Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tabu: olen pettynyt lapseni kummeihin/kummivalinnat kaduttavat
27.05.2024 |
Valitsimme lapsellemme kummeiksi kaksi ystävääni, koska meillä vanhemmilla ei ole kummeiksi sisaruksia/muita sopivia sukulaisia (pienet suvut kummallakin). Olemme siis olleet näiden ystävien kanssa ystäviä jo useamman vuoden ennen lapsen syntymää. Emme ole toivoneet kummien olevan mitään lahja-automaatteja, vaan olemme toivoneet läsnäoloa kummilapsen elämässä. Olemme kertoneet, että nämä ystävät ovat meille tärkeitä ja toivoimme, että heillä voisi olla hyvät välit kummilapsen kanssa, kun meillä juuri sukulaisia ole eikä lapsella ole serkkujakaan. Nämä asiat kerroimme kummeille myös heitä kummeiksi pyytäessämme.
Aiemmin ystävyytemme on ollut vastavuoroista ja yhteydenpidosta ovat huolehtineet molemmat. Sittemmin tilanne on mennyt siihen, että kummit eivät enää ole meihin päin itse yhteydessä, vaan kaikki yhteydenotot tulevat meiltä heille. Me kysymme kummeilta, mitä heille kuuluu ja muistamme kummien tärkeät päivät. Kysymme kummien lasten kuulumiset. Jouluisin ja synttäreinä muistamme kummeja (tämä on meille myös tapakasvatusta, että opetamme lastamme huomioimaan toisia). Olemme kiinnostuneita kummien elämästä, kuten aikana ennen lastakin. Kummit eivät edes viestiin vastatessa kysy, mitä heidän kummilapselleen kuuluu. Toinen kummi ei ole lapsen ristiäisten jälkeen vaivautunut matkustamaan meille (asutaan kaukana toisistamme ja ristiäisistä on vuosia), vaan näemme ainoastaan silloin, jos me matkustamme kummin asuinpaikkakunnalle. Toisella kummilla voi mennä parikin viikkoa wa-viestiin vastatessa, kun ei muista vastata. Kummit muistavat lasta lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna ja toki kiitämme aina näistä lahjoista. Lahjojen sijaan vaan mieluummin toivoisimme yhteistä aikaa. Toinen kummeista kysyi lahjatoivetta ja pyysimme, että voisiko kummi lähteä lapsen ja meidän vanhempien kanssa kummin kotipaikkakunnalla olevaan leikkipuistoon (lapsi olisi ilahtunut tästä kovasti). Tuo leikkipuistokäynti jäi toteuttamatta ja lapsi sai lahjaksi tavaran yhteisen ajan sijaan.
Välit kummien kanssa ovat muuttuneet läheisistä pintapuolisiksi, kummit eivät ole kiinnostuneita kummilapsen/meidän vanhempien kuulumisista ja näemme nykyään paljon aiempaa harvemmin (näemme 2-3 kertaa vuodessa), koska kummit eivät halua/ehdi nähdä useammin. Emme olisi kaivanneet kummeista mitään yli-ihmisiä, vaan sitä, että he olisivat kysyisivät, mitä kummilapselle kuuluu ja nähdessämme viettäneet yhteistä aikaa kummilapsen ja meidän vanhempien kanssa. Nykyisellään on olo, että kummius ei kiinnosta lapsemme kummeja ollenkaan. Ja kun joku kysyy, niin olen itsekin kummi (mm. esimerkiksi toisen kummin lapselle). Itse kummina muistan kummilapsiani, kysyn kummilasten kuulumisia ja otan yhteyttä monta kertaa vuodessa.
Anteeksi avautuminen, mutta surettaa tämä kummiasia, kun sukulaisiakaan ei lapsen elämässä juuri ole.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa tajunnut aikoinani kieltäytyä jokaisesta kummiudesta, jälkeenpäin on kaduttanut ihan vietävästi että olen moiseen suostunut. Ja mainittakoot vielä ettei se lasten syytä todellakaan ole ollut vaan heidän vanhempien. Nimenomaan lahja-automaatiksi minut on jokaisen kohdalla valittu, jopa veljeni lapsen.
Mikä estää lopettamasta lahjojen ostamisen. Ei siitä mitään seuraamuksia tule. Jos kysellään niin sanoo ettei tämmöinen homma enää kiinnosta eikä ole enää varaa elinkustannusten noustessa.
Minä laitan oman työttömyyden ja sairauden varalle säästöön enkä jakele avustuksia lapsiperheille kun eivät he minua auta silloin kun itse jotain apua tarvitsisin. Varmasti sanoisivat ettei heillä ole rahaa.
