Hei, te 1980-luvun eläneet ja kokeneet: mistä et pitänyt siinä vuosikymmenessä?

Vierailija kirjoitti:

Kun ei tunnustettu kehopositiivisuutta. Se oli ulkonäön kannalta psyykkisesti hyvin kuormittavaa aikaa jos kiloja oli vähänkin enemmän.

Varmasti oli! Kyllä kiloja tuli vahdittua silloin ja taisi Painonvartijatkin aloittaa toimintansa Suomessa, että ei mitään paineita. 

Vierailija kirjoitti:

Siis voisitteko te 1980-lukua ihannoivat ihmiset ihan oikeasti haluta elää sen ajan uudelleen?! Ilman nettiä ja koko kansan kännyköitä? Rohkenen epäille, että ette.

Mulle riittäisi kännykkä, joka on puhelin. Tai no, ehkä tekstiviestiominaisuus on hyvä kanssa. Mutta en tykkää tästä, kun kaikki koko ajan vain toljottaa sitä puhelintaan. Turha lähteä esim. kaverin kanssa kahville enää nykyään, kun puhelin pitää kaivaa yhtenään esiin.

Tuntuu, että silloin jäi aikaa paljon enemmän kaikkeen muuhun elämään. Tai sanoisinko oikeaan elämään. Nyt tuntuu, että moni ajattelee ettei ole kokenut jotakin asiaa, jollei ole ottanut siitä valokuvaa ja tehnyt instapäivitystä. Ärsyttää esim. ravintolassa ne annoksensa kuvaajat, saliselfien ottajat ym.

Jotkut täällä sanovat, että ruoka oli pahaa kasarilla.

Ei ollut, jos sitä osasi laittaa. Jos taas ei muuta viitsinyt, kuin ostaa kaupasta valmislihapullia ja pakasteranskalaisia, niin taatusti oli pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä sanovat, että ruoka oli pahaa kasarilla.

Ei ollut, jos sitä osasi laittaa. Jos taas ei muuta viitsinyt, kuin ostaa kaupasta valmislihapullia ja pakasteranskalaisia, niin taatusti oli pahaa. 

On kai se 80-luvun ruoka varmasti nyt 40 vuotta myöhemmin varmasti pahaa, mädäntynyt ihan olemattomiin jo xD

Ankeaa oli, muutin ulkomaille 1987, kävin seuraavan kerran Suomessa 1995, oli vielä ankeampaa.

Sosiaalitukia osattiin jo 80-luvulla käyttää aivan surutta hyväksi. 

Monesti niitä osasivat nyhtää työtä vieroksuvat kansalaiset. Kerrankin paikkakuntamme sosiaalitoimisto myönsi tällaiselle henkilölle oikein reilun toimeentulotuen. Kun tämä työtä vieroksuva tuensaaja ei oikein tiennyt, mitä kaikella rahalla tekisi, sanoi sosiaalityöntekijä, että tilaa vaikka sanomalehti tai joku viikkolehti. 

Oikein neuvojakin annettiin, mihin tuhlata yhteiskunnan varoja. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä sanovat, että ruoka oli pahaa kasarilla.

Ei ollut, jos sitä osasi laittaa. Jos taas ei muuta viitsinyt, kuin ostaa kaupasta valmislihapullia ja pakasteranskalaisia, niin taatusti oli pahaa. 

Kotona haluttiin oppia laittamaan ruokaa ennen muuttoa omilleen. Sekä tytöt että pojat. Hyvin opittiin ja pärjättiin. Todella harvoin oli asiaa (ja rahaa) grillille tai pizzeriaan saatikka ravintolaan. Oli kiva kutsua omaan kotiin kavereita syömään ja vastavuoroisesti mennä heille herkuttelemaan. Ai että!

Olen syntynyt -81. 

En pitänyt siitä, että autossa ei olut ilmastointia. Että oli ok tupakoida kodin sisällä, toimistossa, lentokoneessa ja autossa lasten istuessa kyydissä. Että ei ollut mahdollisuutta noutoruokailla. 

Nautin lapsuudesta turvallisessa ympäristössä. Leikin puistossa kavereiden kanssa, perinteisiä pihapelejä ja kaikki aktiviteetit oli ikätasoisia.

Naiset joutuivat kyllä kuulemaan kaikenlaista. Itsekin kun menin uuteen työpaikkaan, niin eräs mies julisti, että neiti on muodollisesti pätevä.Kaikki nauroivat, myös muut naiset. Minua ei naurattanut. 



