Lue keskustelun säännöt.
Tabu: olen pettynyt lapseni kummeihin/kummivalinnat kaduttavat
27.05.2024 |
Valitsimme lapsellemme kummeiksi kaksi ystävääni, koska meillä vanhemmilla ei ole kummeiksi sisaruksia/muita sopivia sukulaisia (pienet suvut kummallakin). Olemme siis olleet näiden ystävien kanssa ystäviä jo useamman vuoden ennen lapsen syntymää. Emme ole toivoneet kummien olevan mitään lahja-automaatteja, vaan olemme toivoneet läsnäoloa kummilapsen elämässä. Olemme kertoneet, että nämä ystävät ovat meille tärkeitä ja toivoimme, että heillä voisi olla hyvät välit kummilapsen kanssa, kun meillä juuri sukulaisia ole eikä lapsella ole serkkujakaan. Nämä asiat kerroimme kummeille myös heitä kummeiksi pyytäessämme.
Aiemmin ystävyytemme on ollut vastavuoroista ja yhteydenpidosta ovat huolehtineet molemmat. Sittemmin tilanne on mennyt siihen, että kummit eivät enää ole meihin päin itse yhteydessä, vaan kaikki yhteydenotot tulevat meiltä heille. Me kysymme kummeilta, mitä heille kuuluu ja muistamme kummien tärkeät päivät. Kysymme kummien lasten kuulumiset. Jouluisin ja synttäreinä muistamme kummeja (tämä on meille myös tapakasvatusta, että opetamme lastamme huomioimaan toisia). Olemme kiinnostuneita kummien elämästä, kuten aikana ennen lastakin. Kummit eivät edes viestiin vastatessa kysy, mitä heidän kummilapselleen kuuluu. Toinen kummi ei ole lapsen ristiäisten jälkeen vaivautunut matkustamaan meille (asutaan kaukana toisistamme ja ristiäisistä on vuosia), vaan näemme ainoastaan silloin, jos me matkustamme kummin asuinpaikkakunnalle. Toisella kummilla voi mennä parikin viikkoa wa-viestiin vastatessa, kun ei muista vastata. Kummit muistavat lasta lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna ja toki kiitämme aina näistä lahjoista. Lahjojen sijaan vaan mieluummin toivoisimme yhteistä aikaa. Toinen kummeista kysyi lahjatoivetta ja pyysimme, että voisiko kummi lähteä lapsen ja meidän vanhempien kanssa kummin kotipaikkakunnalla olevaan leikkipuistoon (lapsi olisi ilahtunut tästä kovasti). Tuo leikkipuistokäynti jäi toteuttamatta ja lapsi sai lahjaksi tavaran yhteisen ajan sijaan.
Välit kummien kanssa ovat muuttuneet läheisistä pintapuolisiksi, kummit eivät ole kiinnostuneita kummilapsen/meidän vanhempien kuulumisista ja näemme nykyään paljon aiempaa harvemmin (näemme 2-3 kertaa vuodessa), koska kummit eivät halua/ehdi nähdä useammin. Emme olisi kaivanneet kummeista mitään yli-ihmisiä, vaan sitä, että he olisivat kysyisivät, mitä kummilapselle kuuluu ja nähdessämme viettäneet yhteistä aikaa kummilapsen ja meidän vanhempien kanssa. Nykyisellään on olo, että kummius ei kiinnosta lapsemme kummeja ollenkaan. Ja kun joku kysyy, niin olen itsekin kummi (mm. esimerkiksi toisen kummin lapselle). Itse kummina muistan kummilapsiani, kysyn kummilasten kuulumisia ja otan yhteyttä monta kertaa vuodessa.
Anteeksi avautuminen, mutta surettaa tämä kummiasia, kun sukulaisiakaan ei lapsen elämässä juuri ole.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
"Enemmän mua ihmetyttää, miten näillä ystävistä valituilla kummeilla ei ole enää aikaa ja mielenkiintoa niille ystäville eli kummilapsen vanhemmille? "
Minua ei ihmetytä ap:n viestin perusteella. Ei kummius ole mikään isoäidin ja isoisän pesti, että jatkuvasti ollaan tekemisissä.
Ehkä olisi kannattanut pyytää ne isoäiti ja isoisä kummeiksi, sekin on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa etsiä itselle ja lapselle ystäviä lapsen harrastuspiireistä. Jättäkää jo ne kummit rauhaan. Meilläkään ei ole saman ikäluokan serkkuja eikä edes isovanhempia ja silti ajattelen näin.