Olen jokaiselle kummilapselleni ostanut jotain siihen asti, kunnes pääsevät ripille ja ovat näin hengellisessä mielessä jo aikuisia. Mutta lahjojen ostaminen ei oikeasti kummeille edes kuulu, toki olisi hyvä muistaa vaikka kortilla tai tekstarilla juhlapäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko kummi juttu on vanhentunut muinaisjäänne, suostutaan kun ei kehdata sanoa ei, ja ap:llä nyt ihan ylimitotetut odotukset, kuka nyt 20 vuotta sitoutuu moiseen? Toki täytyy ihmetellä kuka viitsii moiseen edes ryhtyä, vaikka tarkoitus on hoitaa homma ihan nimellisenä?? Kovasti tärkeää näyttää jollekkin olevan??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin loukkaantunut ja hämmentynyt kun kummiksi ryhtyessäni sain yllätyäen käteeni kummikirjan missä vaadittiin lapsen hoitoa.
Liikaa vaatimuksia ihmisillä.
Mikä on kummikirja?
Jo on aikoihin eletty, jos kummius on ruvennut tarkoittamaan jo ilmaista lastenvahtiakin.
On ihan vapaaehtoinen ja oma päätös ryhtyä moiseen, sanoo vain ei.
Minulla meni ystävyys poikki kun minulta vaadittiin liikaa kummina. Suututtiin kun en yhden kerran päässyt synttäreille- tulen julkisilla monen sadan kilsan päästä eli reissuun meni koko päivä.Tiukattiin miksi en tullut vielä puolen vuodenkin päästä ja syytettiin tekosyiden keksimisestä.Ehdoteltiin koko ajan että kummilapsi voisi tulla meille yöksi. Pyydeltiin lasteni vanhoja urheiluvälineitä ja leluja. Lahjat ostin aina, olisi paha perinyt jos en olisi muistanut.
ilmapiiri meni yksinkertaisesti todella ikäväksi,sain koko ajan olla puolustuskannalla vastatessani näihin vaatimuksiin. Välit meni poikki enkä kaipaa yhtään heitä. Kummius ne väiit katkaisi, se kyllä harmittaa.
Itsellä oli ihan kiva kummitäti, joskus tuli synttäreilleni ja antoi setelin. Ei tosiaan ollenkaan joka synttäreille päässyt mutta ei siitä kukaan suuttunut. Joi äidin kanssa viiniä ja jotain jutteli minullekin.Lapsenvahtina ei tosiaan ollut eikä vienyt huvipuistoon. Teki mitä itse halusi ja se oli enemmän kuin tarpeeksi. Kivaa yhdessäoloa, rentoa.
Nykyään on ihan hulluksi mennyt tämä kummeilta vaatiminen. Ei riitä tosiaan että joskus käy moikkaamassa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä erehdyin pyytämään lapsemme kummeiksi kahta naispuolista ystävääni, jotka olivat sinkkuja. Noh, kumpikin on sittemmin löytänyt miehen. Toinen ryhtyi uusperheen äidiksi miehensä lapsille, eikä hänestä kuulu enää koskaan. Toisella on yhä vuosien yhdessäolon jälkeen niin kova tarve viettää kaikki liikenevä aika miehensä kanssa, ettei näkeminen onnistu kuin noin puolen vuoden välein. Tämä jälkimmäinen kummi nyt vielä suunnittelee muuttoa tuon miehen kanssa toiselle puolelle Suomea. Hieman veikkaan, että jää näkemiset siihen.
Ai että valitsemasi kummit erehtyivät elämään omaa elämäänsä ja löytämään itselleen miehet? Ja vielä muuttamaan toiselle puolen Suomea? Eiköhän sulla ole aika ylimitoitettu odotukset kummeille - tai ystävillekin. Eiköhän jokainen käytä aikansa tällä maapallolla miten itse haluaa - eikä mitä ystävä haluaa.
Nykyisin lisäksi aika ja raha ovat kaikilla kortilla. Lyhyet viikonloput tarvitaan töistä palautumiseen, pakkotapaamisten vaatiminen vain ahdistaa lisää.
Itsräni on syyllistetty huonosta kummiudesta. Autottomana minun olisi pitänyt kuskailla toisella paikkakunnalla asuvaa kummilasta erilaisiin huvituksiin ja viikonloppukyläilyihin. Itselläni on ollut ihan täysi työ omien lasten hoitamisessa, toisella ollut terveysongelmia melko nuoresta lähtien. Ei siinä enää veny muiden lasten kasvattamiseen. Eläkää elämäänne ja antakaa toisten tehdä elää omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin loukkaantunut ja hämmentynyt kun kummiksi ryhtyessäni sain yllätyäen käteeni kummikirjan missä vaadittiin lapsen hoitoa.
