Tuli kutsu ylioppilasjuhliin. Meni maku siinä vaiheessa..

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua. Minäkin ihmettelen nykyaikaa, jossa lahjaksi annetuilla ja muistoksi tarkoitetuilla koruilla ja muilla merkityksellisillä ajatuksella ja tunteella annetuilla lahjoilla ei tunnu olevan useinkaan enää mitään merkitystä. Vanhana ei monellakaan nykyihmisillä enää muistokoruja tai esineitä ole. Viimeistään muutoissa heitetään "turhat romut" roskikseen. Lämmöllä ajattelen pikkutyttönä lahjaksi samaa kultaista kaulakorua. Sain sen kummiltani. Hän tiesi, että pikkutyttönä rakastin kauniita kaulakoruja. Olen vaalinut kummini antamaa korua kymmienien vuosien ajan. Joka kerta nähdessäni sen muistan rakkaan ja läheisen kummitätini, joka on kuollut jo kauan sitten. Esineillä on merkitystä.

No mulle ei ainakaan ole. Ei ole mitään korua tallella nuoruudesta, jotka sain lahjaksi. 

Nykyään ihmisillä on jo kaikkea kaapit täynnä. Miksi sinne väkisin pitää tuoda uutta tarpeetonta roinaa? Mieluummin rahaa, jolla juhlittu voi itse päättää mitä tulee ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua. Minäkin ihmettelen nykyaikaa, jossa lahjaksi annetuilla ja muistoksi tarkoitetuilla koruilla ja muilla merkityksellisillä ajatuksella ja tunteella annetuilla lahjoilla ei tunnu olevan useinkaan enää mitään merkitystä. Vanhana ei monellakaan nykyihmisillä enää muistokoruja tai esineitä ole. Viimeistään muutoissa heitetään "turhat romut" roskikseen. Lämmöllä ajattelen pikkutyttönä lahjaksi samaa kultaista kaulakorua. Sain sen kummiltani. Hän tiesi, että pikkutyttönä rakastin kauniita kaulakoruja. Olen vaalinut kummini antamaa korua kymmienien vuosien ajan. Joka kerta nähdessäni sen muistan rakkaan ja läheisen kummitätini, joka on kuollut jo kauan sitten. Esineillä on merkitystä.

Vain muiden antamilla esim. koruilla on mielestäsi tunnearvoa? Eli jos saamillaan lajjarahoilla ostaa itselleen sopivan korun, niin se on vain roinaa? Mielestäni aika typerä ajatus. 

Yiippilas on sellaisessa elämänvaiheessa että viiskymppinen kuoressa ja pitkä ruusu on kiva lahja.

Monta muuttoa saattaa olla edessä, niin juuri nyt kristallivaasit ei ole se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ottaen on sopimatonta kutsun yhteydessä mainita (kerjätä) että antakaa rahaa. Vuosia sitten mekin saimme kutsun ystäväperheen lapsen juhlin ja kutsussa luki että tytär haluaa matkustaa ja siihen haluaa rahaa. Olimme "estyneitä" ja lähetimme ainoastaan onnittelukortin.

Tuo on just parasta, kun tietää mitä ylioppilas haluaa. Mitä pahaa siinä on, jos nuori haluaa matkustaa? 

Rahankeruumaininta. Ei edes peitellä miksi juhlitaan. Säälittävää. En antaisi latiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli juhlat kalliimmaksi kuin saadut lahjat. 

Niillä nuoren saamilla lahjarahoillako te ylppärit maksoitte?

Tuota ihmettelin minäkin.   Vanhemmat järjestää juhlan, nuori pitää lahjansa

Ajat ovat muuttuneet. Arvot ja asenteet koventuneet. Ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa. Lahjatkin on annettava rahana. 

Tässä nyt on mennyt maku ihan kaikkeen ja olen ottanut saman teeskentelylinjan kuin muutkin. Sillä erotuksella toki että en käy oikein missään ja tapaamisia on harvoin. Vaikka en ole töissä, on minulla usein työesteitä kaikenlaisiin rientoihin kutsuttaessa. Valideja esteitä toki ollutkin menneinä vuosina, joten selitys on nykyisin vedenpitävä.

Ajatteluhan on vallalla taaperoiden juhlissakin.  Olen monet kommentit täällä lukenut ettei isovanhempien/tätien/setien tuomat lahjat kattaneet  tarjoamisten hintaa.

Tai anoppi tuli kylään, joi monta kuppia kahvia ja toi vaan halvan  tuomisen.

Järkevä vanhempi kertoo rehellisesti, mitä lapsi toivoo yo-lahjaksi. Jos sitä kutsuvieras  päättää kysyä. Nyt jäi tarinastasi epäselväksi toivovatko he tiettyä summaa ja jota et halua antaa? Sitten sen voi katsoa tahdittomaksi kutsuvierasta kohtaan.

Jos on jo mielessä antaa kortti ja ruusu ei ikinä kannata neuvotella lahjoista sen enempää. Etenkään, jos tuore yo ei ole läheinen ja tärkeä. 

