmän.

Apukouluista, joiden oppilaat joutuivat alinomaa mielettömän kiusaamisen kohteeksi. Tasokursseista (3 kpl) matematiikassa ja vieraissa kielissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei pidetty saman arvoisina aikuisten kanssa. Esimerkiksi juhlissa aikuiset söivät ja joivat ensin kun tarjottiin jotain ja lapset saivat vasta sitten.

 

Näin se menee nykin jos on tilasta puutetta. Tavallaan jopa parempi noin. Aikuiset syövät ja juovat ensin jotta lapset pääsevät sen jälkeen nauttimaan tarjonnasta ilman kiirettä.

Nykyään Isla ja Leevi rääppii sormineen tarjottavat jo ennen kuin ketään on kutsuttu pöytään.

Vuokra-asuntotilanne oli kurjan hurja Helsingissä, itsenäistyminen onnistui vain muuttamalla toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Jos laitoit halutaan vuokrata ilmoituksen naisena niin 100 prosenttia soitoista tuli miehiltä, joista osa etsi seuraa ja osa tarjosi kimppakämppää yksiöstään. jossa vuokranantaja asui myös.

Vierailija kirjoitti:

Siis voisitteko te 1980-lukua ihannoivat ihmiset ihan oikeasti haluta elää sen ajan uudelleen?! Ilman nettiä ja koko kansan kännyköitä? Rohkenen epäille, että ette.

Netti kyllä itse asiassa oli olemassa, mutta se ei ollut mikään koko kansan juttu. Usenet oli mahtava, kun newseissä ei keskustellut koko kansa vaan vain valistuneempi osa! Joskus 80-luvun puolivälissä perustettiin Helsingin yliopiston PortaCOM, joka oli paras keskustelujärjestelmä ikinä. En ymmärrä, miksei yliopistoilla enää ole sellaisia. Siis ihan asiaa myös opiskelusisällöistä saattoi keskustella.

Lisäksi oli ns. purkkeja, joihin me nörtit soittelimme. 

Se on tietysti nykyään kätevää, että telkkariohjelmat voi katsoa milloin haluaa ja hoitaa netissä monet asiat, jotka 80-luvulla vaativat fyysistä käyntiä jossakin. Ja sitten on joitakin loistavia nettipalveluita. Mutta itse en välttämättä tykkää mobiililaitteiden yleistymisestä, enkä varsinkaan siitä, että joka asiaa varten pitäisi olla joku oma sovellus. Minusta se tuntuu samalle kuin että jokaista sähkölaitetta varten pitäisi hankkia erilainen pistorasia asuntoonsa. 

Inhosin sitä, että työpaikkani taukohuoneessa oli jatkuva tupakankäry. Kaikki muut paitsi minä, polttivat tupakkaa ja kävivät vähän väliä tupakalla. Eväätkin nauttivat polttelun lomassa. 

Onneksi siellä oli ovi, jonka pystyi avaamaan, että ilma raikastui. Olisivat voineet ihan hyvin mennä siitä ovesta ulos asti polttamaan. 

Aloin tehdä niin, että kävin ruokatauolla sellaiseen aikaan, kun tiesin, ettei kukaan tule sinne juuri silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoa: se ettei ollut nettiä

Hyvää: se ettei ollut nettiä.

Kaipasitko nettiä kauheasti 80-luvulla? En mä ainakaan.

Miten sitä olisi osannut kaivata, kun ei ollut tietoakaan koko asiasta. 

Minä kaipasin meille mikroaaltouunia, niitähän oli jo markkinoilla.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Hiukan liian huoletonta ehkä muutenkin lastenkasvatus nykymittapuihin verrattuna.

Tuo muuten on totta.

Tässäkin ketjussa on viestejä, joissa ihaillaan, kuinka silloin vielä pidettiin lapset kurissa. Ainakin minun muistini mukaan kuitenkin lapset saivat mennä viilettää omia aikojaan hyvinkin vapaasti. Hilluttiin aamuyöhön pihalla tai vanhempana keskustassa, eikä ollut mitenkään tavatonta, että 14-vuotiaana liftattiin kaupungista toiseen. Sitä ei pidetty minään, että lasten läsnäollessa käytettiin alkoholia; olisi ihmetelty jos joku sitä kyseenalaistaa. Ja teininä onnistui aina jostakin alkoholia hankkimaan (esim. minä ihan luvallisesti kotoa). Itsensäpaljastajat oli jos ei nyt arkipäivää niin ei mitään tavatonta, jonka takia tarjotaan kriisiapua. Niille vain hihiteltiin keskenämme. Lapsia ei suojeltu ollenkaan niin tarkkaan kuin mitä nykyään tehdään.

Täysin ohiksena: Elin ysärin puolivälissä monta vuotta ilman puhelinta tai kännykkää. Puhelinkioskilla pärjäsi mainiosti. Siirryin älykännykkäänkin vasta pari vuotta sitten, kun tuli vahva tunnistautuminen etc.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neukkulan olemassaolo, joka jatkui vielä 1980-luvun ajan. Olen aina inhonnut sitä, vaikka me suomalaiset emme joutuneet juurikaan kärsimään siitä.

Neukkula oli meille suomalaisille huvittava paikka. Kun tehtiin luokkaretki Leningradiin niin muutamilla nailonsukkahousuilla ja joillain käytetyillä urheiluvaatteilla pystyi saamaan niin paljon ruplarahaa, että juhlittiin koko reissun ajan. Käytiin baareissa, ajeltiin takseilla ja ostettiin hotellihuoneeseen kuohuviiniä, suklaata ja täytekakku. Loput rahat yritettiin tuhlata tavaratalossa shoppailemalla, koska ei niitä saanut tuoda Suomeen. 

Tämä oli mielestäni erittäin vastenmielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä jotkut polttivat tupakkaa kahvihuoneessa omien huoneidensa lisäksi. Inhosin sitä.

Olet kuitenkin vielä hengissä etkä kuollut passiiviseen tupakointiin. 

Tunsin sellaisia, jotka saivat keuhkosyövän nimenomaan passiivisesta tupakoinnista. Itse eivät polttaneet, mutta altistuivat tupakansavulle joko kotonaan tai työssään. 

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta tuli mieleen että aikuiset ei päässeet julkiselle puolelle hammaslääkäriin. Ei edes opiskelijat. Se oli vain lapsille ja joillekin erityisryhmille. Maalla pääsi mutta se taisi olla kallista. 

Valikoimaa oli vähemmän ihan kaikesta. Se ei välttämättä ollut huono asia. 

Meidän pikkukaupungissa ihan kaikki pääsivät halutessaan julkiselle puolella hammaslääkäriin. Aikoja ei tarvinnut edes kauan odottaa.