Lue keskustelun säännöt.
Tabu: olen pettynyt lapseni kummeihin/kummivalinnat kaduttavat
27.05.2024 |
Valitsimme lapsellemme kummeiksi kaksi ystävääni, koska meillä vanhemmilla ei ole kummeiksi sisaruksia/muita sopivia sukulaisia (pienet suvut kummallakin). Olemme siis olleet näiden ystävien kanssa ystäviä jo useamman vuoden ennen lapsen syntymää. Emme ole toivoneet kummien olevan mitään lahja-automaatteja, vaan olemme toivoneet läsnäoloa kummilapsen elämässä. Olemme kertoneet, että nämä ystävät ovat meille tärkeitä ja toivoimme, että heillä voisi olla hyvät välit kummilapsen kanssa, kun meillä juuri sukulaisia ole eikä lapsella ole serkkujakaan. Nämä asiat kerroimme kummeille myös heitä kummeiksi pyytäessämme.
Aiemmin ystävyytemme on ollut vastavuoroista ja yhteydenpidosta ovat huolehtineet molemmat. Sittemmin tilanne on mennyt siihen, että kummit eivät enää ole meihin päin itse yhteydessä, vaan kaikki yhteydenotot tulevat meiltä heille. Me kysymme kummeilta, mitä heille kuuluu ja muistamme kummien tärkeät päivät. Kysymme kummien lasten kuulumiset. Jouluisin ja synttäreinä muistamme kummeja (tämä on meille myös tapakasvatusta, että opetamme lastamme huomioimaan toisia). Olemme kiinnostuneita kummien elämästä, kuten aikana ennen lastakin. Kummit eivät edes viestiin vastatessa kysy, mitä heidän kummilapselleen kuuluu. Toinen kummi ei ole lapsen ristiäisten jälkeen vaivautunut matkustamaan meille (asutaan kaukana toisistamme ja ristiäisistä on vuosia), vaan näemme ainoastaan silloin, jos me matkustamme kummin asuinpaikkakunnalle. Toisella kummilla voi mennä parikin viikkoa wa-viestiin vastatessa, kun ei muista vastata. Kummit muistavat lasta lahjalla syntymäpäivänä ja jouluna ja toki kiitämme aina näistä lahjoista. Lahjojen sijaan vaan mieluummin toivoisimme yhteistä aikaa. Toinen kummeista kysyi lahjatoivetta ja pyysimme, että voisiko kummi lähteä lapsen ja meidän vanhempien kanssa kummin kotipaikkakunnalla olevaan leikkipuistoon (lapsi olisi ilahtunut tästä kovasti). Tuo leikkipuistokäynti jäi toteuttamatta ja lapsi sai lahjaksi tavaran yhteisen ajan sijaan.
Välit kummien kanssa ovat muuttuneet läheisistä pintapuolisiksi, kummit eivät ole kiinnostuneita kummilapsen/meidän vanhempien kuulumisista ja näemme nykyään paljon aiempaa harvemmin (näemme 2-3 kertaa vuodessa), koska kummit eivät halua/ehdi nähdä useammin. Emme olisi kaivanneet kummeista mitään yli-ihmisiä, vaan sitä, että he olisivat kysyisivät, mitä kummilapselle kuuluu ja nähdessämme viettäneet yhteistä aikaa kummilapsen ja meidän vanhempien kanssa. Nykyisellään on olo, että kummius ei kiinnosta lapsemme kummeja ollenkaan. Ja kun joku kysyy, niin olen itsekin kummi (mm. esimerkiksi toisen kummin lapselle). Itse kummina muistan kummilapsiani, kysyn kummilasten kuulumisia ja otan yhteyttä monta kertaa vuodessa.
Anteeksi avautuminen, mutta surettaa tämä kummiasia, kun sukulaisiakaan ei lapsen elämässä juuri ole.
Kommentit (128)
Kaikesta ihmiset saavatkin stressiä. Turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lupauduin ystävän pyytäessä hänen lapsen kummiksi, koska oletin, että he halusivat tavan vuoksi kummit. Eli että kyseessä olisi lähinnä muodollisuus, pääasiassa nimenantojuhlien ohjelmanumeroa varten ja että voivat joskus isompana sanoa lapselle, että on sinullakin kummeja. Emme siis kuulu kirkkoon kukaan. Mutta kävikin myöhemmin ilmi, että ystäväni oli aapeen tavoin halunnut minusta tärkeän ja läheisen aikuisen lapsensa elämään. Sellaisen, joka tulee leikkimään lapsen kanssa, viettää aikaa usein lapsen kanssa jne. Enhän minä edes pidä lapsista ja ystäväni kyllä ainakin osittain tiesi tämän. Olin kai ainoa vaihtoehto ja siksi minua pyydettiin? En tiedä. Emme tosin ole enää tekemisissä, koska ystäväni suuttui kun en käynyt lapsen luona riittävän usein.
