Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuli kutsu ylioppilasjuhliin. Meni maku siinä vaiheessa..
01.06.2024 |
Kun tulevan ylioppilaan äiti vastasi kysymykseeni lahjasta. Sain vaikutelman että rahankeruu mielessä. Mitä enemmän vieraita sitä enemmän rahaa tulee. Muutama päivä sitten laitoin tälle äidille viestin etten pääse tulemaan. Samassa viestissä toivotin tulevalle ylioppilaalle onnea. Todellinen syy etten osallistu juhlaan on tuo rahan keruu. Meni maku samantien. Ei antanut muuta mahdollisuutta lahjaan vaikka tiedän että raha on nuorelle hyvä sekä sille käyttöä.
Kommentit (270)
Rahan toivominen on järkevää ja käytännöllistä. Siinä ei ole mitään ahnetta. Ylioppilas lähtee todennäköisesti seuraavaksi opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Hänen tulonsa on jatkossa opintotuki, opintolaina ja asumistuki. Ehkä pieni määrä palkkaa jos käy opintojen ohessa töissä. Ei hän tuollaisessa elämäntilanteessa tarvitse koruja, pöytähopeoita, kristallivaaseja tai muuta turhanpäiväistä roinaa. Hän tarvitsee rahaa ruokaan ja vuokran maksuun. Onpas ahnetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken helpointa on antaa vaan rahaa ja varmasti nuorelle tulee sille käyttöä. Itse sain tosi iso summan ja rahoista oli paljon apua, kun lähdin opiskelemaan. Ihan paras lahja oli.
Ennen pystyi helposti tallettamaan rahat tai shekit tilille omassa pankissa. Nykyään on lähes mahdotonta tallettaa käteistä sikälikun paikkakunnalla edes on pankkia. Ainakin joutuu ikävään kuulusteluun. Jos raha on tilillä, sitä ei niin helposti käytä turhiin ostoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli juhlat kalliimmaksi kuin saadut lahjat.
Älytön möläys! 7
Möläytys on älytön, mutta itse olen vähän vanhempaa saapumiserää ja ajatus lahjoissa, tuliaisissa, jne on aina ollut se, että sen verran viedään mitä arvioidaan itse syövän tarjoilua.
Sain lukemattoman määrän erilaisia tuikkukippoja lahjaksi, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Mulla ei varsinaisesti ole mitään niitä vastaan, mutta kaikki olivat eri mallisia ja värisiä ja niitä oli PALJON. Oikeasti antakaa rahaa lahjaksi. Mulla nuo kipot ovat jossain varastoituna, kun ne ovat kuitenkin lahjaksi saatuja.
Vaikea se on muutakaan antaa kuin rahaa.
Ei ole omaa kotia minne tarvitsisi tavaroita. Vanhempien suunnitelmiatakaan ei ole tietoa, voiko siellä säilöä vielä mahdollisesti vuosia niitä lahjaksi saatuja tavaroita.
Ylioppilaalla on kaikki edessä. Mukavampi sitten ostaa mitä tarvitsee ja elää niillä lahjarahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli juhlat kalliimmaksi kuin saadut lahjat.
Älytön möläys! 7
Möläytys on älytön, mutta itse olen vähän vanhempaa saapumiserää ja ajatus lahjoissa, tuliaisissa, jne on aina ollut se, että sen verran viedään mitä arvioidaan itse syövän tarjoilua.
Jep. Ihan kaupankäyntiä nämä juhlat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken helpointa on antaa vaan rahaa ja varmasti nuorelle tulee sille käyttöä. Itse sain tosi iso summan ja rahoista oli paljon apua, kun lähdin opiskelemaan. Ihan paras lahja oli.
Ennen pystyi helposti tallettamaan rahat tai shekit tilille omassa pankissa. Nykyään on lähes mahdotonta tallettaa käteistä sikälikun paikkakunnalla edes on pankkia. Ainakin joutuu ikävään kuulusteluun. Jos raha on tilillä, sitä ei niin helposti käytä turhiin ostoksiin.
Useimmilla on siihen tiliinsä pankkikortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajat ovat muuttuneet. Arvot ja asenteet koventuneet. Ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa. Lahjatkin on annettava rahana.
Pääsin ylioppilaaksi 35 vuotta sitten ja vain rahaa sain lahjaksi. Itse annoin kummitytölle 500 euroa ylioppilaslahjaksi vaikka en päässyt juhliin sairastumisen vuoksi. Päätiin antaa myös sen osan rahana, joka mulla olisi mennyt lentolippuihin ja majoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli juhlat kalliimmaksi kuin saadut lahjat.
No niin meilläkin, eikä meillä ollut mitään rahalahjatoivetta. Jotkut toivat rahaa ja jotkut toivat koruja tms. Oli isot juhlat meillä puutarhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuoret nykyään eivät halua turhaa tavaraa. Sillä rahalla sitten ehkä ostavat mieluista.
Juhlien järjestäminen on kallista. Viimeksi pelkät kakut leipomosta maksoivat satasen kappale. Kakusta muka riittää 20 henkilölle. Ei riitä, ellei ole valmiiksi leikattu.
Minä leivon aina täytekakut itse.
Olen aina leiponut täytekakut syntymäpäiville jne. itse.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin vaikeaa antaa rahalahja? Kyllä on vaikeaa teillä.
Päivän provo 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pitkä lista lahjatoiveita, joita olen luetellut, jos ei halua antaa rahaa. Aika lailla tavallisia ovat olleet kultaharkot - se on konkreettinen esine - ja osakkeet. Lisäksi olen muistanut sanoa, että jos sinulla ei ole varaa lahjaan, niin älä tuo mitään, lapsen suoritustahan tässä juhlitaan, ei suinkaan sinun kykyäsi ja haluasi toivelahjalla ilahduttaa tuoretta ylioppilasta.