Liikaa vaatimuksia ihmisillä.
Mikä on kummikirja?
Jo on aikoihin eletty, jos kummius on ruvennut tarkoittamaan jo ilmaista lastenvahtiakin.
On ihan vapaaehtoinen ja oma päätös ryhtyä moiseen, sanoo vain ei.
Kummius tarkoittaa, että suostunut todistajaksi lapsen kasteesta, lupaa rukoilla hänen puolestaan ja auttaa hengellisessä kasvatuksessa. Muuhun ei seurakunnan puolesta ainakaan lupauduta. Ei lapsenvahdiksi, lahjojen ostajaksi tai seuramieheksi muuten vain. Se on kaikki vapaaehtoista.
On toki mahdollista, että eivät ole enää seurastanne niin kiinnostuneita
On myös mahdollista, että heidän oma elämänsä on niin kuormittavaa, etteivät yksinkertaisesti jaksa organisoida ja matkustella, lähetellä viestejä ym.
Ihminen, joka on uupunut, saattaa ulospäin vaikuttaa energiseltä kun "kyllähän se nyt tekee tätä ja tuota ja vaikuttaa iloiseltakin". Mutta ko. ihminen saattaakin olla juuri voimiensa rajoilla eikä voisi tehdä enempää synkentymättä.
Kummit saattavat tuntea olonsa myös kömpelöksi lapsenne kanssa. Joillekin voi tulla olo, että vanhempi ikään kuin tarkkailee. Se lyö entisestään lukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on yksi kummilapsi, nyt 17-vuotias. Pidimme paljon yhteyttä ja näimme, kun kummilapsi oli alle kouluikäinen. Muistin kaikki nimpparit, synttärit, joulut. Sitten sain lyhyessä ajassa kaksi omaa lasta ja valitettavasti yhteys kummilapsen äitiin katkesi siinä vaiheessa (hän ei jaksanut vauvajuttuja). Nyt yhteydenpito on molemmin puolin loppunut kokonaan. Mietin, jos laittaisin kummilapselle viestiä, mutta tuntuu teennäiseltä näin monen vuoden tauon jälkeen.
Esikoiseni kummi oli todella aktiivinen ensimmäiset 10 vuotta. Sai sitten oman lapsen ja katosi vauvakuplaan täysin.
Toiset ihmiset pysyy vierellä aina ja toiset vain osan matkaa. Itse en enää suostuisi kummiksi, jos kysytään, juurikin AP:n esimerkin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa tajunnut aikoinani kieltäytyä jokaisesta kummiudesta, jälkeenpäin on kaduttanut ihan vietävästi että olen moiseen suostunut. Ja mainittakoot vielä ettei se lasten syytä todellakaan ole ollut vaan heidän vanhempien. Nimenomaan lahja-automaatiksi minut on jokaisen kohdalla valittu, jopa veljeni lapsen.
Mikä estää lopettamasta lahjojen ostamisen. Ei siitä mitään seuraamuksia tule. Jos kysellään niin sanoo ettei tämmöinen homma enää kiinnosta eikä ole enää varaa elinkustannusten noustessa.
Minä laitan oman työttömyyden ja sairauden varalle säästöön enkä jakele avustuksia lapsiperheille kun eivät he minua auta silloin kun itse jotain apua tarvitsisin. Varmasti sanoisivat ettei heillä ole rahaa.
Voi kuule, niin minä lopetinkin. Mutta on siitä naristu oikein olan takaa jälkeenpäin ja pari kaveria katkaisi ystävyyden siihen kun en ostanutkaan piltille kaikkea kivaa. Olen täällä kertonut myös aikaisemmin kuinka yksi mamma oli jopa niin röyhkeä että pyysi minua testamenttaamaan omaisuuteni hänen lapselleen (joka ei ole edes minulle sukua). Kyllä ymmärsin yskän että minua on pidetty vain raha-sampona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko enää mikä on kummin perinteinen tehtävä?
Kummius on perseestä. Lapsiani ei ole kastettu, eikä heillä ole ns. oikeita kummeja. Ne leikkikummitkin ovat yhtä tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai teillä noin. Ikävää tuokin toki.
Meillä minun kummilasten vanhemmat eivät ole missään yhteydessä, muuta kuin lasten joululahjalista- tai koulun varainkeräysasioissa. Lapsensakin on näemmä oppinut laittamaan lahjatoiveensa tekstarille.
