Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuli kutsu ylioppilasjuhliin. Meni maku siinä vaiheessa..
01.06.2024 |
Kun tulevan ylioppilaan äiti vastasi kysymykseeni lahjasta. Sain vaikutelman että rahankeruu mielessä. Mitä enemmän vieraita sitä enemmän rahaa tulee. Muutama päivä sitten laitoin tälle äidille viestin etten pääse tulemaan. Samassa viestissä toivotin tulevalle ylioppilaalle onnea. Todellinen syy etten osallistu juhlaan on tuo rahan keruu. Meni maku samantien. Ei antanut muuta mahdollisuutta lahjaan vaikka tiedän että raha on nuorelle hyvä sekä sille käyttöä.
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Kun nuoret nykyään eivät halua turhaa tavaraa. Sillä rahalla sitten ehkä ostavat mieluista.
Juhlien järjestäminen on kallista. Viimeksi pelkät kakut leipomosta maksoivat satasen kappale. Kakusta muka riittää 20 henkilölle. Ei riitä, ellei ole valmiiksi leikattu.
Mutta ei se ylioppilas niistä lahjarahoistaan niitä juhlia kustanna.
Juhlat ylioppilaalle järjestää vanhemmat omista varoistaan. Jos on varaton, on säästettävä etukäteen tai vaan kehitettävä jostakin ne rahat, tai sitten ei pidetä isoja juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen asenne täällä monella. Kehoitetaan vain antamaan se lahja, vaikkei ylioppilas sellaista ilmeisesti halua. Miksi tungetaan toisille puoliväkisin tavaraa?
Mitä, ap, kiukuttelet. Kyllä se vaan on perushomma yo-lahjassa jo pitkään ollut, että rahaa kirjekuoressa. Jos on kummilapsi tai lähisukulainen, niin summa vähän isompi. Jotain 80-100 euroa tuolloin. Muuten sitten vaikka 50 euroa.
Itse vien tänään ylioppilaalle ruusun ja kortin. Tärkeintä on muistaminen ja onnittelu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, ap, kiukuttelet. Kyllä se vaan on perushomma yo-lahjassa jo pitkään ollut, että rahaa kirjekuoressa. Jos on kummilapsi tai lähisukulainen, niin summa vähän isompi. Jotain 80-100 euroa tuolloin. Muuten sitten vaikka 50 euroa.
Ei kaikilla ole antaa tuollaisia rahoja. Etenkään tässä maailmantilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nuoret nykyään eivät halua turhaa tavaraa. Sillä rahalla sitten ehkä ostavat mieluista.
Juhlien järjestäminen on kallista. Viimeksi pelkät kakut leipomosta maksoivat satasen kappale. Kakusta muka riittää 20 henkilölle. Ei riitä, ellei ole valmiiksi leikattu.
Älkää järjestäkö mitään juhlia, jos aina ja aina pitää laskea jokaisen kakun ja kahvikupin hinnan. Käsittämätöntä. Jaksetaan jauhaa ja pöyristellä vuodesta toiseen. Jos mun vanhemmat olisi laskeneet euroja mun yo- juhlin tarjoiluihin ja järjestelyihin olisin ehdottomasti kieltänyt koko juhlat. Tuohan on valmistuneen nöyryyttämistä ja saavutusten aliarvioimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina antanut lahjaksi rahaa koska paljon helpompaa kun nuori itse saa päättää mitä ostaa kuin että hänelle viedään roppakaupalla krääsää jolla hän ei sitten tee mitään.
Ostaa niillä saamillaan ihanilla rahoilla todennäköisesti vain sitä krääsää, jolla ei sitten tee mitään.
Ensimmäinen "krääsä", jonka minä yo-lahjarahoillani ostin, oli junalippu pääsykoepaikkakunnalle ja takaisin (siihen aikaan yliopistojen pääsykokeet olivat vasta ylioppilasjuhlien jälkeen). Seuraavat krääsät olivat opiskelija-asunnon vuokra ja ruokaostokset, kun opinnot alkoivat. Kyllä ne lahjarahat olivat suuri apu itsenäisen opiskelijaelämän alussa.