Maailma on muuttunut.
Lahjatavarat on turhaa krääsää. En ymmärrä näitä joiden on ihan pakko päästä antamaan joku "tunteella" valittu lahjaesine. Heidän tunteellaan on siis suurin merkitys asialle.
Onhan se rahan antaminen helppoakin, ei tarvitse kaupoissa juosta.
Nuori tarvitsee rahaa koska alkaa uusi itsenäinen elämänvaihe. Hän itse tietää parhaiten mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyylikäs lahja on kortti, ruusu ja shekki. Seteli nyt vielä menettelee myös. Sinänsä suosittelen kaikkia nuoria harkitsemaan, josko keräisivät jotain astiasarjaa rippi- ja yo-lahjaksi. Hyvä astiasarja palvelee jopa vuosikymmeniä, eikä kunnollisia (=arvokkaita) välttämättä malta itse pitkään aikaan ostaa, jolloin kaappeihin kertyy halpaa kivitavararyönää (joo, siitä pääsee eroon, mutta ei ole ekologista). Mutta jos juhlakalu ei kerää mitään tiettyä, en ostaisi astioita. Myös suvun vanha perintökalleus, esim. koru tai isoisoäidin kakkulapio, voi olla oikein kiva lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken helpointa on antaa vaan rahaa ja varmasti nuorelle tulee sille käyttöä. Itse sain tosi iso summan ja rahoista oli paljon apua, kun lähdin opiskelemaan. Ihan paras lahja oli.
Ennen pystyi helposti tallettamaan rahat tai shekit tilille omassa pankissa. Nykyään on lähes mahdotonta tallettaa käteistä sikälikun paikkakunnalla edes on pankkia. Ainakin joutuu ikävään kuulusteluun. Jos raha on tilillä, sitä ei niin helposti käytä turhiin ostoksiin.
Mobilepay on kätevä. Tässäkin. Nuoret harvoin ostavat kaikenlaista turhaa, jos ovat saaneet taaperosta asti päättää omista rahoistaan.
Nimimerkillä 28 000 euron osakesalkku ennen 20v ikää, duunarivanhempien kuopus
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua. Minäkin ihmettelen nykyaikaa, jossa lahjaksi annetuilla ja muistoksi tarkoitetuilla koruilla ja muilla merkityksellisillä ajatuksella ja tunteella annetuilla lahjoilla ei tunnu olevan useinkaan enää mitään merkitystä. Vanhana ei monellakaan nykyihmisillä enää muistokoruja tai esineitä ole. Viimeistään muutoissa heitetään "turhat romut" roskikseen. Lämmöllä ajattelen pikkutyttönä lahjaksi samaa kultaista kaulakorua. Sain sen kummiltani. Hän tiesi, että pikkutyttönä rakastin kauniita kaulakoruja. Olen vaalinut kummini antamaa korua kymmienien vuosien ajan. Joka kerta nähdessäni sen muistan rakkaan ja läheisen kummitätini, joka on kuollut jo kauan sitten. Esineillä on merkitystä.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Tavallisilla ihmisillä oli ennen niin vähän tavaroita, että lahjaksi saatu esine jäi mieleen loppuiäksi. Nykyään tavaranpaljous on monille taakka. Monet asuvat ahtaasti. Lisäksi on totuttu ostamaan se, mitä mieli tekee ja mikä on oman maun mukaista. Joillakin se tosiaan menee liian pitkälle -ihminen voi saada raivarin, jos joku tuo tuliaisiksi pyyhkeen, jonka väri ei miellytä. Ne ovat kuitenkin käyttötavaroita, jotka kuluvat nopeasti käytössä tai ne voi antaa eteenpäin tarvitseville.
Vierailija kirjoitti:
Rahan toivominen on järkevää ja käytännöllistä. Siinä ei ole mitään ahnetta. Ylioppilas lähtee todennäköisesti seuraavaksi opiskelemaan ja muuttaa omilleen. Hänen tulonsa on jatkossa opintotuki, opintolaina ja asumistuki. Ehkä pieni määrä palkkaa jos käy opintojen ohessa töissä. Ei hän tuollaisessa elämäntilanteessa tarvitse koruja, pöytähopeoita, kristallivaaseja tai muuta turhanpäiväistä roinaa. Hän tarvitsee rahaa ruokaan ja vuokran maksuun. Onpas ahnetta!
Jos lahja ei miellytä, se on tänäpäivänä helppoa myydä eteenpäin nettikirpparilla. Siitä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Kenenkään ei pitäisi jälkeenpäin kysellä antamansa lahjan perään.
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä itse ostaa mitä haluat. Ei niitä toiveita ole pakko noudattaa.
Jollet halua antaa rahaa, älä anna. Osta jotain mitä itse haluat ostaa.
Lahjanaantajan päätös se aina on mitä antaa. Ei tollasia voi vaatia.
Onhan se noin kyllä. Mutta jos ostaa jotain mitä itse haluaa, niin se tavara päätyy varastoon tai roskiin tai voi katella tori.fi, kun se tavara on siellä myynnissä tai lahjoitetaan.
Itse sain 90-luvulla isänpuolen suvulta Kalevala koruja, jotka silloin olivat aivan kamalia..annoin nämä lahjat äitini ystävälle. Ikinä en vie ainakaan yo lahjaksi koruja, jollen tiedä lahjan saajan makua. Raha tai lahjakortti paras vaihtoehto.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Lapsi on voinut toivoa mummilta tiettyä näkemäänsä marketin pikkuautoa. Se on pienen lapsen mielestä paras lahja ikinä mutta vanhemman mielestä vain merkityksetöntä halpaa roinaa.