Mitä kuuluuta en ole kuullut varmaan puoleen vuoteen.
Paras ystäväni pyysi minua esikoisensa kummiksi jo puolivälissä hänen raskautta. Olimme aika nuoria ja minä lapseton, koko ystäväpiirimme oli lapsettomia ja eli vapaata opiskelijaelämää. Suostuin, koska hän oli tosiaan paras ystäväni. En tiennyt silloin edes pidänkö lapsista kun ei kellään lähipiirissä alaikäisiä lapsia ollut, ei edes sukulaisilla. Ystäväni lapsi kun syntyi, niin hän alkoi kummiuteni varjolla odottamaan ja rivien välistä vaatimaan, että olen kovin kiinnostunut hänen lapsesta ja käyn heillä usein (olen autoton, niin käyminen tarkoitti aina tunnin matkaa suuntaansa). Huomasin, että en ole ylipäätään oikein kiinnostunut lapsista vaan tunnen oloni vaikeaksi vauvojen ja pienten lasten seurassa, en osaa olla niiden kanssa. Yritin kuitenkin olla kummi, ostaa hienot syntymäpäivälahjat ja joululahjat, käydä synttäreillä ym (vaikka en ymmärtänyt miksi 1-vuotiaalle järjestetään isot synttärit, eihän sen ikäinen vielä osaa niistä edes iloita). No yksille synttäreille en sitten päässyt, ja ystäväni katkaisi välimme täysin siihen, esti minut kaikissa kanavissa etten saanut edes puhuttua hänen kanssaan asiasta. Eli minunkin ystävyyden tuhosi kummius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun tarvitsee olla kummit ja sellaiset valita. Ja minä en haluaisi että huomioisivat millään lailla ja tajuaisivat että pakon alla joku valittiin eli serkkuni. Lähettäisi synttärinä kortin ja se riittää
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni pyysi minua esikoisensa kummiksi jo puolivälissä hänen raskautta. Olimme aika nuoria ja minä lapseton, koko ystäväpiirimme oli lapsettomia ja eli vapaata opiskelijaelämää. Suostuin, koska hän oli tosiaan paras ystäväni. En tiennyt silloin edes pidänkö lapsista kun ei kellään lähipiirissä alaikäisiä lapsia ollut, ei edes sukulaisilla. Ystäväni lapsi kun syntyi, niin hän alkoi kummiuteni varjolla odottamaan ja rivien välistä vaatimaan, että olen kovin kiinnostunut hänen lapsesta ja käyn heillä usein (olen autoton, niin käyminen tarkoitti aina tunnin matkaa suuntaansa). Huomasin, että en ole ylipäätään oikein kiinnostunut lapsista vaan tunnen oloni vaikeaksi vauvojen ja pienten lasten seurassa, en osaa olla niiden kanssa. Yritin kuitenkin olla kummi, ostaa hienot syntymäpäivälahjat ja joululahjat, käydä synttäreillä ym (vaikka en ymmärtänyt miksi 1-vuotiaalle järjestetään isot synttärit, eihän sen ikäinen vielä osaa ni
Etkö ollut ennen huomannut, miten tervepäinen ystäväsi on?
Kiinnostaisi oikeasti tietää onko Ap nyt tullut järkiinsä?
Älä jumitu yhteen kummiasiaan. Asuvat kaukana ja sukulaisia ei ole. Nyt tutustumaan niihin samalla paikkakunnalla asuviin, heistä saatte uuden lähipiirin. Monella lapsella on tuo sama tilanne esim. oman isän kanssa. Se on surullista.
Minä lupauduin kummiksi silkkaa kiltteyttäni. En olisi edes halunnut kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole aika yleistä.
Monilla nyt ystävyyssuhteet vaan viilenee ajan kanssa. Harva on todella läheinen halki elämän. Tiet vie eri suuntiin ja sellaista se joskus on. Lapsen elämään voi etsiä muitakin turvallisia aikuisia. :)
Kummiksi lupautuessaan sitoutuu lapseen, kylmeni ystävyys tai ei.
Ei sitoudu.
Kummiksi ryhtyminen ei ole työsopimus eikä avioliitto. Pelkkä jäänne menneiltä ajoilta ja tyhjä rituaali.
Yritä takoa nyt tämä päähäsi: kummi ei ole lapselle velkaa yhtään mitään.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on kummikirja?
Jo on aikoihin eletty, jos kummius on ruvennut tarkoittamaan jo ilmaista lastenvahtiakin.