Tämä oli 40 vuotta sitten. Onneksi jo silloin suuri osa vieraista antoi lahjaksi rahaa. Tyypillinen rahalahja yhdeltä perheeltä oli 10-20 markkaa, mutta yhteensä niistäkin kertyi merkittävä summa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen pääsääntöisesti ylioppilasjuhliin ei kutsuttu erikseen vaan kahvipöytä oli katettuna koko päivän ja ne, jotka halusivat (sukulaiset, ystävät, tuttavat) kävivät onnittelukäynnillä ja kukin sai muistaa millaisella lahjalla tahansa tai vaikka vain yhdellä ruusulla.
Äitini kertoi, että jo tuolloin "ennen" eli 1970-luvulla vieraat toivat pääsääntöisesti rahaa. Hän sai 3 tavaralahjaa, vieraita oli yli 100. Siihen aikaan naapurit tulivat tuomaan yhteisen rahalahjan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua. Minäkin ihmettelen nykyaikaa, jossa lahjaksi annetuilla ja muistoksi tarkoitetuilla koruilla ja muilla merkityksellisillä ajatuksella ja tunteella annetuilla lahjoilla ei tunnu olevan useinkaan enää mitään merkitystä. Vanhana ei monellakaan nykyihmisillä enää muistokoruja tai esineitä ole. Viimeistään muutoissa heitetään "turhat romut" roskikseen. Lämmöllä ajattelen pikkutyttönä lahjaksi samaa kultaista kaulakorua. Sain sen kummiltani. Hän tiesi, että pikkutyttönä rakastin kauniita kaulakoruja. Olen vaalinut kummini antamaa korua kymmienien vuosien ajan. Joka kerta nähdessäni sen muistan rakkaan ja läheisen kummitätini, joka on kuollut jo kauan sitten. Esineillä on merkitystä.
Sullekin vain yhdellä esineellä!
Mielestäni tämä vieras voisi miettiä mitä ne tarjottavat maksavat ja jos hän söisi kaikkea saatavaa, kuten on tapana, niin se maksaa!!
Arvomaailma on muuttunut ja nyt eletään 2000 -lukua eikä pikkutavaroilla ole ns. merkitystä nuorille.
Yksi hyvä lahja on ostaa avaruuskynä, sillä voi kirjoittaa veden alla, kovalla pakkasella, ylösalaisin jne...... ja kestää ikuisuuden kun säiliön voi aina uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä, ap, kiukuttelet. Kyllä se vaan on perushomma yo-lahjassa jo pitkään ollut, että rahaa kirjekuoressa. Jos on kummilapsi tai lähisukulainen, niin summa vähän isompi. Jotain 80-100 euroa tuolloin. Muuten sitten vaikka 50 euroa.
Veljenpoikani lakkiaispäivänä oli ylitöitä tarjolla 10h vuoro. Poikani meni juhlimaan ja lahjaksi vei sen päivän palkkani. Terveisinä käskin käyttää rahat hyvin, kun täti raatoi ne juhlapäivänä.
50 on aika perusjuttu. Nyt ajattelin hautajaistervehdyksenä jättää 20, rahat menevät syöpäyhdistykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ottaen on sopimatonta kutsun yhteydessä mainita (kerjätä) että antakaa rahaa. Vuosia sitten mekin saimme kutsun ystäväperheen lapsen juhlin ja kutsussa luki että tytär haluaa matkustaa ja siihen haluaa rahaa. Olimme "estyneitä" ja lähetimme ainoastaan onnittelukortin.
Tuo on just parasta, kun tietää mitä ylioppilas haluaa. Mitä pahaa siinä on, jos nuori haluaa matkustaa?