Pomon miespuolisia kavereita kävi työpaikalla tuijottelemassa meitä naisia ja yrittipä joku keskellä kirkasta päivää saada mukaansa hauskaa pitämään. Se hauskuus tiedettiin. 

Piti kehittää kova kuori itselle. 

Tämähän oli hyvä asia :)

80-luvun loppupuolella rahan ja mammonan ihailusta en pitänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että olin lapsi enkä ehtinyt mukaan mihinkään kivaan. Aikuistuin "sopivasti" laman tullen. 

Mutta vakavasti ottaen, häkellyttävän yleinen sovinismi ja seksismi tuntui jo silloinkin, lapsen ja nuoren silmin, todella väärältä. Oli muka hauskaa, kun komediasarjan setämies juoksi nuorten naisten perässä (Benny Hill) tai kun mainoksessa miesautoilija puristaa naisautoilijan takapuskuria. Naisia vähäteltiin vielä ihan yleisesti ja lasikatot alalla kuin alallla olivat arkipäivää. 

Kaikenlainen standardeista poikkeaminen oli paheksuttavaa. Nykyään ollaan menty erilaisuuden tavoittelussa ehkä turhankin pitkälle, mutta en missään nimessä haluaisi takaisin kasarin linjaa, jossa omintakeiset ajatukset, pukeutuminen saati muu kuin heteroseksuaalinen suuntautuminen olivat sallittuja vain jossain alakulttuuriyhteisöissä. 

Kasarilla oli myös paljon nykyistä enemmä

Sinä katsot kasaria tämän päivän näkökulmasta. Et varmasti ajatellut noin lapsena kasarillaa eläessäsi.

Miten niin ei ajatellut? Olet ilmeisesti persumies. Lainaamasi kirjoittaja nimenomaan sanoo tunteneensa sovinismin ja seksismin lapsenakin vääräksi. MIKSI sinä kuvittelet, ettei hän olisi huomannut vääryyttä lapsena?

Itse olen syntynyt 80-luvun lopussa, joten en muista siitä vuosikymmenestä yhtään mitään. Olin lapsi 90-luvulla, ja kyllä minä jo silloin pikkutyttönä kärsin naisvihasta. Tuntui nöyryyttävältä nähdä esim. Iltalehdessä iltatyttöjä, ja mietin miksi kaikki maailmassa on vain miehiä varten. Miksi naisille ei ole mitään iltapoikia tai vastaavaa?

Ja kyllä esim. standardeista poikkeavat ihan tasan tarkkaan kärsivät asiasta silloin kasarilla. EI SE OLE MITÄÄN "TÄMÄN PÄIVÄN NÄKÖKULMAA", niinkuin te persut yritätte väittää!

Millaiset olivat kalapuikot 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan liian huoletonta ehkä muutenkin lastenkasvatus nykymittapuihin verrattuna.

Tuo muuten on totta.

Tässäkin ketjussa on viestejä, joissa ihaillaan, kuinka silloin vielä pidettiin lapset kurissa. Ainakin minun muistini mukaan kuitenkin lapset saivat mennä viilettää omia aikojaan hyvinkin vapaasti. Hilluttiin aamuyöhön pihalla tai vanhempana keskustassa, eikä ollut mitenkään tavatonta, että 14-vuotiaana liftattiin kaupungista toiseen. Sitä ei pidetty minään, että lasten läsnäollessa käytettiin alkoholia; olisi ihmetelty jos joku sitä kyseenalaistaa. Ja teininä onnistui aina jostakin alkoholia hankkimaan (esim. minä ihan luvallisesti kotoa). Itsensäpaljastajat oli jos ei nyt arkipäivää niin ei mitään tavatonta, jonka takia tarjotaan kriisiapua. Niille vain hihiteltiin keskenämme. Lapsia ei suojeltu ollenkaan niin tarkkaan kuin mitä nykyään tehdään.

&n

Toisaalta, menimmekö me siitä rikki? En tarkoita, että kaipaisin esimerkiksi itsensäpaljastajia nykyiseen katukuvaan. Mutta noin yleisemmin sellainen asia kuin resilienssi tuntuu olevan hupeneva luonnonvara nykyisin. Elämässä kohtaa väkisinkin tiettyjä riskejä sekä outoja ja epämiellyttäviäkin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta tuli mieleen että aikuiset ei päässeet julkiselle puolelle hammaslääkäriin. Ei edes opiskelijat. Se oli vain lapsille ja joillekin erityisryhmille. Maalla pääsi mutta se taisi olla kallista. 