Mikä tässä on tabua? Sekö, että ap:ta kaduttaa, että valitsi kummiksi ihmisen, joka ei täytä hänen ylimitoitettuja ja kohtuuttomia vaatimuksia?
Jos kummilapsi ei kuulu kirkkoon, ei ole oikea kummi eikä MITÄÄN kummin velvollisuuksia ole. Tämä monelta unohtuu!
Koko kummius on jotenkin keinotekoista. Äärimmäisen harvalla se toteuttaa alkuperäistä tarkoitustaan kristillisestä kasvatuksesta. Lopuilla käytännössä valitaan heti kättelyssä pienelle vauvalle henkilö, jonka pitäisi olla lapsen loppuelämän ajan tälle jotenkin erityisessä asemassa. Parasta mitä olen kuullut on se, että lapselle jota ei kasteta, valitaan silti "kummit".
Jos kyse ei ole kristillisyydestä, miksi edes valita väkisin ketään erityisasemaan? Antaa ihmissuhteiden muodostua sellaiseksi kuin ne luonnostaan ajan myötä muodostuvat. Tällöin ei aseteta kenellekään mitään paineita, mutta saadaan samat hyödyt, mitä kummien valinnalla tavoitellaan muttei välttämättä edes saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tarina. Oman kokemukseni pohjalta valitsin kummeiksi vain sukua olevia henkilöitä, ja toki ei sekään mitään takaa.
Oma koemukseni on myös sama, että helposti ne ei-sukua olevat ystäväkummit katoaa jossain kohti elämästä kokonaan. Tuhka tuuleen. Yritä siinä sitten sille lapselle selittää että on sullakin kummi jossain..tai oli.
Ei kaveria kannata siihen pestiin koskaan valitakaan. Sisar tai muu sukulainen, niin on parhaat todennäköisyydet ettei vallan katoa kartalta. Sekään ei silti takaa välejä mutta todennäköisyys on ainakin suurempi.
Tilannehan on se, että vanhemmille itselleen voi merkitä paljonkin se, että omalla lapsella on joku kummi. Mutta lähes kellekään kummille se kummius ja kummina oleminen ei merkitse yhtään mitään. Ei vaikka olisi läheinen lapsen kanssa. Tällöinkin yleensä merkitsee vain se että on läheinen lapsen kanssa. Ei kummius millään tavalla. Tässäpä sitä sitten ristiriitaa ja pettymystä niille vanhemmille. Mitä opimme? Älä odota kummilta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt oman kummini viimeks silloin kun olin aivan pieni lapsi. Ei sen jälkeen olla nähty, eikä se ole kysynyt kuulumisia, eikä minua kiinnostakaan nähdä tai kuulla mitään omasta kummistani.
N.23
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina. Oman kokemukseni pohjalta valitsin kummeiksi vain sukua olevia henkilöitä, ja toki ei sekään mitään takaa.
Oma koemukseni on myös sama, että helposti ne ei-sukua olevat ystäväkummit katoaa jossain kohti elämästä kokonaan. Tuhka tuuleen. Yritä siinä sitten sille lapselle selittää että on sullakin kummi jossain..tai oli.
Ei kaveria kannata siihen pestiin koskaan valitakaan. Sisar tai muu sukulainen, niin on parhaat todennäköisyydet ettei vallan katoa kartalta. Sekään ei silti takaa välejä mutta todennäköisyys on ainakin suurempi.
Olen kuullut joskus selityksen, ettei sukulaisia kannata pyytää kummeiksi, kun he näkevät muutenkin lasta.
Nämä ihmiset luulevat, että jos pyytää jotain kaveria kummiksi, se kummius itsessään pitäisi sen kaverin läheisenä. Ei ihme, että tulee sitten pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina. Oman kokemukseni pohjalta valitsin kummeiksi vain sukua olevia henkilöitä, ja toki ei sekään mitään takaa.
Oma koemukseni on myös sama, että helposti ne ei-sukua olevat ystäväkummit katoaa jossain kohti elämästä kokonaan. Tuhka tuuleen. Yritä siinä sitten sille lapselle selittää että on sullakin kummi jossain..tai oli.
Ei kaveria kannata siihen pestiin koskaan valitakaan. Sisar tai muu sukulainen, niin on parhaat todennäköisyydet ettei vallan katoa kartalta. Sekään ei silti takaa välejä mutta todennäköisyys on ainakin suurempi.
Olen kuullut joskus selityksen, ettei sukulaisia kannata pyytää kummeiksi, kun he näkevät muutenkin lasta.
Nämä ihmiset luulevat, että jos pyytää jotain kaveria kummiksi, se kummius itsessään pitäisi sen kaverin läheisenä. Ei ihme, että tulee sitten pettymyksiä.