Olen kiireinen ihminen ja myös uupunut kaiken pakollisen kiireen vuoksi. En ehdi edes harrastamaan enkä jaksa tavata edes ystäviäni. Sorry nyt vaan, mutta kummilapsi on tässä suunnilleen viimeisenä mielessäni. Enkä koe olevani siksi paha ja piittaamaton. On vain liikaa omassa elämässä hankalaa hoidettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on aika tuurin kauppaa, millaiseksi lapsen ja kummin suhde lopulta muodostuu. Kummiksi suostuessani mulle oli kaikkein tärkeintä, että pääsen osallistumaan lapsen elämään. Niinpä hän viettääkin mun luona viikonloppuja ja pitkiä aikoja lomillaan. Hänestä on tullut mulle jopa niin läheinen, että hän toivottaa mulle hyvät yöt joka ikinen ilta:)
Pääset osallistumaan lapsen elämään? Etkö olisi päässyt ilman kummiutta ihan yhtälailla?
Tuskin olisin. Olin mua kummiksi pyytäneelle pariskunnalle tuolloin ainoastaan puolituttu. Vuosien mittaan olemme nyt toki ystävystyneet:)
Miksi sinulla oli kova halu päästä osallistumaan puolitutun pariskunnan lapsen elämään?
Siksi, koska sitä kummius pohjimmiltaan merkitsee. Olen sanonut mun kummilapselle, että tapahtuipa mitä tahansa, hän voi luottaa aina minuun ja mun tukeen:)
Siksi, koska sitä kummius pohjimmiltaan merkitsee. Olen sanonut mun kummilapselle, että tapahtuipa mitä tahansa, hän voi luottaa aina minuun ja mun tukeen:)
Sori vaan, mutta oot outo. Joku friikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin loukkaantunut ja hämmentynyt kun kummiksi ryhtyessäni sain yllätyäen käteeni kummikirjan missä vaadittiin lapsen hoitoa.
Liikaa vaatimuksia ihmisillä.
Mikä on kummikirja?
Jo on aikoihin eletty, jos kummius on ruvennut tarkoittamaan jo ilmaista lastenvahtiakin.
On ihan vapaaehtoinen ja oma päätös ryhtyä moiseen, sanoo vain ei.
Kummius tarkoittaa, että suostunut todistajaksi lapsen kasteesta, lupaa rukoilla hänen puolestaan ja auttaa hengellisessä kasvatuksessa. Muuhun ei seurakunnan puolesta ainakaan lupauduta. Ei lapsenvahdiksi, lahjojen ostajaksi tai seuramieheksi muute
Tuon lisäksi kummit yleensä siunaavat kummilapsensa ripille päästessä.
Tein kummivelvollisuuteni. Olin ristiäisissä ja ripillepääsyssä paikalla. Ei minulta muuta ole vaadittukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri valitsi kummit omasta suvustaan. Aluksi tunsin pettymystä. Kaverin kaverit oli vihaisia.
Päätin erota kirkosta. Ei tarvitse ruveta kummiksi kenellekään. N29
Siksi, koska sitä kummius pohjimmiltaan merkitsee. Olen sanonut mun kummilapselle, että tapahtuipa mitä tahansa, hän voi luottaa aina minuun ja mun tukeen:)
- *******
Sinun täytyy olla tosiuskovainen, jolle kummius sinänsä ja lasten uskonnollinen kasvattaminen merkitsee paljon. Mikään muu ei selitä tuota outoa ajatteluasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-3 kertaa vuodessa näkeminen on nykymaailmassa jo aika usein.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska sitä kummius pohjimmiltaan merkitsee. Olen sanonut mun kummilapselle, että tapahtuipa mitä tahansa, hän voi luottaa aina minuun ja mun tukeen:)
- *******
Sinun täytyy olla tosiuskovainen, jolle kummius sinänsä ja lasten uskonnollinen kasvattaminen merkitsee paljon. Mikään muu ei selitä tuota outoa ajatteluasi.
Tekisin tosta lasun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei nykymaailmassa enää halua kummiksi (paitsi ehkä uskovaisissa piireissä). Jotkut suostuu kummiksi, kun ei kehtaa kieltäytyäkään. Ihan turha odottaa ja vaatia mitään ihmiseltä, joka ei oikeasti edes kummiksi halunnut.
On kieltämättä vähän hälyttävää tuon yhden voimakas kiinnostus päästä aktiivisesti osallistumaan puolituttujen ihmisten lapsen elämään. Ahdistava ajatus. En uskaltaisi päästää lapseni lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle 3/4 kummiani ovat olleet hyvin tärkeitä aikuisia ja ovat edelleen vaikka ovatkin nyt eläkkeellä ja minä aikuinen. Osa on vanhempien serkkuja, osa ystäviä. Minä näen kummejani nykyään itsenäisesti useammin kuin vanhempani ja soittelen. Ovat kiinnostuneita minun ja lasteni elämästä kukin omalla tavallaan. Lapsena asuivat kaukana ja nähtiin ehkä kerran vuodessa mutta silloin usein olivat yön yli. Odotin sitä melkein enemmän kuin joulua.
