Lue keskustelun säännöt.
Tabu: olen pettynyt lapseni kummeihin/kummivalinnat kaduttavat
27.05.2024 |
Valitsimme lapsellemme kummeiksi kaksi ystävääni, koska meillä vanhemmilla ei ole kummeiksi sisaruksia/muita sopivia sukulaisia (pienet suvut kummallakin). Olemme siis olleet näiden ystävien kanssa ystäviä jo useamman vuoden ennen lapsen syntymää. Emme ole toivoneet kummien olevan mitään lahja-automaatteja, vaan olemme toivoneet läsnäoloa kummilapsen elämässä. Olemme kertoneet, että nämä ystävät ovat meille tärkeitä ja toivoimme, että heillä voisi olla hyvät välit kummilapsen kanssa, kun meillä juuri sukulaisia ole eikä lapsella ole serkkujakaan. Nämä asiat kerroimme kummeille myös heitä kummeiksi pyytäessämme.
Aiemmin ystävyytemme on ollut vastavuoroista ja yhteydenpidosta ovat huolehtineet molemmat. Sittemmin tilanne on mennyt siihen, että kummit eivät enää ole meihin päin itse yhteydessä, vaan kaikki yhteydenotot tulevat meiltä heille. Me kysymme kummeilta, mitä heille kuuluu ja muistamme kummien tärkeät päivät. Kysymme kummien lasten kuulumiset. Jouluisin ja synttäreinä muistamme kummeja (tämä on meille myös tapakasvatusta, että opetamme lastamme huomioimaan toisia). Olemme kiinnostuneita kummien elämästä, kuten aikana ennen lastakin. Kummit eivät edes viestiin vastatessa kysy, mitä heidän kummilapselleen kuuluu. Toinen kummi ei ole lapsen ristiäisten jälkeen vaivautunut matkustamaan meille (asutaan kaukana toisistamme ja ristiäisistä on vuosia), vaan näemme ainoastaan silloin, jos me matkustamme kummin asuinpaikkakunnalle. Toisella kummilla voi mennä parikin viikkoa wa-viestiin vastatessa, kun ei muista vastata. Kummit muistavat lasta lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna ja toki kiitämme aina näistä lahjoista. Lahjojen sijaan vaan mieluummin toivoisimme yhteistä aikaa. Toinen kummeista kysyi lahjatoivetta ja pyysimme, että voisiko kummi lähteä lapsen ja meidän vanhempien kanssa kummin kotipaikkakunnalla olevaan leikkipuistoon (lapsi olisi ilahtunut tästä kovasti). Tuo leikkipuistokäynti jäi toteuttamatta ja lapsi sai lahjaksi tavaran yhteisen ajan sijaan.
Välit kummien kanssa ovat muuttuneet läheisistä pintapuolisiksi, kummit eivät ole kiinnostuneita kummilapsen/meidän vanhempien kuulumisista ja näemme nykyään paljon aiempaa harvemmin (näemme 2-3 kertaa vuodessa), koska kummit eivät halua/ehdi nähdä useammin. Emme olisi kaivanneet kummeista mitään yli-ihmisiä, vaan sitä, että he olisivat kysyisivät, mitä kummilapselle kuuluu ja nähdessämme viettäneet yhteistä aikaa kummilapsen ja meidän vanhempien kanssa. Nykyisellään on olo, että kummius ei kiinnosta lapsemme kummeja ollenkaan. Ja kun joku kysyy, niin olen itsekin kummi (mm. esimerkiksi toisen kummin lapselle). Itse kummina muistan kummilapsiani, kysyn kummilasten kuulumisia ja otan yhteyttä monta kertaa vuodessa.
Anteeksi avautuminen, mutta surettaa tämä kummiasia, kun sukulaisiakaan ei lapsen elämässä juuri ole.