Nyt ymmärrät väärin. Ei tietenkään ole matkustelemisessa mitään pahaa. Asian ydin on se, että pyydetään rahaa. Itse en ainakaan pyytäisi, sanoisin että pääasia että tuotte itsenne, se olisi mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina antanut lahjaksi rahaa koska paljon helpompaa kun nuori itse saa päättää mitä ostaa kuin että hänelle viedään roppakaupalla krääsää jolla hän ei sitten tee mitään.
Ostaa niillä saamillaan ihanilla rahoilla todennäköisesti vain sitä krääsää, jolla ei sitten tee mitään.
Ensimmäinen "krääsä", jonka minä yo-lahjarahoillani ostin, oli junalippu pääsykoepaikkakunnalle ja takaisin (siihen aikaan yliopistojen pääsykokeet olivat vasta ylioppilasjuhlien jälkeen). Seuraavat krääsät olivat opiskelija-asunnon vuokra ja ruokaostokset, kun opinnot alkoivat. Kyllä ne lahjarahat olivat suuri apu itsenäisen opiskelijaelämän alussa.
Tämä oli 40 vuotta sitten. Onneksi jo silloin suuri osa vieraista antoi lahjaksi rahaa. Tyypillinen rahalahja yhdeltä perheeltä oli 10-20 markkaa, m
Minä valmistuin ylioppilaaksi kymmenen vuotta sitten, käytin rahat muun muassa pääsykoevalmennukseen ja avoimen yliopiston kursseihin. Siinä ei mariskoolilla tai aterinsetillä tee mitään.,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina antanut lahjaksi rahaa koska paljon helpompaa kun nuori itse saa päättää mitä ostaa kuin että hänelle viedään roppakaupalla krääsää jolla hän ei sitten tee mitään.
Ostaa niillä saamillaan ihanilla rahoilla todennäköisesti vain sitä krääsää, jolla ei sitten tee mitään.
Ensimmäinen "krääsä", jonka minä yo-lahjarahoillani ostin, oli junalippu pääsykoepaikkakunnalle ja takaisin (siihen aikaan yliopistojen pääsykokeet olivat vasta ylioppilasjuhlien jälkeen). Seuraavat krääsät olivat opiskelija-asunnon vuokra ja ruokaostokset, kun opinnot alkoivat. Kyllä ne lahjarahat olivat suuri apu itsenäisen opiskelijaelämän alussa.
Tämä oli 40 vuotta sitten. Onneksi jo silloin suuri osa vieraista antoi lahjaksi rahaa. Tyypillinen rahalahja yhdeltä perheeltä oli 10-20 markkaa, m
Joo, olet jo kertonut noista yliopisto-opinnoistasi. Ei sillä ole väliä, minne juhlien jälkeen hakee, vai hakeeko/pääseekö minnekään ja pitää välivuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me jäätiin saman syyn takia vuosi sitten pois sekun lapsen rippijuhlista. RAHANKERUUJUHLA ei muuta.
Muuten ei pidetä yhteyttä, ei edes tiedetä miltä 15vee näyttää ja sitten pitäisi viedä kolehti pöytään. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina antanut lahjaksi rahaa koska paljon helpompaa kun nuori itse saa päättää mitä ostaa kuin että hänelle viedään roppakaupalla krääsää jolla hän ei sitten tee mitään.
Ostaa niillä saamillaan ihanilla rahoilla todennäköisesti vain sitä krääsää, jolla ei sitten tee mitään.
Ensimmäinen "krääsä", jonka minä yo-lahjarahoillani ostin, oli junalippu pääsykoepaikkakunnalle ja takaisin (siihen aikaan yliopistojen pääsykokeet olivat vasta ylioppilasjuhlien jälkeen). Seuraavat krääsät olivat opiskelija-asunnon vuokra ja ruokaostokset, kun opinnot alkoivat. Kyllä ne lahjarahat olivat suuri apu itsenäisen opiskelijaelämän alussa.