Nykyään minulle on 4 kummilasta. Näemme harvoin mutta suhteemme on hyvä. Kun näemme menen aina näkemään ensisijaisesti ystäviäni mutta kasvaessaan lasten näkemisestä samalla on tullut yhä tärkeämpää. En leiki. Juttelen, otan viereen istumaan kun juomme vanhempien kanssa viiniä, kysyn ajatuksia ja kerron omiani. Muistan yleensä joulut ja synttärit mutta en aina.
Lasteni kummeilta en vaadi mitään, mutta käyn heillä ja kutsun meille. Pienille lapsilleni en ole lahjoja toivonut, kun lapset kasvavat lahjoista todennäköisesti tulee heille tärkeämpiä.
Toistaiseksi minulla on käynyt valtava tuuri kummiasioissa kaikin puolin ja pidän kummeutta tärkeänä. Ymmärrän hyvin AP: n pettymyksen mutta antaisin asialle aikaa ja katsoisin miten suhde muovautuu. Todennäköisesti kummeilla on oma elämä nyt niin täyttä etteivät pysty enempään. Ehkä voisitte myös mennä teidän ystävyys edellä ettei kummiudesta tulisi paineita. Lähipiiriä ja yhteisöä tarvitsisitte ehkä lähempää vaikkei sen rakentaminen olekaan helppoa.
N35
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina. Oman kokemukseni pohjalta valitsin kummeiksi vain sukua olevia henkilöitä, ja toki ei sekään mitään takaa.
Oma koemukseni on myös sama, että helposti ne ei-sukua olevat ystäväkummit katoaa jossain kohti elämästä kokonaan. Tuhka tuuleen. Yritä siinä sitten sille lapselle selittää että on sullakin kummi jossain..tai oli.
Ei kaveria kannata siihen pestiin koskaan valitakaan. Sisar tai muu sukulainen, niin on parhaat todennäköisyydet ettei vallan katoa kartalta. Sekään ei silti takaa välejä mutta todennäköisyys on ainakin suurempi.
Tämä on aivan totta. Itse valitsin lasteni kummeiksi sukulaisia enkä ystäviä. Ystävyyssuhteet tuppaavat loppumaan ja kummius toimii suhteiden loppumisen kiihdyttäjänä. Voisin ottaa ystävän kummiksi, jos hän itse vapaaehtoisesti toivoisi sitä.
Ap on itse tuhonnut tuon kummisuhteen omilla vaatimuksillaan ja kovilla odotuksillaan. Luultavasti kummi halusi olla hyvä kummi, mutta niin että se lähtee hänestä itsestään ja hän voi tehdä sen omalla tavallaan. Ja kun ap alkoi painostaa niin halu toteuttaa kummiutta kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Miksi olet sitoutunut useampaan kummilapseen kuin pystyt?
Koska kummiudesta kieltäytyminen hyvin äkkiä päättää ystävyyssuhteet. Tuo on niitä asioita, mistä on käytännössä mahdoton kieltäytyä.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Enemmän mua ihmetyttää
Ihmisten elämät ja elämäntilanteet muuttuu. Saattaa olla niinkin, että ap puolisoineen on vanhemmaksi tultuaan muuttunut niin paljon, että ei enää ole kovin hyvä ystävä. Tuo, miten ap korostaa miten kyselee kuulumisia ihan lasten tapakasvatuksen nimissäkin, ei ainakaan minun korvaani kuulosta hyvältä. Ap:n elämä on selvästi suorittamista, mikä käy pitkän päälle rasittavaksi lähipiirille.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Meillä sama tilanne, lapsi nyt vasta 3 v.
Meillä yksi kummeista epäröi jo silloin, kun häntä pyysimme kummiksi. Olisi kannattanut kuunnella tuota epäröintiä ja sanoa, että hei ei sittenkään pyydetä sua, jos mietityttää. Oma arvioni on, että jos tämä henkilö ei olisi lapsemme kummi, hän ei olisi missään tekemisissä perheemme kanssa enää nykyään. On niin kiinni omassa elämässään, ettei aikaa ja kiinnostusta enää riitä muuhun.
Järkyttävä itsekäs p-kasa, kun elää ihan omaa elämäänsä eikä sinun pillisi mukaan.
Miksi sinulla oli kova halu päästä osallistumaan puolitutun pariskunnan lapsen elämään?