Niinpä. Halu olla läheinen ihminen jonkun ystävän lapsen kanssa lähtee kyllä vain ja ainoastaan omasta halusta olla läheinen ihminen sen lapsen kanssa. Pyytämällä kummiksi ei saa tätä halua aikaan. Eikä kummius tee sitä halua.
En ymmärrä sitä, että miksi joki haluaisi oman ystävänsä olevan läheinen aikuinen lapsen elämässä. Kyseessähän on sen aikuisen aikuinen ystävä. Miten se yhtäkkiä lapsen elämään edes liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole suostunut kenenkään kummiksi pyynnöistä huolimatta. Yksi syy on aloittajan kaltaiset valittajat ja ulisijat.
On aika vaikea kieltäytyä suoraan kun pyydetään kummiksi. Kieltäytymällä voi loukata niin paljon että toinen suuttuu ikihyviksi. Toisaalta selvästi ei pitäisi suostua kummiksi ellei halua omistautua kummiudelle. Joten jos ei itse halua omistautua täysillä kenenkään kummina olemiselle, niin kummiksi pyyntö on paha ansa. Kieltäydyt niin sinulle suututaan. Suostut mutta et ole satasella aktiivinen kummi niin sinulle suututaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti on aika tuurin kauppaa, millaiseksi lapsen ja kummin suhde lopulta muodostuu. Kummiksi suostuessani mulle oli kaikkein tärkeintä, että pääsen osallistumaan lapsen elämään. Niinpä hän viettääkin mun luona viikonloppuja ja pitkiä aikoja lomillaan. Hänestä on tullut mulle jopa niin läheinen, että hän toivottaa mulle hyvät yöt joka ikinen ilta:)
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on aika tuurin kauppaa, millaiseksi lapsen ja kummin suhde lopulta muodostuu. Kummiksi suostuessani mulle oli kaikkein tärkeintä, että pääsen osallistumaan lapsen elämään. Niinpä hän viettääkin mun luona viikonloppuja ja pitkiä aikoja lomillaan. Hänestä on tullut mulle jopa niin läheinen, että hän toivottaa mulle hyvät yöt joka ikinen ilta:)
Pääset osallistumaan lapsen elämään? Etkö olisi päässyt ilman kummiutta ihan yhtälailla?
Luuleeko joku, että omia lapsia omaavalla kummilla on määrättömästi aikaa ja rahaa viedä jotain kummilasta hoploppiin ja Linnanmäelle? Monissa perheissä ei ole varaa tuollaisiin juttuihin edes omille lapsille. Saati aikaa.
Työssä käyvät ihmiset ovat kiireisiä ja heillä on omat ikääntyvät vanhemmatkin usein riesanaan. Jos joskus joku vapaailta on, voin sanoa että kummilapsi on ihan viimeinen johon se aika käytetään. Vähän realismia kehiin näille kummeihin pettyneille!
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on aika tuurin kauppaa, millaiseksi lapsen ja kummin suhde lopulta muodostuu. Kummiksi suostuessani mulle oli kaikkein tärkeintä, että pääsen osallistumaan lapsen elämään. Niinpä hän viettääkin mun luona viikonloppuja ja pitkiä aikoja lomillaan. Hänestä on tullut mulle jopa niin läheinen, että hän toivottaa mulle hyvät yöt joka ikinen ilta:)
Pääset osallistumaan lapsen elämään? Etkö olisi päässyt ilman kummiutta ihan yhtälailla?
Tuskin olisin. Olin mua kummiksi pyytäneelle pariskunnalle tuolloin ainoastaan puolituttu. Vuosien mittaan olemme nyt toki ystävystyneet:)
Ymmärrän kummiuden merkityksen ja tärkeyden uskonnollisissa perheissä. Mutta jos perhe ei ole uskovainen, niin en käsitä koko kummijuttua ollenkaan. Ihan turhaa vouhotusta ja rasittava väkisin väännetty perinne.
Kaffebulla kirjoitti:
Luuleeko joku, että omia lapsia omaavalla kummilla on määrättömästi aikaa ja rahaa viedä jotain kummilasta hoploppiin ja Linnanmäelle? Monissa perheissä ei ole varaa tuollaisiin juttuihin edes omille lapsille. Saati aikaa.
Työssä käyvät ihmiset ovat kiireisiä ja heillä on omat ikääntyvät vanhemmatkin usein riesanaan. Jos joskus joku vapaailta on, voin sanoa että kummilapsi on ihan viimeinen johon se aika käytetään. Vähän realismia kehiin näille kummeihin pettyneille!
No esimerkiksi mulla ei ole lainkaan omia lapsia, joten mielelläni hemmottelen sitten mun kummilasta:)
Tämä.