Annoin kerran rahaa toivovalla yo:lle uusintapainoksen pula-ajan keittokirjasta. A5-kokoinen vihkonen. Yo yllätti meidät vieraat ihastumalla siihen vihkoseen ja jäi lukemaan sitä kesken kaiken. Kiitti vielä uudelleen. Kyse oli tulevasta pörssimeklarista, joka oli kiinnostunut sijoittamaan rahansa oikein. Selittää innostuksen edullliseen ruokaan ja selviämiseen opiskelija-asunnossa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua. Minäkin ihmettelen nykyaikaa, jossa lahjaksi annetuilla ja muistoksi tarkoitetuilla koruilla ja muilla merkityksellisillä ajatuksella ja tunteella annetuilla lahjoilla ei tunnu olevan useinkaan enää mitään merkitystä. Vanhana ei monellakaan nykyihmisillä enää muistokoruja tai esineitä ole. Viimeistään muutoissa heitetään "turhat romut" roskikseen. Lämmöllä ajattelen pikkutyttönä lahjaksi samaa kultaista kaulakorua. Sain sen kummiltani. Hän tiesi, että pikkutyttönä rakastin kauniita kaulakoruja. Olen vaalinut kummini antamaa korua kymmienien vuosien ajan. Joka kerta nähdessäni sen muistan rakkaan ja läheisen kummitätini, joka on kuollut jo kauan sitten. Esineillä on merkitystä.

Vain muiden antamilla esim. koruilla on mielestäsi tunnearvoa? Eli jos saamillaan lajjarahoilla ostaa itselleen sopivan korun, niin se on vain roinaa? Mielestäni aika typerä ajatus

Lahjarahoilla mennään usein baariin. Ei korukauppaan. 

Miksi kysyt lahjasta, kun vastaus ei miellytä? Ainahan ylioppilaille on viety lahjaksi rahaa. Ihan hirveä kriisi 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ottaen on sopimatonta kutsun yhteydessä mainita (kerjätä) että antakaa rahaa. Vuosia sitten mekin saimme kutsun ystäväperheen lapsen juhlin ja kutsussa luki että tytär haluaa matkustaa ja siihen haluaa rahaa. Olimme "estyneitä" ja lähetimme ainoastaan onnittelukortin.

Tuo on just parasta, kun tietää mitä ylioppilas haluaa. Mitä pahaa siinä on, jos nuori haluaa matkustaa? 

Rahankeruumaininta. Ei edes peitellä miksi juhlitaan. Säälittävää. En antaisi latiakaan.

Täysin ymmärrettävää, että juhlija haluaa rahaa. Mitä sitten, jos rahankeruumaininta. Hyvä homma vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun nuoret nykyään eivät halua turhaa tavaraa. Sillä rahalla sitten ehkä ostavat mieluista. 

Juhlien järjestäminen on kallista. Viimeksi pelkät kakut leipomosta maksoivat satasen kappale. Kakusta muka riittää 20 henkilölle. Ei riitä, ellei ole valmiiksi leikattu. 

Minä leivon aina täytekakut itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap sinua. Minäkin ihmettelen nykyaikaa, jossa lahjaksi annetuilla ja muistoksi tarkoitetuilla koruilla ja muilla merkityksellisillä ajatuksella ja tunteella annetuilla lahjoilla ei tunnu olevan useinkaan enää mitään merkitystä. Vanhana ei monellakaan nykyihmisillä enää muistokoruja tai esineitä ole. Viimeistään muutoissa heitetään "turhat romut" roskikseen. Lämmöllä ajattelen pikkutyttönä lahjaksi samaa kultaista kaulakorua. Sain sen kummiltani. Hän tiesi, että pikkutyttönä rakastin kauniita kaulakoruja. Olen vaalinut kummini antamaa korua kymmienien vuosien ajan. Joka kerta nähdessäni sen muistan rakkaan ja läheisen kummitätini, joka on kuollut jo kauan sitten. Esineillä on merkitystä.

Vain muiden antamilla esim. koruilla on mielestäsi tunnearvoa? Eli jos saamillaan lajjarahoilla ostaa itselleen sopivan korun, nii

 

Mitä siitä? Onko kokemus mielestäsi vähemmän arvostettava asia kuin materia? 

No ei kai ylioppilaalle kannata muuta lahjaa antaa kuin rahaa. Parempi, että ostaa itse sitä mitä haluaa. Ei ole koskaan tullut edes mieleen antaa muuta kuin rahaa. 

Meillä taas olisi pitänyt antaa rahalahja, mutta ei kutsuttu juhliin. En anna lahjaa puolitutulle, jos ei kutsuta juhliinkaan. En kehtaa kutsumatta mennä, enkä edes tiedä kellonaikaa, päivääkään välttämättä. 

Pääsi ylioppilaaksi vuonns -85. Lahjaksi sai lähinnä rahashekkejä, jotka lunastettiin sitten pankista. 

Ylioppilasjuhlat voidaan kieltää, meni maku.

Miten voi olla noin vaikeaa antaa rahalahja? Kyllä on vaikeaa teillä.