Kommentit (128)
Nämä kummit kuitenkin muistavat lasta lahjoilla ja korteilla, kuinka paljon oikein odotetaan nykykummeilta? Minulla ja veljellä oli huonot kummit, ristiäisten jälkeen ei heitä näkynyt, ei tullut edes joulukortteja koko perheelle. Siskoilla oli paremmat kummit, mutta eivät hekään vieneet siskoja huvipuistoon tai viettäneet kahdenkeskistä aikaa heidän kansaan. Ei ihmekään jos ei kukaan halua kummiksi jos on niin kovat odotukset kummille että on huono kummi vaikka muistaa lasta juhlapäivinä! Ei kummi ole mikään varavanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä käy millään toisella paikkakunnalla kahta kertaa enempää vuodessa. Nuorena toki reissasin ristiin rastiin, kun oli niin vähän sitovia juttuja. Nyt on aika vaikea löytää viikonloppua, jolloin ei olisi jo jotain. Millaista elämää elävät nämä perheelliset, jotka kuvittelevat toisten perheellisten ehtivän kokoajan reissaamaan? Pienen esikoisvauvan vanhemmilta voin vielä ymmärtää, ettei vielä tajuta mikä kaikki myöhemmin vie aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Teillä oli ylimitoitetut odotukset kummiudesta, jotka alkoivat rassaamaan ystävyyttä.
Eivät kummit yleensäkään jatkuvasti pidä yhteyttä kummilapsiinsa, itsekin lähinnä muistin synttäreinä ja jouluna kuten myös oman lapsen kummit. Jos kummeilla on muitakin kummilapsia, niin sehän käy työstä, jos rupeaa jokaisen kanssa olemaan ihan jatkuvasti tekemisissä. Yksi kummilapsi jäi kokonaan kuvioista, kun välit vanhempien kanssa menivät poikki.
En suostu enää kenenkään kummiksi, vaikka pyydettäisiin, koska se on kuitenkin aikamoinen homma, kun kummilapsia on useampi ja rahallisestikin iso juttu, kun ei mitään pieniä summia voi isoina juhlapäivinä antaa.
Mihin on kadonnut ihmisten ymmärrys siitä, että kummeilla ja ystävillä on omat menonsa ja perheensä eikä aika riitä kaikkeen?
Ap:n mielestä hänen odotuksensa ovat kohtuulliset? Veikkaan etteivät kummit ole olleet samaa mieltä. Eivät minun kummini ainakaan olleet mitään aikuisia ystäviä. Lahjat ostivat ja kyläiltiin puolin ja toisin (olivat sukua). Kyläillessä lapset leikkivät yleensä keskenään.
Ap, kuulostat ihan lapseni kummilta. Kaikenlaista on sattunut vuosien varrella. Lähinnä on fiilis kummiudesta, että kummi haluaa hyötyä meistä. Olemme molemmat toistemme lapsien kummeja.
Lapseni ollessa pieni, sain puhelun kummilta. Hänen lapsellaan oli kuulemma ongelmia koulussa ja kummin pitäisi viettää aikaa. Tuohon sanoin, että lapseni oli viikko sitten avosydänleikkauksessa. Hoidan yksin leikkauspotilasta. En juuri nyt ehdi. Siihen kummi vielä intti jotain. Näin hyvin oli perillä oman kummilapsensa elämästä.
Valitettavasti tästä perheestä on kuva, että etsivät kyläilypaikkoja tulla lokkeilemaan. Itse eivät juuri koskaan järjestä mitään tai kutsu kylään. Juhlat kuulemma maksavat. Ovat kutsuneet itse itsensä kylään monta kertaa vuodessa. Tulevat istumaan ja odottavat palvelua. Matkustavat paljon, haluavat käyttää kaikki rahat itseensä.
Olen päättänyt olla yhtä passiivinen.
Itse olin aika pettynyt siihen, että esikoiseni kummi pisti välit poikki pari vuotta lapsen syntymästä, kun kuulemma tavattiin enää niin hirveän harvoin (kerran viikossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nyt vähän ymmärrystä kehiin. Meitä on erilaisia ihmisiä. Itselläni oli aikoinaan kaksi pariskuntaa kummeina. Toinen pariskunta toi jouluina lahjan, toinen pariskunta vain tavatessa ja halatessa sanoi tyyliin "miun kummilaps". Koskaan en odottanut mitään ja minusta tuntui kivalta ainoastaan tietää että minulla on kummeja. Toki se lahja jouluna oli kiva.