Tämä oli 40 vuotta sitten. Onneksi jo silloin suuri osa vieraista antoi lahjaksi rahaa. Tyypillinen rahalahja yhdeltä perheeltä oli 10-20 markkaa, m
Sama homma. Minä sain lahjaksi jotain 6000 markkaa, joka oli tosi iso raha. Kyllä ne rahat tulivat tarpeen opiskellessa ja olin todella säästäväinen enkä ostanut mitään turhaa vaan kaikkea välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ottaen on sopimatonta kutsun yhteydessä mainita (kerjätä) että antakaa rahaa. Vuosia sitten mekin saimme kutsun ystäväperheen lapsen juhlin ja kutsussa luki että tytär haluaa matkustaa ja siihen haluaa rahaa. Olimme "estyneitä" ja lähetimme ainoastaan onnittelukortin.
Tuo on just parasta, kun tietää mitä ylioppilas haluaa. Mitä pahaa siinä on, jos nuori haluaa matkustaa?
Nyt ymmärrät väärin. Ei tietenkään ole matkustelemisessa mitään pahaa. Asian ydin on se, että pyydetään rahaa. Itse en ainakaan pyytäisi, sanoisin että pääasia että tuotte itsenne, se olisi mukavaa.
Siis sinusta nuori ihminen ei saa suoraan sanoa että tarvitsee rahaa? Jotenkin todella epärealistinen maailmankuva. Eikös se ole ilmiselvää, että olette tervetulleita kun teidät on kutsuttu. Pitäisikö punainen matto vielä levittää?
Mun äiti osallistu rippijuhliin männä vuosina ja kun he oli lähdössä niin menivät vielä sanomaan heipat juhlakalulle. Hän makasi omassa sängyssä ja laski rahoja ja kirjekuoret ja kortit revittynä lattialla hujan hajan. Hätinä moikkas, kiitost ei kuulunut ja jatko rahojen laskua. Äiti van naureskeli että ei fittu mitä touhua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ottaen on sopimatonta kutsun yhteydessä mainita (kerjätä) että antakaa rahaa. Vuosia sitten mekin saimme kutsun ystäväperheen lapsen juhlin ja kutsussa luki että tytär haluaa matkustaa ja siihen haluaa rahaa. Olimme "estyneitä" ja lähetimme ainoastaan onnittelukortin.
Tuo on just parasta, kun tietää mitä ylioppilas haluaa. Mitä pahaa siinä on, jos nuori haluaa matkustaa?
Nyt ymmärrät väärin. Ei tietenkään ole matkustelemisessa mitään pahaa. Asian ydin on se, että pyydetään rahaa. Itse en ainakaan pyytäisi, sanoisin että pääasia että tuotte itsenne, se olisi mukavaa.
No totta kai nuori pyytää rahaa, ainahan ne tarvitsee rahaa. Kyse on nyt nuoresta, joka varmaan lähtee vielä opiskelemaan.
Tavaralahjoissa on ongelmansa. Yhdelle pojalle päätettiin porukalla ostaa Iittalan Teemaa hänen mielivärisenään. Lahjatoiveen mukaan. Poika käy työssä ja asuu edelleen vamhempiensa omakotitalossa. Lautasille ei ole ollut käyttöä.
Toinen tapaus: lahjansaaja meni opiskelemaan ulkomaille ja isot astiastot jäivät Suomeen. Niitä on sitten myyty pois.
Alue: Aihe vapaa
Ennen pääsääntöisesti ylioppilasjuhliin ei kutsuttu erikseen vaan kahvipöytä oli katettuna koko päivän ja ne, jotka halusivat (sukulaiset, ystävät, tuttavat) kävivät onnittelukäynnillä ja kukin sai muistaa millaisella lahjalla tahansa tai vaikka vain yhdellä ruusulla.