Valikoimaa oli vähemmän ihan kaikesta. Se ei välttämättä ollut huono asia. 

Meidän pikkukaupungissa ihan kaikki pääsivät halutessaan julkiselle puolella hammaslääkäriin. Aikoja ei tarvinnut edes kauan odottaa. 

Laita lähde. Muuten valehtelet. Aikaisemmin täällä on väitetty, että parikymmentä vuotta sitten olisi päästy hammaslääkärin heti seuraavana päivänä. EI PÄÄSTY! Puolen vuoden jonotusaika oli silloinkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan liian huoletonta ehkä muutenkin lastenkasvatus nykymittapuihin verrattuna.

Tuo muuten on totta.

Tässäkin ketjussa on viestejä, joissa ihaillaan, kuinka silloin vielä pidettiin lapset kurissa. Ainakin minun muistini mukaan kuitenkin lapset saivat mennä viilettää omia aikojaan hyvinkin vapaasti. Hilluttiin aamuyöhön pihalla tai vanhempana keskustassa, eikä ollut mitenkään tavatonta, että 14-vuotiaana liftattiin kaupungista toiseen. Sitä ei pidetty minään, että lasten läsnäollessa käytettiin alkoholia; olisi ihmetelty jos joku sitä kyseenalaistaa. Ja teininä onnistui aina jostakin alkoholia hankkimaan (esim. minä ihan luvallisesti kotoa). Itsensäpaljastajat oli jos ei nyt arkipäivää niin ei mitään tavatonta, jonka takia tarjotaan kriisiapua. Niille vain hihiteltiin keskenämme. Lapsia ei suojeltu ollenkaan niin t

Niin että pedofilia on asia, mikä hoituu kasvattamalla uhrin resilienssiä? Entä kun on kyse omista lapsistasi? 

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelin saatiin 1983 ja väritelevisio 1987. Asuttiin vanhempieni rakentamassa omakotitalossa vuodesta 1982 lähtien. Minua ei hävettänyt se, että meillä oli mustavalkotelevisio vielä 1980-luvulla. Pääasia oli, että telkkari löytyi kotoa. Olen syntynyt vuonna 1974. 50 tulee täyteen syyskuussa. Kamalaa, miten nopsaan aika kulkee kulkuaan!

Vanha mikä vanha.

Vierailija kirjoitti:

Jättis-tuuteista ei ollut olemassa kuin originaaliversio, mutta se maistuikin sitten sitäkin herkullisemmalta. Nykyään Jättis-tuutit maistuvat kummalliselta. Onko koostumusta muutettu?

On. Parisen vuotta sitten. En syö enää kyseisiä jäätelötuutteja.

Oli liian valkoista ja ei ollut Somaleita. Suomessa oli ainoat mustat tyypit Radio Ettanin Billy Carson (Amerikkalainen) ja laulaja Caron Barnes (Englantilainen).

Itse rakastan Somaleita ja niiden hajua. Samoin Somalit nostavat asuntojen arvoa jos niitä päästetään taloyhtiöön asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta tuli mieleen että aikuiset ei päässeet julkiselle puolelle hammaslääkäriin. Ei edes opiskelijat. Se oli vain lapsille ja joillekin erityisryhmille. Maalla pääsi mutta se taisi olla kallista. 

Valikoimaa oli vähemmän ihan kaikesta. Se ei välttämättä ollut huono asia. 

Meidän pikkukaupungissa ihan kaikki pääsivät halutessaan julkiselle puolella hammaslääkäriin. Aikoja ei tarvinnut edes kauan odottaa. 

Laita lähde. Muuten valehtelet. Aikaisemmin täällä on väitetty, että parikymmentä vuotta sitten olisi päästy hammaslääkärin heti seuraavana päivänä. EI PÄÄSTY! Puolen vuoden jonotusaika oli silloinkin

Varmasti on ollut  paikkakuntakohtaista pääsikö julkiselle miten helposti hammashoitoon. Minulla on kokemusta kahdesta eri paikkakunnasta Savossa  ja molemmissa onnistui ihan helposti päästä. 

Kovin kalliiksi ei olisi tullut yksityinenkään hammashoito, niin hyvät Kela-korvaukset siitä silloin sai.