Vaikka kummin tarkoitus käsittääkseni on olla hengellinen kasvattaja, ei kukaan kummeistani antanut mitään hengellisiä ohjeita. Itsekään en ole niitä osannut antaa. Meillä joillakin on luonteessa ujoutta, saatetaan olla köyhiä jne. Hienoa jos joku satsaa, on taitoja ja varallisuutta, mahdollisuuksia kaikenlaiseen, mutta miksi ihmeessä pitää olla jotain odotuksia? Miksi olet pettynyt? Ei tarvitse olla.
Ja sitten vielä, miten voi olettaa että kaikilla olisi pokkaa kieltäytyä kummiudesta? Kun kysymys lävähtää esille yhtäkkiä, niin miten sulla on selitettävissä miksi susta ei ole kummiksi? Halua voi olla, taitoja. No, sais olla elämänkoulutusta tällasiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostat ihan lapseni kummilta. Kaikenlaista on sattunut vuosien varrella. Lähinnä on fiilis kummiudesta, että kummi haluaa hyötyä meistä. Olemme molemmat toistemme lapsien kummeja.
Lapseni ollessa pieni, sain puhelun kummilta. Hänen lapsellaan oli kuulemma ongelmia koulussa ja kummin pitäisi viettää aikaa. Tuohon sanoin, että lapseni oli viikko sitten avosydänleikkauksessa. Hoidan yksin leikkauspotilasta. En juuri nyt ehdi. Siihen kummi vielä intti jotain. Näin hyvin oli perillä oman kummilapsensa elämästä.
Valitettavasti tästä perheestä on kuva, että etsivät kyläilypaikkoja tulla lokkeilemaan. Itse eivät juuri koskaan järjestä mitään tai kutsu kylään. Juhlat kuulemma maksavat. Ovat kutsuneet itse itsensä kylään monta kertaa vuodessa. Tulevat istumaan ja odottavat palvelua. Matkustavat paljon, haluavat käyttää kaikki rahat itseensä.
Olen päättänyt olla yhtä passiivinen.
Näitä taitaa olla enemmänkin eli myös minun kummilapseni perhe kutsui itse itsensä kylään pari kertaa vuodessa. Emme käyneet heillä ikinä yökylässä, emme kertaakaan, vaikka heilläkin oli omakotitalo. Synttäreillä vain päiväseltään. Monen päivän vierailut oli aina kyseessä ja kyllähän se jossain vaiheessa alkoi tympiä ja vihelsin pelin poikki yhtenä kesänä, kun meillä oli remontti ja olisivat silti tulleet. Sen jälkeen ei olla yhteyksiä pidetty, tosin lapsetkin jo tuossa vaiheessa isoja teinejä.
Itsekeskeisyyttähän tuo on. Ap:kin ilmoittaa menevänsä kummien luo kylään useamman kerran vuodessa. Onkohan kutsuttu?
Sama juttu minullakin, eivät kiittäneet aikuiset eivätkä lapset yhtä ainoaakaan kertaa :D Se alkoi jo vähän huvittaa, kun käytöstavat ovat niin nollissa. En usko, että oli pahaa tarkoitusta, olivat vain niin itsekeskeisiä ja huonotapaisia. En ole sitten ylioppilasjuhlien enää heitä tavannutkaan enkä enää muista mitenkään. Kummilapsi poisti minut FB-kavereistaankin eli olin tehnyt tehtäväni ja se siitä.
En ole osannut tuosta sen kummemmin loukkaantua, olipahan vain kokemus.
Nämä kummijutut eivät taida oikein onnistua. Omankin lapsen kummit ovat tehneet sen minimin eli synttärilahjat enkä kyllä ole enempää odottanutkaan.